torstai 25. elokuuta 2016

Yskä ja oksennus

Räkänokka.
Täällä ollaan viime päivien aikana hiukan sairastettu. Ensin pienempi lapsi sai yskän joka muuttui muutamassa päivässä nuhaksi. Onneksi tämä ei ollut kovin vakavaa, hän yski vain muutamia kertoja päivässä, lähinnä nukkumaan mennessä ongelmana oli maidon oksentaminen ulos kun sitä oli juotu reippaasti nukahtamistarkoituksessa tietenkin.

Onkohan kaikilla muille lapsilla sama, vai onko minulla jotenkin erikoiset lapset kun heillä yskä tarkoittaa aina oksentamista? Erikoiselta tuntuu, että he jopa oksentavat/pulauttavat enemmän kuin yskivät. Jos esikoinen yhtäkkiä oksentaa kerran yöllä niin tiedän heti, että seuraava päivänä hänellä on yskä. Samoin nyt tuo pienempi on vain oksentanut iltaisin nukkumaan mennessä, vaikka ei ehdi edes yskäistä ensin. Meillä yskät ovat siis aina olleet sellaisia, että päivällä yskitään muutamia hassuja kertoja ja yöllä oksennetaan ilman edes yskimistä.

Onneksi on viherjauheet mukana.
En tiedä mitä teen kun ne loppuu!
Tämän normaalin yskäoksentamisen lisäksi tuo esikoinen sai ehkä jonkun mahapöpön. Tosin en ole tästä varma, koska hän oksensi kuitenkin vain muutaman kerran ja on myös muutamasti yskinyt :D Jotain pientä tautia täällä siis meneillään mutta onneksi lievältä vaikuttaa, muutamassa päivässä nimittäin jo lähes mennyt ohi koko vaiva.

Hoitona ollaan käytetty vain eteerisiä öljyjä (Young Livingin R.C., Laventeli, Purification, Copaiba ja Elemi olleet käytössä) ja liposomaalista C-vitamiinia taisin muistaa antaa muutaman kerran pienemmälle. Isommalle, jonka tauti alkoi eilen illalla, onneksi on kelvannut "lääkkeeksi" äidin viherpirtelö, jota hän jopa itse pyysi useaan kertaa lisää! Tämä on aika ihmeellistä, koska hän ei ole pitkiin aikoihin enää juonut mitään vihreää, eikä oikein ruoaksikaan kelpaisi kuin riisi, nuudeli tai leipä. Perus nirsokausi siis meneillään. 



tiistai 23. elokuuta 2016

Vihermehuja Nepalissa

Täällä helpointa olisi syödä kaikki kypsennettynä, kuten paikalliset lähestulkoon tekevätkin, hedelmiä lukuunottamatta. Kuitenkin olen jo vuosia käyttänyt niin paljon vihreitä, että pakkohan niitä on täälläkin saada. Minulla on yleensä aina ollut mukana viherjauheita mutta nyt ensimmäistä kertaa toin tänne mehustimen mukana!

Ostin tarjouksesta BioChef Slow Juicerin tänne mukaan. Halusin puristimen, koska minulla on kotona
jo kuusi vuotta ollut käytössä Green Star puristin, ja sen tehokkuuden jälkeen mikä tahansa linko tuntuu
vaan hurjalta tuhlaukselta kun ylijäämää jää niin paljon. Tämä Biochef on ainakin tähän asti tuntunut hyvältä ostokselta. Kuitua jää lähes yhtä vähän kuin Green Starilla ja puhdistus on kohtuullisen helppoa. Tosin tähän lingon omistajat sanoisivat, että "Eikä ole, hirveä homma!" :D

