maanantai 30. heinäkuuta 2012

Pienen lapsen sosiaalisuus (kirjasuositus)

Tässä voisi olla mielenkiintoinen kirja luettavaksi. Täytyy pitää silmällä milloin ilmestyy kirjastoon.




Liisa Keltikangas-Järvinen: Pienen lapsen sosiaalisuus 








"Lasten päivähoito on tulenarka kysymys, josta keskustelu menee nopeasti tappeluksi siitä, kummat ovat parempia, kotiäidit vai työssäkäyvät äidit. "
"Keltikangas-Järvinen ei ole kirjassa pelkästään kotiäitiyden puolella päiväkoteja vastaan, vaan pohtii myös keinoja, joilla päiväkodeista voitaisiin tehdä pienille (alle kolmivuotiaille lapsille) sopivia paikkoja. "


lauantai 28. heinäkuuta 2012

10 urbaanilegendaa synnytyksestä + hiukan synnytyspelosta

Vihdoinkin sain aikaiseksi taas tutkailla netistä vähän raskaus/synnytysasioita, ja löysin Aktiivinen synnytys ry:n sivuille. Vähän keskeneräiset vaikuttavat olevan, mutta ne tekstit mitä sieltä löytyy ovatkin pelkkää asiaa, ja varmasti suositeltavia jokaiselle tulevalle äidille/isälle.

Tykkäsin artikkelista "10 yleisintä urbaanilegendaa synnytyksestä". Muutama kohta liittyy samaan asiaan mitä olen useaan otteeseen puinut toisen blogini puolella, eli medikalisoitumiseen ja ihmisten sokeaan luottamiseen siihen, ettei lääkkeillä tai terveydenhuollon ammattilaisten tekemillä toimenpiteillä ole mitään sivu/haittavaikutuksia. Muutamia poimintoja:

"2. Luonnollisesti käynnistyneellä ja keinotekoisesti käynnistetyllä synnytyksellä ei ole eroa.
...Synnytyksen luonnollista käynnistymistä tulisi odottaa siihen asti kunnes synnytys käynnistyy – siinäkin tapauksessa, että suunnitellaan sektiota!

