sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Kuvittele itsellesi hyvä synnytys (+Bebes-synnytysvalmennuksessa)

Viime postauksen kommenteissa tuli juteltua, että koskaan ei voi tietää tietenkään etukäteen mitä omassa synnytyksessä tulee tapahtumaan, mutta olen järkeillyt asian niin, että tässäkin asiassa parhaan mahdollisen lopputuloksen saamiseksi pitää olla reilusti optimisti! Semmoiset jutut, että "ei kannata toivoa liikaa, ettei pety" voi unohtaa ihan suosiolla. Jos ei odota ja usko täysillä, ei voi koskaan saavuttaakaan mitään.

Jokaiselle urheilijalle on varmasti tuttua mielikuvaharjoittelu, eli täydellisen suorituksen läpikäyminen mielessä hyvin keskittyneesti. Vaikutus kehossa on samanlainen, tapahtuipa joku asia sitten oikeasti vai vain ihmisen mielessä. Tätä on hyvä soveltaa kaikkeen elämässä. Kävin tänään Bebesin synnytysvalmennuksessa, ja sielläkin painotettiin, että tärkeintä valmistautumista synnytykseen on luottamuksen kasvattaminen omaan kykyyn hoitaa synnytys luonnollisesti, kivuttomasti, pelottomasti. Tähän auttaa tiedon hankkiminen synnytyksen kulusta yleensä ja mahdollisuudesta synnyttää täysin luonnollisesti ja lempeästi, sekä esimerkiksi synnytyskertomusten lukeminen ja sitä kautta voimaantuminen. Naiset ovat synnyttäneet tuhansia vuosia, miksi se olisi minulle jotenkin erityisen haastavaa, kivuliasta tai vaarallista?


Satunnaisia muistiinpanoja ja ajatuksia tilaisuudesta:

- "Selkäsynnytys" tarkoittaa sitä kun vauva on väärinpäin, eli selkä äidin selkää vasten. Silloin se painaa äitiä enemmän, aiheuttaa selkäkipuja yrittäessään kääntyä ja vaikeuttaa synnytystä koska sen pitää kääntyä koko kierros ennen ulospääsyä.
Syntymää edeltävinä aikoina ei ole hyvä makoilla selällään esim. sohvalla, sillä silloin vauva ei käänny "oikeinpäin" vaan jää helposti selkä äidin selkää vasten. Parempi olisi olla pystyssä, konttausasennossa tai etukumarassa.

- Vauva ei synny yhdessä asennossa ulos, vaan sen täytyy kääntyä synnytyksen edetessä. Siksi naisen on hyvä liikkua synnytyksen aikana. Lantioluut antavat periksi ja häntäluu pullistuu taaksepäin. Lantionpohjanlihakset auttavat vauvaa kääntymään synnytyksen aikana. Epiduraali lamaa nämä lihakset, jolloin lihakset eivät auta vauvan kääntymistä ja synnytys vaikeutuu.

- Synnytystä edistää liikkuminen, lantion keinuttelu. Luonnollisin synnytysasento toinen polvi maassa, toinen jalka edessä maassa, jolloin äiti voi itse ottaa lapsen kiinni kun se syntyy. Kaikki pystyasennot hyviä tai konttaus, etukumara.

- Selällään makaaminen tai puoli-istuva asento on huonoin ja epäluonnollisin mahdollinen asento synnyttää. Silloin häntäluu ei pääse joustamaan taaksepäin ja vauva ei mahdu kunnolla ulos --> joudutaan käyttämään enemmän välilihan leikkausta, imukuppia yms.

- Synnytyskipu on positiivista kipua, jolla on tarkoitus! Se ohjaa naisen asentoihin, jotka edesauttavat synnytystä ja näin helpottavat kipua. Luota siis omiin tuntemuksiin ja liiku niiden mukaan. Liikkuminen auttaa synnytystä. Kipu myös herättää vahvat hormonipurkaukset, jotka vauhdittavat synnytystä (oksitosiini) ja helpottavat kipua (endorfiini).

- Oksitosiini on päähormoni, joka säätelee koko toimitusta. Se on mielihyvähormoni, joka tarvitsee kunnolla toimiakseen hyvät olosuhteet: äidin rentous, luottamus, rauhallinen tila, miellyttävät olosuhteet. Endorfiini on luonnon oma kivunlievityskeino. Sitä erittyy synnytyksen aikana, se aiheuttaa euforian, endorfiinihumalan, jossa kadottaa ajan ja paikan tajun.

