tiistai 10. marraskuuta 2015

5.11.15

Odotus on päättynyt, haikealla mielellä muistelen enää isoa mahaa. Olisin mielelläni fiilistellyt raskautta vielä hetken aikaa mutta olin myös oikein hyvällä mielellä valmis synnyttämäänkin.

Synnytys alkoi laimeilla supistuksilla ja muutama tunti myöhemmin vesien menolla 4.11 juuri ennen puoltayötä. En tiedä miten parhaiten kuvaisin synnytystä. Siinä meni harva asia niinkuin oli kuviteltu tai suunniteltu ja jouduin käymään läpi useita erilaisia pohdintoja, oivalluksia ja antautumista tilanteille. Sattui asioita, jotka olisi voineet tehdä kokemuksesta jollain lailla negatiivisen tai ikävän, mutta edellisen synnytyksen pettymyksen jälkeen olin niin valmistautunut kohtaamaan kaiken ja ottamaan opetukset vastaan, että lopulta synnytyksestä ja varsinkin omien asioideni työstämisestä siinä jäi todella hyvä ja voimaannuttava kokemus.

Lopulta poika syntyi veteen klo 18.10 illalla 5.11.15, isän, kätilön ja doulan läsnäollessa. Heti pojan synnyttyä soitimme paikalle äitini ja Mimmin, jotka olivat olleet ulkona lähistöllä. Minulle oli tosi tärkeää, että Mimmi pääsi heti näkemään vauvan vedessä vastasyntyneenä ja osallistumaan kaikkeen tapahtuvaan siitä eteenpäin vaikkei juuri syntymähetkellä ollutkaan paikalla.


Kätilö Jenna Hellsten ja innostunut isosisko. 

Vauvan asento ja siihen vaikuttaminen

Viime raskaudessa tiesin loppuvaiheessa, että Mimmi oli pää alaspäin ja selkä vasemmalle, koska tunsin potkut aina oikeassa kyljessäni. Tässä raskaudessa tiesin jo etukäteen hurjasti enemmän vauvan mahdollisista asennoista ja sekä niiden vaikutuksesta synnytyksen kulkuun että siitä miten vauvan tarjontaan voi itse vaikuttaa raskauden aikana. Olenkin seuraillut vauvan asentoa koko raskauden ajan, ihan alkuviikoista lähtien minulla on ollut rutiinina kokeilla kohdun kokoa ja vauvan asentoa aina iltaisin ja aamuisin, maatessani sängyssä. Muistan vieläkin sen jännittävän tunteen kun kohtu alkoi tuntua sellaisena appelsiinin kokoisena möykkynä alkuvaiheessa raskautta, ja siitä pikkuhiljaa kasvoi. Joskus toukokuun lopussa aloin ensimmäistä kertaa tuntea vauvan kohdussa. Silloin se tuntui vain nyrkin kokoisena möykkynä ja liikkeitä aloin tuntea muutamaa viikkoa myöhemmin. Loppukesästä saakka olen pystynyt tunnistamaan vauvan eri asennot ja niitä onkin ollut jännä seurata.

Toisaalta tieto myös lisää tuskaa, eli tällä kertaa kun olen ollut tietoinen siitä kuinka vauvan tarjonta vaikuttaa synnytykseen niin olen varmasti myös huolehtinyt enemmän siitä missä asennossa vauva on, kun taas viimeksi olin autuaan tietämätön ja luottavainen. Toisaalta on hyvä tietää, miten omat elintavat vaikuttavat lantioon ja sitä kautta vauvan asentoon, koska silloin asioihin voi myös vaikuttaa. Tämä vauva viihtyi aluksi pitkään pää alaspäin ja selkä oikealla edessä. Kuitenkin liitoskivuistani johtuen jouduin muutaman kuukauden nukkumaan puoli-istuvassa löhöasennossa, eli kaikista huonoimmassa asennossa vauvan tarjonnan kannalta. Tätä asentoa pitäisi raskaana ollessa välttää kokonaan, ei mitään sohvalla tai nojatuolissa löhöilyä! Luultavasti siis tässä asennossa vietetyistä öistä johtuen vauva rupesi vk:n 30 tietämissä kääntyilemään ja viihtymään sekä poikittain, että perätilassa. Kun vauva kääntyi perätilaan vielä viikolla 33 niin tajusin, ettei ehkä hyvää seuraisi jos jatkaisin loppuraskaudenkin yöt istualtani. Varasin uuden osteopaatin käynnin ja tein päivisin Spinning Babies-harjoitteita vauvan kääntämiseksi. Kahdessa päivässä vauva kääntyi raivotarjontaan, minä olen pystynyt nukkumaan siitä lähtien taas kyljelläni ja vauva on pysynyt pää alaspäin ja selkä vasemmalla. Kävin vielä kolmannen kerran osteopaatilla viikolla 36 ja varsinkin sen jälkeen liitoskivuista on vaan muisto jäljellä. Pystyn nukkumaan taas sekä selälläni, että kyljelläni jopa ilman tyynyä jalkojen välissä.