Muu osuus tuota mehustamista sitten onkin ongelmallisempaa. Lähtien kasvisten hankkimisesta. Suomessa olen tottunut ostamaan kaiken mahdollisuuden luomuna (kohtuuden rajoissa.) Täällä luomun hankkimisen tekee vaikeaksi se, ettei sitä kontrolloida mitenkään. Ei siis ole mitään takeita, että "organic" on organic, mitä ikinä se edes täällä tarkoittaa. Tietysti voisi yrittää lähteä vierailemaan jollain "luomutilalla" itse, tosin en tiedä osaisinko siellä silti mistään päätellä, että onko meininki aitoa. Ja "tavallisia" kasviksia ostaessa torjunta-aineiden määrä saattaa olla ihan mitä tahansa, täällä ei ole mitään rajoitteita niiden suhteen. Ehkä kaikista mahtavin juttu täällä onkin lauantaisin pidettävät Farmers Marketit ja sieltä saatava Aquaponic salaatti ja yrtit. Ja ehkä eniten se, että ne on valmiiksi pestyjä! Keskityn siis niiden mehustamiseen, sillä nimenomaan pienilehtisten juttujen huuhtominen itse on aika prosessi… Ajattelin kyllä ottaa tavoitteeksi tällä kertaa yrittää selvittää miten olisi mahdollista saada mahdollisimman paljon oikeaa luomuruokaa täällä.

Peseminen täällä onkin se isoin juttu mehustamisen suhteen. Jos haen tuosta lähikaduilta vihannekset, missä ne on halvimpia, niin esimerkiksi parsakaaleista hiekkaa on niin mahdoton saada irti, että hampaissa rahisee vielä keittämisen jälkeenkin. Mutta mehustukseen kaikki pitää lisäksi vielä liottaa aineessa, joka tappaa loiset. Tervetulleena plussana se onneksi myös huuhtoo niistä torjunta-aineita pois! Saan siis ensin pestä kasvikset, sitten liottaa niitä 20 min. kalium permanganaatti -liuoksessa, sen jälkeen huuhtoa ne kunnolla kraanavedessä ja vielä päälle huuhtoa niistä kraanaveden jäämät pullovedellä.

Harmi, että Farmers Marketteja on vain sunnuntaisin, eivätkä nuo Aquaponic salaatit säily koko viikkoa jääkaapissakaan. Puolet viikosta tulee siis mehusteltua enemmän ja toinen puoli varmaan vähemmän. Tai ehkä keksin vielä uusia mehustettavia ajan myötä :)

Nepalissa taas!

Olemme olleet nyt viikon Kathmandussa takaisin. Viime kerralla tänne tullessa kirjoittelin, kuinka paikka tuntui heti kodilta ja Mimmi viihtyi täällä niin hyvin, että oli todella vaikea päätös kun jouduimme lähtemään takaisin Suomeen homeongelmien takia.

Tällä kertaa tänne tulo ei ole sujunut ihan yhtä iloisesti, minulta nimittäin. Lapset ovat kyllä sopeutuneet yhtä helposti kuin aina. Mimmi ei ole kertaakaan kaivannut vielä Suomeen vaikka on nyt jo lähes 4-vuotias ja ymmärtää esimerkiksi, että nyt emme näe sukulaisia ja ystäviä pitkään aikaan. Itselleni tämä kerta taas on ollut ensimmäinen kun mietin ihan tosissani ensimmäisenä iltana, että mitähän ihmettä teen täällä toisella puolella maapalloa. Tähän saattoi vaikuttaa esimerkiksi se, että saapuessamme satoi kaatamalla vettä, oli sysipimeää, koko pihamme täällä on täysin myllätty rakennustyömaaksi ja joudumme nukkumaan appivanhempien pienessä sängyssä (josta Mimmi putoaa joka yö, oikeastaan hän on nukkunut vain yhden yön sängyssä ja muut yöt jäänyt lattialle). Pääsin onneksi yli epätoivon ajatuksista aika äkkiä mutta ei täällä vielä mitään hip-hurraa fiiliksiäkään ole ollut.
Kotiovelta kuva: portaat keittiöön..

Asumme nyt edelleen appivanhempieni kahden huoneen talossa ja he nukkuvat varastohuoneessa (argh!). Päivisin olemme täällä tietysti kaikki. Olisi kiva olla ulkona enimmäkseen, mutta täällä on vielä niin polttava aurinko, että suuren osan päivästä se on vaan liikaa. Vaikeaksi tässä asumisen tekee se, että tämä asunto on toisessa kerroksessa, ja keittiö on vielä erikseen sellaisten portaiden päässä, että vähän saa jännittää lasten kanssa jatkuvaa kiipeilyä sinne. Kaikista vaikeinta täällä asumisessa on aina ollut ruokailuasiat, sillä olen todella mielikuvitukseton kokki :D Aiemmin oli kyse vain itsestäni, mutta nyt tietysti lisänä pitäisi pystyä tarjoamaan lapsille terveellistä ruokaa. Mimmillä on vielä nirsokausi päällä, hän söisi vain leipää, nuudelia ja riisiä!

