maanantai 31. joulukuuta 2012

Vastasyntyneen K-vitamiinipistos

Suomessa käytäntöön kuuluu antaa vastasyntyneille vauvoille pistos K-vitamiinia reiteen heti vauvan synnyttyä. Monilta vanhemmilta tämä jää kokonaan huomaamatta siinä syntymäsähellyksessä kun toimenpiteestä ei tiedoteta etukäteen mitään neuvolassakaan.

K-vitamiini annetaan koska ajatellaan, ettei vauva saa tarpeeksi K-vitamiinia äidiltä, vaikka sitä on kolostrumissa eli ternimaidossa. Näin saattaa toki ollakin, jos imetys ei lähde luonnollisesti käyntiin heti syntymän jälkeen. Vastasyntyneiden K-vitamiinitasojen on todettu laskevan syntymän jälkeen. K-vitamiini vaikuttaa veren hyytymiseen ja ehkäisee verenvuototautia, jota vastasyntyneillä joskus on (esim. esiintyvyys Ruotsissa 1/20 000). K-vitamiinipistoksilla verenvuototaudin on todettu kokonaan kadonneen.

Syy miksi toiset vanhemmat eivät halua K-vitamiinipistosta annettavan voi olla sama kuin muiden rokotusten vastaisuudella. Ensinnäkään ei ole tietenkään luonnollista antaa lapselle isoa annosta (synteettistä?) K-vitamiinia kerralla, mutta tämän lisäksi vauva saa suoraan verenkiertoon myös lääkkeen muut aineet. Suomessa annettava K-vitamiinivalmiste on nimeltään Konakion ja sen sisältö K-vitamiinin lisäksi on:  glykokoolihappo, natriumhydroksidi, lesitiini, kloorivetyhappo ja injektionesteisiin käytettävä vesi.

K-vitamiinia voi antaa lapselle pistoksen lisäksi nesteenä tai jauheena, jolloin sitä annetaan useassa osassa viikkojen ajan, vähän riippuen valmisteesta. Joissain muissa Euroopan maissa on yleisesti käytäntönä antaa K-vitamiini suun kautta pistoksen sijaan.

K-vitamiinista löytyy erilaista tietoa, tunnetuimpana varmaan tutkimukset, joissa K-vitamiini yhdistettiin kasvaneeseen leukemian ja syövän riskiin. Nämä ovat kuitenkin sittemmin kumottu! Silti K-vitamiinin suhteen on vallalla paljon epäilyksiä toisaalta sen vaikutuksista mutta myös sen välttämättömyydestä. Luonnollisen synnytyksen pioneerin, lääkäri Michael Odentin näkemys on, että K-vitamiinin vähentyminen vauvan elimistössä on luultavasti samalla lailla luonnollista kuin vastasyntyneen painon laskeminen syntymän jälkeisinä päivinä. Hänen mukaansa vanhemmat, jotka kieltäytyvät K-vitamiinista eivät ota suurta riskiä, sillä verenvuototaudin mahdollisuus on hyvin pieni, ja luultavasti vielä pienempi silloin kun imetys pääse alkamaan häiritsemättä heti syntymän jälkeen. Japanilaisen tutkimuksen mukaan vauvat, jotka saavat 350 ml ternimaitoa syntymän jälkeisinä kolmena ensimmäisenä päivänä ovat turvassa K-vitamiinin puutokselta.

Itse halusin välttää pistoksen lihakseen vastasyntyneelle, joten jätin sen ottamatta. (Samoin myös tuberkuloosi rokotteen, jota meille tarjottiin sairaalassa.) Valitsin välimallin ratkaisun ja päätin antaa K-vitamiinin suun kautta. Sairaalassa annettiin ensimmäinen annos nestemäisenä ja lääkäri antoi reseptin kotiin jauhemaiseen K-vitamiiniin, jota annetaan viikon välein 11 viikon ajan. Tämä ei ole aiheuttanut meidän vauvalle ainakaan mitään vatsavaivoja.

Tähän liittyikin ainut vähän negatiivinen kokemukseni sairaalassa. Oma kätilöni oli selkeästi lukenut synnytystoivelistani, johon kuului ettei K-vitamiinia pistetä. Ponnistusvaiheessa paikalle tuli kuitenkin toinen avustava kätilö, joka meinasi sitten vauvan syntymän jälkeen automaattisesti pistää tuon K-vitamiinin vauvalle. Ehdin kuitenkin sanoa onneksi, että en sitä halua. Tuntui melkein kuin tämä olisi ollut henkilökohtainen loukkaus kätilöä kohtaa, niin ärtsysti hän minulle selosti, että kai sitten tajuan, että jos kieltäydyn tästä yhdestä pistoksesta niin vauvaa joudutaan pistelemään sen vuoksi myöhemmin tosi monta kertaa. Tuli sellainen tunne, että hän yritti saada minut muuttamaan tämän väärän mielipiteeni ja hyväksymään hänen oikean tapansa toimia. Minulle annettiin tietopaketti K-vitamiinista luettavaksi, ja kerrottiin, että huomiseen mennessä pitäisi sitten päättää asiasta. Vaikka minähän olin jo päättänyt, heidän mielestään olin vain ilmeisesti päättänyt väärin ja pitäisi päättää uudestaan paremmin :) Onneksi meillä oli osastolla sitten kuitenkin mukavat hoitajat ja lääkäri, eikä asiasta tämän jälkeen enää puhuttu. Yhtäkään pistosta vauva ei myöskään ole vielä saanut, ehkä kätilö keksi sen vain pelotellaakseen minua, mistäpä sen tietää...

lauantai 29. joulukuuta 2012

Juhlat juhlittu

Joulu pääsi yllättämään tänä vuonna. Olin jättänyt viimeiselle viikolle niin paljon kouluhommia, että niiden jälkeen tajusin joulun olevan tulossa vasta pari päivää ennen aattoa. Koulutehtävistä hauskin oli  pieni vanhusten kanssa pidettävä tuokio, johon kuului, että kävimme vauvan kanssa yhdessä hoitokodissa vähän jutustelemassa vanhusten kanssa. Mukavaa viettää aikaa vanhusten kanssa kiireettömästi, melkein kaikki tuntuvat nauttivan juttelusta vaikka olenkin vieras ihminen. Vauva oli tietysti myös hyvin pidetty vieras :)

Joulu meni mukavasti perheen kanssa, perinteen rikkoi ainoastaan vauvan aikainen nukkumaanmeno, jonka vuoksi ei voitu pelata lautapelejä pitkälle yöhön kuten yleensä :)




Tapaninpäivänä pidimme vauvalle nimenpaljastusjuhlat, jossa katseltiin vauvasta tehtyä videota ja videon lopussa paljastettiin vauvan nimi. Emme olleet kertoneet kenellekään nimeä etukäteen. Ainut, joka oli "pettynyt" nimeen oli siskoni, joka kuulemma oli valinnut tämän saman nimen tulevalle lapselleen jo vuosia sitten! Ei olisi kannattanut pitää salaisuutena, nyt me vahingossa veimme hänen nimensä siis, hah :D

Ennen joulua oli kävimme neuvolassa. Vauva oli jatkanut kasvuaan 350 g viikkovauhtia. Puhuimme myös rokotteista, joita pitäisi kohtapuoliin ruveta rokotusohjelman mukaan antamaan. Kerroin, etten halua kaikkia rokoteita vauvalle ottaa, ja neuvolantäti suhtautui siihen täysin neutraalisti. Välillä tuntuu, että monella ihmisellä on sellainen kuva, että kaikki terveydenhuollon ammattilaiset ovat tiukasti virallisen linjan kannalla ja hyvin syyllistäviä ja tuomitsevia jos haluaa poiketa tästä. Itselläni on kuitenkin aivan toinen kokemus, omalle kohdalleni on osunut suurimmaksi osaksi ajatuksiani täysin kunnioittavia ammattilaisia. Ehkä vetovoiman laki pätee tässäkin ja ihminen saa sitä mitä odottaa saavansa :)

torstai 13. joulukuuta 2012

Synnytys maksaa

Lasku synnytyksestä tipahti eilen postiluukusta. 198 euroa. Tuohon kuuluvat synnytys + perhehuoneessa yöpyminen. Ei mitään budjettia kaatavaa, mutta verraten aika iso summa, kun otetaan huomioon, että meillä on tähän mennessä mennyt kaikkeen vauvaan liittyvään ainoastaan 294 euroa. Nyt tuo summa pompsahti siis kerrasta lähes 500 euroon. Meidän vauvakuluja voi tarkastella tuosta sivun yläreunassa olevasta "Kuinka paljon vauva maksaa?" linkistä :) Vähemmälläkin varmaan pääsisi jos oikein yrittäisi säästää. Me ollaan pärjätty aika vähällä ihan vaan ekologisella ajattelulla, eli suositaan käytettyä uuden sijaan. Ja maailma pelastuu ;)

Kelan vanhempainpäiväraha

Vihdoinkin oikein laskettu päätös Kelan vanhempainpäivärahasta! Sitä luulisi, että rahan hakemiseen riittäisi hakemuslapun täyttö ja postitus. Mutta eipä riitäkään, olen nimittäin valehtelematta tämän lisäksi puhunut ehkäpä noin 30 puhelua Kelaan ja eri työnantajieni palkkatoimistoihin viimeisten 3 kuukauden aikana :) Heh, onneksi olen nykyään niin seesteinen ja tyyni ihminen, ettei pienet odottelut ja jonottelut enää kaada maailmaa.

Pistin äitiysrahahakemukset Kelaan reilu 2 kuukautta ennen laskettua aikaa, eli syyskuun puolivälissä. Halusin hakea äitiysrahaa 6 kk:n tulojen perusteella koska ne ovat huomattavasti suuremmat kuin vuoden 2010 tuloni. Virkailija antoi lappuset, jotka minun tuli lähettää kolmelle eri työnantajalleni, ja joihin he sitten täyttäisivät 6 kk:n tuloni ja lähettäisivät eteenpäin Kelalle. Kuulostaa helpolta!

Pikkujuttuja, jotka opin kantapään kautta ja vähitellen:

- Palkkatoimistot eivät voi lähettää palkkatietoja, ennen kuin äitiysloma on alkanut ja viimeinen palkka saatu. Näin se on, vaikka rivivirkailija kovasti väittäisi jo kaksi kuukautta aiemmin, että "Lähetä vaan nyt heti ne laput, kyllä se menee niin, kyllä ne laskee sen siitä oikein". Ei laske, joudut soittamaan kaikkiin palkkoihin uudelleen ja pyytämään postittamaan laput uudelleen.

- Palkkatoimistojen pitää merkitä niihin lappuihin se 6 kuukauden jakso täsmälleen oikein, huolimatta siitä minkä ajan siitä olet tehnyt töitä. Jos lopetat työt syyskuun alussa ja palkkatoimisto lähettää lapun Kelaan 29.9, niin joudut äitiysloman alettua 15.10 pyytämään heitä lähettämään uuden lapun, oikeilla päivämäärillä, vaikka se itse palkan määrä ei siinä lapussa muuttuisi mihinkään.

- Niiden päivämäärien pitää siis olla TÄSMÄLLEEN oikein. Jos lopetat työt 12.10, ja työnantaja pistää palkkojen loppupäivämääräksi 12.10 niin väärin meni, joudut soittamaan uudestaan ja pyytämään laittamaan loppupäivämääräksi 14.10, joka on viimeinen päivä ennen äitiysloman alkua.