Suosittelen lämpimästi kaikille raskaana oleville perehtymään hiukan Belly Mappingiin, eli vauvan
Kuva täältä. 
asennon määrittämiseen itse. Esimerkiksi perätilassa olevan vauvan huomaamisesta on iso hyöty kun se tapahtuu tarpeeksi ajoissa. Meidän neuvolassa/sairaalassa siihen puututaan vasta myöhäisillä viikoilla, jolloin kääntymisen todennäköisyys on jo paljon pienempi. Ainoana keinona "hoitaa" perätilaa tuntuu myös olevan ulkokäännös, joka tehdään hyvin myöhään ja leikkaussalivalmiudessa siksi, että siihen liittyy aina mahdollisuus komplikaatioihin ja sektioon joutumiseen, esimerkiksi jos napanuora repeää. Lempeämpi tapa olisi ruveta kiinnittämään huomiota lantion tasapainoon jo paljon aiemmin ja tekemään vauvan kääntymistä tukevia harjoitteita jo mielellään viikon 30 jälkeen, jolloin vauvalla on hyvin tilaa kääntyä. Myös pää alaspäin olevalla vauvalla on lukuisia erilaisia tarjontamahdollisuuksia, joista toiset voivat vaikuttaa synnytystä hankaloittavasti (esim. avosuinen tarjonta). Optimaaliset tarjonnat synnytyksen alkaessa (kuvassa oikealla) ovat sitä todennäköisempiä mitä paremmassa tasapainossa lantio on.

Mielestäni kenen tahansa olisi varmasti hyödyllistä kiinnittää huomiota lantion tasapainoon koko raskausajan läpi. Esimerkiksi useampi käynti osteopaatilla on varmasti rahan arvoista ennaltaehkäisevänäkin ja lisäksi on hyvä sekä kiinnittää huomiota jokapäiväisiin asentoihin että tehdä lisänä erityisiä lantiota tasapainottavia asentoja.

Esimerkiksi tässä artikkelissa annetaan muutama vinkki raskauden aikaiseen olemiseen. Pieni lainaus:

"Birth is essentially a natural athletic event that most modern women are underprepared for.
​Many of the reasons for this are deeply ingrained in culture, and culture helps to shape our anatomy. While women have been birthing naturally for thousands and thousands of years, one important question to ask ourselves is how have our bodies changed during this time? 
For one thing, our western lifestyle has decreased the natural mobility in our bodies, especially in the pelvis."

Lisäksi suosittelen Spinning Babies -nettisivuja, joilta löytyy valtavasti tietoa. Valitettavasti kyllä melko sekavassa muodossa. Suomeksi löytyy muutamia blogauksia aiheesta sekä ainakin Jaga pitää kursseja, joilla käydään läpi tekniikoita sekä raskausaikaan, että synnytyksen aikaiseen käyttöön (kuinka tehdä tilaa lantion eri osiin esim. synnytyksen pysähtyessä vauvan "jumittuessa" johonkin tiettyyn kohtaan). Olen itse käynyt muutamilla Spinning babies kursseilla/luennoilla ja niin on myös moni muu doula/kätilö ympäri Suomen. Henkilökohtaisia vinkkejä voisi siis saada myös etsimällä sellaisen doulan tai muun ammattilaisen, joka osaisi neuvoa yksityisesti.

Kuva täältä.
Vinkki raskaana nukkumiseen: Nuku mahdollisimman paljon vasemmalla kyljelläsi! Ehkä jopa vähän mahalleen päin jos pystyt. Tämä on paras asento saada vauva hakeutumaan optimaaliseen asentoon eli juuri sinne selkä vasemmalle puolelle. Asento auttaa myös suolen toimimista kun sekä painovoima toimii oikeaan suuntaan, että paine tulee sinne paksusuolen loppuosaan. Lisäksi kuten kuvassa havainnollistetaan, jos kärsit yhtään närästyksestä, tämä voi auttaa kun mahanesteet pysyy paremmin mahalaukun pohjaosassa.


Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Lue pääsykokeisiin mieluummin tällaisissa asennoissa kuin puoli-istuvassa löhöilyasennossa. 

tiistai 27. lokakuuta 2015

Syksyisiä kuvia

Käytiin ottamassa miehen kanssa muutamia kuvia syksyn väreissä. Kuvissa raskausviikko 38+5. Mukava saada muutamia mahakuvia kun edellisestä raskaudesta ei ole mitään kuvia muutamien peiliselfieiden lisäksi :)





torstai 8. lokakuuta 2015

Mihin ne viikot hävisi?

Juurihan vasta elettiin alkuraskautta ja nyt yhtäkkiä tajuan, että alle viikko niin vauva syntyisi jo täysiaikaisena! Ihan viime viikot siis käsillä. En tosin odota vauvaa tulevaksi kuin vasta ehkä lähempänä 41 viikon täyttymistä, mutta käytännössä se voisi hyvinkin syntyä jo parin viikon päästä.

