perjantai 24. elokuuta 2012

Raskausviikoista ja vauvan koosta

Kävin juuri ensimmäisessä lääkärintarkastuksessa (joka muuten oli 28.viikolla, vaikka kaikkien oppaiden mukaan sen pitäisi olla muistaakseni jotain 12-16 viikolla). Siellä mitattiin vauvan kokoa ja sen perusteella sijoitettiin vauva jollekin käyrälle. Rupesin miettimään, että hetkinen, alkuraskaudestahan sikiön ikä arvioidaan sen perusteella minkä kokoinen se on, ja nyt loppuraskaudesta sitten vauvan iän perusteella arvioidaan minkä kokoinen sen pitäisi normaalisti olla... Kaikissa ultratutkimuksissa katsotaan myös vauvan kokoa ja arvioidaan, että onko vauva suunnilleen sen kokoinen kun sen pitäisi niillä viikoilla olla mitä sen iäksi on arvioitu.

Tuntuu vähän hassulta, että ensin siis kuukautisten mukaan laskettua aikaa voidaan muuttaa sen perusteella minkä kokoinen sikiö on ja sitten myöhemmin arvioidaan, että onko vauva pieni, keskikokoinen vai iso verrattuna niihin viikkoihin, kuinka vanha se on. Mitkä siis alunperin arvioidaan sen perusteella minkä kokoinen se on. Ristiriitaista! Mitäs jos se sikiö onkin vain ollut alunperin pieni- tai isokokoinen? Vai ovatko kaikki sikiöt aina joihinkin viikkoihin saakka (ainakin siihen 12.viikon iänarvioimisultraan) saman kokoisia ennenkuin ne lähtevät kasvamaan eri tahtiin? Ehkä se onkin näin. Taidanpa kysyä ensi kerralla.

Luulen kuitenkin, että minun kohdallani jotain tuossa arvioinnissa on mennyt metsään.Laskettu aikahan ajatellaan olevan 40.viikkoa viimeisistä kuukautisista, eli hedelmöitys tapahtuu kaksi viikkoa tämän ajanlaskun alusta. Alunperin kuukautisten perusteella minulle arvioitiin lasketuksi ajaksi kaksi viikkoa aikaisempi, eli, että hedelmöitys olisi tapahtunut kaikkien sääntöjen mukaan juuri pari viikkoa kuukautisten jälkeen, eli ovulaation aikaan. Sitten kuitenkin ensimmäisessä ultrassa sikiö olikin sen verran pieni, että uudeksi lasketuksi ajaksi arvioitiin kaksi viikkoa myöhäisempi aika. Nykyisen lasketun ajan mukaan siis tämä ajanlasku alkaisi ovulaation aikoihin ja hedelmöitys olisi siis tapahtunut silloin kun kuukautisteni olisi jo pitänyt alkaa, ja kun minulla oli jo tyypilliset raskaana olemisen oireet... Mutta jos en kerran vielä ollut raskaana niin miksi ihmeessä kuukautiseni olisivat jääneet pois? Veikkaan itse, että hedelmöitys on oikeastikin tapahtunut siinä säännöllisten kuukautisteni puolivälissä kun ovulaatio on tapahtunut. Mutta laskettu aikahan tosiaan pitäisi olla ennemmin "laskettu kuukausi" ja lapsi on käytännössä valmis 37.viikon jälkeen, jonka jälkeen sen syntymistä voi odotella tapahtuvaksi aina 43.viikkoon saakka ihan huoletta :)

perjantai 17. elokuuta 2012

Kantoliinalla helppo vauva

Kuulin varmaan ensimmäisen kerran jotain hehkutusta kantoliinoista nelisen vuotta sitten kun hyvä ystäväni oli raskaana, ja siitä innostuneena ostin vastasyntyneelle lahjaksi kantoliinan ja sen sitomisoppaan. Nyt on aika ruveta itse miettimään moisia juttuja, ja löysin tänään koulun kirjastosta hyvän kirjan aiheesta: Minni Niemelä - Kantoliina ja kestovaippa, hyvinvointia vauvalle, äidille ja ympäristölle.