...Käynnistetty synnytys johtaa usein moniin interventioihin synnytyksen aikana.  "
Synnytyksessä syntyy sellainen hormonimyrsky sekä vauvalle, että äidille, ettei sen vaikutuksia vielä läheskään kokonaan tiedetä. Tiedetään kuitenkin, että itse syntymistapahtuman aiheuttama stressi on vauvalle hyväksi ja auttaa sitä sopeutumaan maailmaan tuloon. Siksi alatiesynnytys on sektiota huomattavasti parempi vaihtoehto vauvalle, tai jos sektio on suunniteltu, niin sekin olisi hyvä tehdä vasta synnytyksen käynnistyttyä luonnollisesti jos mahdollista.
3. Synteettinen oksitosiini toimii samoin kuin kehon oma oksitosiini hormoni.* Ei toimi! Vaikka kemiallinen koostumus on asiantuntijoiden mukaan sama (tai ainakin lähes sama), ongelma on siinä, että synteettistä oksitosiinia tiputetaan suoneen jatkuvasti ja usein suuria määriä kun taas käpyrauhanen vapauttaa oksitosiinia sykäyksittäin pieniä määriä (paitsi juuri vauvan syntymän jälkeen, jolloin naisen kehon oksitosiinimäärä on suurimmillaan). Lisäksi ei ole tarkkaa tietoa siitä, miten oksitosiini läpäisee istukan tai miten iso synteettinen oksitosiinimäärä vaikuttaa esimerkiksi vauvan oman oksitosiinituotannon käynnistymiseen. 
Synteettinen ei ole sama kuin luonnollinen. Piste. Näissä hormoniasioissa pätee varmasti ihan sama kuin ruoka-asioissa, luonnollinen sitruunahappo ei ole sama kuin monille ongelmia aiheuttava lisäaine sitruunahappo E330. Eikä aito puolukka ole lisäainepommi, kuten Atrian idioottimainen mainoskampanja viime vuonna kehtasi väittää...
7. Synteettisellä oksitosiinilla, epiduraalilla, ilokaasulla tai muilla kipulääkkeillä ei ole vaikutusta vauvaan.* Kaikella, mitä naisen kehossa tapahtuu raskauden ja synnytyksen aikana, on vaikutusta kehittyvään ja syntyvään vauvaan. On kummallista, että raskausaikana varoitellaan syömästä homejuustoa ja polttamasta tupakkaa, mutta synnytyksen aikana naisen kehoon saa pistää jos jonkinlaista synteettistä, keholle vierasta ainetta! Kätilöt huom. – älkää valehdelko synnyttäjille, että aineilla ei ole vaikutusta! Tutkimustietoa esim. oksitosiinitipan vaikutuksista vauvaan ei juurikaan vielä ole. On esitetty kysymyksiä esim. siitä, voidaanko ajatella itsetuhoisan käyttäytymisen (esim. anorexia tai huumeiden käyttö) olevan yhteydessä synnytyksen aikaiseen toimintaan.
Eikö tämä ole aika itsestään selvää? Raskauden aikana varotellaan, että kaikki mitä itse saat, menee vauvallekin, mutta sitten synnytyksessä vauvalle onkin täysin vaaratonta pumpata äiti täyteen ties mitä myrkkyjä. Se mikä on tarpeen on tarpeen, mutta on väärin ensin pelotella äitien adrenaliinit koholle vaatimalla heitä tiedostamaan kaikki synnytyksen mahdolliset komplikaatiot (vaikka mitään riskitekijöitä ei olisi) ja sitten tarjota kaikkea "helpottavia" modernin lääketieteen ihmeitä tueksi synnytyspelkoon.

Toinen hyvä artikkeli sivuilla käsitteli synnytyspelkoa. Aloitin juuri lukemaan postissa saamaani Hypnobirthing-kirjaa (sisältyy hypnosynnytyskurssin hintaan). Sen alussa puhutaan siitä, kuinka normaalit synnytysvalmennukset koostuvat helposti siitä, kuinka äideille kerrotaan kaikista mahdollisista komplikaatioista ja niiden lääketieteellisistä hoidoista, sekä kehotetaan ensisynnyttäjiä varautumaan 12-24 tunnin synnytykseen. Hypnosynnytyksessä kuitenkin periaatteena on, ettei näistä puhuta mitään vaan keskitytään täysin luomaan mielikuva synnytyksestä sellaisena kuin se voi parhaimmillaan olla, kivuttomana, ongelmattomana ja nopeanakin. Hypnosynnytyksen juuret ulottuvat nimittäin erääseen lääkäriin, joka uskoi, että koko synnytyksen kamaluus johtuu siitä, että naiset pelkäävät ja jännittävät tapahtumaa, joka voisi ilman pelkoa olla mahtavan kaunis ja voimaannuttava. Jokainen varmasti tietää, kuinka lumelääkkeet toimivat. Ihmisen keho toteuttaa sen mihin ihminen mielessään uskoo. Jos naiselle kerrotaan etukäteen kuinka synnytys on kamala, vaarallinen, pitkäkestoinen, äärimmäisen kivulias tapahtuma, niin mikähän vaikutus tällä mahtaisi olla siihen itse synnytyksen tapahtumaan??

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Rasittavat sokerit

Rupesin miettimään, että milloinkohan minulle tehdään sitä sokerirasituskoetta neuvolassa. Löysin Vau.fi-sivuilta artikkelin, jossa kerrotaan, että

Sokerirasituskoe tehdään melkein kaikille odottaville äideille. Poikkeuksena on alle 25-vuotiaat normaalipainoiset ensisynnyttäjät, joiden lähisukulaisilla ei ole tyypin kaksi diabetesta.