Ryhdyimme heti etsimään omaa asuntoa nyt siihen saakka kunnes uusi talo rakentuu tähän pihallemme. Appiukko siis rakennuttaa tähän oman talonsa viereen taloa, johon tulee neljä asuntoa. Yhdessä niistä me voisimme asua. Epäselvää tietysti on vielä, että ehtiikö tuo talo edes valmistua ennen kuin lähdemme takaisin Suomeen. Ajattelimme siis vuokrata itsellemme pienen asunnon tästä läheltä. Mutta kävikin ilmi, että yksi ystävämme etsii myös taloa ja päätimmekin muuttaa hänen kanssaan yhdessä isompaan taloon. Joudumme vaan odottamaan vielä viikon, että hän saapuu tänne.

Mimmi haluaisi jatkuvasti katsella työmaahommia.


keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Synnytyskertomus: Vesisynnytys kotona

Synnytyksen alku oli siitä hauska, että tiesin milloin se tapahtuu :) Laskettu aikani oli 2.11 ja Kätilökoulun pääsykokeet 4.11. Olin kertonut kaikille, että synnytän varmasti 5.11, pääsykokeiden jälkeen. Pääsykokeissa istuessa tuli muutamia kunnollisia supistuksia ja mietin, että kunhan iltapäivän haastattelun vielä ehdin käydä, sitten saa syntyä <3 Tauolla kävin intialaisessa buffetissa ja fiilistelin viimeistä lounastani vauva mahassa ;,)

Illan mittaan tuli hyvin vaimeita supistuksia ja nukkumaan mennessä katselin mahaa peilistä ja mietin, että olenko oikeasti valmis nyt synnyttämään. Alkuyöstä havahduin välillä supistuksiin, kunnes klo 23:30 yhtäkkiä pomppasin pystyyn ja tunsin kuinka lapsivettä holahti reippaasti. Toisaalta oli hienoa tietää, että nyt se ihan oikeasti alkaa. Toisaalta olin tosi ristiriitaisissa tunnelmissa. Olin varautunut kaikkeen muuhun, mutta ollut täysin varma, että vesienmenolla se ei ala. Tästä yllätyksestä johtuen varmasti alkuun pääsemisessä kestikin. Valvoin kynttilänvalossa sohvalla synnytysaffirmaatioita kuunnellen ja kävin mielessäni läpi sen kaiken pettymyksen, jos supistukset ei alkaisikaan, jos joutuisin sairaalaan, jos tulisi infektion merkkejä, jos menisi sektioon saakka… ja itkin reippaasti.

Sain nukuttua hiukan ja heräsin klo 05 kun esikoinen heräsi ja tuli viereeni sohvalle. Oli ihana viettää hänen kanssaan siinä viimeinen aamu kahdestaan ennen kuin isänsä vei hänet hoitoon. Sen jälkeen juttelin ihanan kätilöystäväni kanssa, joka vakuutti minulle, että synnytys lähtee hyvin käyntiin ja aikaa on runsaasti. Yhtäkkiä kaikki näyttikin paljon yön tunnelmia valoisammalta ja supistukset lähtivät hyvin käyntiin. Tein vielä viimeisen vihermehun voimaksi ja sitten keskityin synnytysaffirmaatioihin ja rentoutumiseen. Supistuksissa oli alusta asti aika lyhyet tauot, kuten esikoisen kanssa myös.



Tämän jälkeen päivään mahtui vielä kaikenlaista epävarmuutta siitä, kuka tulisikaan kätilökseni ja tämä varmasti sai supistukset välillä lakkaamaan ja välillä voimistumaan. Lopulta kun tilanne selkeni ja tiesin kätilöni+doulani olevan pian matkalla supistukset voimistuivat selvästi ja niiden tauko rupesi lyhenemään ja supistuksia rupesi tulemaan putkeen toisensa perään. Tässä vaiheessa menin ensimmäistä kertaa veteen, ja odotin sen helpottavan huomattavasti. Olikin aika yllätys, että vaikka vesi toi supistuksiin odotetun tauon (itseasiassa se pitkitti tauot huomattavan pitkiksi, mikä oli ihanaa…) niin kipu olikin vedessä paljon kovempi ja erilainen. Maalla ollessa minun oli pakko seistä koko synnytyksen ajan, koska pienikin etunoja teki kivusta sietämätöntä. Nyt vedessä kun nojailin eteenpäin, kipu oli todella repivää, tuntui, että lantio menee kahtia.