Meille kävi sellainen hassu juttu, että äitini muisti tässä juuri, että kun hän muutti nykyiseen asuntoonsa viime vuonna, edelliset vuokralaiset olivat jostain syystä jättäneet sinne vauvan kantoliinan ja sideharsoja. Hieno homma, valmiit kantoliinat ovat nimittäin aikamoisen hintaisia. Toivon, että pystymme käyttämään kantoliinaa mahdollisimman paljon vauvan kanssa. Hiukan jännittää omalla kohdallani vain se, että minulla on jotain ongelmia olkapäiden ja selän kanssa, ja mikä tahansa kantaminen (esim. parin kilon painoinen laukku) aiheuttaa hyvin nopeasti särkyä ja selkäreput hengitysvaikeuksia!

Yllä mainitussa kirjassa on kerrottu hyvin kantamisen hyödyistä ja pistän tähän vähän listaa alle. Itselläni pisti silmään kuitenkin se, että koko ajan puhutaan äidistä kantamassa, ja kaikki tapausesimerkit ovat naisia. Entäs isä? Miksei isä voisi ihan yhtälailla olla se jonka sylissä vauva keikkuu? Toinen minkä huomasin, oli, että rintareppu ei olekaan yhtä hyvä vaihtoehto kuin kantoliina! Olin kuvitellut, että se ajaa ihan saman tarkoituksen, mutta näin ei olekaan:

"Kantoliinaan verrattuna rintarepun asento ei ole suotuisa vauvan lonkille, sillä repuista vauvan jalat roikkuvat suoraan alaspäin.""Kun vauvan kasvot ovat kantajaan päin, vauvan reidet taipuvat kantajan askelten rytmissä taaksepäin. Liikkeen aikaansaama paine venyttää ja rasittaa vauvan lonkkaniveltä." "..asento ei tue lonkkanivelten kehitystä ja selän asento saattaa suoristaa vauvan selkärangan luonnollista c-kirjaimen mallista asentoa."

Mielestäni lisäksi oli erityistä hyödyllistä, että kirjassa esiteltiin erilaisia kantoliinoja havainnollisesti, ja oli ohjeet myös kolmen erityylisen kantoliinan itse tekemiseen! Lisäksi oli myös sanalliset ja kuvalliset ohjeet erilaisiin sitomistyyleihin.
Kirjassa kerrotaan alussa kantamisen historiasta sekä kantoliinojen käytöstä eri kulttuureissa myös tänä päivänä. Huomionarvoista mielestäni se, että lähes kaikissa kulttuureissa (paitsi meidän länsimaalaisessa) lapsia kannetaan mukana liinoilla, ja näin myös Suomessa on tehty aiemmin. Kunnes joku viisas mies (veikkaus ;) 1900-luvun alkupuolella keksi, että vauvan kiikuttaminen ja kantaminen kantopussissa tekee lapsesta merisairaan ja hemmotellun, ja, että lapsi tulee hoitaa lattialla, koska sen sylissä pitäminen aiheuttaa äidin työajan menetyksen lisäksi vauvalle luuston vääntymistä. Ja kuten kaikki tiedämme monen muun aiheen perusteella, ihmisten omaksumat käsitykset istuvat harvinaisen tiukassa, vaikkei niillä mitään totuuspohjaa olisikaan. Yhä edelleen äitejä saatetaan varoittaa kantamasta lapsiaan samoin perustein; kantamisen ajatellaan tekevän lapsesta takertuvan ja hidastavan lapsen liikunnallista kehitystä. Nämä väitteet on myöhemmin todistettu vääräksi, ja oikeasti kantoliinalla on monia etuja, tässä muutamia:

- Rauhoittaa ja viihdyttää vauvaa, vahvistaa vauvan ja vanhemman välistä sidettä, vapauttaa kantajan liikkumaan ja suo henkistä lepoa kantajalle, koska vauva on tyytyväinen.

