keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Lääkärissä

Viimeksi, eli ensimmäisen kerran kun kävin lääkärissä, hän mittasi vauvan kokoa ja arvioi sen kahta kasvukäyrää sitä keskikäyrää isommaksi ja kuulemma pää oli vielä sitäkin isompi. Sanoi kuitenkin, että ei siitä voi vielä kauheasti päätellä, että sitten seuraavassa (eli viimeisessä..) lääkärintarkastuksessa näkee tarkemmin vauvan koon. No, odotin tietysti tätä toista lääkärikäyntiä, utelias ihminen kun olen, niin olisi kiinnostanut tietää, että kuinka iso vauva sieltä nyt sitten voi olla tulossa.

Lääkäri kysyi heti ensimmäiseksi kun tulin, että onko jotain mikä mietityttää. Vastasin tietysti, että vauvan koko niin hän sitten totesi, että no valitettavasti sitä me ei pystytä arvioimaan kun heidän ultra on niin huono ettei sillä näe mitään. Luulin myös, että synnytystapa-arvio tehdään kaikille mutta kuulemma sitäkään ei tehdä. Kohtuullisen turhan tuntuinen lääkärikäynti siis. Olisin voinut sitä sykettä kuunnella ihan kotonakin tolla omalla laitteella... No ei kait siinä, pitää vaan luottaa siihen, että vauva mahtuu ulos, kyllähän sen pitäisi normaalisti mahtua.

tiistai 30. lokakuuta 2012

Omin sormin suuhun - sormiruokailua

Olen niin vähän perehtynyt lasten hoitoon tai mihinkään pieniin vauvoihin liittyviin asioihin, etten tiedä edes miten lasten syömistä suositellaan aloitettavaksi. Ehkä se on hyvä asia, sillä nyt kun opettelen vain kirjojen ja ...hmm. miten tämän nyt sanoisi, ehkä jollain lailla vaihtoehtoihmisten kautta, niin en opikaan mitään neuvolan suosituksia vaan ehkä vähän "uudempia" (eli oikeasti vanhempia/luonnollisempia) tapoja tehdä asioita. Suuri osa neuvolan suosituksista kun taitaa edelleen perustua totuttuihin tapoihin, ajoilta muutamien vuosikymmenten takaa, jolloin tutkimustietoa ei tarvittu eikä vanhaa perimätietoa arvostettu.

Luin juuri tosi mielenkiintoisen kirjan, jonka kaikki opit tuntuvat ainakin minulle hyvin luonnollisilta ja järkeenkäyviltä. Gill Rapleyn ja Tracey Murkettin Omin sormin suuhun kertoo sormiruokailusta. Suosittelen lukemaan koko kirjan, siinä on varmaan vastaukset kaikkiin kysymyksiin mitä aiheesta voi nousta, mutta yritän nyt valottaa aihetta lyhyesti ja toivon, että jos vähänkin kiinnostut niin hankit tuon kirjan ja luet sen :)

Vauvan sormiruokailu tarkoittaa lyhyesti sitä, että vauvan annetaan opetella syömään suoraan tavallista ruokaa, samaa mitä aikuiset syö. Vauvalle ei siis anneta missään vaiheessa soseita tai muussattua ruokaa lusikalla, vaan hän opettelee suoraan syömään itse. Vauva saa opetella omaan tahtiinsa silloin kun on itse valmis, ja samaan aikaan myös itse vähentää maidon imemistä sitä mukaa kun oppii ottamaan ravintoa syömästään "oikeasta ruoasta". Vauva yleensä aloittaa ruoalla leikkimisen noin puolivuotiaana, mutta ennen kuin hän rupeaa oikeasti nielemään ruokaa tai saamaan siitä irti ravintoa, voi kestää viikkoja tai jopa muutaman kuukauden. Vanhempien ei pitäisi kuitenkaan hoputtaa vauvaa tai yrittää opettaa tätä vaan antaa vauvan opetella itse (matkimalla aikuisia) omassa tahdissaan ja valita itse mitä hän haluaa syödä ja kuinka paljon. 