Ehdin olla vedessä hetken aikaa kun kätilöni ja doulani saapuivat noin klo 17 ja kätilö kuunteli sydänäänet vauvalta. Ne eivät olleet ihan parhaat mahdolliset, joten nousin ylös ammeesta taas seisomaan. Sydänäänet normalisoituivat nopeasti seisoessani kuivalla maalla ja supistuksetkin olivat taas helpompia. Tajusin myöhemmin, että se repivä kipu yritti kertoa minulle, että etunoja konttausasento ei vaan sopinut minun lantiolleni ja vauvalleni vaan olisi pitänyt ymmärtää, että minun vaan kuuluu synnyttää seisten, lantio jopa takanojassa.

Tähän väliin äitini toi vielä esikoisen käymään vessassa ja vaihtamaan vaatteet. Heidän lähdettyään taas ulos synnytys hyppäsikin ihan eri levelille ja viimeinen puoli tuntia oli aika rajua menoa. Keho rupesi hurjalla voimalla ponnistamaan niin, että myös pallea kramppasi koko supistuksen tehden ns. oksennusrefleksiä. Seisoin ensin mutta kun supistusten tauot taas hävisivät oli pakko päästä veteen. En voinut kuitenkaan enää mennä etunojaan vaan makasin ammeessa mahdollisimman suorana selälläni. Yritin vain pitää koko kroppani rentona ja hengittää kaiken sen kramppaamisen ja tahattoman huudon keskellä. Yhtäkkiä tuli sellainen tunne, että oli pakko kokeilla itse alapäätä ja olikin mahtava tunne kun vauvan pää tuntui jo lähes ulkona. Seuraavalla ponnistuksella vauvan pää tulikin ulos ja pitelin hänen päästään kiinni tauon ajan. Vartalo syntyi nopeasti heti seuraavan supistuksen alussa ja vedin vauvan vatsani päälle.


Mies sai tarkistaa sukupuolen, ja poikahan sieltä tuli <3 Heti syntymän jälkeen soitimme äidilleni, joka toi esikoisen myös katsomaan vauvaa vielä synnytysaltaassa ollessa. Siirryin sitten sohvalle ja esikoinen innoissaan tarkasteli pientä veljeään. Teimme vielä kätilön kanssa paperille istukkataidetta ja doulani teki minulle istukkasmoothien :P Vielä ennen heidän lähtöään söimme vauvan syntymäpäiväkakkua ja joimme juhlan kunniaksi lasilliset vuoden 1980 viiniä, jonka kummitätini osti minulle Californiasta syntymävuonnani 1984. Viini oli siis odottanut tätä tarpeeksi tärkeää juhlaa jo 35 vuotta. Ja oli vielä hyvää <3





tiistai 10. marraskuuta 2015

5.11.15

Odotus on päättynyt, haikealla mielellä muistelen enää isoa mahaa. Olisin mielelläni fiilistellyt raskautta vielä hetken aikaa mutta olin myös oikein hyvällä mielellä valmis synnyttämäänkin.

Synnytys alkoi laimeilla supistuksilla ja muutama tunti myöhemmin vesien menolla 4.11 juuri ennen puoltayötä. En tiedä miten parhaiten kuvaisin synnytystä. Siinä meni harva asia niinkuin oli kuviteltu tai suunniteltu ja jouduin käymään läpi useita erilaisia pohdintoja, oivalluksia ja antautumista tilanteille. Sattui asioita, jotka olisi voineet tehdä kokemuksesta jollain lailla negatiivisen tai ikävän, mutta edellisen synnytyksen pettymyksen jälkeen olin niin valmistautunut kohtaamaan kaiken ja ottamaan opetukset vastaan, että lopulta synnytyksestä ja varsinkin omien asioideni työstämisestä siinä jäi todella hyvä ja voimaannuttava kokemus.

