torstai 28. maaliskuuta 2013

Kaksinkertaistunut lapsi

Kävimme neuvolassa. 64 cm ja 6650 g. Vauva painaa hiukan reilu tuplaten syntymäpainonsa. Hän on siis kasvanut kaksinkertaseksi neljässä kuukaudessa. Kävin juuri sairaalassa katsomassa ystäväni vastasyntynyttä, joka syntyi samankokoisena kuin meidän lapsi. Miten sitä voikaan unohtaa näin nopeasti kuinka pieni tämä oikeasti on ollut!

Toiset muistelevat kaiholla juuri pikkuvauva-aikaa, mutta minä jo odotan kovasti, että vauva alkaisi puhua :D Iloitsen joka päivä enemmän hänen kasvavista kommunikaatiokyvyistään. On hauskaa huomata esimerkiksi kuinka vauva matkii meidän omituista ääntelyämme. En ole tosin varma onko hänelle hyödyllistä oppia karjumaan kuin leijona tai tekemään pieruääniä suulla... Ainakin ärrä tuntuu luonnistuvan :D Vauva on myös ruvennut seurailemaan koiran touhuja. Aiemmin tuntui, ettei hän erottanut eläimiä esineistä, ja vain ihmisten kasvot olivat kiinnostavia.

Ensi viikolla käymme luultavasti hakemassa ensimmäisen rokotteen, DTap-IPV nelosrokotteena ilman Hib:iä :)

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Vauva seuraa äidin unirytmiä perhepedissä

Meillä on vauvan kanssa sellainen unirytmi, että hän nukkuu 10 tuntia ja minä lueskelen tai selaan nettiä noin tunnin illalla ja nukun sitten 9 tuntia.  Jännä juttu jonka olen havainnut on se, että vauvan nukkuminen seuraa minun väsymystäni ja unen tarvettani hänen omansa lisäksi! Joinain iltoina on ollut sellainen fiilis, että ei huvitakaan mennä nukkumaan vaan haluan valvoa myöhään. Tietysti mielen pohjalla kaihertaa pieni pelko siitä, että aamulla joudun heräämään aikaisin ja väsyneenä. Mutta kas kummaa, aamulla kun herään ja katson kelloa niin olemmekin nukkuneet jopa useita tunteja pidempään kuin normaalisti! Esimerkiksi viime yönä vauva nukahti jo ennen yhtätoista, mutta itse jäin koukkuun Revenge-sarjaan, jonka parissa sitten valvoin melkein kahteen. Yllättäen aamulla vauva ei herännytkään normaalin 10 tunnin unen jälkeen vaan antoi minun nukkua lähes kymmeneen. Tämä ilmiö on toistunut nyt jo sen verran monesti, että en enää usko sen olevan sattumaa.

Lapsen uni on erilaista kuin aikuisen. Vauvalla unen kierto kevyestä unesta sikeään ja jälleen paluu kevyeen on vain 1,5 tuntia kun aikuisella se on 3 tuntia. Kun vauvalla on univaikeuksia hän helposti herää kevyen unen vaiheessa, eli 1,5 tunnin kohdalla, jolloin aikuinen on juuri sikeimmässä unen vaiheessa. Tämä selittää sen miksi univaikeuksista kärsivät vauvat tulevat pahoinpidellyksi muita helpommin, ihminen kun on usein agressiivinen jos hänet herätetään kesken unen syvimmän vaiheen. Voin hyvin ymmärtää tämän, enkä voi edes kuvitella miten ihmiset jaksavat univaikeuksia sillä olen itse  aina ehdottomasti tarvinnut kauneusuneni. En edes teininä koskaan valvonut myöhään, ja aikuisena aamuvuoroon mennessä olen jo yhdeksältä nukkumassa.

Täytyy siis olla erittäin kiitollinen, että meillä nukutaan hyvin! Yksi syy tähän on se, että nukumme perhepedissä, jota suosittelen kaikille! Perhepedissä ei tarvitse yölläkään havahtua kuin pieneksi hetkeksi aloittamaan imetys, ja usein nukahdan saman tien uudestaan. Vauva nukahtaa varmaan heti kun syönyt tarpeeksi. Jos vauva nukkuisi omassa sängyssään joutuisi heräämään kunnolla, nousemaan, olemaan hereillä koko imetyksen ajan ja nukuttamaan vauvan uudestaan ennen itse sänkyyn takaisin käymistä. Tämä tekee jo aika huomattavan eron siihen aikaan, minkä äiti nukkuu ja unen laatuun.