- Oksitosiinitiputus toimii ihan eri tavoin kuin luonnollinen hormoni. Se nopeuttaa ja vahvistaa supistuksia (käynnistää synnytystä). Silloin niiden väliin ei jää luonnollisen pituista palautumisaikaa. Supistusten välisenä aikana vauva ottaa happea, ja koska oksitosiinitipassa väli on lyhentynyt, vauva ei saa välttämättä tarpeeksi happea --> voi tulla rytmihäiriöitä ja ongelmia lapselle. Oksitosiinitipan luonnollisena korvikkeena synnytystä voi käynnistellä nousemalla ylös, kävelemällä, tanssimalla tai veteen menemisellä.

- Adrenaliini erittyy uhkaavassa tilanteessa ja keskeyttää synnytyksen. Jos äidille tulee esimerkiksi kylmä, pelottaa yms. adrenaliinin eritys varmistaa ettei synnytys etene. Esimerkiksi automatka sairaalaan voi aiheuttaa tämän. Kotona hyvin alkanut synnytys keskeytyykin ikävän automatkan aikana. Siksi sairaalaan tulisi lähteä vasta tarpeeksi myöhään kun synnytys on varmasti jo pitkällä käynnissä.

- Suurin puute Suomessa: ei ole ollenkaan luonnollisen synnytyksen yksiköitä. On täysin tuurista kiinni onko vuorossa olevalla kätilöllä kokemusta luonnollisista synnytyksistä, tai halua ja taitoa toteuttaa sellaista. Ulkomailla monessa maassa sama kätilö seuraa koko raskauden ajan, ja voi valita birthing centerin, jossa kätilöt ovat erikoistuneet luonnollisiin synnytyksiin.

-Tärkein kivunlievityskeino: ympäristön rauhallisuus ja yksityisyys, miellyttävyys, kosketus, hellyys tukihenkilöltä. (omat hormonit hoitaa silloin kivunlievityksen).

- Tärkein kropan osan synnytyksessä: aivot, jotka tuottavat hormoneja, jotka hoitavat synnytyksen juuri niin kuin kuuluu.

- Synnyttävä äiti ei ole potilaana sairaalassa, vaan asiakkaana. Sinulla on oikeus luoda itsellesi oikeat olosuhteet, vaatia esimerkiksi hiljaisuutta ja turhien ihmisten poissa pysymistä, mahdollisimman vähiä tutkimuksia ja toimenpiteitä ja mahdollisuutta liikkua vapaasti omien tuntemusten mukaan.

Lopuksi vesisynnytyksen etuja:

- Vesi on voimakkain kivunlievittäjä, ja silti se voimistaa supistuksia.
- Säästää äidin energiaa, siinä on helppo vaihdella asentoja sillä vesi kantaa painoa.
- Se voimistaa hormoneja, mutta vähentää adrenaliinintuotantoa.
- Vesi pehmentää kudoksia, jolloin väliliha joustaa paremmin (erittäin vähän välilihan leikkauksia tarvitaan vesisynnytyksissä!)
- Se on lempeä lapselle kun hän syntyy lämpimään veteen, eikä kylmään ilmaan.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Bisfenoli A:ta säilyketölkeistä

Pieni vinkki: osta mieluummin tuoretta ruokaa kuin tölkitettyä:

BPA on hormonihäirikkö, se jäljittelee naissukupuolihormoni estrogeeniä. Aine on yhdistetty myös ylipainoon, diabetekseen ja rintasyöpään.  

Bisfenoli A ja epoksihartsit kuuluvat sarjaan “hyvät ja monikäyttöiset aineet, joilla ilmenee odottamattomia haittavaikutuksia”. 

Säilyketölkkien lisäksi bisfenoli A:ta irtoaa myös mm. muoveista (älä koskaan kuumenna ruokaa muoviastioissa!), vesihanoista(?), alumiinisista vesipulloista, kassakuiteista ja juomatölkeistä, ja muovisista tuttipulloista, joita ei ole merkitty Bisfenoli A vapaiksi.

Elämme kemikaalien maailmassa!

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Medikalisoitunut synnytys

Bebesinfo.fi sivuilta löytyy paljon lukuja, jotka kenties kertovat suomalaisten synnytyssairaaloiden tasosta, tai ainakin niissä tapahtuvista synnytyksistä jotain.

Tässä Bebesinfon facebook-sivuilta poimittu kuva ja teksti:


"Epiduraali- ja spinaalipuudutusten käyttö on yleistynyt Suomessa viimeisen 20 vuoden aikana roimasti. Nyt jo kolme neljästä ensisynnyttäjästä saa puudutteen. Miksi sitten esimerkiksi Uudessa-Seelannissa äidit tarvitsevat kolme kertaa vähemmän puudutteita?

Siksi, että siellä on käytössä yksi maailman laadukkaimmista synnytyksenhoitomalleista, jossa synnytyksen hoitavat kätilöt tutustuvat heti raskauden alkumetreillä äitiin ja jakavat koko raskauden ajan tietoa normaalista fysiologisesta synnytyksestä ja lääkkeiden ja toimenpiteiden todellisista vaikutuksista synnytyksen kulkuun ja äidin ja vauvan terveyteen.