- Kannattaa soitella Kelaan tasaisin väliajoin ja kysellä mitä hakemukselle kuuluu. Sieltä ei nimittäin soitella sinulle päin, vaan saatat saada ilmoituksen yllä mainituista pikkujutuista kirjeellä ehkä kuukautta myöhemmin. Jos soitat itse ja kyselet, saat hoidettua asiat nopeammin. Kela saattaa myös hävittää jonkun työnantajan lähettämän kirjeen, vaikka heillä oli se jo aiemmin. Kannattaa siis varmistella ;)

Käyttökelpoinen yleisnumero: 020 63411 Tuonne soittamalla pääset keskukseen ja valitset minkä tuen asiantuntijalle haluat puhelun. Kelalla on onneksi nykyään hyvä takaisinsoittopalvelu, joten et joudu jonottelemaan puhelimessa, vaan he soittavat takaisin, yleensä puolen tunnin - tunnin päästä.


keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Vauvan D-vitamiinin saanti

Neuvolassa suositellaan antamaan vauvoilla kaksiviikkoisesta lähtien D-vitamiinilisää suun kautta. Imettävälle äidille suositellaan myös lisä-D:tä, 10 ug, eli lähes yhtä naurettavan vähän kuin muillekin aikuisille.

Tutkimukset kertovat, että D-vitamiini on ainut ravintoaine, jota lapsi ei saa äidinmaidosta ja siksi sitä on välttämätöntä antaa lisäravinteena. Tuleeko kenellekään muulle mieleen, että tässä on nyt jotain outoa? Olisiko Jumala tai Äiti Luonto oikeasti tehnyt näin räikeän suunnitteluvirheen, että lapsi ei saisikaan äidinmaidosta kaikkea tarvitsemaansa? Että D-vitamiini jostain syystä ei vaan siirtyisi äidinmaidon kautta lapselle. Entäs ne miljoonat ihmiset, jotka ovat eläneet ennen meidän teollisia D-vitamiinivalmisteita? Entäs ne miljoonat, jotka elävät tälläkin hetkellä muualla kuin länsimaissa?

Olisiko näissä tutkimuksissa kuitenkin vain kyse siitä, että tutkittavat äidit ovat syöneet (maksimissaan) tuon yleisen suosituksen verran, 10 ug, D:tä. Jos ei äidillä jotain ole (tarpeeksi), niin milläpä se lapseenkaan siirtyisi. Olen varma, että jos äidin D-vitamiinitasot ovat tarpeeksi korkealla, niin lapsi saa kyllä tarvitsemansa äidinmaidosta. Ihan niin kuin kaiken muunkin.

Juttelin tästä neuvolassa ja meidän mukava terkkari myönteli, että kyllä näin voi hyvinkin olla. Heidän kauttaan ei kuitenkaan mihinkään tutkimuksiin pääse, koska suositus on, että vauvalle annetaan D:tä lisänä, oli tilanne mikä hyvänsä. Olen itse syönyt D-vitamiinia noin 125 ug päivässä, eli huomattavasti suosituksia enemmän. Halusin kuitenkin varmistaa, että omat D-vitamiinitasoni ovat tarpeeksi korkeat, joten hyödynsin Terveystalon tämän hetkisen tarjouksen, jossa D-mittauksen saa Uniikkikortilla 45 eurolla. Tulokset tulivat vuorokaudessa, 157 nmol/l. Hienoa! Siitä luulisi riittävän vauvallekin. Terveystalon mukaan viitearvot ovat 25-175 nmol/l, mutta älkää uskoko tätä, 25 nmol/l ei vielä riitä mihinkään terveyden ylläpitoon. Pitäisin itse miniminä 80 nmol/l ja siitä ylöspäin vain paranee. Tuo 175 nmol/l on varmaan kuitenkin ihan turvallinen yläraja ja sillä saa jo mukavia terveysvaikutuksia.

Haluaisin vielä mittauttaa jossain vaiheessa vauvan D-vitamiinitasot. Valitettavasti vauvalta ei mitatakaan niitä tuosta vaan, vaan ensin tarvitaan lähete lastenlääkäriltä. Yksityisellä tämä tietysti maksaa jonkun verran, lääkärikäynti + laboratoriomaksut päälle.

Määrän lisäksi myös valmisteella on väliä. D3-muotoinen, eli luonnollinen D-vitamiini on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin synteettinen D2. Lisäksi D kannattaa ottaa nestemäisenä, öljyssä ja mahdollisimman luonnollisena mieluummin kuin jauhetablettina, joka ei välttämättä imeydy kunnolla.  Suosittelen esimerkiksi iHerbistä todella halpaa Nature's Answer D3:sta oliiviöljyssä (tätä syön itse) tai Suomesta saatavaa hyvin imeytyvää D-suihketta. Lasten D-valmisteista hyvä on ruokakauppojenkin hyllystä löytyvä Disney D-tippa (muistaakseni Mikki Hiiren kuva paketissa), joka ei sisällä mitään lisäaineita, ainoastaan luonnollisen D:n ja öljyn.

Loppuun vielä lyhyenä kertauksena muutama esimerkki, miksi sitä D-vitamiinia kannattaa syödä:

D-vitamiini säätelee noin 300 geeniä, joista osa säätelee solujen lisääntymistä, erilaistumista, kuolemaa ja verisuonten syntyä.
D-vitamiinin vaikutuksesta kalsium imeytyy paremmin elimistöön. 
D-vitamiinin on todettu vaikuttavan suotuisasti myös immuunipuolustusjärjestelmään ja vähentävän infektiosairauksien riskiä.  (Hyvästi flunssat!)
Riittävä D-vitamiinin saanti vähentää tutkimustiedon mukaan selvästi myös riskiä sairastua eturauhasen, rintarauhasen ja imukudoksen syöpiin, diabetekseen sekä sydän- ja verisuonisairauksiin
D-vitamiinin roolia on tutkittu rohkaisevin tuloksin myös autoimmuunisairauksien, esimerkiksi nivelreuman ja MS-taudin, ennaltaehkäisyssä.
Monet vakavat sairaudet, kuten sydän- ja verisuonitaudit, diabetes, nivelreuma, syöpätaudit, matala luun mineralisaatio ja masennus liittyvät kiinteästi D-vitamiinin puutokseen

maanantai 10. joulukuuta 2012

Vettä, vettä, vettä...

Miten onkin niin hankalaa juoda tarpeeksi? Juon kotona isoja tuopillisia yhdellä huikalla ja mielestäni juon niitä paljon, aina kotona ollessani, ja silti en vaan saa juotua tarpeeksi. Tosin unohdan säännönmukaisesti ottaa vesipullon mukaan ulos lähtiessäni, ja olen ollut aika paljon liikkeellä. Aikaisemmin huomasin tuon veden puutteen vain siitä, että vessassa käydessä virtsa on keltaista, ei väritöntä kuten yleensä, ja kuten sen pitäisi olla. Ja siitä, että vaikka join teetä/kahvia, ei tarvinnut mennä heti vessaan...


Nyt tänään ja eilen olen kuitenkin epäillyt, ettei vauva saa tarpeeksi maitoa enää, tai ole saanut ainakaan päivisin. Illalla juon kyllä paljon, ja yöllä vauva on syönyt nopeasti ja nukkunut hyvin. Mutta muuten vauvan käytös on muuttunut; se on parin päivän aikana kiukutellut, ensimmäistä kertaa, ja haluaa jatkuvasti imeä. Aiemmin sille riitti alle 5 minuutin imaisu, kun nyt se on viihtynyt rinnalla pidempään ja halunnut imeä heti kohta uudestaan ja uudestaan. Kiukuttelu saattaa hyvin olla vatsavaivojakin tietysti, mutta se ei myöskään tunnu olevan rinnalla tyytyväinen. Vauva raukka, ja hölmö äiti kun unohtaa juoda :(


Tämäkin on sellainen juttu, ettei ollut tullut mieleen, enkä tajunnutkaan aluksi, että imetyksen vuoksi pitäisi juoda enemmän. Senkin jälkeen kun kaveri huomautti, että kai muistan juoda (ei siis esimerkiksi hoitajat synnärillä.. emme muuten saaneet mitään muutakaan imetysneuvontaa) olen ollut yllättynyt siitä miten paljon enemmän nyt imetyksen aikana oikeasti tarvitsisi nestettä!



lauantai 8. joulukuuta 2012

Vauva kasvaa ja nukkuu hyvin äitin vieressä

Neuvolantäti kävi tällä viikolla meidän luona ja taas mitattiin painoa. Vauva jatkaa kasvuaan hyvin, 300 g tullut lisää viikossa, eli paino jo 400 g yli syntymäpainon alle kahden viikon iässä. Sen jälkeen kyllä tulikin muutama päivä kun ei jaksanutkaan enää syödä ihan niin paljon eli ehkä se tahti tästä vielä tasaantuu :)

Vauvalla on myös sellainen mukava rytmi, että vaikka se syö päivällä useammin niin öisin se herää vain 3-4 tunnin välein. Ja koska se nukkuu vieressä niin minun ei tarvitse kuin hetkeksi havahtua ja pääsen jatkamaan unia. Olen myös ottanut sillä lailla ihan rennosti, etten pidä kiirettä heräämisen kanssa aamulla :) Ei siis ole vielä päässyt yhtään väsyttämään. Tämä vauvan vieressä nukkuminen toimii ainakin meillä tosi hyvin. En voisi kuvitella, että joutuisin joka syöttökerralla nousemaan ylös ja heräämään "kunnolla", huomattavasti mukavampaa itselle näin ja varmasti vauvallekin.

Olen myös liikkunut ulkona vauvan kanssa aika paljon ja päässyt testailemaan lumikinoksissa tarpomista sekä kaupoissa ja kahviloissa pyörimistä vaunujen ja kantorepun kanssa. Kantoreppu on ehdottomasti kätevämpi bussissa ja muissa julkisissa. Esimerkiksi tänään kun kävin brunssilla ystävien kanssa niin vauva kulki kantorepussa hyvin kätevästi, ja tavarat pienessä hoitolaukussa olalla. Sitten taas pidemmällä reissulla tai jos käyn samalla matkalla kaupassa, niin vaunut on ehdottomat, sillä vaunulla saan kuljetettua isommankin määrän tavaraa.

Minulla on aina kuitenkin vaunujenkin kanssa mukana myös kantoreppu, sillä vauva viihtyy ja rauhoittuu huomattavasti paremmin kantorepussa kuin vaunuissa, ja jos se on hereillä niin ei se paljon vaunuissa kyllä suostu yksinään makoilemaan. Kotonakin pidän vauvaa kantorepussa kun puuhailen, sen kanssa pystyy helposti laittamaan ruokaa, laittautumaan itse tai siivoilemaan, ja vauva pysyy tyytyväisenä kun se saa olla lähellä äitiä :)

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Manduka kantoreppu ja jäähyväiset Valtterille

Tädin sylissä.
Vauva teki tänään ensimmäisen ja viimeisen reissunsa Valtterin kirppikselle. Mistähän ihmeestä nyt hankin kaikki vaatteeni ja lahjat muille kun Valtteri tämän päivän jälkeen lopettaa toimintansa? Kauhea menetys :/

Valtteri on aina muihin kirppareihin verrattuna ollut halpa, ja olen tehnyt sieltä aika mielettömiä löytöjä vuosien varrella. Siellä on aina reippaat valikoimat perusvaatteita á la GinaTricot, H&M, Monki yms. ja usein myös erikoisempia löytöjä. Olen löytänyt sieltä myös paljon käyttötavaraa ja esimerkiksi lähes kaikki mitä olen vauvalle itse ostanut, on Valtterista.