Vauva ja isä päiväunilla.

Perhepedissä vauvan kerrotaan aistivan äidin unirytmin ja sopeutuvan siihen sekä toisinpäin. Pitää paikkansa! Ainoat kerrat kun olen herännyt väsyneenä (eli syvän unen vaiheessa) olivat ensimmäisellä viikolla ennen kuin vauva sai unirytmistä kiinni. Tämän jälkeen kaikki yösyöttöihin heräämiset ovat käyneet helposti, usein huomaan herääväni ensin ja vauva heti jälkeeni. En koskaan herää "silmät unihiekkaa täynnä" vaan selvästi kevyen unen vaiheessa.

Perhepedissä monet muutkin vauvan univaikeuksiin liittyvät seikat helpottuvat. Kun lukee ohjeita vauvan univaikeuksien voittamiseksi, huomaa, että monet näistä ohjeista olisivat turhia jos vauva nukkuisi aikuisen lähellä. Itse uskon myös vahvasti tuohon unirytmien synkronoitumiseen, jolloin ehkä vaikka vauva heräisikin helposti, niin se ainakin tapahtuisi lähempänä äidin unen kevyttä vaihetta ja saattaisi helpottaa äidin väsymystä!

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Pelottavaa lentomatkailua ja aikaerorasitusta

Olemme saapuneet takaisin Suomeen. Ihan mukavaa olla kotona ja nähdä ystäviä. Ainut pieni miinus on tuo sää... Minulla ei ole koskaan ollut mitään talvea vastaan, mutta nyt vauvan kanssa paljon mieluummin edelleen kantaisin häntä kantorepussa ulkona helposti, mikä ei oikein onnistu tässä säässä ihan niin kevyesti :(

Viimeinen auringonlasku.

Lentomatkat jenkkeihin päin sujuivat oikein mahtavasti kuten kerroinkin. Kuvittelin, että tännepäin olisi vielä helpompaa kun pitkä lento on yölento. No, ei se mennytkään ihan niin. Pitkä lento meni kyllä ihan hujauksessa kun tosiaan nukuimme 9 tuntia ja heräsimme pari tuntia ennen laskeutumista syömään aamupalaa. Vauva oli nätisti ja nukkui niin hyvin, että itsellänikin meni iltaruoka koneessa ohi kun nukuin. Lento Munchen-Helsinki ei sitten ollutkaan ihan niin helppo. Koneessa haisi palaneelle(!) joten jouduimme palaamaan takaisin Muncheniin tekemään hätälaskun ja odottamaan uutta konetta. Hiukan pelotti koneessa tuo palaneen haju, pelkään muutenkin lentämistä! Ja taisi olla kyseessä ihan tosi uhkatilanne, kun Munchenissa meitä odotti kymmenisen paloautoa ja ambulassia, ja iso liuta palomiehiä tuli tarkistamaan konetta.

Lisäodottelu Munchenissa meni oikein hyvin ja vauva pysyi tyytyväisenä siihen asti, kunnes uusi kone pääsi lentoon. Kello oli siinä vaiheessa niin paljon, että uusi lento tapahtuikin yöllä ja snacksin jälkeen koneesta pistettiin kaikki valot pimeäksi. Vauva tietysti tästä suuttui! Hän koki, että häntä yritettiin laittaa nukkumaan vaikka on keskipäivä (San Franciscon aikaa) eikä häntä väsytä. Välttääkseni nukkuvien kanssamatkustajien ärsyttämisen jouduin sitten viettämään noin tunnin vauvan kanssa lentokoneen vessassa, mikä oli ainoa valoisa paikka koneessa. Siellä sitten väänneltiin naamaa peilille ja jumpattiin tunti, huoh. Onneksi vauvallekin kuitenkin tuli väsy ja se suostui ottamaan nokoset loppulennosta ja ehdin istua hetken omalla paikallani ennen laskeutumista...