Aika on mennyt ihan huomaamatta ja raskausaika on ollut jopa kiireistä. Sairaanhoitajan töitä olen joutunut vielä tekemään, mutta onneksi kaikki muu mitä olen tehnyt on liittynytkin ainoastaan synnytyksiin ja vauvoihin :)

Loppuhuipennuksena ryhdyin heinäkuussa hoitamaan Aktiivinen Synnytys ry:n verkkokauppaa ja samalla jäsenvastaavan hommia. Viimeinen viikko ennen äitiysloman alkamista olikin aika täynnä kun töiden lisäksi olin mukana viimeisessä synnytyksessäni doulana ja viikonloppu huipentui kovasti odotettuun Kotisynnytysseminaariin Tampereella. 

Ajattelin, että mihinhän sitten kulutan kaiken aikani kun äitiysloma alkaa, mutta kalenteri on kyllä täyttynyt vähän liiankin kanssa ja kaiken Mimmiltä vapaan ajan yritän lukea Metropolian pääsykokeisiin. Jos nyt pääsisisin sisään kätilöopintoihin nuorisolinjan kautta, kun keväällä monimuotokoulutukseen ei tärpännyt :)

Yritän silti saada tehtyä myös raskausmeditaatioita ja -rentoutuksia mahdollisimman usein, enkä ota mistään stressiä :) Raskaus onkin sujunut edelleen todella helposti (liitoskipuja lukuunottamatta) ja ei ole vielä esimerkiksi väsyttänyt yhtään. Tästä voisin veikata, että saan kiittää 21-07 unirytmiä, jonka olen pitänyt kesäkuun alusta saakka muuttumattomana, paria hassua poikkeusta lukuun ottamatta. Vaikka uni on katkonaista niin koen, että vahva unirytmi todella helpottaa elämää.

Viimeinen neuvolalääkäri on jo takana ja tästä eteenpäin tapaankin vain omaa kotiloani sekä ihanaa doulaani Kirsiä, joiden kanssa suunnittelemme tulevaa kotisynnytystä :)

lauantai 3. lokakuuta 2015

Liitoskipuihin helpotusta

Viime raskaudessa sain osakseni hiukan liitoskipuja loppuvaiheessa. Nyt melkein hävettää, että edes juttelin ääneen kärsineeni liitoskivuista silloin :D Ne olivat nimittäin ihan pala kakkua verrattuna siihen millaisista liitoskivuista olen kärsinyt tässä raskaudessa! Ja nytkään en valita ;) Ainakaan vielä. Jotenkin kummasti liitoskivut ovat nimittäin lähes hävinneet!

Ensimmäiset liitoskivut tässä raskaudessa tulivat viikolla 20. Ja ne tulivatkin rytinällä. Tuntui, että reväytin koko nivusten alueen tosi pahasti ja aina kun se jonkun viikon aikana olivat pikkuhiljaa parantunut reväytin uudestaan. Pahin taisi olla kun "kävelin" polvillani pehmeällä sängyllä, iso virhe! Tuntui kuin jalkoja olisi revitty irti, monta tuntia näin painajaisia kivusta yöllä eikä se rauhoittunut levossakaan. Toisella kertaa sain itseni lähes liikuntakyvyttömäksi kun kannoin Mimmiä parinsadan metrin matkan kantorepussa. Tunsin heti, että nyt on nivusilla liikaa painoa, mutta en tajunnut, että kärsisin koko seuraavan viikon.

Onneksi edellisessä raskaudessa ei liitoskipuni rajoittaneet mitään muuta kuin kävelemistä. Silloin nimittäin uskoin siihen yleiseen käsitykseen, ettei liitoskipuja voi millään helpottaa. Nyt taas olen kuullut, että monet ovat saaneet liitoskipuihin kovastikin apua esimerkiksi osteopatiasta, kiropraktikolta tai akupunktio + guasha -yhdistelmästä (jota ainakin Anu Lampinen tekee).

Kävin itse ensimmäisen kerran osteopaatilla 23+3 viikolla, mutta se ei sillä kerralla helpottanut heti saman tien. Tosin se saattoi hyvin auttaakin, sillä liitoskivut helpottivat sen jälkeen todella paljon. Oikeastaan ne katosivat kokonaan päiväsaikaan. Vältin myös tekemästä mitään liikkeitä, mitkä ärsyttäisi liitoksia enää: ei lapsen kantamista, ei sivuttaisaskelia, ei polvillaan kävelyä, ei mitään äkkinäisiä liikkeitä…

Ihmeellistä on, että vastoin yleistä käsitystä siitä, että kivut vain pahenevat loppua kohti, niin nyt liitoskivut ovatkin lähes kadonneet! Oikeastaan ainut mikä jäi vielä vaivaamaan tuon osteopatiakerran jälkeen, oli se, etten pystynyt olemaan lainkaan kyljelläni. Siinä asennossa liitoksiin alkoi särkeä todella paljon ihan muutamassa minuutissa. Jouduin siis pari kuukautta nukkumaan lähes istuen, mikä alkoi pidemmän päälle ahdistaa kun en pystynyt vaihtamaan ollenkaan asentoa yön aikana.