Ostamani väri on petrooli, kuvassa toinen oikealta.
Kuva täältä

Tänään tein sitten viimeiset ostokseni Valtterista,  niistä paras Mandukan kantoreppu 15 euroa. En tiedä mikä tuo malli on, mutta googletin hiukan ja näyttäisivät uutena maksavan 100-125 euroa nuo Mandukat. Hyvä löytö siis jälleen kerran.

Käyttökokemuksista kirjoittelen varmaan myöhemmin kun saan vähän kokemusta tuosta repusta, sekä liinoista, joita en ole vieläkään oppinut sitomaan :)

torstai 29. marraskuuta 2012

Raskauskilot pudotettu

Lisää virstanpylväitä, kävin aamulla vaa'alla ja olen takaisin ennen raskautta olleessa painossa. Viikossa 9 kiloa, aika hyvin. "Pudotettu" on tietysti väärä sana, en siis tietenkään ole vielä tehnyt mitään pudottaakseni kiloja. Mutta selvästi kehoni palautuu nykyään hyvin nopeasti kaikennäköisistä rasituksista, kohtu on jo pienentynyt ihan mitättömäksi ja vuotoakaan ei enää juuri ole. Jos nyt tapaisi vanhoja tuttuja vaikka saunassa niin ei arvaisi tästä kehosta, että viikko sitten on synnytetty.

Syön aika paljon erilaisia niin sanottuja superfoodeja, lisäravinteita ja lääkinnällisiä sieniä. Usein kysytään, että mitä vaikutuksia olen huomannut niillä olevan. Pakko aina vastata, että en tiedä, en huomaa mitään selviä vaikutuksia yksittäisten tuotteiden kohdalla. Olen aina ollut hyvin perusterve, enkä kärsinyt mistään allergioista, astmasta, flunssista tms. joten ei huomaa vaikutusta esim. tällaisten vaivojen katoamisena kuten monille käy. Se, missä huomaan muutoksen kuitenkin on se, että keho palautuu kaikesta huomattavan nopeasti ja vastustuskyky on aika kova. Haavat (ja tatuoinnit) parantuvat tosi nopeasti ja näköjään myös tällainen isompi rasitus. Myös nykyään harvoin sattuvat normaalit päänsäryt paranevat useimmiten itsestään levolla, mikä jaksaa aina hämmästyttää kun 10-vuotiaasta olen ottanut (migreeni)lääkettä jokaiseen päänsärkyyn, ne eivät nimittäin todellakaan aiemmin lähteneet itsestään. Tietysti toivon myös, että näillä eväillä ehkäisen itseltäni sairastumisen myös tulevaisuudessa. Ainakaan flunssat ja muut perustaudit eivät näytä minuun iskevän :)

Toivon tietysti kovasti myös vauvalle hyvää vastustuskykyä. Yritän edesauttaa sitä imettämällä, syömällä probiootteja ja maitohappopitoisia ruokia (hapantuotteet ym.) ja reilusti D-vitamiinia ja välttämällä ylihygienisyyttä. Toivon myös, että pystymme välttämään antibioottikuurit mahdollisimman pitkälle. Sairaalassa olimme jo vaarassa joutua ottamaan antibiootteja, kun toisena päivänä synnytyksestä minulle nousi yhtäkkiä kuume 38,5 C, ja lääkäri suositteli 10 päivän antibioottikuuria koska se olisi saattanut olla alkava kohtutulehdus. Kuume kesti kuitenkin ehkä vain puolisen tuntia, joten en halunnut tietenkään turhaan aloittaa antibioottikuuria vaan odottelin josko oireet olisivat jotenkin jatkuneet. Kuumepiikki taisi kuitenkin johtua vaan maidon nousemisesta, onneksi!

tiistai 27. marraskuuta 2012

Syntymäpaino saavutettu

Olimme tänään ekassa neuvolassa vauvan kanssa. Huomaa, että maito on maistunut hyvin sillä vauva painoi nyt 5 päivän ikäisenä yllättäen jo 3400 g, siis 100 g enemmän kuin syntyessään. Hieno homma.
Itsekin olen palautunut hyvin synnytyksestä, kohtu oli jo kutistunut ihan pieneksi.

Sain myös paperilla neuvolan suositukset D-vitamiineista, joita vauvalle pitäisi ruveta antamaan 2 viikon iässä. Kerroin neuvolan tädille uskovani, että kun itse syön tarpeeksi D-vitamiinia, niin se imeytyy kyllä vauvalle. Tutkimusten mukaanhan näin ei ole, vaan D-vitamiinin kohdalla on Luonto tehnyt suunnitteluvirheen ja sitä ei saa tarpeeksi äidinmaidosta. Veikkaan, että näissä tutkimuksissa tutkitut äidit ovat luultavasti syöneet vain sitä yleistä naurettavaa 10 ug suositusta, jolloin ei ole tietenkään mikään ihme ettei siitä riitä vauvalle asti. Neuvolan täti sanoi, että voi hyvin olla näin, mutta heidän kuuluu sitä suositella ja että heidän kautta ei valitettavasti pääse D-vitamiinimittauksiinkaan. Täytyy siis varmaan käydä nyt yksityisellä mittauttamassa pikapuoliin omat tasoni, ja jossain vaiheessa myös vauvan.

Tämän lisäksi sain listan rokotuksista. Pitäisi ruveta päättämään mitä rokotuksia vauvalle uskallan antaa tai jättää antamatta. Todella vaikea asia! Emme ottaneet sairaalassa tuberkuloosirokotetta vielä, emmekä myöskään K-vitamiinipistosta, sillä en halunnut vastasyntyneelle annettavan mitään epäluonnollisia aineita. Harkitsen kuitenkin tuota tuberkuloosirokotetta annettavaksi myöhemmin, sitten kun tulee ajankohtaiseksi lähteä vauvan kanssa Nepaliin, jossa tubia esiintyy vielä yleisesti.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Vaipanvaihtoa

Ensimmäiset päivät on ollut oikeastaan vain kolmea asiaa: imetystä, nukkumista ja vaipanvaihtoa. Vauvalle siis, itse ehtii aika hyvin tekemään muutakin sillä aikaa kun vauva nukkuu, mikä on tosi iso osa vuorokaudesta.
Vauvalle ei ole onneksi jäänyt ainakaan mitään kipuja synnytyksestä, eikä sille ole vielä tullut mitään vatsakipuja, sillä se vaikuttaa olevan koko ajan tyytyväinen eikä itke vielä ollenkaan. Joskus se saattaa rääkäistä jos ei imetys ala tarpeeksi nopeasti nälän tultua.

Olin ajatellut käyttää kestovaippoja vauvalla, heti alkuun päästyä. Sairaalassa tietysti oli normaalit kertakäyttövaipat ja nyt kotona huomasin heti, että kestovaipoistani vain kolme kappaletta ovat tarpeeksi pieniä tässä vaiheessa. Esimerkiksi ImseWimsen New Bornit ovat ihan liian isoja vielä. Kolmella ei pitkälle pötkitä, joten käytettyäni ne olen joutunut turvautumaan ensin Liberolta sairaalasta saadussa kosiskelukassissa tulleisiin kemikaalivaippoihin ja sen jälkeen Natyn Nature Babycare New Born maissivaippoihin.

Natyn vaipat ovat 100 % biohajoavia, eivät sisällä klooria eikä hajusteita ja niiden valmistuksessa on käytetty uusiutuvia luonnomateriaaleja. Perustana on geenimuuntelematon maissikalvo. Jo huomattavasti ekompi vaihtoehto siis tavallisiin, 400 vuotta maatuviin kertiksiin verrattuna! Ja neljän vuoden vaipanvaihdon kokemuksella ainakin tähän mennessä tuntuvat laadultaan vastaavan ihan täysin muita vaippoja.

Jätteen lisäksi mietin myös sitä, että mitä kaikkia aineita tavallisista kertakäyttövaipoista tulee vauvan iholle. Onko kukaan sattunut haistamaan perusPamperseja/Liberoja? Puhtaita siis tietysti ;) Olin ihan järkyttynyt kun sairaalassa huvikseni nuuhkaisin vaipan sisusta. Se kemikaalintuoksu on pyörryttävä! Nämä Natyn vaipat verrattuna eivät tuoksu paljon miltään. Suosittelen :)

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Vauva tuli taloon.

Torstaina se sitten vihdoin tapahtui. Synnytys. Syntymä. Heräsin supistuksiin aamukuudelta, rentouduin kotona päivän ja siirryimme Haikaranpesään kahdeksan aikaan illalla. Reilun neljän ja puolen tunnin nopeasti edenneen synnytyksen jälkeen vauva tuli maailmaan klo 00.39. Kaikki ei mennyt täysin toiveiden mukaisesti, mutta toiveet ovat tietysti vain toiveita :) Olen kokonaisuudessaan kuitenkin tyytyväinen, varmaankin tarvitsin juuri tämän kokemuksen koska se minulle annettiin. Täytyy olla kiitollinen Haikaranpesän ja Kätilöopiston henkilökunnalle, varsinkin oma kätilöni oli täydellinen, hän oli perehtynyt hyvin synnytystoivelistaani ja kunnioitti sekä toiveitani, että kokemustani ja oli erittäin kannustava ja empaattinen. Koin, että sain päättää itse kaikesta mitä tapahtui, harkita vaihtoehtoja ilman painostusta ja kaikkia tuntemuksiani arvostettiin. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta (muilta hoitajilta), mutta annoin niiden tulla niin sanotusti toisesta korvasta ulos.

Tärkeintä on tietysti, että vauva on terve ja tyytyväinen. Hän nukkuu ja syö ja on rauhallinen. Itse olen myös hyvää vauhtia toipumassa synnytyksestä. Synnyttäneiden osastolla aika meni nopeasti ja pääsimme eilen kotiin. Kirjoitin jo sairaalassa synnytyskertomukseni, eli synnytyksen sellaisena kuin sen itse muistan. Jännää oli katsoa kotona siskon ottamaa videota vauvan maailmaan tulosta. Oma mielikuva noista hetkistä on hyvin hektinen, sumuinen, paljon actionia ja meininkiä. Videossa onkin yllättäen hiljaista; lähes äänetöntä ja kätilö vain kuiskailee minulle hiljaisella ja rauhallisella äänellä. Kaikki se hälinä on ollut pääni sisällä, muistikuvani ovat todella eri maailmasta.


Nyt vain opetellaan elämää vauvan kanssa!


maanantai 19. marraskuuta 2012

Vaipattomuudesta - vauvojen vessakyvyttömyys on länsimainen tuote

Luin juuri sen verran hyvän artikkelin vaipattomuudesta, että pakko jakaa tämä. Olin ajatellut kirjoittaa vaipattomuudesta tai "Vauvojen Vessahätä Viestinnästä", mutta toimittaja Riikka Vuorijärvi on jo kirjoittanut Fifiin niin kattavasti, että taidanpa vain lainata hänen kirjoituksestaan muutamia kohtia tähän. Suosittelen lukemaan koko tuon hänen juttunsa "Ilman vaippaa - vauvojen vessakyvyttömyys on länsimainen tuote". 

Mielenkiintoinen, samaan aiheeseen liittyvä on myös Prisman "Vaippavuoren varjossa" -dokumentti, joka on katseltavissa vielä 23 päivän ajan tästä linkistä.

Lisää vaipattomuudesta ja sen opettelusta esimerkiksi täällä.