Myös aikaero tähän suuntaan on vaikeampi saada kiinni. Lähdimme San Franciscosta klo 22 illalla, ja olimme Suomessa klo 04 sitä seuraavana aamuna. (Olisimme olleet klo 23 ilman tuota koneen vaihtoa). Sinnepäin mennessä tarvitsi vain valvottaa vauvaa ensimmäisenä iltana, kun taas tänne tullessa piti yrittää saada hänet nukkumaan aiemmin, mikä on tietysti huomattavasti vaikeampaa, eihän ketään voi pakottaa nukkumaan. Muutama yö meni rytmin kääntämiseen täällä.

Ensimmäisenä yönä nukuimme 06-10 eli vain 4 tuntia. Toisena yönä 03-07.30 ja kolmantena yönä jo 24-07 ja sitten jo klo 23 nukkumaan eli lähes normaalisti. Rytmin kääntö vaati siis vain muutamat lyhyemmät unet. Onneksi minulla oli viikonloppuna vyöhyketerapiakoulutusta, joka pakotti heräämään aikaisin. Muuten voi olla, että olisimme vaan jatkaneet nukkumista iltapäivään saakka, eikä rytmin kääntäminen olisi ollut läheskään näin helppoa. Vauva taisi ottaa tämänkin siirtymän huomattavasti kevyemmin kuin minä, taidan olla tulossa vanhaksi kun ensimmäiset kolme päivää Suomessa tuntui kuin olisin krapulassa.


sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Viimeisiä päiviä San Franciscossa

Kuusi viikkoa lomailua takana. Kohta takaisin Suomeen, jossa kuulemma on edelleen kylmä...

Miten vauvan mukana olo muutti tätä reissua? Oikeastaan ehkä ainut muutos on se, ettei päässyt tutustumaan kaupungin yöelämään ollenkaan ja että luultavasti olisin käynyt teattereissa ja ehkä leffassa jos ei olisi vauvaa. Kaikki muut nähtävyydet onnistuvat vauvan kanssa kuten ilmankin. Vauva oli tervetullut kaikkialle ja amerikkalaiset vaikuttavat hyvin lapsimyönteiseltä kansalta. Vauva sai paljon huomiota kaikkialla missä liikuttiin ja nautti kovasti kaikkien ihmisten juttelusta ja hymyistä. Parempaa Suomessa on vain se, että joukkoliikenne on ilmaista vaunujen kanssa, täällä ei. Yhdyn kaikkiin Isyyspakkauksen kommentteihin jenkeistä, ainut mitä en allekirjoita on se, että Helsingissä oltaisiin ihan kauhean tylyjä. Onhan se ero huima tänne verrattuna, mutta on minulle Helsingissäkin joskus pidetty ovea auki ja vieraat hymyilleet vauvalle :) Museossakin kävi muuten täällä samoin kuin Isyyspakkauksen tyypeille, vauva tylsistyi ja rupesi ähisemään ja kiljahtelemaan. Yritin kävellä sokkeloisesta näyttelytilasta aulaan, mutta vartija pysäytti minut, ihan vaan kyselläkseen kuinka vanha vauva ja imetänkö kun se imetys on niin tärkeää :) Onneksi vauva piti tietysti tämän uuden ihmisen kasvoista ja juttelusta ja hiljeni heti.


Aikuisen elämässä kuusi viikkoa ei tunnu missään, mutta vauvan suhteen perhe saa huomata, että täältäpä tuleekin kotiin ihan erilainen tyttö kuin sieltä lähti. Hän on valveilla entistä enemmän ja huomattavasti tarkkaavaisempi. Vain omaan olemiseensa keskittyvän olennon sijaan täältä tuleekin  lapsi, joka viihtyy ihmisten seurassa, seuraa tarkasti ihmisten kasvoja, hymyilee ja riemuitsee kaikesta huomiosta ja osaa jo hiukan nauraakin. Hän myös selkeästi tunnistaa vanhempansa ja iloitsee kaikista uusista ihmisistä, joita tapaa. Pelkän itkun sijaan hän on myös oppinut ähisemään, huudahtelemaan ja kiljumaan jos asiat ovat huonosti, sekä pysähtymään kuulostelemaan heti kun asiat muuttuvat, että saako hän nyt haluamansa ja odottamaan. Helpottaa elämää kun toinen osaa ilmaista itseänsä jo selkeämmin. Ai niin, oppihan hän täällä ollessa myös kannattelemaan päätään ja kääntymään sekä vatsalleen että selälleen.