- Kantoliina luo vauvalle samanlaiset olosuhteet kuin kohdussa: on ahdasta, lämmintä, vauva keinuu äidin mukana ja tuntee äidin sydämenlyönnit ja puheen.

- Vauva aistii ja näkee asioita, joista ei muuten pääsisi osalliseksi.

- Kannetut lapset ovat usein tyytyväisiä ja itkuttomia sellaisissakin tilanteissa ja kehitysvaiheissa, joissa ei-kannetut lapset itkevät paljon ja stressaantuvat herkästi. (tästä mainittu muutamia tutkimuksia).

- Kantaja oppii tunnistamaan aivan pienistä eleistä ja liikahduksista onko vauva väsynyt, heräämässä, nälkäinen tai levoton. Kantaminen on melkein perusedellytys jos vauvan pitää vaipattomana.

- Vaikka vauva voi olla kantoliinassa mukana kaikessa elämässä, hän ei ole elämän ja toiminnan keskipisteenä. Molemmat voittavat: vauva saa tarvitsemansa jatkuvan kontaktin ja symbioosin, ja silti kantaja on vapaa keskittymään muuhun tekemiseen!

- Sen sijaan, että ajattelee päivän vauvan kanssa koostuvan hoitohetkistä, joina vauva nostetaan syliin ja häntä hoidetaan, pitäisi toimia juuri päinvastoin: vauvaa pääasiassa kannetaan ja vain hetkellisesti tai pidempien unien ajaksi hänet lasketaan pois sylistä. Haastavaa, mutta palkitsevaa, sillä tällä tavoin hoidettu vauva on mitä todennäköisimmin ns. helppo vauva.

- Raskainta läsnä olevassa hoitotavassa on oman asennoitumisen muuttaminen ja se tosiasia, että harvalla perheellä on nykyään hyvä ja tiivis verkosto ihmisiä ympärillään: entisajan yhteisöissä vauvan laskeminen käsistä on ollut huomattavasti helpompaa, koska sylejä on aina ollut lähettyvillä.  (Ja muualla maailmassa näin on edelleen, esimerkiksi Nepalissa et ole koskaan yksin; koko suku asuu yhdessä, naapurit on lähes perhettä, talot pieniä ja vierekkäin ja kaikki tehdään yhdessä.)

- Kantaminen nopeuttaa ja edistää vauvan motorista kehitystä, sillä vauva saa kannettuna monipuolisesti erilaisia liikeaistimuksia ja oppii myötäilemään kantajansa liikkeitä lihaksillaan. Vauva saa erityisen paljon kosketusaistiin ja asentomuutosten hahmottamiseen liittyviä ärsykkeitä, mikä auttaa häntä jäsentämään omaa kehoaan suhteessa muihin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan.

- Liinassa vauvan selkä saa olla luonnollisessa kaarevassa c-asennossa (muistuttaa asentoa kohdussa)

- Näiden lisäksi kantaminen voi helpottaa elämää huomattavasti, kun kädet ovat vapaat esimerkiksi isosisarusten hoitoon, tai ulkoillessa on mahdollista mennä mihin tahansa, esimerkiksi metsään tai kauppoihin, joihin vaunujen kanssa ei pääsisi.



torstai 16. elokuuta 2012

Nepalilaisittain

Nepalissa synnytyksiä, äitejä ja lastenhoitoa jonkun verran seurailleena huomaan vertailevani koko ajan meidän kulttuuriamme heidän tapoihinsa tässäkin asiassa. Nepalissahan sellaiset meille vahvat vauvasymbolit kuin lastenvaunut tai tutti ovat lähes tuntemattomia! Siellä vauvat kulkevat äidin mukana kaikkialle kantoliinassa, ja myöhemmin isosisarustensa tai muiden lasten kuljettamina ja vahtimina. Vauvat eivät myöskään käytä siellä kertakäyttövaippoja, jos mitään muutakaan vaippoja (tästä lisää myöhemmin..), eikä ihmisillä ole vauvaa varten kauheaa repertuaaria juuri vauvalle osoitettuja tavaroita kuten vauvanammetta, syöttötuolia, miljoonaa vaatekertaa yms.