Moni kokee varmasti, että vauvan pissattaminen on vaativaa ja aikaa vievää. Itse ajattelisin, että mieluummin ehkä näkisin vaivaa vähän aikaisemmassa vaiheessa lapsen elämää, jos siitä seurauksena lapseni olisi kuiva jo vaikka ennen ensimmäistä ikävuotta, sen sijaan, että joutuisin vaihtamaan vaippoja esimerkiksi 3-vuotiaaksi(!!) saakka. Totta kyllä on, että vaipattomuus olisi huomattavasti helpompaa vaikkapa Nepalissa, missä "talvi" kestää kuukauden, kuin täällä ikuisen kylmyyden maassa... Haluaisin kuitenkin mieluummin ainakin yrittää vastata lapseni tarpeisiin ja viesteihin kuin antaa hänen "pissata housuun" mikä ei voi tuntua kauhean miellyttävältä.

Lainauksia Ilman vaippaa -artikkelista: 

"Nykyaikainen länsimainen äiti on tottunut ajattelemaan, ettei lapsi tiedosta vessahätäänsä eikä hallitse rakkoaan tai suoltaan ennen taaperoikää. Suurimmassa osassa ei-länsimaisia äitejä moinen ajatus kuitenkin herättäisi säälinsekaista huvittuneisuutta. He tietävät, että vauva viestittää hoitajalleen vessahädästään – aivan samoin kuin hän viestittää nälästä, kivusta, väsymyksestä tai läheisyydentarpeesta. Kysymys on vain siitä, osaako hoitaja tulkita viestit ja kuinka nopeasti hän vastaa niihin."

"Arvo Ylppö kuvasi 40-luvulla julkaistussa tutkimuksessaan käytäntöä, jossa äidit pissauttivat ja kakkauttivat vauvaa säännöllisesti sanomalehden päälle. 60-luvun kuluessa modernit äidit jättivät vanhan tavan unholaan."


"Vauvan vessahätä on mahdollista päätellä vauvan käytöksen perusteella, opettelemalla tuntemaan vauvan päivittäiset rytmit tai jopa intuitiivisesti tietäen. Länsimaisten äitien on helpoin aloittaa havainnoimalla lapsen viestien vivahteita: ilmeitä, äännähdyksiä ja ruumiinkieltä."


"Vessakypsyyskäsitysten syntyhistoria käy malliesimerkiksi siitä, miten keinotekoisia ja kulttuurisidonnaisia tieteelliset ”totuudet” voivat olla. Esiin nousevat kysymykset tiedeyhteisön arvostelukyvystä ja etiikasta. Yhdysvaltalainen Ingrid Bauer osoittaa kirjassaan Diaper Free, että dogmi vauvojen vessakyvyttömyydestä synnytettiin ja sitä ylläpidetään asiantuntijoiden ja vaippateollisuuden hyvässä yhteistyössä."


"Miten länsimainen lääketiede onkin niin jääräpäisesti pitäytynyt oletuksissaan? Ingrid Bauerin mukaan selitys saattaa piillä Pampers-vaippoja valmistavan Procter & Gamble -yhtiön, pediatrian asiantuntijajärjestöjen ja T. Berry Brazeltonin välisissä kytköksissä. Professori Brazeltonin käänteentekevä artikkeli ilmestyi kuin sattumalta samana vuonna kun ensimmäinen kertakäyttövaippa tuli markkinoille."


"Pottaharjoittelun viivästyttäminen vuoden tai kahden vuoden ikään saattaa kuitenkin olla pikemminkin ongelmien syy kuin hyvä keino niiden välttämiseen. Ei ihme, jos lapsi tuntee olonsa ristiriitaiseksi, kun hänet on pienestä pitäen totutettu laskemaan alleen ja sitten se onkin yhtäkkiä ei toivottavaa. Kun tietoisuus ruumiintoiminnoista on hävinnyt aikoja sitten, monella taaperolla ei ole aavistustakaan, mitä potalla olisi tehtävä."

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Synnytystoivelista

Nettikirjoitusten perusteella olen saanut sellaisen käsityksen, että toisten ihmisten mielestä synnytystoivelistan tekeminen on itsekästä ja turhaa, ja että kiireiset kätilöt saattavat vain ärsyyntyä tällaisiin ns. aktiivisiin synnyttäjiin, joilla on liikaa turhia toiveita. Eihän kätilöillä ole aikaa ruveta toteuttamaan kaikkien pikkutarkkoja haluja, kyllä he tietävät äitejä paremmin miten synnytys hoidetaan.

Itse koen kuitenkin, että synnytystoivelistan tekeminen on ensinnäkin hyvä tilaisuus itselle miettiä ja pohtia minkälaisen synnytyksen oikeasti haluaa. Eri vaihtoehtoihin perehtyminen kannattaa, esimerkiksi näin ensikertalaiselle on todella paljon synnytyskivun lievitysmenetelmiä, joista ei tiennyt mitään ennen itsenäistä perehtymistä nyt raskausaikana. Myös kivunlievitysten haittavaikutuksiin on hyvä tutustua vaikka netin kautta, virallisen tiedon lähteissä kun niistä ei tavallisesti kovinkaan paljon puhuta. Todennäköisesti näin säästyy yllätyksiltä ja voi tehdä tietoisia valintoja ja tuntea vastaavansa niistä itse. 

Toivelistan käyminen läpi doulan ja/tai tukihenkilön kanssa taas on hyvä tapa selvittää myös heille, minkälaista apua ja tukea toivoo, jotta kaikki ovat samoilla linjoilla ja jotta heidän on helpompi toimia äidin puolesta puhujana ellei hän itse pystykään enää kun on "tilanne päällä". 

Kuten aiemmin jo kirjoitinkin, ainakin Haikaranpesässä toivottiin synnyttäjien täyttävän ja toimittavan HUS:in omilta sivuilta löytyvä synnytystoivelista jo etukäteen sairaalalle. Heidän synnytystoivelistansa koostuu kuitenkin vain avoimista kysymyksistä, joten toimitin sen mukana myös kappaleen Bebesin sivuilta suoraan tulostettavissa olevaa yksityiskohtaisempaa synnytystoivelistaa.

Tässä hiukan asioita mitä itse toivoisin synnytykseltäni, suluissa tarkempaa selvitystä:

- Toivoisin saavani niin lähelle kotisynnytystä vastaavan synnytyksen kuin sairaalaolosuhteissa mahdollista
- Toivoisin mahdollisimman vähän sisätutkimuksia ja mahdollisimman paljon rauhaa. Luulen, ettei minua haittaa huoneessa olevat ihmiset mutta toivon, että minua puhuteltaisiin vain jos on tarvetta
- Toivoisin pääseväni ammeeseen
- Toivon luonnollista synnytyskivun lievitystä, kuten aquarakkuloita, akupunktiota, lämpöpusseja, hierontaa, akupisteiden painelua.
- Toivon, etten joutuisi käyttämään epiduraali, spinaali tai muita puudutteita (kammottaa ajatus neulasta selkärankaan tai siitä, että kohdunsuun puudute osuisi vahingossa vauvan päähän + haittavaikutukset vauvalle)
- Haluaisin, että synnytyshuone olisi hämärä ja saisin kuunnella musiikkia
- En halua, että sikiökalvoja puhkaistaan tai synnytystä muuten nopeutetaan keinotekoisesti
- Toivoisin, ettei scalp-anturia käytetä, ellei vauvan tilassa havaita ongelmia
- Haluaisin liikkua mahdollisimman vapaasti koko synnytyksen ajan
- Toivoisin, että napanuora saa sykkiä loppuun ja ettei sitä katkaista ennen kuin istukka on syntynyt
- Toivon, ettei istukan irtoamista nopeuteta oksitosiinilla, vaan sen annetaan irrota luonnollisesti.
- Toivon, että lapsi saa olla luonamme koko ajan, ellei mitään lääketieteellisen hoidon tarvetta ole. 
- Jos imetys ei lähde heti käyntiin, haluaisin hörpyttää lasteni mieluummin kuin antaa maitoa pullosta
- En halua, että lapselleni annetaan tuttia
- En halua, että lapselleni annetaan mitään pistoksia tai rokotteita synnytyssairaalassa (K-vitamiini/tuberkuloosi)

Odotusta

Oli pakko tarkistaa kalenterista, että kuinka pitkään olen jo ollut "toimettomana" eli äitiyslomalla. Kaksi viikkoa täynnä viimeisestä harjoittelupaikkakäynnistä, vaikka tuntuu, että aikaa olisi kulunut tuplasti enemmän.

Yritän elää tässä hetkessä ja nauttia kaikesta mukavasta tekemisestä, mutta se tuntuu vaikealta. Koko ajan on odotus päällä, ja rauhaton fiilis. Olen saanut vain muutamana päivänä motivaatiopuuskassa tehtyä hyvin koulutehtäviä, mutta suurimmaksi osaksi on jotenkin älyttömän laiska olo, tai ei vain pysty keskittymään. Blogin kirjoittaminenkaan ei ole inspiroinut.

Olen yrittänyt kuitenkin keksiä mahdollisimman paljon tekemistä, olen käynyt lähes joka päivä vähintäänkin jossain ulkona ja koiran kanssa kävelyllä. Välillä tuskastun, että tulisi jo se vauva, ja sitten taas yritän rauhoittua, että mihin tässä muka on kiire, yritän nyt nauttia tekemättömyydestä...

Saan olla ainakin tyytyväinen siitä, ettei kavereiden pelottelut "viimeinen kuukausi on se pahin" tai "viimeiset kaksi viikkoa on kamalia" kyllä ole pitäneet paikkaansa. Olo on ihan yhtä hyvä kuin oli kuukausi sitten. Tai oikeastaan vielä helpompi, vauva on laskeutunut alas eikä potkaise enää vahingossa kylkiluihin, ja teini-ikäisestä asti vaivanneet selän hermopinneongelmat on kokonaan hävinnyt. Usein herään öisin selälläni makaamasta, juuri kuin luulin oppineeni nukkumaan kyljelläni..

Ei siis kannata liikaa antaa painoarvoa muiden ihmisten kokemuksille, meillä suomalaisilla kun on tapana usein tuoda esiin varsinkin niitä ikäviä juttuja. Siitä tulee helposti melkein kilpailunomaista, kenellä oli hurjin raskausaika tai kivuliain synnytys. Jokainen kokee kuitenkin oman elämänsä omalla tavallaan, ja usein ihminen "saa sitä mitä tilaa" :)

tiistai 6. marraskuuta 2012

Synnytysloukkaus - sivusto

Aktiviinen synnytys ry:n vapaaehtoiset ovat perustaneet uudet sivut Oikeus sanoa ei. Sivustolla puhutaan synnytykseen liittyvistä loukkaavista tai väkivaltaisista tilanteista, joita naiset ovat kokeneet täällä meillä Suomessa ammattilaisten toimesta. Sivuston tarkoituksena on tuoda näkyväksi naisten asemaa synnytyksessä.

Olisi todella hienoa, jos Suomessa neuvoloissa puhuttaisiin enemmän synnytyksestä ja varsinkin naisen vaihtoehdoista ja oikeuksista siihen liittyen. Jotenkin tuntuu, että nyt synnytysvalmennus keskittyy tuomaan esiin mahdollisia ongelmia ja selittämään ennakolta kaikki mahdolliset toimenpiteet mitä tullaan tekemään. Monelle voi tulla se kuva, että nämä kuuluvat automaattisesti jokaiseen synnytykseen, ja nainen on sairaalassa potilaana, toimenpiteiden kohteena, vaikka todellisuudessa syy sairaalasynnytykseen pitäisi olla se, että jos jotain yllättävää sattuisi niin apu olisi valmiiksi lähellä. Sairaalassa pitäisi siis voida synnyttää aivan yhtä luonnollisesti kuin kotona, mielessä vain varmuus siitä, että jos jotain menisi vikaan niin lääkäri on lähellä. Nainen pystyy kuitenkin synnyttämään ihan itse, ilman kenenkään "asiantuntijan" apua. On surullista kuinka moni tulee sairaalaan ja toivomukset synnytyksen suhteen ovat "ihan sellainen normaali synnytys" tai "epiduraali heti", vain siksi, ettei ole otettu selvää synnytyksen luonnollisesta kulusta. Tämä onkin meillä täysin naisen omalla vastuulla, en ainakaan itse koe, että olisin saanut lähes mitään tietoa, mitä en olisi itse aktiivisesti hakenut. Haikaranpesän valmennuksessa tosin painotettiin, että heille täytyy täyttää synnytystoivelomake etukäteen ja he toivovat, että naiset olisivat perehtyneet synnytykseen, kaikkiin siihen liittyviin vaihtoehtoihin ja tulisivat hyvin valmistautuneina.