tiistai 5. maaliskuuta 2013

Vauva vaatii actionia 2

Pääsin juuri kirjoittamasta kuinka vauva viihtyy väkijoukoissa ja tylsistyy kotona, ja päätin sitten testata tätä taas käytännössä, jos asia olisi vaikka muuttunut...

Olimme siis tänään kotona koko päivän, lukuunottamatta noin tunnin kävelyreissua ruokakauppaan iltapäivällä. Alkuiltaan asti meni kohtuullisen hyvin, saimme vauvan viihtymään ihan vain meidän seurassamme mutta sitten jostain syystä sama ongelma, joka aina tulee kotipäivinä: vauva ei suostu ottamaan kunnon päiväunia kotona ja rupeaa ähisemään tylsistymistä jatkuvasti.

"Ähä-ähä-ähä" = "on tylsää tai muuten asiat huonosti, jossei tilanne muutu rupean kohta huutelemaan ja sitten itkemään".

Lopulta noin seitsemän aikaan tilanne meni itkuun asti kun mikään ei ollut enää hauskaa, mutta nukkumaan ei vaan suostu. Päätimme tehdä hätäratkaisun, vauva kantoreppuun ja pikakävelyä lähellä olevaan 7-Eleveniin. Koko matkan (alle 5 min...) hän itki ja valitti (ulkona pimeässä vielä tylsempää kuin sisällä!) kunnes "yllättäen" astuttaessa ovesta sisään 7-Eleveniin hiljeni vauva kuin napista painamalla. Kymmenisen minuuttia hän tyytyväisenä katseli ihmisiä ja kaupan valoja kunnes nukahti rauhallisesti. Huoh. Tuli taas vannottua etten koskaan enää jää kotiin tämän lapsen kanssa, sen verran rankkaa tämä kotona "lepäily".

Vuorellakin meinasi olla vähän tylsää kun ei nuo maisemat vielä oikein sykähdytä.

Vertailuna eilinen päivä: Tyytyväisenä kotona aamulla ja aamupäiväpäikkärit yhdessä kotona. Keskipäivällä Bart-junalla kaupunkiin, kiertelyä kenkäkaupoissa, ostoskeskuksessa ja kaduilla, ravintolassa syömässä. Vauva ottaa rauhallisesti muutamat päiväunet kantorepussa. Kotona noin seiskan aikaan, vauva täysin rauhallinen illan, nukkumaan 21.30. Ei yhtäkään tyytymättömyyskohtausta päivän aikana.

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Vauva vaatii actionia

Lastentapahtumassa oli tosi mielenkiintoista.

Minulle kerrottiin, että nyt 3 kk iässä vauvan persoonallisuus alkaa näkyä. Mitähän meille lupaa se, että tyyppi tuntuu tylsistyvän todella herkästi. Pelkkä kotona olo aiheuttaa ahdistusta vaikka isi ja äiti yrittäisi kuinka kannella ympäriinsä, viihdyttää ja väännellä naamaa. Tyhjät esikaupungin kadutkaan ei tarjoa mitään katseltavaa. Sen sijaan ruuhkaisilla kaduilla, meluisassa ravintolassa tai ihmispaljouden keskellä puistossa hän erittäin tyytyväisenä rintarepusta seuraa maailmanmenoa vaikka koko päivän. Myös esimerkiksi autossa olo on hirrrveän tylsää, kun taas junat ja bussit on tosi kivoja paikkoja, varsinkin ruuhka-aikaan ja varsinkin täällä jenkeissä kun vieressä istuvat ihmiset ottaa kontaktia. Vai onko se vain nepalilainen sielu, joka kaipaa niitä ihmisiä ympärille?


Mandukassa pystyy keikkumaan myös naama menosuuntaan, vaikkei se ole siihen tarkoitettu. Vaatii vain vähintään yhden käden tuen kantajalta.