Siis hetkinen.... Nykyäänkö on ihan oikeasti poikkeuksellista olla normaalipainoinen, ja ettei lähisukulaisilla ole kakkostyypin diabetestä?? Järkyttävää. Normaalia on siis olla ylipainoinen ja että sukulaiset ovat sairaita. Huh.

Kuulun kuitenkin itse tuohon "melkein kaikkien" ryhmään, koska olen yli 25-vuotias, vaikka en olekaan ylipainoinen, eikä kellään sukulaisella ole minkään tyypin diabetestä. Ehkä mulle jossain vaiheessa sitä sitten ehdotetaan.


 

torstai 26. heinäkuuta 2012

Neuvolassa

Tänään olimme aamulla neuvolassa. Seuraava käynti sovittiin syyskuun 19.päiväksi, eli näköjään vieläkin neuvolavälit on melkein kaksi kuukautta, vaikka jostain luin, että käyntejä pitäisi olla kuukauden välein :) No, ei siellä mitään erikoista tosin tapahdukaan.

Perussetti siis tälläkin kertaa, virtsanäyte oli puhdas (mitään infektio-ongelmiahan minulla ei ole raskauden aikana, eikä kyllä muulloinkaan ollut), hemoglobiini oli laskenut 120:een, mutta kuulemma ei tarvitse ottaa lisärautaa... Verenpaine oli laskenut 91/51 -arvoihin. Normaalistihan minulla on luokkaa 96-98/58-60, eli vähän on laskeneet. En ole kyllä huomannut mitään lisääntynyttä huimausta, ja kuulemma arvot saattavat vielä tuostakin mennä alaspäin. Paino oli noussut yhden kilon sitten viime neuvolan, eli "maltillisesti" :)

Ruokailutottumuskorttia käytiin myös läpi sen verran, että täti (joka taitaa kyllä olla minua nuorempi) kysyi miksi emme käytä margariinia, mutta hyväksyi selityksen kun sanoin, että meidän suvussa on eletty pitkään ja terveenä ilman sydäntauteja voilla ja punaisella maidolla :)

Sain myös raskaustodistuksen, jolla voi sitten hakea äitiystukea ja äitiysavustusta, eli suomeksi äitiyspakkausta. Ajattelin kyllä odottaa tuon äitiyspakkauksen hakemisen kanssa siihen asti kunnes uusi paketti saadaan jakoon. Kela on nimittäin järjestänyt TAIK:in opiskelijoille äitiyspakkauslaatikon suunnittelukilpailun, jonka voittajan suunnitelma tulee laatikkoon nyt syksyllä kun pakkaus vaihtuu! Kilpailun voitti Johanna Öst Häggblomin Sukupuu, joka

"kuvaa kasvuvoimaa ja elämää sekä jokaisen ihmisen omaa paikkaa maailmassa. Lapsen omaa sukupuuta täyttäessä kuvitus muuttuu henkilökohtaiseksi ja ainutlaatuiseksi."

Laatikon kuva Kelan sivulta.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Ruokailutottumuksista

Huomenna olisi neuvola, johon pitäisi palauttaa "ruokatottumukset" kortti täytettynä. Kortissa on valmiita lauseita, joiden perään pitää ruksittaa vihreä, keltainen tai punainen ruutu. Ruutujen merkitykset "Yleensä", "Joskus" ja "Hyvin harvoin/Ei koskaan". Oletan, että kyselyn laatijan mielestä vihreä on toivottava vastaus ja punainen se huonoin vaihtoehto. Tuleekohan noottia kun meillä molemmilla punaista on enemmän kuin vihreää?