Mielenkiintoisia pointteja liittyen sormiruokailuun:

- Vauva ei tukehdu vaikka rupeaisi heti syömään kokonaista ruokaa. Päinvastoin, kun vauva saa itse laittaa ruoan suuhunsa niin se ei mene heti suun takaosaan (kuten soseet lusikalla) vaan vauva aluksia vain pudottaa ruoan pois suustaan. Vauvalla on myös kakomisrefleksi, joka toimii kokonaisen ruoan kanssa ja joka ei tarkoita, että vauva on tukehtumassa, vaan päinvastoin, kakomisrefleksi opettaa vauvaa olemaan tukehtumatta. Tätä oppimista ei välttämättä tapahdu ollenkaan syötetyillä vauvoilla ja siksi vauvan tukehtuminen onkin todennäköisempää lusikalla syötetyillä kuin itse syömään opetelleilla lapsilla.

- Kun vauva saa itse opetella syömään ja päättää omasta syömisestään hän suuremmalla todennäköisyydellä välttää ruokaan liittyvät ongelmat tulevaisuudessa. Hän oppii todennäköisemmin syömään monipuolisemmin ja olemaan nirsoilematta ruoan kanssa, eikä hän opi käyttämään ruokaa "lohtuna"/palkintona tai kehitä vääristynyttä suhdetta ruokaan kun häntä ei koskaan pakoteta tai huijata syömään enempää kuin hän haluaa tai sellaisia ruokia, joita hän ei itse valitsisi. 

- Vauvat tuntuvat tietävän mitä he tarvitsevat ja kuinka paljon. Jos heille antaa tarpeeksi vaihtoehtoja, ja valinnan vapauden niin he valitsevat syömisensä monipuolisesti ja syövät riittävästi. Vanhempien ei tarvitse seurata kuinka paljon lapsi syö, sillä hän osaa itse päättää omasta syömisestään! Vauva osaa itse säädellä sitä kuinka paljon hän tarvitsee rintamaitoa sen lisäksi mitä hän saa muusta ravinnosta. Mielenkiintoista on myös, että vauvat usein osaavat itse vältellä ruoka-aineita, jotka eivät heille sovi tai joihin heillä voi olla esimerkiksi allergiataipumusta. Näin sormiruokailulla voidaan välttää myös allergioiden kehittymistä. 

- Vauva ei tarvitse mitään aikatauluja oppimiseensa, aikuisen ei ole tarpeen huolehtia minkä ikäisenä vauva syö minkäkin verran. Vauvan motoriset taidot ja koordinaatio kehittyy samaa matkaa syömisen oppimisen ja ruoansulatuksen kehityksen kanssa luonnollisessa tahdissa kun vauva saa itse päättää milloin aloittaa ja missä tahdissa oppia. 


Muutkin blogaajat ovat näköjään löytäneet kirjan, linkkejä muiden kirjoituksiin:



Kemikaalicocktail blogissa (lue myös kommentit!)




Paras raskausajan deodorantti

Kirjoitin toisen blogin puolelle parhaasta deodorantista kun on pientä hikoiluongelmaa ja kun ei nyt raskausaikana haluaisi imeyttää kemikaaleja ihon kautta sikiölle. Unohdin kuitenkin linkata siitä tänne, joten kopioin nyt koko tekstin tähän :)



Kirjoittelin muutama vuosi sitten luonnonkosmetiikan deodoranteista tänne blogiin, ja tuon kirjoituksen jälkeen pärjäilinkin tosi hyvin ilman mitään hajuhaittoja, suurimmaksi osaksi sen vuoksi, ettei hiki haissut pahalle. Nyt kuitenkin, raskaana ollessa, ilmeisesti keho puskee kuonia ulos vähän eri tavalla, tai sitten vaikutus johtuu hiilihydraattien määrän suuresta lisääntymisestä, mutta joka tapauksessa, olen ruvennut harmikseni kärsimään pienestä B.O:sta... Luonnonkosmetiikan deoissa ei tuntuneet millään tehot riittävän, eikä nyt varsinkaan tässä tilanteessa viitsisi käyttää mitään myrkkykosmetiikkaa.