Viikon 30 jälkeen vauva alkoi kääntyillä perätilaan muutamia kertoja. Vaikka se kääntyikin aina takaisin, niin minua alkoi vähän hermostuttaa, sillä juuri sellainen puoli-istuva löhöasento, jossa jouduin nukkumaan, on kaikista huonoin vauvan asennon kannalta. Perätilavauvaa en voisi edes synnyttää kotona, mutta muutkin epäoptimaaliset tarjonnat saattavat pitkittää ja vaikeuttaa synnytystä.

Viikolla 33+1 kävin uudestaan osteopatiassa ja tällä kertaa sillä oli tosi selkeä vaikutus heti: pystyin samantien siitä lähtien nukkumaan jälleen kyljelläni yöt! Iso tyyny jalkojen välissä ja välillä kipuun heräillen tosin. Mutta joka tapauksessa, olen nukkunut kyljelläni, eikä vauva ole enää käynyt kertaakaan poikittain eikä perätilassa sen jälkeen.

Osteopaatti myös selitti minulle mielenkiintoisia juttuja. Esimerkiksi syy siihen, miksi minulla tässä raskaudessa oli niin pahoja kipuja, on luultavasti siinä, että imetin Mimmiä vielä tämän raskauden alussa, jolloin relaksiinihormonia on ollut kehossa edelleen paljon edellisestä raskaudesta saakka, ja silloin helpommin paikat asettuu vähän vääriin asentoihin. Hän myös kertoi, että raskauden aikana juuri noiden löysyttävien hormoneiden ansiosta on helppo laittaa lantio ja muut hommat kohdalleen, mutta samasta syystä myös yksikin väärä liike (vaikka juokseminen bussiin) saattaa heilauttaa taas kehon ihan epätasapainoon, eli on vaikea saada juttuja pysymään kohdillaan niin kauan kun raskaus kestää. Tästä viisastuneena täytyy siis muistaa käydä osteopaatilla siinä vaiheessa kun lopettelee seuraavan kerran imetystä, laittamassa kropassa kaikki paikalleen niin, että ne "kovettuu" sitten oikeisiin asentoihin kun "löysytyshormonit" katoaa kropasta :)

Olen yrittänyt nyt pitää kroppaa tasapainossa ja välttää vinoja asentoja, äkkinäisiä liikkeitä jne. mutta tuntuu silti, että yöt on taas alkaneet käydä vähän hankalammiksi. Onneksi minulla onkin jo sovittu uusi aika osteopaatille ensi viikolle (Rv36) ja elättelen toivoa, jos sen jälkeen sivuttaisasento helpottaisi niin, että yöt tulisi jälleen kokonaan kivuttomiksi ;)

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Miksi äitejä opetetaan imettämään väärin? - mielenkiintoinen artikkeli

Törmäsin mielenkiintoiseen artikkeliin, jossa ehdotetaan luonnolliseksi imetysasennoksi makaavaa tai puoli-istuvaa asentoa, vauvan maatessa mahallaan äidin vatsan päällä.

Kuva artikkelista.
Jutussa kerrotaan kuinka vastasyntyneellä on tutkitusti refleksejä, jotka aktivoituvat hänen maatessaan mahallaan ja auttavat häntä hakeutumaan tässä asennossa rinnalle ja löytämään itse hyvä imuote. Nykyään ongelmat imetyksen kanssa ovat hyvin yleisiä (jenkeissä jopa 92%:lla viikon ikäisten vauvojen äideistä) ja yhtenä syynä tähän voisi olla esimerkiksi se, että meille vakiintuneessa imetysasennossa (vauva sylissä selällään, äidin käsien varassa) vauva ei pysty itse hakemaan hyvää imuotetta vaan kuvittelemme, että on äidin tehtävä opettaa vauva imemään. Tämä asento voi olla myös äidille rankka sillä vauvan paino on kokonaan äidin pideltävänä. Kirjoittaja ja "Natural Breastfeeding"-konseptin "keksijä" kertoo pystyneensä ratkaisemaan monien äitien imetysongelmia vain ottamalla käyttöön tämän asennon, jossa useampi ongelma tulee selätetyksi kerralla.

Many Moms May Have Been Taught to Breastfeed Incorrectly: Surprising New Research 

Suosittelen lukemaan jutun kokonaan, se pitää sisällään monia mielenkiintoisia pohdintoja. Jutun lopusta löytyy myös videoita, joissa opastetaan kuinka toteuttaa tätä luonnollista imetysmetodia ja muita aiheeseen liittyviä linkkejä.


torstai 16. heinäkuuta 2015

Synnytyksestä palautuminen ja valmiina toiseen raskauteen

Mimmin ollessa reilun vuoden oli pieni hetki, jolloin pelkäsin olevani uudelleen raskaana. Silloin se tuntui lähinnä paniikkia aiheuttavan ahdistavalta. En olisi ollut henkisesti yhtään vielä valmis. Ja jälkeenpäin ajatellen, myöskään kehoni ei ollut yhtään niin valmis uuteen raskauteen kuin vuotta myöhemmin. Vaikka tiesin, että haluan kenties vielä toisen lapsen niin minulla oli selkeät ajatukset, siitä mitä vähintään pitäisi olla tapahtunut ennen sitä. Tässä muutamia ajatuksia mitä itselläni oli:

- Esikoisen pitäisi nukkua täydet yöunet. Ajattelin, että en pysty, en mitenkään, nukkumaan pätkittäisesti toista vuotta tai puoltatoista heti putkeen. Se ajatus ahdisti ehkä eniten. Ajan pitää ehtiä kullata muistot ensin ja raskausaikana saada nukkua reilut yönunet. 