Suomen korkea puuduteprosentti ei siis kerro synnyttäjien matalasta kipukynnyksestä, vaan riittämättömästä synnytysvalmennuksesta ja äideiltä puuttuvasta mahdollisuudesta jatkuvaan hoitoon tutun kätilön kanssa."
Meillä ilmeisesti kaikissa sairaaloissa käytetään huomattavasti WHO:n suosittelemia määriä enemmän kaikenlaisia lääketieteellisiä interventioita synnytyksissä, kuten sikiökalvojen puhkaisuja, keisarinleikkauksia, välilihanleikkauksia, oksitosiinipiikkejä joko synnytyksen käynnistämiseksi tai istukan ulossaamiseksi nopeammin, erilaisia kivunlievityksiä yms.

Kuulostaa aika ikävältä. Ei kuitenkaan pysty hämmästymään kun miettii miten medikalisoitunut koko meidän yhteiskuntamme on. Kaiken perusteella mitä tässä nyt lyhyen ajan sisällä olen kuullut ja lukenut, niin se miten synnytys kulkee ja miten äidin toiveet toteutuvat on suurimmaksi osaksi kiinni kätilöstä. Siitä, kuinka kätilö on omaehtoisesti perehtynyt erilaisiin asioihin ja mikä on hänen tyylinsä ja tapansa. Enemmän siis vaikuttaa kohdalle sattuva kätilö kuin esimerkiksi valittu synnytyspaikka. En tiedä vielä millä lailla kätilö määräytyy, saako häntä tavata etukäteen kuinka monesti ja onko mahdollista vaikuttaa itse kätilön valintaan. Kaikki tämä selviää tietysti myöhemmin, täytyy tietysti luottaa siihen, että itse hyvällä asenteella vetää puoleensa omanlaisensa ihmisen apuriksi :)

Informaatiotulvassa

En ole aiemmin ollut erityisen kiinnostunut mistään raskauteen tai lapsen saamisen liittymivistä asioista, enkä ole seurannut kenenkään toisen raskausaikaa kovin läheltä. Olin ajatellut, että kun se sattuu omalle kohdalle niin jo terveellä maalaisjärjellä ja muilta saaduilla neuvoilla pärjää hyvinkin pitkälle. Nyt ihan muutaman viime vuoden aikana ehdin kuitenkin törmätä lähinnä blogien kautta erilaisiin aiheeseen liittyviin juttuihin, joiden kautta olin jo luonut jotain mielikuvaa siitä miten itse haluaisin omalla kohdalla asioita kenties tehdä. Ja tähän kuuluu tietysti lisätä, että jos mahdollista, ja lapsen ehdoilla, sillä jokainen lapsihan on yksilö etc. etc.

Asioita, joita tiesin etukäteen oli, että haluan synnyttää mahdollisimman luonnonmukaisesti ja käydä erilaisissa ns."vaihtoehtoisissa" synnytysvalmennuksissa, että haluan imettää lastani mahdollisimman pitkään, syöttää hänelle mahdollisimman luonnollista ruokaa, käyttää kestovaippoja, ostaa kaiken mahdollisen käytettynä ja yrittää opetella vaipattomuutta, eli vauvojen vessahätäviestinnän ymmärtämistä.

Olen pikkuhiljaa alkanut perehtyä lähinnä netin kautta löytyvään tietoon jota onkin aivan yllättävän paljon! Jo pelkän sanaston perusteella huomaan kuinka vähän tiedän. En esimerkiksi tiennyt mitä tarkoittaa yhdistelmävaunut, vaistovanhemmuus tai episiotomia. Verkko on tulvillaan informaatiota. Onneksi tässä on vielä aikaa :)

Osoite, josta olen aloittanut tämän itseni perehdyttämisen aiheeseen on bebesinfo.fi. En tiennytkään, että Bebes on niin vahvasti luonnonmukaisen synnytyksen ja lasten hoidon puolesta, olin kuvitellut sen vain isoksi lastentarvikeketjuksi siinä missä muutkin. Heidän nettisivuillaan on kuitenkin uuvuttavan paljon asiaa. Pienin askelin... Sivuilta löytyy myös paljon mielenkiintoisia kirjoja, joista en valitettavasti löytänyt Helsingin kirjaston haulla kuin yhden (Choosing waterbirth).

Olen varannut itselleni lipun tämän viikon sunnuntaina 17.6 pidettävän Bebesin "Miten selviytyä synnytyksestä?" -infotilaisuuteen sekä paikan itselleni ja lapsen isälle elokuussa pidettävälle Hypnobirthing -kurssille.