Edellisestä blogauksestani kertauksena miksei tavallinen deodorantti tule kyseeseen:

Kaikissa antiperspiranteissa on alumiinia ja moni haluaisi sitä välttää, kun on ristiriitaista tietoa sen vaikutuksista ihmiselle; esimerkiksi sen yhteydestä syöpään. Deodoranteissa alumiinia ei välttämättä ole, mutta sen sijaan paljon muita epäilyttäviä ainesosia, esimerkiksi hajusteet ja säilöntäaineet voivat aiheuttaa ihoreaktioita. 

Ja vaikkei mitään ihoreaktioita tai muita välittömiä vaikutuksia tulisikaan, haluan silti säästää sekä itseni, että syntymättömän lapsen turhalta kemikaalikuormalta.

Tulipa siis aiheelliseksi kokeilla monien suosimaa kikkaa:


kookosöljy + ruokasooda sekaisin ja kainaloon!

Ja toimii! Tämä pitää hienhajun poissa vähintään yhtä hyvin kuin kaupan antiperspirantti. Olen ollut oikeasti niin laiska, että meni useampi vuosi ennen kuin tätä kokeilin (näiden kahden sekoittaminenhan on siis älyttömän vaativa homma....) mutta nyt olen erittäin tyytyväinen, että testasin.





Deodorantit, jotka olisivat toimineet varmaan ihan hyvin entisessä elämässäni (ennen raskautta), mutta nyt ei pito riitä. Dermosilin Ecocert-tuotteet edullisia, deo muistaakseni 4,90e, Madara taas tarjouksesta 11 e pintaan. 

torstai 25. lokakuuta 2012

Sairaalalaukku pakattu

Rupeaa olemaan se aika, että lähtö saattaa jo pian tulla. Haikaranpesään pitäisi lähettää etukäteen "Ajatuksia tulevasta synnytyksestä" -kaavake, johon on täyttänyt omia toiveita, synnytyksiä ja pelkoja synnytykseen liittyen. Sain sen nyt vihdoin täytettyä ja tulostettua, mutta en ole ihan varma millä se olisi tarkoitus toimittaa tuonne osastolle. Ajattelin lähettää sen huomenna ihan etanapostissa, ja ottaa pari lisäkappaletta mukaani synnyttämään lähtiessä. Tuo lomake on kuitenkin aika lyhyt ja sisältää vain avoimia kysymyksiä, joten täytin ja tulostin myös bebesinfon sivujen huomattavasti yksityiskohtaisemman synnytystoivelistan

Lisäksi pakkasin sairaalalaukun! Toiset sanoo, että kannattaa pakata laukku valmiiksi jo kuukautta ennen laskettua aikaa, toiset taas että ei sinne mitään tarvitse mukaan :) Ajattelin, että ei noista tavaroista varmaan haittaakaan ole.

Sairaalaukkuuni pääsi:

-kantoliina
-muutamia harsoja
-alushousuja
-parit imetysliivit
-imetystoppi
-liivinsuojuksia
-siteitä
-1 oma yöpaita
-muutamat sukat ja yhdet paksut lämpösukat
-vauvalle kotiintulovaatteet, pieni hattu + ulkohaalari, hanskat, töppöset, pipo
-neuvolakortti
-kännykän laturi
-rentoutus cd:t
-kaurapussit
-Tempur tyynyni
-mehua
-hierontaöljyä
-sähkökynttilöitä
-imetysteetä
-hygieniatavarat

Jotain muuta evästä pitää vielä keksiä ja kynttilät käydä ostamassa.

Suositellaan, että synnyttämään otettaisiin omat vaatteet, jotta nainen ei tuntisi itseään sairaalavaatteissa potilaaksi. Esimerkiksi bebesinfon sivuilla seisoo näin:

Vaihtaessaan sairaalan vaatteet päälle, synnyttäjästä saattaa tuntua, että hänestä tulee potilas, ja hän pyytää erikseen lupaa mitä hän saa ja ei saa tehdä oman synnytyksensä aikana. Synnytys ei kuitenkaan ole sairaus, eikä synnyttäjä ole potilas. 
Omissa vaatteissaan synnyttäjällä saattaa olla sellainen olo, että hän on enemmänkin asiakas ja aktiivinen osallistuja kaikissa päätöksissä, mitä hänen synnytykseensä liittyy. Monet kätilötkin kehoittavat synnyttäjiä ottamaan omat vaatteet mukaan sairaalaan.
Omissa vaatteissa olo saattaa lisätä synnyttäjän turvallisuudentunnetta, mikä on tärkeää synnytyksen kulun kannalta.