- Esikoisen pitäisi olla jo sen verran itsenäinen, että ehtisin näiden kahden lapsen välissä muutamia kertoja käydä juhlimassa, pystyä olemaan muutamia öitä poissa ja itselleni tärkeitä juttuja niin paljon, ettei olisi "vajetta" omasta ajasta, vaan olisin valmis taas viettämään vauvavuoden tiiviissä symbioosissa ilman mitään katkeria fiiliksiä.

- Kuukautisten pitäisi olla säännöllistyneet normaaleiksi ja hormonitasapainon hyvällä mallilla. E-pillereiden jättämän älyttömän, vuosia kestäneen hormonihässäkän jälkeen koen tosi tärkeäksi pitää huolta kehoni hormonitasapainosta. Ennen toisen lapsen alulle saattamista minulla oli ehtinyt tulla kuukautiset epäsäännöllisesti reilun vuoden, säännöllisesti puoli vuotta ja juuri muutaman viimeisen kuukauden ajan sekä kuukautiset että ovulaatio ehtivät palata täysin kivuttomiksi ja huomaamattomiksi, ilman mitään tuntemuksia kehossa, eli juuri niinkuin kuuluu silloin kun hormonit on hyvin tasapainossa. 

- Vatsalihasten pitäisi olla palautuneet. Minulla vatsalihakset kärsi selkeästi eniten raskaudesta, mikä ehkä on hyvin tavallista. Mitään erkaumaa ei jäänyt vaan vatsalihakset tuntuivat palautuneen paikoilleen jo alle kuukausi synnytyksestä. Silti meni tosi pitkään ennen kuin ne alkoivat toimia kunnolla. Kävin kuntosalilla aika paljon ja vatsalihasten toimintaa korvasi lähes täysin selkälihakset! Tuntui kuin vatsalihaksissa ei olisi mitään hermotuksia enää, ihan kuin niitä ei vain olisi olemassa tai niihin ei vaan saisi mitään kontaktia. Piuhat poikki jossain kohtaa. Sitten ihan yhtäkkiä Mimmin ollessa 1v4kk, ensimmäistä kertaa yhtäkkiä salilla ollessa tunsin, että nyt jotain napsahti kohdalleen ja vatsalihaksissa rupesi polttelemaan niin kuin kuuluu. Siltikin, tässä toisessa raskaudessa on ollut yllättävän paljon kipuja vatsalihaksissa, varsinkin viikoilla 19-22, tuntuu kuin ne olisivat revähtäneet jatkuvasti pienimmästäkin liikkeestä. Tällaista ei ekassa raskaudessa ollut missään vaiheessa, joten oletan, että vatsalihakseni eivät sittenkään olleet ihan palautuneet.

- Muu fyysinen kunto pitäisi olla hyvä ennen toista raskautta. Minulla oli esimerkiksi Mimmin jälkeen n. 7 kk synnytyksestä yli puolen vuoden ajan täysin jatkuvaa kipua selkärangassa sekä jollain lailla ylirasituksessa olevat selkälihakset. Kolme käyntiä kiropraktikolla onneksi hoiti homman kuntoon!

- Ruokavalio olisi hyvä olla kunnossa kun yritetään lasta. Aloitin folaatin (ei foolihapon, vaan folaatin) syömisen pari kuukautta ennen raskaaksi yrittämistä. Raskausajan monivitamiini oli ostettuna ja pääsi käyttöön heti plussatestistä. Kuukautta ennen raskautumista olin mukana 7 päivän mehupaastohaasteessa. Lisäksi kävin jo aiemmin mittauttamassa Virossa joitakin labratestejä, että näin kropassa olevan asiat suunnilleen kunnossa ja ravinteiden imeytyvän. Mittautin esimerkiksi maksa-arvot, pitkäaikaissokerin, tulehdusta kehossa mittaavia arvoja (herkkä-CRP, homokysteiini), kilpirauhasarvot, lisämunuaisarvot ja useampia vitamiineja ja hivenaineita esim. D, B12, seerumin rauta…

- Hampaat kuntoon ennen uutta raskautta. Edellisen raskauden aikana minulla vetäytyi ikenet reilusti, minkä vuoksi hampaat tietysti vihloi ja tuli joitain reikiäkin. Halusin hoitaa kaikki kuntoon ennen raskautumista, joten viime syksynä menin sitten hyvälle biohammaslääkärille, putsautin hammaskivet ja paikkautin reiät.