Lopulta poika syntyi veteen klo 18.10 illalla 5.11.15, isän, kätilön ja doulan läsnäollessa. Heti pojan synnyttyä soitimme paikalle äitini ja Mimmin, jotka olivat olleet ulkona lähistöllä. Minulle oli tosi tärkeää, että Mimmi pääsi heti näkemään vauvan vedessä vastasyntyneenä ja osallistumaan kaikkeen tapahtuvaan siitä eteenpäin vaikkei juuri syntymähetkellä ollutkaan paikalla.


Kätilö Jenna Hellsten ja innostunut isosisko. 

Vauvan asento ja siihen vaikuttaminen

Viime raskaudessa tiesin loppuvaiheessa, että Mimmi oli pää alaspäin ja selkä vasemmalle, koska tunsin potkut aina oikeassa kyljessäni. Tässä raskaudessa tiesin jo etukäteen hurjasti enemmän vauvan mahdollisista asennoista ja sekä niiden vaikutuksesta synnytyksen kulkuun että siitä miten vauvan tarjontaan voi itse vaikuttaa raskauden aikana. Olenkin seuraillut vauvan asentoa koko raskauden ajan, ihan alkuviikoista lähtien minulla on ollut rutiinina kokeilla kohdun kokoa ja vauvan asentoa aina iltaisin ja aamuisin, maatessani sängyssä. Muistan vieläkin sen jännittävän tunteen kun kohtu alkoi tuntua sellaisena appelsiinin kokoisena möykkynä alkuvaiheessa raskautta, ja siitä pikkuhiljaa kasvoi. Joskus toukokuun lopussa aloin ensimmäistä kertaa tuntea vauvan kohdussa. Silloin se tuntui vain nyrkin kokoisena möykkynä ja liikkeitä aloin tuntea muutamaa viikkoa myöhemmin. Loppukesästä saakka olen pystynyt tunnistamaan vauvan eri asennot ja niitä onkin ollut jännä seurata.

Toisaalta tieto myös lisää tuskaa, eli tällä kertaa kun olen ollut tietoinen siitä kuinka vauvan tarjonta vaikuttaa synnytykseen niin olen varmasti myös huolehtinyt enemmän siitä missä asennossa vauva on, kun taas viimeksi olin autuaan tietämätön ja luottavainen. Toisaalta on hyvä tietää, miten omat elintavat vaikuttavat lantioon ja sitä kautta vauvan asentoon, koska silloin asioihin voi myös vaikuttaa. Tämä vauva viihtyi aluksi pitkään pää alaspäin ja selkä oikealla edessä. Kuitenkin liitoskivuistani johtuen jouduin muutaman kuukauden nukkumaan puoli-istuvassa löhöasennossa, eli kaikista huonoimmassa asennossa vauvan tarjonnan kannalta. Tätä asentoa pitäisi raskaana ollessa välttää kokonaan, ei mitään sohvalla tai nojatuolissa löhöilyä! Luultavasti siis tässä asennossa vietetyistä öistä johtuen vauva rupesi vk:n 30 tietämissä kääntyilemään ja viihtymään sekä poikittain, että perätilassa. Kun vauva kääntyi perätilaan vielä viikolla 33 niin tajusin, ettei ehkä hyvää seuraisi jos jatkaisin loppuraskaudenkin yöt istualtani. Varasin uuden osteopaatin käynnin ja tein päivisin Spinning Babies-harjoitteita vauvan kääntämiseksi. Kahdessa päivässä vauva kääntyi raivotarjontaan, minä olen pystynyt nukkumaan siitä lähtien taas kyljelläni ja vauva on pysynyt pää alaspäin ja selkä vasemmalla. Kävin vielä kolmannen kerran osteopaatilla viikolla 36 ja varsinkin sen jälkeen liitoskivuista on vaan muisto jäljellä. Pystyn nukkumaan taas sekä selälläni, että kyljelläni jopa ilman tyynyä jalkojen välissä.