Luulen, että tällaisen yksinkertaisen ja epämaterialistisen elämän näkeminen Nepalissa on aiheuttanut sen, etten ole missään paineessa hankkia kauheasti kaikkea "välineistöä" vauvaa varten vaan pyrin ajattelemaan, että jos Nepalissakin pärjätään, niin kyllä minunkin puoliksi nepalilainen vauvani tulee pärjäämään ilman järjetöntä määrää tavaraa. Tottakai erilaisia keksintöjä tehdään elämän helpottamiseksi ja kaikella on varmasti paikkansa. Silti koen, että minimalismi, jonkinlainen "alkuperäisyys" ja ihan maalaisjärjen käyttö tässäkin asiassa vie pitkälle, ja varmasti vauva- ja lastentarvikebisnes on ihan yhtä raakaa bisnestä kuin muukin mainoksineen ja luotuine tarpeineen.

Myös rahan ja ympäristön säästämiseksi yritän pitää uuden tavaran hankkimisen minimissä ja katsoa miten asiat lähtevät sujumaan. Kaikkea saa ostettua kyllä sitten jos rupeaa tuntumaan, ettei ilman pärjää.  Toki sen verran länsimainen olen, että esimerkiksi lastenvaunut ovat ostoslistalla, vaikka toivonkin kantoliinan muista hyvistä ominaisuuksista johtuen, että se tulee meillä olemaan huomattavasti suuremmassa käytössä kuin vaunut.

Yksi hyvä esimerkki turhuudesta on mielestäni äitiysvaatteet. Niiden käyttöaika on varmaan ihmisestä riippuen suunnilleen kolme tai neljä kuukautta (vielä viime viikolla meni normaalit farkut kiinni!) joten tuntuisi aivan järjettömältä nyt ruveta pistämään satoja euroja joihinkin vaatteisiin. Tietysti riippuu ihmisen tyylistä mitä vaatteita voi pitää, mutta itseltäni ainakin löytyy kaapista yllättävän paljon vaatteita, jotka menevät varmasti loppuun saakka ilman ongelmia. Esimerkkinä kaikki löysät mekot ja tunikat.

Tuolta yläpalkin "Mitä vauva maksaa?" osastolta voi tarkkailla, että mitä kaikkea olen päätynyt kuitenkin ostamaan. Katsotaan miten vähällä pärjään ;)

Muutamia kuvia ArtsKidCanDo kevään 2012 leiriltä Kathmandusta:





keskiviikko 15. elokuuta 2012

Haikaranpesään

Ilmoittauduin tänään Haikaranpesään synnyttämään. Ei käynyt ihan helpolla se, kun heillä oli vissiin jotain teknisiä ongelmia puhelimen kanssa, mutta pääsinpä kuitenkin viimein läpi.




Haikaranpesällähän on vähän sellainen maine, että siellä kannatetaan luonnonmukaisempaa ja ei-niin-medikalisoitunutta synnytystä. Toisaalta olen kuullut, että vaikka se oli alkuperäinen lähtökohta, niin sinnekin on eksynyt töihin vähän kaikenlaista väkeä, ja riippuu kohdalle sattuneesta kätilöstä, että mikä on meininki. Kuitenkin, kun he kysyivät, että miksi haluan tulla juuri heille synnyttämään niin sanoin, että minua kiinnostaa luonnonmukainen vesisynnytys ja olen käynyt hypnosynnytyskurssilla. Kätilö totesi siihen, että sitten olen soittanut oikeaan paikkaan! Toivottavasti meille olisi tilaa perhehuoneessa sitten kun aika tulee, niin, että isäkin voisi olla paikalla 24/7, jos vietämme osastolla muutaman vuorokauden.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Ihana vauvamaha

...ainakin muiden mielestä siis. Tulin juuri kotiin Reiki-kurssilta Frantsilasta, missä oli taas aivan ihanaa viettää viikonloppua.