Itse aion kuitenkin olla sairaalan vaatteissa. Itseasiassa hoitoalalla itse olevana oikein odotan, että saan vaihtaa roolia ja olla kerrankin se, joka makaa siellä sairaalasängyssä niissä löysissä sairaalavaatteissa. En ole koskaan ollut sairaalassa potilaana, joten odotan sitä mielenkiinnolla :D

Flexi Bath - kokoontaitettava amme

Luultavasti varsinkin meidän minikylppäriin tosi kätevä keksintö, jonka olisin kyllä varmaan missannut  ilman Isyyspakkaus blogin postausta. 

Olisin ostanut tämän liilan värisenä yhdestä toisesta vauvakaupasta, mutta minulla sattui olemaan lahjakortti Stockmannille ja sain nyt vihdoinkin tänään haettua ammeen sieltä. Hinta oli n. 40 euroa. Valitettavasti värivaihtoehdot oli tosi vähissä, eikä heille ole liilaa tulossa tulevaisuudessakaan, joten otin tällaisen läpinäkyvän/sinisen.



Ammeeseen saa myös vauvan kylvetustuen, jota Stockmannilla ei ole jostain syystä myynnissä. En myöskään nyt löydä googlettamalla sitä tukea mistään. Näin sellaisen kuitenkin Sellon vauvatarvikekaupassa, pitää ehkä käydä sieltä hakemassa.

Amme sopii kuvauksen mukaan 0-4 vuotiaille. Sitä voi säilyttää kasaan taitettuna, ja sen tyhjentämistä helpottaa pohjassa oleva tulppa.

Kuva Sannas.fi sivuilta.

lauantai 20. lokakuuta 2012

Lasten korvatulehduksista

Raikaswebissa blogaus lasten korvatulehduksista ja niiden hoidosta. Kannattaa lukea sieltä Jarkon postauksesta miten Suomen hoitotapa eroaa eräistä muista maista (täällä käytetään huomattavasti enemmän antibiootteja, turhaan) ja millä lailla hoitaa korvatulehduksia luonnollisemmin.

Lisäisin tuohon tekstiin vielä, että miksi niitä antibiootteja sitten pitäisi välttää. Suurin syy on varmasti se, että antibiootit tappavat kehosta myös hyviä bakteereja ja laskevat siten elimistön puolustuskykyä huomattavasti, jopa 1,5 vuodeksi. Näin ollen lapsilla, joiden sairautta hoidetaan antibiootein on huomattavasti suurempi todennäköisyys sairastua hyvin nopeasti uudelleen joko samaan tai johonki muuhun tautiin. Siitä se kierre alkaa, antibiooteista. Suoliston huonontunut bakteerikanta vaikuttaa myös lukemattomiin muihin asioihin kehossa, esim. allergioiden syntyyn, ruoansulatuksen ongelmiin ja myöhemmin monien vakavampienkin tautien ja ongelmatilojen syntyyn. Jos antibiootteja joutuu kuitenkin käyttämään niin on äärimmäisen tärkeää paikata niiden huonoja vaikutuksia syömällä reilut kuurit probiootteja tasapainoksi!


perjantai 19. lokakuuta 2012

Viimeinen työpäivä

Tulin juuri töistä kotiin, viimeinen palkallinen työpäivä tuossa nimenomaisessa työpaikassa ehkä koskaan. Neljä vuotta siellä jo viihdyinkin. Äitiysloma alkoi 15.10 eli viime maanantaina, mutta tein vielä tämän viikon töitä palkallisena. Tämän jälkeen olisi tarkoitus jatkaa vielä vähintäänkin joitain päiviä työharjoittelua. 