Suosittelen lämpimästi kaikille raskaana oleville perehtymään hiukan Belly Mappingiin, eli vauvan
Kuva täältä. 
asennon määrittämiseen itse. Esimerkiksi perätilassa olevan vauvan huomaamisesta on iso hyöty kun se tapahtuu tarpeeksi ajoissa. Meidän neuvolassa/sairaalassa siihen puututaan vasta myöhäisillä viikoilla, jolloin kääntymisen todennäköisyys on jo paljon pienempi. Ainoana keinona "hoitaa" perätilaa tuntuu myös olevan ulkokäännös, joka tehdään hyvin myöhään ja leikkaussalivalmiudessa siksi, että siihen liittyy aina mahdollisuus komplikaatioihin ja sektioon joutumiseen, esimerkiksi jos napanuora repeää. Lempeämpi tapa olisi ruveta kiinnittämään huomiota lantion tasapainoon jo paljon aiemmin ja tekemään vauvan kääntymistä tukevia harjoitteita jo mielellään viikon 30 jälkeen, jolloin vauvalla on hyvin tilaa kääntyä. Myös pää alaspäin olevalla vauvalla on lukuisia erilaisia tarjontamahdollisuuksia, joista toiset voivat vaikuttaa synnytystä hankaloittavasti (esim. avosuinen tarjonta). Optimaaliset tarjonnat synnytyksen alkaessa (kuvassa oikealla) ovat sitä todennäköisempiä mitä paremmassa tasapainossa lantio on.

Mielestäni kenen tahansa olisi varmasti hyödyllistä kiinnittää huomiota lantion tasapainoon koko raskausajan läpi. Esimerkiksi useampi käynti osteopaatilla on varmasti rahan arvoista ennaltaehkäisevänäkin ja lisäksi on hyvä sekä kiinnittää huomiota jokapäiväisiin asentoihin että tehdä lisänä erityisiä lantiota tasapainottavia asentoja.

Esimerkiksi tässä artikkelissa annetaan muutama vinkki raskauden aikaiseen olemiseen. Pieni lainaus:

"Birth is essentially a natural athletic event that most modern women are underprepared for.
​Many of the reasons for this are deeply ingrained in culture, and culture helps to shape our anatomy. While women have been birthing naturally for thousands and thousands of years, one important question to ask ourselves is how have our bodies changed during this time? 
For one thing, our western lifestyle has decreased the natural mobility in our bodies, especially in the pelvis."

Lisäksi suosittelen Spinning Babies -nettisivuja, joilta löytyy valtavasti tietoa. Valitettavasti kyllä melko sekavassa muodossa. Suomeksi löytyy muutamia blogauksia aiheesta sekä ainakin Jaga pitää kursseja, joilla käydään läpi tekniikoita sekä raskausaikaan, että synnytyksen aikaiseen käyttöön (kuinka tehdä tilaa lantion eri osiin esim. synnytyksen pysähtyessä vauvan "jumittuessa" johonkin tiettyyn kohtaan). Olen itse käynyt muutamilla Spinning babies kursseilla/luennoilla ja niin on myös moni muu doula/kätilö ympäri Suomen. Henkilökohtaisia vinkkejä voisi siis saada myös etsimällä sellaisen doulan tai muun ammattilaisen, joka osaisi neuvoa yksityisesti.

Kuva täältä.
Vinkki raskaana nukkumiseen: Nuku mahdollisimman paljon vasemmalla kyljelläsi! Ehkä jopa vähän mahalleen päin jos pystyt. Tämä on paras asento saada vauva hakeutumaan optimaaliseen asentoon eli juuri sinne selkä vasemmalle puolelle. Asento auttaa myös suolen toimimista kun sekä painovoima toimii oikeaan suuntaan, että paine tulee sinne paksusuolen loppuosaan. Lisäksi kuten kuvassa havainnollistetaan, jos kärsit yhtään närästyksestä, tämä voi auttaa kun mahanesteet pysyy paremmin mahalaukun pohjaosassa.


Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Lue pääsykokeisiin mieluummin tällaisissa asennoissa kuin puoli-istuvassa löhöilyasennossa. 

tiistai 27. lokakuuta 2015

Syksyisiä kuvia

Käytiin ottamassa miehen kanssa muutamia kuvia syksyn väreissä. Kuvissa raskausviikko 38+5. Mukava saada muutamia mahakuvia kun edellisestä raskaudesta ei ole mitään kuvia muutamien peiliselfieiden lisäksi :)