Yksi asia mitä myös harva tietää on, että jos kätilön kanssa ei kemiat kohtaa niin kätilön vaihtoa voi pyytää kesken synnytyksen. Edellä mainitun sivuston synnytysloukkaus kertomuksista löytyy aika järkyttäviä esimerkkejä siitä minkälaista kohtelua monet ovat ammattilaisten puolelta saaneet.

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Lääkärissä

Viimeksi, eli ensimmäisen kerran kun kävin lääkärissä, hän mittasi vauvan kokoa ja arvioi sen kahta kasvukäyrää sitä keskikäyrää isommaksi ja kuulemma pää oli vielä sitäkin isompi. Sanoi kuitenkin, että ei siitä voi vielä kauheasti päätellä, että sitten seuraavassa (eli viimeisessä..) lääkärintarkastuksessa näkee tarkemmin vauvan koon. No, odotin tietysti tätä toista lääkärikäyntiä, utelias ihminen kun olen, niin olisi kiinnostanut tietää, että kuinka iso vauva sieltä nyt sitten voi olla tulossa.

Lääkäri kysyi heti ensimmäiseksi kun tulin, että onko jotain mikä mietityttää. Vastasin tietysti, että vauvan koko niin hän sitten totesi, että no valitettavasti sitä me ei pystytä arvioimaan kun heidän ultra on niin huono ettei sillä näe mitään. Luulin myös, että synnytystapa-arvio tehdään kaikille mutta kuulemma sitäkään ei tehdä. Kohtuullisen turhan tuntuinen lääkärikäynti siis. Olisin voinut sitä sykettä kuunnella ihan kotonakin tolla omalla laitteella... No ei kait siinä, pitää vaan luottaa siihen, että vauva mahtuu ulos, kyllähän sen pitäisi normaalisti mahtua.

tiistai 30. lokakuuta 2012

Omin sormin suuhun - sormiruokailua

Olen niin vähän perehtynyt lasten hoitoon tai mihinkään pieniin vauvoihin liittyviin asioihin, etten tiedä edes miten lasten syömistä suositellaan aloitettavaksi. Ehkä se on hyvä asia, sillä nyt kun opettelen vain kirjojen ja ...hmm. miten tämän nyt sanoisi, ehkä jollain lailla vaihtoehtoihmisten kautta, niin en opikaan mitään neuvolan suosituksia vaan ehkä vähän "uudempia" (eli oikeasti vanhempia/luonnollisempia) tapoja tehdä asioita. Suuri osa neuvolan suosituksista kun taitaa edelleen perustua totuttuihin tapoihin, ajoilta muutamien vuosikymmenten takaa, jolloin tutkimustietoa ei tarvittu eikä vanhaa perimätietoa arvostettu.

Luin juuri tosi mielenkiintoisen kirjan, jonka kaikki opit tuntuvat ainakin minulle hyvin luonnollisilta ja järkeenkäyviltä. Gill Rapleyn ja Tracey Murkettin Omin sormin suuhun kertoo sormiruokailusta. Suosittelen lukemaan koko kirjan, siinä on varmaan vastaukset kaikkiin kysymyksiin mitä aiheesta voi nousta, mutta yritän nyt valottaa aihetta lyhyesti ja toivon, että jos vähänkin kiinnostut niin hankit tuon kirjan ja luet sen :)

Vauvan sormiruokailu tarkoittaa lyhyesti sitä, että vauvan annetaan opetella syömään suoraan tavallista ruokaa, samaa mitä aikuiset syö. Vauvalle ei siis anneta missään vaiheessa soseita tai muussattua ruokaa lusikalla, vaan hän opettelee suoraan syömään itse. Vauva saa opetella omaan tahtiinsa silloin kun on itse valmis, ja samaan aikaan myös itse vähentää maidon imemistä sitä mukaa kun oppii ottamaan ravintoa syömästään "oikeasta ruoasta". Vauva yleensä aloittaa ruoalla leikkimisen noin puolivuotiaana, mutta ennen kuin hän rupeaa oikeasti nielemään ruokaa tai saamaan siitä irti ravintoa, voi kestää viikkoja tai jopa muutaman kuukauden. Vanhempien ei pitäisi kuitenkaan hoputtaa vauvaa tai yrittää opettaa tätä vaan antaa vauvan opetella itse (matkimalla aikuisia) omassa tahdissaan ja valita itse mitä hän haluaa syödä ja kuinka paljon. 

Mielenkiintoisia pointteja liittyen sormiruokailuun:

- Vauva ei tukehdu vaikka rupeaisi heti syömään kokonaista ruokaa. Päinvastoin, kun vauva saa itse laittaa ruoan suuhunsa niin se ei mene heti suun takaosaan (kuten soseet lusikalla) vaan vauva aluksia vain pudottaa ruoan pois suustaan. Vauvalla on myös kakomisrefleksi, joka toimii kokonaisen ruoan kanssa ja joka ei tarkoita, että vauva on tukehtumassa, vaan päinvastoin, kakomisrefleksi opettaa vauvaa olemaan tukehtumatta. Tätä oppimista ei välttämättä tapahdu ollenkaan syötetyillä vauvoilla ja siksi vauvan tukehtuminen onkin todennäköisempää lusikalla syötetyillä kuin itse syömään opetelleilla lapsilla.

- Kun vauva saa itse opetella syömään ja päättää omasta syömisestään hän suuremmalla todennäköisyydellä välttää ruokaan liittyvät ongelmat tulevaisuudessa. Hän oppii todennäköisemmin syömään monipuolisemmin ja olemaan nirsoilematta ruoan kanssa, eikä hän opi käyttämään ruokaa "lohtuna"/palkintona tai kehitä vääristynyttä suhdetta ruokaan kun häntä ei koskaan pakoteta tai huijata syömään enempää kuin hän haluaa tai sellaisia ruokia, joita hän ei itse valitsisi. 

- Vauvat tuntuvat tietävän mitä he tarvitsevat ja kuinka paljon. Jos heille antaa tarpeeksi vaihtoehtoja, ja valinnan vapauden niin he valitsevat syömisensä monipuolisesti ja syövät riittävästi. Vanhempien ei tarvitse seurata kuinka paljon lapsi syö, sillä hän osaa itse päättää omasta syömisestään! Vauva osaa itse säädellä sitä kuinka paljon hän tarvitsee rintamaitoa sen lisäksi mitä hän saa muusta ravinnosta. Mielenkiintoista on myös, että vauvat usein osaavat itse vältellä ruoka-aineita, jotka eivät heille sovi tai joihin heillä voi olla esimerkiksi allergiataipumusta. Näin sormiruokailulla voidaan välttää myös allergioiden kehittymistä. 

- Vauva ei tarvitse mitään aikatauluja oppimiseensa, aikuisen ei ole tarpeen huolehtia minkä ikäisenä vauva syö minkäkin verran. Vauvan motoriset taidot ja koordinaatio kehittyy samaa matkaa syömisen oppimisen ja ruoansulatuksen kehityksen kanssa luonnollisessa tahdissa kun vauva saa itse päättää milloin aloittaa ja missä tahdissa oppia. 


Muutkin blogaajat ovat näköjään löytäneet kirjan, linkkejä muiden kirjoituksiin:



Kemikaalicocktail blogissa (lue myös kommentit!)




Paras raskausajan deodorantti

Kirjoitin toisen blogin puolelle parhaasta deodorantista kun on pientä hikoiluongelmaa ja kun ei nyt raskausaikana haluaisi imeyttää kemikaaleja ihon kautta sikiölle. Unohdin kuitenkin linkata siitä tänne, joten kopioin nyt koko tekstin tähän :)



Kirjoittelin muutama vuosi sitten luonnonkosmetiikan deodoranteista tänne blogiin, ja tuon kirjoituksen jälkeen pärjäilinkin tosi hyvin ilman mitään hajuhaittoja, suurimmaksi osaksi sen vuoksi, ettei hiki haissut pahalle. Nyt kuitenkin, raskaana ollessa, ilmeisesti keho puskee kuonia ulos vähän eri tavalla, tai sitten vaikutus johtuu hiilihydraattien määrän suuresta lisääntymisestä, mutta joka tapauksessa, olen ruvennut harmikseni kärsimään pienestä B.O:sta... Luonnonkosmetiikan deoissa ei tuntuneet millään tehot riittävän, eikä nyt varsinkaan tässä tilanteessa viitsisi käyttää mitään myrkkykosmetiikkaa.

Edellisestä blogauksestani kertauksena miksei tavallinen deodorantti tule kyseeseen:

Kaikissa antiperspiranteissa on alumiinia ja moni haluaisi sitä välttää, kun on ristiriitaista tietoa sen vaikutuksista ihmiselle; esimerkiksi sen yhteydestä syöpään. Deodoranteissa alumiinia ei välttämättä ole, mutta sen sijaan paljon muita epäilyttäviä ainesosia, esimerkiksi hajusteet ja säilöntäaineet voivat aiheuttaa ihoreaktioita. 

Ja vaikkei mitään ihoreaktioita tai muita välittömiä vaikutuksia tulisikaan, haluan silti säästää sekä itseni, että syntymättömän lapsen turhalta kemikaalikuormalta.

Tulipa siis aiheelliseksi kokeilla monien suosimaa kikkaa:


kookosöljy + ruokasooda sekaisin ja kainaloon!

Ja toimii! Tämä pitää hienhajun poissa vähintään yhtä hyvin kuin kaupan antiperspirantti. Olen ollut oikeasti niin laiska, että meni useampi vuosi ennen kuin tätä kokeilin (näiden kahden sekoittaminenhan on siis älyttömän vaativa homma....) mutta nyt olen erittäin tyytyväinen, että testasin.





Deodorantit, jotka olisivat toimineet varmaan ihan hyvin entisessä elämässäni (ennen raskautta), mutta nyt ei pito riitä. Dermosilin Ecocert-tuotteet edullisia, deo muistaakseni 4,90e, Madara taas tarjouksesta 11 e pintaan. 

torstai 25. lokakuuta 2012

Sairaalalaukku pakattu

Rupeaa olemaan se aika, että lähtö saattaa jo pian tulla. Haikaranpesään pitäisi lähettää etukäteen "Ajatuksia tulevasta synnytyksestä" -kaavake, johon on täyttänyt omia toiveita, synnytyksiä ja pelkoja synnytykseen liittyen. Sain sen nyt vihdoin täytettyä ja tulostettua, mutta en ole ihan varma millä se olisi tarkoitus toimittaa tuonne osastolle. Ajattelin lähettää sen huomenna ihan etanapostissa, ja ottaa pari lisäkappaletta mukaani synnyttämään lähtiessä. Tuo lomake on kuitenkin aika lyhyt ja sisältää vain avoimia kysymyksiä, joten täytin ja tulostin myös bebesinfon sivujen huomattavasti yksityiskohtaisemman synnytystoivelistan

Lisäksi pakkasin sairaalalaukun! Toiset sanoo, että kannattaa pakata laukku valmiiksi jo kuukautta ennen laskettua aikaa, toiset taas että ei sinne mitään tarvitse mukaan :) Ajattelin, että ei noista tavaroista varmaan haittaakaan ole.