Kirjoitin 7.10 eli melkein kaksi viikkoa sitten tuon työn/harjoittelun aikana tulleista liitoskivuista ja supistuksista, jotka liittyivät lähinnä kävelemiseen. Olen nyt lainannut äitini toista autoa tässä muutaman viikon, ja ihan selkeästi tuo kävelemisen välttäminen on auttanut, sillä sekä liitoskivut, että supistelut on lähes hävinneet! Vähän tuntuu inhottavalta mennä saastuttavalla autolla töihin, kun bussillakin pääsisi, mutta tässä tilanteessa vaihtoehdot on vähän huonot. Toisaalta en halua lopettaa harjoittelua vielä kun jaksan siellä kuitenkin käydä ja muuten ne harjoitteluviikot siirtyvät vauva-ajalle, jolloin siellä käyminen ei ole varmaan yhtään sen mukavampaa! Toisaalta taas, en viitsi mennä bussilla maha vihloen ja riskeerata, että rasitan itseäni oikeasti liikaa. Ei itseni takia, ei ne kivut niin pahoja ole, ettenkö niitä kestäisi, mutta pitää ajatella tuon sisälläni olevan olionkin turvallisuutta.

Mietiskelin, että toi äitiysloman aloittamispäivä 30 päivää ennen laskettua aikaa on varmaan aika hyvä aika :) Jos ei tässä olisi tuota työharjoittelua niin tuo aika olisi oikeastaan tuntunut tosi sopivalta jäädä lomalle. Mielellään tässä olisi hetken vähän rauhallisemmin ennen lapsen syntymää. 

Kätilöksi opiskeleva siskoni sanoi, että kuulemma raskausaikana tulevat ongelmat heijastelevat sitä millainen terveydentila tulee olemaan tulevaisuudessa. Jos on paljon ongelmia raskausaikana niin luultavasti tulee myös kärsimään myöhemmässä elämässä helpommin erilaisista sairauksista. Jos tämä pitää paikkansa, niin taidan olla onnekas tulevaisuudenkin suhteen :) Tietysti sitä samaahan kertoo varmaan se, että olen muutenkin äärimmäisen harvoin millään lailla kipeänä, enkä esimerkiksi sairasta koskaan influenssaa, poskiontelontulehdusta tai muita "perustauteja". Hyvä näin.

Huomenna I LOve Me - messuille Messukeskukseen! Rakastan kaikenlaisia messutapahtumia, joten odotan innolla <3

torstai 18. lokakuuta 2012

Vauvajuhlat

Pidin viime lauantaina Baby Shower tyyliset vauvajuhlat täällä meillä kotona. Siskoni hoitivat oikeastaan kaikki tarjoilut ja muutama vieraskin toi pientä purtavaa mukanaan. Unohdin ottaa valokuvia, harmi!

Katselin netistä erilaisia sivustoja vauvajuhlien pitämisestä, ja lueskelin muutamia keskusteluketjuja ideoiden saamiseksi. Suurin osa ohjelmaehdotuksista ei kuitenkaan tuntunut sopivan omaan tyyliin, joten aika vähällä ohjelmalla mentiin. Pääasia olikin nähdä ystäviä ja viettää hetki aikaa yhdessä. Tajusin vasta juhlien aikana, että osallistujista vain yhdellä siskojeni lisäksi ei ole omia lapsia! Jännä juttu, sillä olen ajatellut, että ystävistäni vain muutama on saanut jo lapsia. Taisi olla niin, että tänne juhliin nyt sattuman kautta valikoitui ne lapsellisimmat :) Moni osallistuja ei tuntenut toisiaan mutta juttu tuntui luistavan ja puhe liittyikin lähes koko illan kokemuksiin synnytyksestä sekä lapsiin. En oikeastaan odottanut, että puhe keskittyisi näin yhteen aiheeseen vaikka vauvajuhlista olikin kyse, sillä harvoin itse juttelen ystävien kanssa vain lapsikokemuksista. Ehkä pääsen siihen kerhoon sitten vasta synnytyksen jälkeen ;)

Syömisten lisäksi sain myös muita aivan ihania lahjoja, joista ison osan käytettynä, mitä olin toivonutkin. Erityisen iloinen olin vauvamuistokirjasta, jota olin salaa toivonut. Minusta ja kaikista kolmesta siskostani on täytetty vauva-ajoilta muistokirjaa, ja muistan kuinka hauskaa niitä oli lukea aina vanhempana ja katsella kuvia. Pitäisikin kaivaa ne vanhat kirjat esiin ja katsella taas pitkästä aikaa.