Tästä se lähtee!

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Kuulumisia

Jäänyt vähän vähiin tämä kirjoittelu kun olen vihdoin päässyt asettumaan omaan kämppääni Kallioon, mutta en ole saanut vielä hankittua sinne nettiyhteyttä. Elämä rullaa kuitenkin aika mukavasti. Poikaystävä tuli Suomeen ja olen tutustuttanut häntä Helsinkiin ja ystäviini. Parin viikon päästä lähdetään muutamaksi viikoksi nauttimaan mökkeilystä isäni kanssa, joka tulee kesälomalleen Suomeen. Pahoinvointikin taitaa olla jo takanapäin, ainoastaan välillä hiukan heikottaa. Mitään uusia vaivoja ei ole vielä esiintynyt :)

Muutamia linkkejä mitä on osunut eteen:

Lasten kasvatus nykypäivänä. Veikkaisin, ettei kukaan vanhempi myönnä tätä ainakaan omaksi toiminnakseen. Väittäisin kuitenkin, että tässä piilee aikamoinen totuuden siemen :)

Kukaan ei varmaan voinut välttyä kuulemasta tai näkemästä jotain siitä kolmevuotiasta imettävästä äidistä, joka esiintyi jossain ison lehden kannessa ja kutsuu itseään kiintymysvanhemmaksi. Itseäni vähän huvitti se, kuinka ihmiset ovat raivostuneet tuosta kuvasta ja jutusta, niinkuin se olisi suunnilleen insestiin verrattavissa. En kyllä ihmettele tätä, kun ihmisille sekin, että kävelee paljain jaloin ulkona on suuri päivittelyn aihe. Tai se, että kerää itse esimerkiksi voikukanlehtiä pihalta sen sijaan, että ostaisi vain kaupasta lehtisalaattia. Ihmiset ovat niin vieraantuneita luonnosta nykypäivänä etteivät edes itse ymmärrä sitä. Itsekin olen, enkä ole koskaan aiemmin tajunnut edes ajatella koko asiaa. En ole perehtynyt tähän "kiintymysvanhemmuuteen" sen suuremmin, mutta muodostamani mielikuvat ovat kyllä pääosin myönteisiä. Imettäminen on lapselle terveellistä, ja läheisen suhteen vanhempiin voisi kuvitella kasvattavan itsetuntoa ja ehkäisevän tulevaisuuden yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Suunnilleen jotain, mihin varmaan lähes kaikki vanhemmat ainakin omalla tavallaan pyrkivät, kutsumatta sitä erikseen millään termillä. Eräille tämä aihe näyttää kuitenkin nostattavan kiukun pintaan, ehkä se on juuri se ärsyynnyttävä termi, jonka vuoksi pitää kärjistää ja mustamaalata. Tai ehkä tämä kirjoittaja on vaan perehtynyt aiheeseen ja tietää paremmin millaisia nuo kiintymysvanhemmat oikeasti ovat.

En "ikinä" klikkaile facebookin sivupalkissa olevia mainoksia, mutta kun siinä varmaan kuukauden ajan roikkui mainos blogista, jossa pohdittiin neuvolatätien möläytyksiä niin täytyihän se käydä tarkistamassa. Olen siitä lähtien seurannut Isyyspakkausta, erään isän kokemuksia vauvan odotuksesta ja nykyään vauvan syntymän jälkeisiä fiiliksiä. Löysin jo blogista hyvän neuvon kokoontaitettavasta vauvan kylpyammeesta, joka voisi olla täydellinen ratkaisu meidän, poikaystäväni sanoin "laivan wc:n kokoiseen", "kylpyhuoneeseemme". Toinen postaus, johon samastuin heti: Lyllypylly ja Nallukkapallukka. Joo, kyllä mullekin lapset on lapsia, ja vatsa on vatsa. En nyt tietenkään ärsyynny muiden puheista, tai jätä ostamasta vaippaa jos sen nimi on Pooppis, vaikka tuollaiset sanat eivät sovikaan omaan suuhuni. Ette tule koskaan saamaan minua kiinni puhumasta "masuasukista" tai varoittamasta, että joku "poppaa". Ja mamma oli isäni isoäiti, älkää koskaan kutsuko minua mammaksi, kiitos :) Ellei käy niin, että aivoni alkavat pehmetä. Olen kuullut huhuja, että niinkin voi tässä tilassa käydä. Tuolla kommenteissa ihmiset näyttivät yhdistävän noiden hassujen nimitysten käytön lepertelyyn, ihan kuin leperrellä ei voisi käyttämättä outoja nimityksiä asioista. Itsekin lepertelen koirille joka päivä, enkä silti ole koskaan kutsunut niitä hauvoiksi tai koiruuksiksi :)