Sairaalaukkuuni pääsi:

-kantoliina
-muutamia harsoja
-alushousuja
-parit imetysliivit
-imetystoppi
-liivinsuojuksia
-siteitä
-1 oma yöpaita
-muutamat sukat ja yhdet paksut lämpösukat
-vauvalle kotiintulovaatteet, pieni hattu + ulkohaalari, hanskat, töppöset, pipo
-neuvolakortti
-kännykän laturi
-rentoutus cd:t
-kaurapussit
-Tempur tyynyni
-mehua
-hierontaöljyä
-sähkökynttilöitä
-imetysteetä
-hygieniatavarat

Jotain muuta evästä pitää vielä keksiä ja kynttilät käydä ostamassa.

Suositellaan, että synnyttämään otettaisiin omat vaatteet, jotta nainen ei tuntisi itseään sairaalavaatteissa potilaaksi. Esimerkiksi bebesinfon sivuilla seisoo näin:

Vaihtaessaan sairaalan vaatteet päälle, synnyttäjästä saattaa tuntua, että hänestä tulee potilas, ja hän pyytää erikseen lupaa mitä hän saa ja ei saa tehdä oman synnytyksensä aikana. Synnytys ei kuitenkaan ole sairaus, eikä synnyttäjä ole potilas. 
Omissa vaatteissaan synnyttäjällä saattaa olla sellainen olo, että hän on enemmänkin asiakas ja aktiivinen osallistuja kaikissa päätöksissä, mitä hänen synnytykseensä liittyy. Monet kätilötkin kehoittavat synnyttäjiä ottamaan omat vaatteet mukaan sairaalaan.
Omissa vaatteissa olo saattaa lisätä synnyttäjän turvallisuudentunnetta, mikä on tärkeää synnytyksen kulun kannalta.

Itse aion kuitenkin olla sairaalan vaatteissa. Itseasiassa hoitoalalla itse olevana oikein odotan, että saan vaihtaa roolia ja olla kerrankin se, joka makaa siellä sairaalasängyssä niissä löysissä sairaalavaatteissa. En ole koskaan ollut sairaalassa potilaana, joten odotan sitä mielenkiinnolla :D

Flexi Bath - kokoontaitettava amme

Luultavasti varsinkin meidän minikylppäriin tosi kätevä keksintö, jonka olisin kyllä varmaan missannut  ilman Isyyspakkaus blogin postausta. 

Olisin ostanut tämän liilan värisenä yhdestä toisesta vauvakaupasta, mutta minulla sattui olemaan lahjakortti Stockmannille ja sain nyt vihdoinkin tänään haettua ammeen sieltä. Hinta oli n. 40 euroa. Valitettavasti värivaihtoehdot oli tosi vähissä, eikä heille ole liilaa tulossa tulevaisuudessakaan, joten otin tällaisen läpinäkyvän/sinisen.



Ammeeseen saa myös vauvan kylvetustuen, jota Stockmannilla ei ole jostain syystä myynnissä. En myöskään nyt löydä googlettamalla sitä tukea mistään. Näin sellaisen kuitenkin Sellon vauvatarvikekaupassa, pitää ehkä käydä sieltä hakemassa.

Amme sopii kuvauksen mukaan 0-4 vuotiaille. Sitä voi säilyttää kasaan taitettuna, ja sen tyhjentämistä helpottaa pohjassa oleva tulppa.

Kuva Sannas.fi sivuilta.

lauantai 20. lokakuuta 2012

Lasten korvatulehduksista

Raikaswebissa blogaus lasten korvatulehduksista ja niiden hoidosta. Kannattaa lukea sieltä Jarkon postauksesta miten Suomen hoitotapa eroaa eräistä muista maista (täällä käytetään huomattavasti enemmän antibiootteja, turhaan) ja millä lailla hoitaa korvatulehduksia luonnollisemmin.

Lisäisin tuohon tekstiin vielä, että miksi niitä antibiootteja sitten pitäisi välttää. Suurin syy on varmasti se, että antibiootit tappavat kehosta myös hyviä bakteereja ja laskevat siten elimistön puolustuskykyä huomattavasti, jopa 1,5 vuodeksi. Näin ollen lapsilla, joiden sairautta hoidetaan antibiootein on huomattavasti suurempi todennäköisyys sairastua hyvin nopeasti uudelleen joko samaan tai johonki muuhun tautiin. Siitä se kierre alkaa, antibiooteista. Suoliston huonontunut bakteerikanta vaikuttaa myös lukemattomiin muihin asioihin kehossa, esim. allergioiden syntyyn, ruoansulatuksen ongelmiin ja myöhemmin monien vakavampienkin tautien ja ongelmatilojen syntyyn. Jos antibiootteja joutuu kuitenkin käyttämään niin on äärimmäisen tärkeää paikata niiden huonoja vaikutuksia syömällä reilut kuurit probiootteja tasapainoksi!


perjantai 19. lokakuuta 2012

Viimeinen työpäivä

Tulin juuri töistä kotiin, viimeinen palkallinen työpäivä tuossa nimenomaisessa työpaikassa ehkä koskaan. Neljä vuotta siellä jo viihdyinkin. Äitiysloma alkoi 15.10 eli viime maanantaina, mutta tein vielä tämän viikon töitä palkallisena. Tämän jälkeen olisi tarkoitus jatkaa vielä vähintäänkin joitain päiviä työharjoittelua. 

Kirjoitin 7.10 eli melkein kaksi viikkoa sitten tuon työn/harjoittelun aikana tulleista liitoskivuista ja supistuksista, jotka liittyivät lähinnä kävelemiseen. Olen nyt lainannut äitini toista autoa tässä muutaman viikon, ja ihan selkeästi tuo kävelemisen välttäminen on auttanut, sillä sekä liitoskivut, että supistelut on lähes hävinneet! Vähän tuntuu inhottavalta mennä saastuttavalla autolla töihin, kun bussillakin pääsisi, mutta tässä tilanteessa vaihtoehdot on vähän huonot. Toisaalta en halua lopettaa harjoittelua vielä kun jaksan siellä kuitenkin käydä ja muuten ne harjoitteluviikot siirtyvät vauva-ajalle, jolloin siellä käyminen ei ole varmaan yhtään sen mukavampaa! Toisaalta taas, en viitsi mennä bussilla maha vihloen ja riskeerata, että rasitan itseäni oikeasti liikaa. Ei itseni takia, ei ne kivut niin pahoja ole, ettenkö niitä kestäisi, mutta pitää ajatella tuon sisälläni olevan olionkin turvallisuutta.

Mietiskelin, että toi äitiysloman aloittamispäivä 30 päivää ennen laskettua aikaa on varmaan aika hyvä aika :) Jos ei tässä olisi tuota työharjoittelua niin tuo aika olisi oikeastaan tuntunut tosi sopivalta jäädä lomalle. Mielellään tässä olisi hetken vähän rauhallisemmin ennen lapsen syntymää. 

Kätilöksi opiskeleva siskoni sanoi, että kuulemma raskausaikana tulevat ongelmat heijastelevat sitä millainen terveydentila tulee olemaan tulevaisuudessa. Jos on paljon ongelmia raskausaikana niin luultavasti tulee myös kärsimään myöhemmässä elämässä helpommin erilaisista sairauksista. Jos tämä pitää paikkansa, niin taidan olla onnekas tulevaisuudenkin suhteen :) Tietysti sitä samaahan kertoo varmaan se, että olen muutenkin äärimmäisen harvoin millään lailla kipeänä, enkä esimerkiksi sairasta koskaan influenssaa, poskiontelontulehdusta tai muita "perustauteja". Hyvä näin.

Huomenna I LOve Me - messuille Messukeskukseen! Rakastan kaikenlaisia messutapahtumia, joten odotan innolla <3

torstai 18. lokakuuta 2012

Vauvajuhlat

Pidin viime lauantaina Baby Shower tyyliset vauvajuhlat täällä meillä kotona. Siskoni hoitivat oikeastaan kaikki tarjoilut ja muutama vieraskin toi pientä purtavaa mukanaan. Unohdin ottaa valokuvia, harmi!

Katselin netistä erilaisia sivustoja vauvajuhlien pitämisestä, ja lueskelin muutamia keskusteluketjuja ideoiden saamiseksi. Suurin osa ohjelmaehdotuksista ei kuitenkaan tuntunut sopivan omaan tyyliin, joten aika vähällä ohjelmalla mentiin. Pääasia olikin nähdä ystäviä ja viettää hetki aikaa yhdessä. Tajusin vasta juhlien aikana, että osallistujista vain yhdellä siskojeni lisäksi ei ole omia lapsia! Jännä juttu, sillä olen ajatellut, että ystävistäni vain muutama on saanut jo lapsia. Taisi olla niin, että tänne juhliin nyt sattuman kautta valikoitui ne lapsellisimmat :) Moni osallistuja ei tuntenut toisiaan mutta juttu tuntui luistavan ja puhe liittyikin lähes koko illan kokemuksiin synnytyksestä sekä lapsiin. En oikeastaan odottanut, että puhe keskittyisi näin yhteen aiheeseen vaikka vauvajuhlista olikin kyse, sillä harvoin itse juttelen ystävien kanssa vain lapsikokemuksista. Ehkä pääsen siihen kerhoon sitten vasta synnytyksen jälkeen ;)

Syömisten lisäksi sain myös muita aivan ihania lahjoja, joista ison osan käytettynä, mitä olin toivonutkin. Erityisen iloinen olin vauvamuistokirjasta, jota olin salaa toivonut. Minusta ja kaikista kolmesta siskostani on täytetty vauva-ajoilta muistokirjaa, ja muistan kuinka hauskaa niitä oli lukea aina vanhempana ja katsella kuvia. Pitäisikin kaivaa ne vanhat kirjat esiin ja katsella taas pitkästä aikaa.


Juttuja vauvajuhlista ja ideoita toteutukseen:

Bebes infon sivuilla

Confetti sivuilla

Iltalehden sivulla

Kaksplus-lehden sivuilla


torstai 11. lokakuuta 2012

Vaunut

Vaunut 90 e. Huli testaa.
Olen käynyt tähän mennessä yhden kerran lastentarvikeliikkeessä, ja siellä oli vaunuja suunnilleen miljoonaa eri mallia. Ja parhaimmillaan hintana 1300 euroa(!!). Huh, jos mulla sattuisi olemaan 1300 ylimääräistä niin lähtisin pariksi kuukaudeksi Balille juomaan drinkkejä riippukeinuun. Anyways, minkälaiset vaunut sitten hankkia kun ei tiedä niistä mitään ja on juuri vasta oppinut mitä "yhdistelmävaunut" tarkoittaa. Yksi kaveri teki niin, että meni lastenvaunuliikkeeseen ja haastatteli myyjää, että sai tietää omiin tarpeisiinsa parhaiten sopivat vaunut ja sitten googletti ne netistä käytettynä. Minun ei onneksi tarvinnut perehtyä edes sen vertaa, vaan jätin koko homman siskolleni, joka on ihan vapaaehtoisesti seurannut jatkuvasti tori.fi:n vaunutarjontaa. No, sitten kun hän vihdoin laittoi sieltä minulle linkin sen värisiin vaunuihin mitkä koin kelpaaviksi niin soitin ja kävin hakemassa ne samantien kotiin. Harmaat ja edulliset, olen tyytyväinen. Toivottavasti vielä sittenkin kun nämä on käytössä.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Olotilaa

Työharjoittelu alkoi (nyt 34.viikolla) ja ensimmäistä kertaa on ruvennut tuntumaan elämä hetkittäin hiukan raskaalta :) Työssäkäymisessä ei ole mitään ongelmaa, mutta kun tällä viikolla muutamana päivänä oli vielä ohjelmaa töiden jälkeen niin illemmalla kävely rupesi käymään hankalaksi kun vatsa kramppaa kovasti ja liitokset kipeytyy. Ei mitään synnytyssupistuksia, vaan enimmäkseen kivuttomia(vähän saattaa pistää) mutta silti tuntuu hankalalta kävellä alavatsa krampissa :) Tuntuu myös, että ellen pääse töiden jälkeen hiukan lepäämään (jalat ylös, tai edes makuulle) niin illasta rupeaa tuntumaan, että nivuset on tulessa ja kaikki veri pakkautuu alas....