- Henkinen valmistautuminen synnytykseen. Olen käynyt ensimmäistä synnytyskokemusta läpi paljon. Tässä on tietysti ollut avuksi kaikki käydyt doulakurssit ja muut synnytysasioihin liittyvät toimet viime aikoina, keskustelut muiden "synnytysfanien" kanssa ja lukuisat luetut kirjat. Viimeinen sysäys siihen, että aika vauvan yritykselle olisi kypsä oli jostain syystä sellainen yhtäkkiä tullut varmuus siitä, että löydän itselleni sopivan kotilon ja voin synnyttää kotona. (Vaikka samaan aikaan myös olin päässyt yli siitä ajatuksesta, että minun on pakko saada synnyttää seuraava kotona ja hyväksynyt, ettei sillä ole niin suurta merkitystä).

Tässäpä nämä itselleni tärkeimmät :) Jonkun aika sitten paljon keskustelua some:ssa herätti tämä artikkeli, jonka mukaan lasten saaminen lyhyellä aikavälillä ei ole kenellekään hyväksi, ei äidille, isälle, eikä lapsille. Ymmärrän, että ihmiset haluavat lapsia lyhyellä aikavälillä ja näen kyllä senkin hyvät puolet. Itselleni valitsemani aikataulu (3 v. lasten välissä) oli silti paljon sopivampi ja allekirjoitan ym. artikkelin kaikki pointit. En olisi ollut henkisesti valmis olemaan yhtä hyvä äiti, jos lapsia olisi kaksi lyhyellä ikäerolla, eikä myöskään kroppani olisi ollut yhtä hyvin palautunut aiemmasta synnytyksestä (hormonit, selkäkivut, vatsalihakset yms.).


tiistai 7. heinäkuuta 2015

Kätilöunelma siirtyy

Sain tulokset Metropolian pääsykokeista. Jäin varasijalle 10. Vähän harmitti ja lähinnä mietitytti, että mitähän nyt teen kaikella ajallani syksyllä ja äitiysloma alettua. Toisaalta, en ole niin pettynyt kuin luulin, että olisin. Ehkä jossain takaraivossani kuitenkin mietin, että onko järkevää (taas) yrittää käydä viimeiseen saakka koulua tai varsinkaan työharjoittelua. Viimeksi tein palkatonta työharjoittelua vielä kaksi viikkoa äitiysloman alettua ja olihan se raskasta herätä joka päivä klo 5.30 töihin. Ehkä tällä kertaa olisikin mukavaa olla oikeasti ilman mitään kouluhommia äitiyslomalla ja keskittyä nauttimaan raskaudesta ja synnytyksen suunnitelusta viimeiset viikot.
Lisäksi en ole myöskään varma kuinka monta vuotta tuohon 1,5 vuoden tutkintoon on opiskeluaikaa kun nykyään on niitä rajoituksia. Joutuisinko siis luultavasti taas, kuten viimeksikin, aloittamaan jo työharjoittelun ja koulun käynnin heti vauvan ollessa vasta 9-kuinen. Tai miettimään Nepalissakin oleskelua/asumista siltä kannalta, että koulu on pakko saada suoritettua tietyssä ajassa loppuun.

Kätilö minusta vielä tulee, siitä olen varma. Mutta millä tavalla, milloin, missä koulussa, missä maassa… Kaikki on vielä avoinna. Ja koko elämä aikaa ;)
Tässä välissä on nyt hyvä keskittyä uuteen vauvaan sekä tuohon vanhempaan, ja tietysti jatkaa valitsemallani tiellä, eli itseopiskellen kaikkea kätilöyteen liittyvää ja doulana toimien. Syksyllä suunnitelmissa esimerkiksi imetystukiäitikurssi, joka on jatkoa keväällä käymälleni Imetystiedon peruskurssille. 

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Juttuja toisesta pienokaisesta

Onpa vierähtänyt pitkä aika niin, ettei ole ollut ehkä motivaatiota kirjoitella, eikä oikein aikaakaan. Aika onkin tänä keväänä vilistänyt hirveää vauhtia. Juuri vasta sain tietää olevani raskaana ja nyt onkin jo raskausviikko 22+1 ;)

Kuten aiemmin jo kerroin, keksin viime syksynä, että minusta tuleekin kätilö. Ja siitä lähtien lähes kaikki aika onkin vierähtänyt tätä suunnitelmaa toimeenpannessa. Päätin myös viime vuonna ruveta doulaksi, minkä koen olevan osa samaa kokonaisuutta, tulevaisuuttani synnytysten ja naisten parissa. Koko kevään olen käynyt erilaisia kursseja ja lähes kaikki mitä olen tehnyt on liittynyt tähän aihepiiriin.

Olen päässyt mukaan Aktiivinen Synnytys ry:n hallitukseen sekä Suomen Doulat ry:n hallitukseen ja edustanut näitä yhdistyksiä Lapsimessuilla. Olen käynyt kurssit guashan käytöstä, akupainannasta ja Rebozon käytöstä sekä Ensikodin doulakoutuksen, olen hankkinut lisäkoulutusta vauvahieronnassa ja osallistunut Penny Simkinin seminaariin Helsingissä ja Midwifery Todayn konferenssiin Pietarissa. Lisäksi olen lukenut niin paljon kuin olen ehtinyt liittyen synnytykseen. Ei ihme, että kevät on mennyt kuin siivillä!