Juttuja vauvajuhlista ja ideoita toteutukseen:

Bebes infon sivuilla

Confetti sivuilla

Iltalehden sivulla

Kaksplus-lehden sivuilla


torstai 11. lokakuuta 2012

Vaunut

Vaunut 90 e. Huli testaa.
Olen käynyt tähän mennessä yhden kerran lastentarvikeliikkeessä, ja siellä oli vaunuja suunnilleen miljoonaa eri mallia. Ja parhaimmillaan hintana 1300 euroa(!!). Huh, jos mulla sattuisi olemaan 1300 ylimääräistä niin lähtisin pariksi kuukaudeksi Balille juomaan drinkkejä riippukeinuun. Anyways, minkälaiset vaunut sitten hankkia kun ei tiedä niistä mitään ja on juuri vasta oppinut mitä "yhdistelmävaunut" tarkoittaa. Yksi kaveri teki niin, että meni lastenvaunuliikkeeseen ja haastatteli myyjää, että sai tietää omiin tarpeisiinsa parhaiten sopivat vaunut ja sitten googletti ne netistä käytettynä. Minun ei onneksi tarvinnut perehtyä edes sen vertaa, vaan jätin koko homman siskolleni, joka on ihan vapaaehtoisesti seurannut jatkuvasti tori.fi:n vaunutarjontaa. No, sitten kun hän vihdoin laittoi sieltä minulle linkin sen värisiin vaunuihin mitkä koin kelpaaviksi niin soitin ja kävin hakemassa ne samantien kotiin. Harmaat ja edulliset, olen tyytyväinen. Toivottavasti vielä sittenkin kun nämä on käytössä.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Olotilaa

Työharjoittelu alkoi (nyt 34.viikolla) ja ensimmäistä kertaa on ruvennut tuntumaan elämä hetkittäin hiukan raskaalta :) Työssäkäymisessä ei ole mitään ongelmaa, mutta kun tällä viikolla muutamana päivänä oli vielä ohjelmaa töiden jälkeen niin illemmalla kävely rupesi käymään hankalaksi kun vatsa kramppaa kovasti ja liitokset kipeytyy. Ei mitään synnytyssupistuksia, vaan enimmäkseen kivuttomia(vähän saattaa pistää) mutta silti tuntuu hankalalta kävellä alavatsa krampissa :) Tuntuu myös, että ellen pääse töiden jälkeen hiukan lepäämään (jalat ylös, tai edes makuulle) niin illasta rupeaa tuntumaan, että nivuset on tulessa ja kaikki veri pakkautuu alas....

Ei siis pidä enää varata mitään muuta ohjelmaa niille päiville kun olen töissä. Valitettavasti tämä tarkoittaa, että ystävien tapaaminen jää ehkä vähemmälle :(

Muuten kaikki oikein hyvin, vauva tuntuu viihtyvän poikittain, jalat potkii jatkuvasti oikealle kylkeen. Mukavampi näin, kun monta viikkoa se onkin ollut pystyasennossa ja potkinut jatkuvasti kylkiluiden sisäpuolelle!

Painot Anttilasta.
Hassu juttu, että olin ajatellut, että jos ei muuhun liikuntaan pysty niin ainakin teen koiran kanssa kävelylenkkejä loppuun saakka. Nyt tuntuukin, että juuri käveleminen onkin se ainut asia mihin tämä raskaus aiheuttaa muutoksia normaalielämästä. Edelleen pitkät lenkit onnistuu hyvin aamuisin ja vapaapäivinä ja nuo edellä mainitut vaivat ilmestyvät vasta jos yritän kävellä iltaisin tai aktiivisen (työ)päivän jälkeen.

Myin kuukausi sitten salikortin, ja nyt liikunnan puute on ruvennut vähän ahdistamaan, joten kävin hakemassa kotiin levytangon ja käsipainot! Nyt vasta kun vatsalihakset ovat venyneet vatsan sivuille, ja kramppaavat helposti mistä tahansa toiminnasta, niin huomaa selvästi miten paljon niitä tarvitsee missä tahansa painonnostoliikkeissä... Vahvistuu usko Charles Poliquinin väittämään, ettei vatsarutistuksilla oikeastaan ole mitään käyttöä, että parasta vatsatreeniä on treeni isoilla (vapailla) painoilla!