Ei siis pidä enää varata mitään muuta ohjelmaa niille päiville kun olen töissä. Valitettavasti tämä tarkoittaa, että ystävien tapaaminen jää ehkä vähemmälle :(

Muuten kaikki oikein hyvin, vauva tuntuu viihtyvän poikittain, jalat potkii jatkuvasti oikealle kylkeen. Mukavampi näin, kun monta viikkoa se onkin ollut pystyasennossa ja potkinut jatkuvasti kylkiluiden sisäpuolelle!

Painot Anttilasta.
Hassu juttu, että olin ajatellut, että jos ei muuhun liikuntaan pysty niin ainakin teen koiran kanssa kävelylenkkejä loppuun saakka. Nyt tuntuukin, että juuri käveleminen onkin se ainut asia mihin tämä raskaus aiheuttaa muutoksia normaalielämästä. Edelleen pitkät lenkit onnistuu hyvin aamuisin ja vapaapäivinä ja nuo edellä mainitut vaivat ilmestyvät vasta jos yritän kävellä iltaisin tai aktiivisen (työ)päivän jälkeen.

Myin kuukausi sitten salikortin, ja nyt liikunnan puute on ruvennut vähän ahdistamaan, joten kävin hakemassa kotiin levytangon ja käsipainot! Nyt vasta kun vatsalihakset ovat venyneet vatsan sivuille, ja kramppaavat helposti mistä tahansa toiminnasta, niin huomaa selvästi miten paljon niitä tarvitsee missä tahansa painonnostoliikkeissä... Vahvistuu usko Charles Poliquinin väittämään, ettei vatsarutistuksilla oikeastaan ole mitään käyttöä, että parasta vatsatreeniä on treeni isoilla (vapailla) painoilla!

tiistai 25. syyskuuta 2012

Tutti suuhun

Tuttia käytetään hyvin usein vauvan symbolina ja se liitetään meidän kulttuurissamme niin läheisesti vauvoihin, että asiasta mitään tietämätön voi kuvitella jokaisen vauvan käyttävän tuttia. Näin ei kuitenkaan tosiaan ole, jos tarkemmin mietitään niin olisiko tutti kuitenkin melkoinen turhake? Ovatko vauvat alunperin tarvinneet jotain ylimääräistä suuhunsa rauhoittuakseen tai ollakseen tyytyväisiä? Mikseivät aasialaiset tai afrikkalaiset vauvat tarvitse tuttia kuten länsimaiset?

Kuva.

Tutin käytöstä on tutkimusten mukaan sekä hyötyä että haittaa. Näiden perusteella tutin optimaalinen käyttöikä ja -tapa, jos sitä ylipäätään haluaa käyttää, olisi n. 4 viikon - 6 kk:n iässä ja vain satunnaisesti ja hetkittäin, ei jatkuvana pitkin päivää joka tilanteessa.

Tiedetään, että vastasyntyneisyyskaudella tutin käyttöä tulisi välttää. Tutin käyttö vähentää rinnan imemistä ja sitä kautta heikentää lapsen ravinnonsaantia. Se myös hidastaa maidonnousua. Tutin varhainen käyttöönotto on yhteydessä imetyksen lyhyempään kestoon. Tutin käytöllä on vähemmän haittavaikutuksia jos se otetaan käyttöön lapsen täytettyä neljä viikkoa. Kuitenkin tutti on ja pysyy riskinä imetykselle aina niin kauan kuin imetetään, kokonaan tai osittain.

Myöhemmin tutin haittavaikutuksia ovat lisääntynyt korvatulehdusriski ja purentavirheiden kehittyminen. Lisäksi jos tuttia käytetään paljon niin se voi myös hidastaa puheenkehitystä.

Uusimman tutkimuksen mukaan tutti suussa poikalapsi ei pysty matkimaan vanhempiensa kasvojen ilmeitä ja näin tunnekypsyyden kehitys vaikeutuu.

Puolustuksia tutin käytölle ovat vauvan kova imemisen tarve, jolloin tuttia käytetään jottei vauva käyttäisi äidin rintaa "tuttina". Kaikilla vauvoilla tätä kovaa imemisen tarvetta ei tietenkään ole. Mietin myös, että niiden kohdalla kellä tämä on niin miten tämä ongelma (tai "ongelma"?) olisi ratkaistu luonnossa ja mistä se johtuu?
Vauva-lehden artikkelissa lääkärit ovat vastanneet väitteisiin tutin käytöstä. Lainaus:


Väite: Tutti on välttämätön, jos lapsella on kova imemisen tarve.

Vauvalla on ensimmäisinä kuukausina toki kova imemistarve, mutta jos lapsi saa riittävästi rintamaitoa ja on kylläinen, hän ei välttämättä kaipaa tuttia. Jos vauva tuntuu olevan lakkaamatta rinnalla, todennäköisempää kuin se, että vauva haluaa vain imeä, on se, että lapsella on nälkä. Silloin hänelle kannattaa tarjota lisäruokaa. Se, antaako lapselle tuttia vai ei, on jokaisen vanhemman henkilökohtainen päätös. Jokaisella on asiasta oma mielipide, ja saa ollakin. Vanhempien kannattaa tehdä tässä asiassa niin kuin he parhaaksi näkevät. Lastenlääkäri Anna Schlenzka, lääkärikeskus Dextra 


Toinen tutin hyöty on se, että tutkimuksien mukaan se ehkäisee kätkytkuolemaa. Lääkärin muistutus edellä mainitusta artikkelista:
Kannattaa kuitenkin muistaa, että eniten kätkytkuolemiin vaikuttaa nukkuma-asento eli vauvat pitäisi aina nukuttaa selällään.
Näiden lisäksi kätkytkuolemaan vaikuttaa todella monta muuta asiaa, joista monikaan ei ole ihan suoraan yhdistettävissä yksi yhteen syy-seuraussuhteeltaan (esim. vanhempien sosioekonominen asema tai sisaruksen kätkytkuolema). Yksi riskitekijä on kuitenkin vauvan nukkuminen yksin. Monissa muissa maissa, joissa perhepedit ovat yleisempiä ovat kätkytkuolemat paljon harvinaisempia. Itse olisin taipuvainen uskomaan seuraavaa selitystä:

"Vauva ei osaa kontrolloida automaattisesti hengitystään unen aikana tai havahtua unesta hengitysvaikeuden seurauksena. Unen aikana happi-hiilidioksidi-tasapainosta huolehtivat pienet kemoreseptorit suurten verisuonten seinämissä. Jos veren happipitoisuus laskee tai hiilidioksidipitoisuus nousee liiaksi, lähettävät nämä reseptorit aivoille käskyn kiihdyttää hengitystä. Ensimmäisinä kuukausina nämä automaattiset hengityksensäätelyjärjestelmät ovat kehittymättömiä kaikilla vauvoilla. Vauvojen hengityksessä ei ole vielä säännöllistä kaavaa, vaan siinä esiintyy silloin tällöin jopa 10-15 sekunnin katkoksia, jonka jälkeen hengitys taas jatkuu. Näitä katkoksia kutsutaan apneaksi. Joskus katkokset ovat jopa 20 sekunnin mittaisia ja niiden aikana sydämen syke laskee noin 20 prosentilla. Silloin joko automaattinen säätelyjärjestelmä kytkeytyy päälle taikka vauva herää, ja hengitys jatkuu taas. Onkin arveltu, että kätkytkuoleman uhreilla joko automaattinen säätelyjärjestelmä on synnynnäisesti häiriintynyt tai he eivät jostain syystä herkästi herää hengityskatkokseen. 
Vauva on siis neurologisesti ja kehityksellisesti epäkypsä nukkumaan yksin. McKennan tutkimustulokset tukevat sitä oletusta, äidin lähellä nukkuminen aktivoi vauvaa hengittämään. Kun vauvan hengitys katkeaa, äiti ehkä tiedostamattaan liikahtaa, mikä taas havahduttaa vauvaa sen verran, että hengitys taas jatkuu. Vauva tuntee patjan välityksellä äidin hengityksen sekä kuulee sen rytmin, mikä auttaa vauvaa rytmittämään omaa hengitystään. Yksin nukkuvalla vauvalla tätä valvontamekanismia ei ole."


Luulenpa, että näitä syitä suurempi tutin puolustus on kuitenkin sen elämää helpottava vaikutus. Tutti on vauvalle/lapselle turvallisuuden tuoja, jolla saa helposti rauhoitettua tilanteen ja sitä voi tarjota moneen eri asiaan "korvikkeeksi" tyynnyttämään lasta. Asiantuntijoiden mukaan tutin tulisi olla tilapäisesti käytettävä hoivan korvike. Ei siis jatkuvassa käytössä, eikä vastaus lapsen jokaiseen pyyntöön. 

Voisiko olla mahdollista kuitenkin poistaa tutin käytön tarve olemalla lapselle esimerkiksi enemmän läsnä? Tarvitseeko lapsi tuttia lohdutukseksi jos hän esimerkiksi on kantoliinassa sylissä 24/7 ja hänen tarpeisiinsa vastataan sitä mukaa kun niitä tulee? En tiedä vielä, omalla kohdalla se varmaan selviää aikanaan :) En ole kuitenkaan ajatellut hankkia yhtään tuttia etukäteen, katsotaan tuleeko meille "tarvetta". 

Empatiakyky, synnytys, tutin käyttö, ihokosketus...

Miten otsikon aiheet liittyvät yhteen?

Kätilöksi opiskelevan siskoni koulussa oli käynyt joku vieraileva luennoitsija, joka oli heittänyt mielenkiintoisen teorian ilmaan. Kovasti puhutaan esimerkiksi liiallisen netinkäytön, pelaamisen ja väkivaltaisten leffojen katselun vaikutuksesta lapsien kehitykseen ja mietitään syitä esimerkiksi kouluampumisille. Onko kukaan tullut miettineeksi, mitä lapsen kehitykselle tekee nykyinen medikalisoitunut synnytys? Monille esimerkiksi epiduraali on perusoikeus, joka vaaditaan jo synnytyssairalaan ovella miettimättä sen vaikutuksia vauvaan. Kuten raskausaikana monesti varoitellaan, sikiö saa kaiken mitä äitikin ottaa, lääkkeet ja ruoat, kosmetiikan kemikaalit yms. Miksi sitten synnytyksen aikana sillä ei tunnu olevan niin merkitystä kuinka paljon myrkkyjä vauva saa? Epiduraalipuudutus pääsee kuitenkin osittain vauvalle asti, ja aiheuttaa myös vauvalle "puutumista". Tämä voi vaikuttaa vauvaan useamman päivän ajan synnytyksestä. Vauva jää paitsi synnytyksessä luontaisesti vaikuttavasta oksitosiiniryöpystä eli hyvänolon hormoneista. Osittain tästä syystä epiduraali usein myös vaikeuttaa imetyksen aloitusta. Mitä jos tämä varhainen oksitosiinipuute ja puutuminen aiheuttaa vauvalle myöhemmin tunne-elämän ongelmia? Syntymällä on kuitenkin monesti arveltu olevan todella iso vaikutus ihmisen tulevaan elämään.

