Vauvan D-vitamiinin saanti

Neuvolassa suositellaan antamaan vauvoilla kaksiviikkoisesta lähtien D-vitamiinilisää suun kautta. Imettävälle äidille suositellaan myös lisä-D:tä, 10 ug, eli lähes yhtä naurettavan vähän kuin muillekin aikuisille.

Tutkimukset kertovat, että D-vitamiini on ainut ravintoaine, jota lapsi ei saa äidinmaidosta ja siksi sitä on välttämätöntä antaa lisäravinteena. Tuleeko kenellekään muulle mieleen, että tässä on nyt jotain outoa? Olisiko Jumala tai Äiti Luonto oikeasti tehnyt näin räikeän suunnitteluvirheen, että lapsi ei saisikaan äidinmaidosta kaikkea tarvitsemaansa? Että D-vitamiini jostain syystä ei vaan siirtyisi äidinmaidon kautta lapselle. Entäs ne miljoonat ihmiset, jotka ovat eläneet ennen meidän teollisia D-vitamiinivalmisteita? Entäs ne miljoonat, jotka elävät tälläkin hetkellä muualla kuin länsimaissa?

Olisiko näissä tutkimuksissa kuitenkin vain kyse siitä, että tutkittavat äidit ovat syöneet (maksimissaan) tuon yleisen suosituksen verran, 10 ug, D:tä. Jos ei äidillä jotain ole (tarpeeksi), niin milläpä se lapseenkaan siirtyisi. Olen varma, että jos äidin D-vitamiinitasot ovat tarpeeksi korkealla, niin lapsi saa kyllä tarvitsemansa äidinmaidosta. Ihan niin kuin kaiken muunkin.

Juttelin tästä neuvolassa ja meidän mukava terkkari myönteli, että kyllä näin voi hyvinkin olla. Heidän kauttaan ei kuitenkaan mihinkään tutkimuksiin pääse, koska suositus on, että vauvalle annetaan D:tä lisänä, oli tilanne mikä hyvänsä. Olen itse syönyt D-vitamiinia noin 125 ug päivässä, eli huomattavasti suosituksia enemmän. Halusin kuitenkin varmistaa, että omat D-vitamiinitasoni ovat tarpeeksi korkeat, joten hyödynsin Terveystalon tämän hetkisen tarjouksen, jossa D-mittauksen saa Uniikkikortilla 45 eurolla. Tulokset tulivat vuorokaudessa, 157 nmol/l. Hienoa! Siitä luulisi riittävän vauvallekin. Terveystalon mukaan viitearvot ovat 25-175 nmol/l, mutta älkää uskoko tätä, 25 nmol/l ei vielä riitä mihinkään terveyden ylläpitoon. Pitäisin itse miniminä 80 nmol/l ja siitä ylöspäin vain paranee. Tuo 175 nmol/l on varmaan kuitenkin ihan turvallinen yläraja ja sillä saa jo mukavia terveysvaikutuksia.

Haluaisin vielä mittauttaa jossain vaiheessa vauvan D-vitamiinitasot. Valitettavasti vauvalta ei mitatakaan niitä tuosta vaan, vaan ensin tarvitaan lähete lastenlääkäriltä. Yksityisellä tämä tietysti maksaa jonkun verran, lääkärikäynti + laboratoriomaksut päälle.

Määrän lisäksi myös valmisteella on väliä. D3-muotoinen, eli luonnollinen D-vitamiini on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin synteettinen D2. Lisäksi D kannattaa ottaa nestemäisenä, öljyssä ja mahdollisimman luonnollisena mieluummin kuin jauhetablettina, joka ei välttämättä imeydy kunnolla.  Suosittelen esimerkiksi iHerbistä todella halpaa Nature's Answer D3:sta oliiviöljyssä (tätä syön itse) tai Suomesta saatavaa hyvin imeytyvää D-suihketta. Lasten D-valmisteista hyvä on ruokakauppojenkin hyllystä löytyvä Disney D-tippa (muistaakseni Mikki Hiiren kuva paketissa), joka ei sisällä mitään lisäaineita, ainoastaan luonnollisen D:n ja öljyn.

Loppuun vielä lyhyenä kertauksena muutama esimerkki, miksi sitä D-vitamiinia kannattaa syödä:

- D-vitamiini säätelee noin 300 geeniä, joista osa säätelee solujen lisääntymistä, erilaistumista, kuolemaa ja verisuonten syntyä.
- D-vitamiinin vaikutuksesta kalsium imeytyy paremmin elimistöön. 
- D-vitamiinin on todettu vaikuttavan suotuisasti myös immuunipuolustusjärjestelmään ja vähentävän infektiosairauksien riskiä.  (Hyvästi flunssat!)
- Riittävä D-vitamiinin saanti vähentää tutkimustiedon mukaan selvästi myös riskiä sairastua eturauhasen, rintarauhasen ja imukudoksen syöpiin, diabetekseen sekä sydän- ja verisuonisairauksiin
- D-vitamiinin roolia on tutkittu rohkaisevin tuloksin myös autoimmuunisairauksien, esimerkiksi nivelreuman ja MS-taudin, ennaltaehkäisyssä.
- Monet vakavat sairaudet, kuten sydän- ja verisuonitaudit, diabetes, nivelreuma, syöpätaudit, matala luun mineralisaatio ja masennus liittyvät kiinteästi D-vitamiinin puutokseen