Tällä hetkellä odottelen toiveikkaana tuloksia Metropolian kätilötyön linjalta! Olisi mahtavaa päästä aloittamaan kätilöopinnot nyt heti syksyllä.

Yritän aloittaa taas kirjoitteleman tätä blogia ahkerammin kun koko elämäni nyt muutenkin pyörii sekä oman, että muiden raskauksien ja synnytysten ympärillä!

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

NUPPUNEN

Sain vihdoin tiedon, että uusi yritysnimeni hyväksyttiin. Minulla oli toiminimi omalla nimelläni jo aiemmin, mutta kun päätin ryhtyä tekemään doulan töitä halusin myös yritykselleni oman nimen, jonka alla kaikki palveluni ovat.

Nuppusen nettisivut löytyvät täältä ja Nuppusta voi myös seurata facebookissa.

Nuppunen tarjoaa vyöhyketerapiaa (erityisesti vauvojen), doulapalveluja (eli synnytystykihenkilön) sekä vuokraa Tens-laitetta, synnytysammetta sekä kantovälineitä. Myöhemmin tähän on hyvä yhdistää kätilön palvelut kun saan koulun käytyä.

Doulan läsnäolo synnytyksessä lisää tutkimusten mukaan synnytystyytyväisyyttä, lyhentää synnytyksen kestoa sekä vähentää lääkkeellisen kivunlievityksen tarvetta, toimenpidesynnytyksiä sekä keisarinleikkauksen todennäköisyyttä. Doula on synnyttäjän henkinen ja fyysinen tuki raskauden ja synnytyksen aikana! Lisää tietoa doulan toimenkuvasta löydät sivultani. 

Tässä vielä pieni aloitustarjous Nuppuselta :)



VAUVAN VYÖHYKETERAPIA

Vyöhyketerapiasta voi olla apua vauvan itkuisuuden, koliikkioireiden tai unihäiriöiden hoidossa. Hieronta tapahtuu aina lapsen ehdoilla ja on vauvalle kivutonta. Hoitokertoja suositellaan annettavaksi 3-6 ja tuloksia pitäisi näkyä jo viimeistään kolmannen hoitokerran jälkeen. Vaivojen helpottamisen lisäksi hieronta tukee vauvan kehitystä kokonaisvaltaisesti. Kosketus edistää vauvan fyysistä kehitystä, vahvistaa aisteja, lisää vauvan oman kehon hahmotusta sekä saa hänet tuntemaan olonsa rakastetuksi ja turvalliseksi. Hieronta vaikuttaa myös kehon sisäisiin toimintoihin kuten verenkiertoon, hengitykseen, ruoansulatukseen ja suoliston toimintaan.

TARJOUS


35 e/hoito  TAI   100 e/ 3 hoitoa. (norm.40 e/hoito)

lauantai 28. helmikuuta 2015

Tämän hetken kuumin terveysvillitys eteeriset öljyt

Olen ihan hurahtanut Young Livingin eteerisiin öljyihin ja niin taitaa olla myös Amerikka, ja suuri osa Eurooppaa! Suomessakin nämä ovat aika uusi juttu mutta leviävät nopeasti.

Diffuuseri puhaltelee ilmaan kylmää vesihöyryä, on siis
turvallinen käytössä lapsenkin kanssa.
Heti kun näin kaverilla pöhisevän kuvassa olevan diffuuserin huumaavan tuoksunsa kanssa tiesin, että haluan tuollaisen kotiin! Noh, valitettavasti nämä on verkostomarkkinointikamaa ja yrityksen nettisivu on mielestäni varsin sekava, joten meni muutama kuukausi eteenpäin ennen kuin nyt tammikuussa toinen kaveri ryhtyi pitämään "öljyiltoja" ja sitä kautta pääsin hommaan kiinni.

Nyt olenkin aivan rakastunut <3 Olen aina ollut tuoksuihminen ja mikä voisi olla ihanampi tunnelman luoja kotona kuin ilmaan jatkuvasti sulotuoksuja hurrutteleva diffuuseri. Päivällä karkoitellaan ruoan hajut "Purification"-sekoituksella, rauhoitetaan mieltä "Stress Away":llä ja illalla lapsikin rauhoittuu Laventelin tai "Peace&Calming":in tuoksuun. Lisäksi olen käyttänyt näitä myös iholla (laimennettuna). Esimerkiksi Frankinsenssi hoitaa (vanhentuvaa) ihoa, "PanAway"-kipusekoituksella on lähtenyt niskajumitus, Peppermintillä orastava päänsärky ja aika iloinen olen siitä, että teini-iästä asti talvisin vaivannut päänahan kuivuminen ja hilse on rauhoittunut laventelilla!