Punasta joutui pistämään mm. kohtiin:
"Käytän päivittäin maitoa tai maitovalmisteita"
"Valitsen maidon ja maitovalmisteet pääasiassa rasvattomina"
"Valitsen juuston ja leikkeleen vähärasvaisina"
"Perheemme ruoanvalmistuksessa käytetään öljyä, juoksevaa margariinia tai rasiamargariinia"
"Valitsen vähäsuolaisia tuotteita"
"Kokoan pääaterian lautasmallin mukaan"
"Syön ruisleipää tai muuta runsaskuituista leipää päivittäin"

No, huomenna nähdään elääkö neuvolantätimme vielä margariiniuskossa :)

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Lapsiaiheisia blogauksia

Tänään on tullut Ollilta postaus imetyksen aikaiseen ruokavalioon liittyen Viidakkomies-blogissa ja Heidiltä postaus vauvan terveydestä Quinoaa-blogissa.

Heidi myös lupailee lisää postauksia vauva-aiheeseen liittyen, joten kannattaa seurata :)

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Kuinka paljon vauva maksaa?


Lueskelin Frantsilasta tullessa bussissa Vauva-lehteä, jossa oli artikkeli rahankäytöstä lapsiperheessä. Jutussa oli haastateltu kahta lapsiperhettä, jossa toinen oli hyvin toimeentuleva ja toinen köyhä. Oman huomioni kiinnitti kuitenkin jutussa olevat faktaboksit, joissa kerrottiin lapsiperheen elävän vähimmillään 3472 eurolla kuussa pääkaupunkiseudulla!

Kuulostaa tosi isolta summalta omaan korvaani. Ehkä siksi, etten ole tässä vaiheessa elämää vielä koskaan tienannut enempää kuin 12 000 euroa vuodessa, tai ollut suhteessa missä kumpikaan kävisi kokopäivätöissä. Onneksi olen vakuuttunut siitä, että paljon vähemmälläkin pärjää. En ole oikeastaan koskaan murehtinut sitä miten tulen pärjäämään, enkä ihan hirveästi murehdi nytkään. Vaikka voi olla, että edessä on köyhemmät ajat kuin koskaan. En tosin ole vielä koskaan joutunut esimerkiksi valitsemaan kaupassa ruokia niiden hinnan perusteella (kuten artikkelissa haastateltu köyhä perhe), joten en ole koskaan oikeasti pitänyt itseäni köyhänä. Tuota muuten käytetään melkein aina ensimmäisenä argumenttina kun ruvetaan puhutaan rahasta, että "olisihan se kiva ostaa laadukkaampaa ruokaa, jos olisi varaa" tai "kyllähän sitä kaupassa tulee valittua sitä ruokaa mikä on halvinta". Vaikka suomalaiset käyttävät ruokaan vain 13% tuloistaan!!! Johonkin muuhun ihmisten rahat siis hupenevat! Yhden tutkimuksen mukaan viihde-elektroniikkaan käytetään yhtä paljon rahaa kuin ruokaan (eli 13%) :O  Itselläni ruokamenot saattavat olla välillä yli 50% tuloista (riippuen paljon käyn töissä!). Jos siis talous menisi tosi tiukille niin siinä olisi se juttu, mistä pystyisin aika helposti karsimaan.


Mitä nyt tässä yritin laskeskella Kelan laskurilla, niin siinä vaiheessa kun rupean saamaan äitiysavustusta niin meidän yhteenlasketut tulot vuokran miinustamisen jälkeen tulevat olemaan noin 850 euroa maksimissaan. 850 euroa siis kahdelle aikuiselle ja vauvalle. Ei kovin hääppöiset verrattuna tuohon 3472 euroon. Mutta jos lasketaan ruokiin 500, puhelimiin 50, niin siitä jää vielä 300 kaikkeen muuhun. Sillä saa jo vaikka mitä kirpputorilta ;)

Sain tästä idean ruveta pitämään listaa siitä kuinka paljon rahaa lapseen kuluu! Luultavasti lista tulee olemaan hyvä viite siitä, kuinka vähällä rahalla voi selvitä lapsen hankkimisesta ;) Vaikka tällä hetkellä, siihen asti kunnes koulu ja äitiysloma alkaa, tienaan vielä ihan reilusti (omalla mittapuullani, tarkoittaa ehkä 1500/kk). Teen listasta uuden välilehden blogiin!