Toinen suuri asia on ihokosketus ja sen puute. Kuinka paljon vanhemmat nykyään pitävät lasta iholla, ja kuinka paljon hän nukkuu yksin tai makaa vaunuissa/leikkimatolla yms. Itsestäni tuntuu esimerkiksi hyvin epäluonnolliselta ajatus, että pieni vauva nukkuisi yksin, varsinkaan missään kaukana esim. huoneen toisella puolella tai jopa toisessa huoneessa vanhemmista. Luonnolliselta tuntuu ajatus siitä, että vauva olisi kantoliinassa ja vierellä 24/7. Tutkimusten mukaan ihokosketus heti synnytyksen jälkeen on äärimmäisen tärkeä, se on huomattavasti tehokkaampi kivunlievittäjä vauvoilla kuin mikään kipulääke, ja todella tärkeää keskosten hoidossa (nk.kenguruhoito). Miksei muillakin kuin keskosvauvoilla paljas ihokosketus olisi tärkeää? Voisin hyvin kuvitella, että sillä on aika suuri vaikutus ihmisen kehitykseen, että meidän kulttuurissamme lapset ovat varmaan huomattavasti vähemmän oikeasti kosketuksessa vanhempiin kuin monissa muissa (yleensä köyhemmissä..) maissa. Eläinkokeista mielenkiintoinen tulos: "Paljon kosketusta saaneet rotanpoikaset ja reesusmakakit kehittyivät sosiaalisemmiksi ja älykkäämmiksi kuin vähän kosketetut. Kosketuksen sosiaalinen vaikutus ulottui seuraavaan sukupolveen asti: paljon rauhoittavaa kosketusta saanet reesusmakakit hoitivat aktiivisesti jälkeläisiään, vaikka niiden perimä ennusti päinvastaista. Tyynnyttävä kosketus paransi reesusmakakien kehitystä, ja toisaalta niiden aggressiivisuus lisääntyi, jos niitä ei pentuina tyynnytetty." 

Ja sitten se tutti-asia. Tiedän tutin olevan melkoisen turha kapine ja että sen käyttöä tulisi välttää, mutta tämä pieni "sivuvaikutus" ei ollut kyllä tullut mieleen. Uuden tutkimuksen mukaan tutin käyttö poikavauvoilla haittaa lapsen emotionaalista kehitystä! Lapsi oppii matkimalla muiden ihmisten ilmeitä, ja tutin ollessa suussa lapsi ei pysty ilmeilemään luonnollisesti. Ihmisen ilmeet ja tunteet ovat suoraan yhteydessä toisiinsa. Esimerkiksi hyvänolon hormoneita saa virtaamaan itselle vaikka missä mielentilassa kun pakottaa itsensä näyttämään onnelliselta. Ja kääntäen, esimerkiksi Botoxin käyttäjien kasvonilmeiden vähentyminen johtaa tunteiden kirjon kutistumiseen. Mielenkiintoista.

torstai 13. syyskuuta 2012

Unohdetut lisäravinteet

Viime aikoina, varmaan tämän muuton vuoksi ja purnukoiden pyörimisen ties missä, olen aika pitkälti unohtanut ottaa kaikki lisäravinnepillerit ja öljyt.

Nyt kuitenkin muutamana yönä on meinannut iskeä kramppi jalkapohjaan tai pohkeeseen! Tämä on varmaan sitä kuuluisaa suonenvetoa, mikä raskausaikana saattaa lisääntyä. Minulla ei ole koskaan aiemmin onneksi vetänyt suonta, ja nytkin olen saanut sen jo alkujaan pois suoristamalla jalkapohjan tai venyttämällä äkkiä pohjetta suoraksi. Yllättäen kuitenkin muistui mieleen se tärkeä magnesium, josta suunnilleen kaikilla on puutetta. Äkkiä magnesiumöljyä pintaan ja kapselia suuhun, toivottavasti suonenvedot lähtee tällä.

Toinen mikä vähän huolestuttaa on, että nyt viime päivinä on tullut muutamia hetkiä jolloin olo on tuntunut alakuloiselta. Esimerkiksi aamulla on saattanut tulla sellainen olo ettei oikein huvittaisi lähteä tekemään mitään. Yleensä jos mielialani muuttuu jostain syystä surulliseksi, ahdistuneeksi, ärsyyntyneeksi tai siihen tulee joku negatiivinen taustasävy niin pystyn aina jäljittämään sen johonkin juuri tapahtuneeseen tai tulossa olevaan asiaan, joka yleensä on vielä järkeiltävissä ja käsiteltävissä niin, että pystyn hävittämään sellaiset negatiiviset tuntemukset hetkessä. Nyt en ole kuitenkaan osannut yhdistää näitä masentavia tuntemuksia mihinkään, ja mietinkin, että tämä varmaan liittyy johonkin hormonaaliseen tai sitten ennakoi jotain baby bluesia tai synnytysmasennusta. Synnytysmasennuksen syntyyn on tarjottu yhdeksi selitykseksi sitä, että vauva vie äidiltä kaikki hyvät rasvahapot ja omegahappojen alhainen tasohan on tunnetusti yhteydessä masennuksen syntyyn. Ei siis varmaan ainakaan tekisi haittaa, että muistaisin ottaa kalaöljyä päivittäin.. Olen syönyt nyt Poliquinin Prenatal-valmistetta, jossa on mukana EPA-DHA-kapselit, sekä ottanut Eskimo-öljyä, mikä on käsitykseni mukaan tällä hetkellä laadukkain Suomesta peruskaupasta saatava öljy. Kirjoitin toisen blogin puolella kalaöljyjen laadusta alkuvuodesta.

Niin ja se tärkeä D-vitamiini. Ei paljon tuo aurinko enää lämmitä, joten erittäin tärkeää olisi muistaa ottaa D3 vitamiinit lisänä. D:kin vaikuttaa masennuksen syntyyn, ja saattaa olla yksi iso tekijä suomalaisten niin kutsutussa kaamosmasennuksessa! D:n suhteen muistettavat asiat ovat, että sen täytyy olla luonnollisessa D3 muodossa ja öljyssä tai öljykapselissa, jotta imeytyvyys on taattu. Halvimmalla pääsee kun ostaa ulkomailta, esimerkiksi itse käytän tätä iHerbin Nature's Answer D3 tippaa oliiviöljyssä. Lähes vuoden annos 7 eurolla. Ei paha.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Kuulumisia ja kirjoja (Veden lapset - E.Sidenbladh)

Onpas vierähtänyt aikaa viime postauksesta. Aika kiirettä on pitänyt kun koulu on alkanut (teoriaopintoja viimeiset 3 viikkoa jäljellä!), olemme muuttaneet kaksioon ja viime viikonlopun olin taas Frantsilassa opiskelemassa lisää vyöhyketerapiaa.

Raskaus on sujunut hyvin edelleen, mittasin mahan kasvun, vyötärönympärys on kasvanut 70,5 sentistä 84 senttiin ja mahan korkein kohta on 93 cm. En tiedä, mitä näillä tiedoilla tekee mutta olen kova pitämään tilastoja ja mittailemaan :D Muut mitat on suunnilleen ennalleen verrattuna helmikuun loppuun, paitsi lantio on leventynyt hiukan ja rinnanympärys kasvanut.

Selkäkivuista voisi melkein ajatella, että ne ovat helpottaneet, sillä ainut milloin hermopinnetyyppistä kipua tulee on sängyssä pyöriessä. Töissä ei ole enää mitään ongelmia. Ehkä lantion painopiste onkin kääntynyt jotenkin edullisempaan kulmaan tässä raskauden aikana!

Uutena juttuna nyt kuitenkin muutaman päivän ajan on tuntunut nivusissa ikäänkuin olisi hypännyt spagaattiin kylmiltään ja reväyttänyt nivuset molemmin puolin. Nämä on ehkä niitä kuuluisia liitoskipuja sitten(?). Onneksi tämä tuntuu vielä aika lievältä revähdykseltä, eikä haittaa elämää mitenkään.

Omat syntymäpäivätkin meni ja lahjat oli tietysti pääosin vauvalle osoitettuja; turvaistuin autoon, 2 imetystyynyä, vauvan lakanat ja leluja.

Kävin tosiaan Frantsilassa taas viikonlopun ja löysin sieltä kirjahyllyn, jossa oli oma osionsa raskaus/lapsenhoito-kirjoille. Ehdin lukea viikonlopun aikana kaksi vanhaa klassikkoa luonnollisesta synnytyksestä, selailla yhden kirjan lapsen luonnonmukaisesta hoidosta ja päästä melkein loppuun saakka tosi mielenkiintoisessa kirjassa Veden lapset - E.Sidenbladh, josta ei löydy mitään tietoa googlettamalla! Kirja kertoo venäläisen Igor Tsarkovskyn tutkimuksista lapsilla ja eläimillä liittyen vedenalaiseen oleskeluun. Tsarkovsky tutki vuosikymmeniä maaeläinten vedenpelkoa, jota hän piti opittuna ja pyrki todistamaan vedenalaisen oleskelun terapeuttisia vaikutuksia. Hän esimerkiksi opetti vauvat vastasyntyneistä lähtien uimaan, sukeltamaan, pidättämään hengitystä hyvin pitkään ja ruokailemaan veden alla sekä rinnasta, tuttipullosta että myöhemmin kiinteätä ruokaa.. Hän tutki myös vesisynnytyksiä ja uskoi veteen syntyneiden lasten olevan huomattavasti muita älykkäämpiä sillä vedenalainen paine tuhoaa syntymähetkellä vähemmän aivosoluja kuin äkillinen siirtyminen ilmanpaineeseen. Mielenkiintoista kirjassa oli, että veden alla ihminen tarvitsee huomattavasti vähemmän happea kuin maalla, siksi veteen syntymästä saakka tottuneet lapset oppivat pidättämään hengitystään erittäin pitkiksi aikaa. Käytännön sovelluksina tämä merkitsee, että esimerkiksi ihminen voi kuntoutua veden alla huomattavasti nopeammin kuin maalla, koska vedenalainen elämä kuluttaa kehon resursseja huomattavasti vähemmän. Tsarkovsky oli esimerkiksi kasvattanut oman keskosena syntyneen, kuolevaksi tuomitun, tyttärensä vesialtaassa, jossa hän selvisi ja vahvistui hyvin nopeasti vaikka lääkärit olivat luopuneet toivosta, että lapsi edes eläisi. Vedessä lapset myös oppivat huomattavasti nopeammin käyttämään kehonsa motorisia taitoja, myös maalle päästessään sekä myös heidän aivonsa kehittyivät nopeammin, sillä veden energiankulutusta vähentävä vaikutus jätti enemmän varastoja heidän aivojensa kehitykseen :D Todella mielenkiintoinen juttu, suosittelisin tätä, mutta en tosiaan tiedä mistä sen saa, ainakaan Pääkaupunkiseudun kirjaston haulla ei löydy. Ainut mitä google löytää on tämä todiste siitä, että kirja on olemassa.