Eteeriset öljyt on vanha juttu, joka on palaamassa takaisin tietoisuuteen. Tämähän se trendi tuntuu olevan nykypäivänä, kefiirit on palanneet kaupan hyllyille ja kuka suomalainen ei ole oppinut viime vuosien aikana tuntemaan pakurikääpää? Olen itse käyttänyt joitain Frantsilan eteerisiä öljyjä aiemmin ja luotan myös niiden laatuun. Young Livingin valtti on kuitenkin monipuolisuus (näitä öljyjä on lukemattomia!), valmiit sekoitukset eri käyttötarkoituksiin, DIFFUUSERIT ja myös öljyjen takuuvarma puhtaus (Seed to Seal- siemenestä sinettiin - takuu. Kaikki öljyt varmistetaan todella tarkkojen laatuvaatimusten mukaisesti yrityksen omilla farmeilla ja tehtaissa). Näistä ei siis voi puhua samana päivänäkään suurimman osan puoliksi muilla aineilla jatkettujen "eteeristen" kanssa, joita myydään halvalla esim. saunatuoksuiksi.

Hauskaa on myös se, että verkostomyyjä on viimeinen asia mihin kuvittelisin koskaan lähteväni, mutta heti kun sain nämä öljyt käyttöön tajusin, että näitä tulee kyllä varmasti suositeltua (=markkinoitua?) eteenpäin, sen verran fiiliksissä olen itse aiheesta :)

P.S. Uudesta yrityksestäni lisää seuraavassa postauksessa!

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Suuri kutsumus kuultu ja ymmärretty - vihdoinkin

Raskausaika ja vauvavuosi ovat tunnetusti isojen henkisten pohdintojen aikaa ja on kai aika yleistäkin, että äitiysvapaan aikana moni päättääkin vaihtaa alaa ja jättää palaamatta vanhaan työhönsä. Saammekin olla aika kiitollisia, että meille Suomessa sallitaan tällainen yhdeksän kuukauden mietintäpaussi!

Itselläni meni hiukan pidempään, ja äitiysvapaan jälkeen jatkoin sairaanhoitajakoulun loppuun, vaikka tiesin kyllä jo kouluaikana ja ennen vauvan saamista, että en oikein edes tiedä, että mitä varsinaisesti todella haluaisin sairaanhoitajana tehdä työkseni. En ole oikeastaan koskaan tiennyt mitä haluan ja siksi olenkin päätynyt vain tekemään kaikenlaista pientä koska en ole tuntenut suurta kutsumusta mihinkään. Olen opiskellut siis itseni sairaanhoitajaksi, vyöhyketerapeutiksi, meikkaaja-maskeeraajaksi ja lisäksi ehdin opiskella viisi vuotta Teknillisessä Korkeakoulussa ympäristötekniikkaa ja kemiantekniikkaa :D

Viime vuonna jossain vaiheessa ymmärsin, että vyöhyketerapeuttina  haluan keskittyä hoitamaan vauvoja ja raskaana olevia äitejä, ja siskoni synnytystä "doulatessa" ymmärsin, että tämä tuntuu oikealta. Siltikään jostain syystä en vaan vielä tajunnut, että tässä on nyt jostain suuremmasta kyse.  Alkusyksystä ilmoittauduin doulakoulutuksen ja sitten ennakkotehtävää varten lukiessani Ina May Gaskinin Guide to Childbirth:iä se yhtäkkiä jysähti: Kätilö. Siinä se on. Kutsumukseni!

Tein joskus viisi vuotta sitten Steve Pavlinan How to Discover Your Life Purpose in About 20 Minutes" -testiä enkä koskaan päässyt siihen vaiheeseen, että olisin löytänyt sen. Ei riittänyt 20 minuuttia mitenkään, meni viisi vuotta :D Testissä siis elämän tarkoituksen tietää löytyneen kun tulee itku. Tämä testi tuli yhtäkkiä mieleen kun istuin viikko sitten katsomassa Microbirth-leffan esitystä synnytysaktiivien, kotikätilöiden ja kätilöopiskelijoiden seurassa, enkä meinannut pystyä ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin keskittyä muuhun kun pidättämään itkua. Nytkin hyppäsi tippa linssiin ja joku pala kurkkuun kun kirjoitin edelliseen kappaleeseen tuon sanan. Kätilö <3

Kouluun haku siis jälleen kerran edessä ja opinnot toivottavasti syksystä lähtien. Onneksi sairaanhoitajana jatkokoulutus kestää vain 3 lukukautta, eli 1,5 v. Tulevasta työnkuvasta en vielä sitten tiedä, en ole varma tuleeko sairaalakätilöys koskaan olemaan minun juttuni. Kiinnostusta olisi kokonaisvaltaisempaan lähestymistapaan ja kotisynnytyskulttuuri Suomessa yksi asia mitä haluaisin olla edistämässä. Yksi haave olisi toteuttaa kätilöyttä Nepalissa jollain tavalla, siellä kun synnytyksissä sekä sairaaloissa, että kotioloissa olisi paljon mitä voisi parantaa!

En malta odottaa, että opinnot alkavat! Sitä ennen edessä vielä kaikenlaisia koulutuksia, vyöhyketerapeuttina toivottavasti paljon pienten vauvojen ja äitien hoitoa ja toivottavasti myös vapaaehtoiselle doulalle "töitä". Kovasti odotan kesäkuussa Pietarissa pidettävää Midwifery Todayn konferenssia ja muutenkin olen "hiukan" innoissani kaikesta tulevasta!