Raskaana olemista

Nyt kun maha on ruvennut kasvamaan, niin tuntuu, että se on muutamassa viikossa ottanutkin oikein kunnon kasvupyrähdyksen. Nyt se on jo vähän vaikeasti peitettävissä, vaikka ei sitä vielä Helsingin kaupungin työpaitojen alta välttämättä huomaa.... :D Ei kuitenkaan vielä häiritse elämää, eikä sitä itse oikeastaan edes huomaa. Suunnilleen samaa luokkaa, kuin pahimmillaan hiilihydraattiturvonneena ;)

Ensimmäinen raskauskuva!

Pieniä raskausvaivoja pukkaa, ikävimpänä ehkä vanha iskiasvaiva, joka nyt muistuttelee itsestään vähän helpommin kuin yleensä. En esimerkiksi meinaa päästä ylös jos erehdyn makaamaan selälläni kovalla alustalla. Tänään oli ensimmäistä kertaa kunnon kipukohtaus, eli alaselkäkipu, joka säteili jalkaan polven alapuolelle saakka. Olen miettinyt, pitäisikö käydä kokeilemassa Kalevalaista jäsenkorjausta tai osteopatiaa, vai mistähän tällaiseen voisi löytyä apua? Fysioterapeutit eivät ole osanneet tähän sanoa mitään kovin hyödyllistä.

Toinen vanha vaiva mikä palasi raskauden myötä jo toisella kuulla, on päänsäryt! Niitä ei ole muutamaan vuoteen pahemmin ollut, ruokavaliomuutoksen jälkeen, mutta nyt niitä tuntuu tulevan tasaiseen tahtiin. Onneksi ne ovat kuitenkin aika lieviä, ja tuntuvat myös lähtevän pois ilman lääkkeitä. Olen kyllä myös käyttänyt Panadolia, jotenkin sitä on niin juurtunut siihen ajatukseen, että vain lääkkeellä se lähtee, olenhan kuitenkin käyttänyt säännöllisesti 10-vuotiaasta saakka lääkkeitä päänsärkyihin. Aiemmassa elämässä ne eivät koskaan hävinneetkään itsestään, ennen kuin ruokavalion myötä ne muuttuivat nykyisenlaisiksi lievemmiksi ja helpommin poistettaviksi. Olen huomannut, että parhaiten tuntuu tehoavan se, että joku toinen hieroo niskoja ja päätä, ja sen jälkeen lepo.

Näiden lisäksi tuntuu, että jalat ja alaselkä väsyvät huomattavasti nopeammin kuin aiemmin. Seitsemän tunnin työpäivän jälkeen tuntuu kuin olisin seisonut kaksi vuorokautta putkeen. Siihen päälle vielä koiranulkoilutukset, niin kyllä väsyttää!

Ainakin Liberon raskauskalenterin mukaan on kuitenkin olemassa aika monia vaivoja, joilta olen ilmeisesti säästynyt :) Hienoa on ainakin se, ettei vatsan toiminnan kanssa ole mitään ongelmia, vauva ei paina rakkoa tai potki sitä, en siis joudu käymään vessassa usein tai esimerkiksi öisin ollenkaan.

Kävin muuten tänään Valtterissa. Itselle tein ihan hyviä löytöjä, vauvalle pari bodya ja kassillisen kestovaippoja ja imuja 10 eurolla. Oon nyt ostanut noita kestovaippoja aika reippaasti tollaisina isoina paketteina, enkä ole yhtään katsonut kuinka paljon niitä jo on mitäkin kokoa. Onneksi ne on helppo myydä pois ilman tappiota kun olen ne halvalla ostanutkin. Kestovaippojen hinnat tuntuvat vaihtelevan tosi paljon! Parhaat tarjoukset on tälläisia niinkuin tämänpäiväinen, useampi kymmenen imua ja ehkä kymmenisen kuorta yhteensä 10 euroa. Välillä taas ihmiset pyytävät yhdestä kuoresta 7 euroa. Mikä on kyllä sekin ymmärrettävää kun uutena niiden hinta voi olla 17-25 euroa. Tästä tulikin mieleeni, että luin yhdestä lehdestä lapsiperheiden rahankulutuksesta. Siihen liittyen tulossa postaus pian...

torstai 19. heinäkuuta 2012

Koiranruokaa vauvalle?