Maha rupeaa olemaan kasvanut sen verran, että ihmiset kiinnittävät siihen enemmän huomiota, ja nekin, jotka eivät tunne minua entuudestaan eivät voi enää erehtyä luulemaan sitä vain turvotukseksi :) Se ei kuitenkaan ole vielä niin suuri, että se estäisi liikkumista mihinkään suuntaa, mitään asentoja (pystyn edelleen olemaan lähes suoraan mahallani pehmeällä alustalla) tai ahdistaisi muutenkaan.

Hassun tuntuista on vain se, miten tunteellisesti vieraammatkin ihmiset suhtautuvat siihen. Tämänkin viikonlopun aikana lähes jokainen kurssin osallistujista halusi jossain vaiheessa koskettaa sitä, ja nainen, joka pääsi hoitamaan minua ja mahaani ja tunsi vauvan potkut, oli kertonut jopa tyttärelleen kotona kuinka ihanalta se tuntui! Outoa o_O

En ole itse koskaan muistaakseni koskenut kenenkään, edes ystävieni, vauvamahoja, eikä minulla ole varmaan koskaan käynyt mielessäkään sellainen halu. Saattaisiko tämä liittyä siihen, etten ole koskaan tuntenut vauvakuumetta tai erityistä vetoa pikkulapsiin ylipäätään? Ystävieni lapset ovat kaikki ihania ja suloisia, mutta esimerkiksi tuntemattomien lapsien kuvat eivät kyllä herätä minussa yhtään mitään. Muistan kun joskus kymmenisen vuotta sitten mietimme siskoni kanssa, että miten joidenkin mielestä vauvat voivat olla kauniita ja ihania, nehän näyttävät ihan vanhoilta ruttuisilta papoilta!

Ovathan ne tietysti livenä ihan söpöjä ja olen kyllä viihtynyt lasten parissa työskennellessä oikein hyvin. En ole myöskään hetkeäkään epäillyt etteikö omaa lasta kohtaan tunteet olisi täysin erilaiset! Silti edelleen odottelen myös sitä raskauden autuutta ja ihmettelen mistä ne raskausaikaa hehkuttavat ja kaipaavat naiset oikein puhuvat... Olen varmasti outo.

lauantai 4. elokuuta 2012

(Uni)hormonit sekaisin

Vaikka olenkin niin vaivaton ihminen, etten suurimpaa osaa ajasta edes muista olevani raskaana, niin kyllä tässä oma rasituksensa silti keholle tuntuu olevan. Tuntuu, että tasaisin väliajoin nyt tulee kausia jolloin tarvitsen selkeästi enemmän unta ja lepoa. Nukun säännöllisesti kyllä vähintäänkin kahdeksaa tuntia, mutta kausittain tuntuu, että tarvitsen vielä pidempiä unia.

Tein muutaman yövuoron töissä (klo 19-07, eli 12 tunnin vuorot) ja ei muuten ollut yhtä helppoa kuin aiemmin! Olin aivan poikki joka aamu, niin että vikana aamuna kun tuli pieni vastoinkäyminen niin itkin sitä, että pääsin vasta puoli yhdeksän nukkumaan... Kasvoihin tuli hormoninäppylöitä, silmistä katkeili verisuonet ja noiden öiden jälkeen en ole päässyt millään takaisin normaaliin unirytmiin, vaan olen nukkunut 12 tunnin unia, päivisin...

Huomaan, ettei minulle enää sovi yökukkuminen ainakaan henkisesti! Kaikki velvollisuudet jää päivisin hoitamatta, ja masennun ja ahdistun tosi paljon siitä, että herään myöhään. Melatoniinit ja kortisolit on varmaan ihan sekaisin, ja yritänkin nyt epätoivoisesti päästä takaisin tasapainoon.

Nukkuminen on nimittäin todella tärkeä osa kehon hormonien tasapainoa! 

P. S. Kaksi minun uneeni tosi selkeästi vaikuttavaa asiaa, joiden puuttumisen huomaan heti lihasjumista johtuvana päänsärkynä ovat Tempur-tyyny ja hammaskiskot, jotka estää hampaiden yhteenpuremisen öisin!