Takaisin nettiyhteyksien parissa :) Kymmenen päivää Frantsilassa teki hyvää. Joogaretriittien parasta antia oli varmasti sellainen sisäisen rakkauden ja myötätunnon kasvattaminen kaikkia ja kaikkea kohtaan. Tosin tällä kertaa selkeästi väsyin loppuvaiheessa ja olin kyllä valmis palaamaan kotiin. Kymmenen päivää oli oikeastaan juuri sopiva maksimipituus tässä tilassa ;)

Frantsilan kukkia <3

Otsikko tässä postauksessa viittaa tähän Areenasta löytyvään videopätkään, jonka suosittelen kaikkia katsomaan. Hyvää tietoa ruokateollisuudesta ja joistain sairauksista esim. diabeteksestä yleisesti myös vaikkei lapsia olisikaan. Mielenkiintoisimmat kommentit mielestäni ehkä noin kohdassa 11:40 esiteltävällä Akatemian professori ja mikrobiologi Mirja Salkinoja-Salosella, jonka haastattelu jatkuu pätkittäin tuosta videon loppuun saakka. Hän on tutkinut esimerkiksi sitä, miksi Suomessa diabetes 1 sairastuvuus on kasvanut räjähdysmäisesti. Hänen tutkimustensa perusteella yksi arvaus syyksi tähän voisi olla uudelleen kuumennetuissa elintarvikkeissa (einekset, lastenruoat..) esiintyvät toksiinit. Kuuntele koko pätkä!



keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Hyvää oloa

Helsingissä on ollut jo hiukan aurinkoa :)  Mukavaa olla täällä, viihdyn omassa asunnossani ja Helsingissä hyvin kesäisin, vaikka mökkiä ei kyllä voita mikään. Vietimme juuri 10 päivää mökillä, juhannuksen oli kyläilijöitä ja sen jälkeen tuli vain rentoiltua. Puumalan kirjastolla oli lähes kaikki Antti Heikkilät hyllyssä, joten tuli luettua niitä, sekä melkein kymmenen muuta kirjaa. Helposti meni viikko vain lukien, koiran kanssa ulkoillen ja auringossa makoillen, vaikkei kovin lämmin ollutkaan. Tuli meditoituakin lähes päivittäin, se onkin jäänyt vähälle viime aikoina.

Muutaman päivän päästä olisi lähtö Frantsilaan ensin vyöhyketerapiakurssille ja sen jälkeen pariin eri retriittiin, joita mainostin toisessa blogissani aiemmin.

Tällainen pieni kulta oli seurana mökillä.

Ai niin, ne vähäisetkin raskausoireet mitä minulla oli aiemmin ovat kadonneet. Syöminen on palannut täysin normaaliksi kun ei ole enää heikotusta, eikä tarvetta syödä tasaisin väliajoin. Maha ei ole vielä kasvanut kuin sen verran, että tutut saattavat huomata, joten elämä sujuu aika normaalisti. Rakenneultrakin oli ja kaikki näytti olevan hyvin. En kyllä ole vielä päässyt mihinkään raskauden autuuteen, tai oikein keksinyt sitä miksi ihmiset muistelevat raskausaikaa niin lämmöllä. Ehkä mahan kasvu ja sen lapsen enempi liikkuminen tuo sitten jotain uusia tunteita mukanaan, tai sen ihanuuden keksii vasta jälkikäteen? Odottelen vain sitä vauvaa, olisin ihan valmis ottamaan hänet vastaan jo nyt, ilman mitään mahan kasvattelua. Mutta eihän tässä kiirettä ole, tietenkään :)