Paha bakteeri-infektio ja ensimmäinen antibioottikuuri

Ei se vedestä saatu ripulitauti sitten mennytkään ohi, vaikka kuvittelimme useaankin otteeseen sen jo lähes parantuneen. Jostain syystä vaikkei Mimmi oksentanut kuin yhtenä iltana kunnolla, niin ripuli jatkui ja vaikka hän välillä tuntui ihan normaalilta niin pikkuhiljaa hän väsyi yhä enemmän ja ilmeisesti kuivui. Rupesimme antamaan hänelle ruiskulla suolajuomaa, mutta se ei tuntunut auttavan vaan hän meni vain entistä heikommaksi. Viidentenä päivänä hänelle nousi kuumetta ja melko nopeasti kuume nousi 40 asteeseen saakka. Siinä vaiheessa Mimmi ei enää pystynyt ottamaan edes suolaliuosta vaan rupesi yökkäämään sen mausta joka kerta.

Kun ripuli oli jatkunut hänellä neljättä päivää niin päätimme käydä lääkärissä, koska halusin heidän ottavan näytteet Mimmin ulosteesta. Itse epäilin bakteeriperäistä tulehdusta ulosteen limaisuuden vuoksi ja koska siinä oli mukana viimeisinä päivinä hiukan verta. Lääkärillä olikin sitten mielenkiintoiset mietteet, mistä en kyllä ollut yhtään yllättynyt. Vatsaongelmasta hän totesi vain, että lapsi on hiukan kuivunut mutta ei pahasti ja että tästä lähtien emme saa syöttää hänelle mitään aikuisten ruokaa enää, ei edes hedelmiä. Täällä vauvojen ruokaa ovat maidonkorvikkeet, Cerelac-vellit ja muut vilja/maissivellit, joissa ei siis ole mitään ravintoaineita. Näitähän Mimmi ei ole koskaan syönytkään, joten jätin tietysti tämän kommentin omaan arvoonsa.

Itsellä olisi ehkä ensimmäisenä tullut mieleen vastaanotolla punnita lapsi kuivumisen tarkastamiseksi sekä mitata lämpö. Myös antibiootit lapsille yleensä määrätään painon perusteella. Näistä kumpaakaan tämä lääkäri ei ilmeisesti kokenut tarpeelliseksi. Tosin, oman kokemuksen perusteella, kun olin muutamia vuosia sitten harjoittelussa täällä Health Posteilla, pikkuvauvat punnittiin kaikkine toppavaatteineen ja huopineen (täällä vielä pidetään vauvoja ihan järjettömien huopakääröjen sisällä, kesälläkin...). Jokainen voi itse miettiä, mitä hyötyä tällaisista punnituksista on kun ne huovat painavat varmaan melkein yhtä paljon kuin se vastasyntynyt, eikä siis vauvan omaa painoa tuosta voi kuin arvuutella.

Mies tai hänen isänsä jostain syystä mainitsivat tälle lääkärille myös, että Mimmi oli yskinyt hiukan ja lääkäri ilmeisesti näki sen jotenkin paljon suuremmaksi ongelmaksi kuin nuo vatsavaivat. Hän määräsi sitten yskän vuoksi antibiootin, kaksi eri yskänlääkettä sekä kurkkua puuduttavan geelin !! Mitään näistä ei tietenkään ostettu eikä annettu.

Kävimme viidentenä päivänä antamassa aamulla kakkanäytteen yhteen paikalliseen sairaalaan ja tuloksissa todettiin, että siitä löytyi sekä paljon bakteereja, että ameeba E.Histolytica. Ameeban hoito antibiootilla on aika pitkä kuuri ja ilmeisesti saattaa tarvita jopa kaksi eri antibioottia. En halunnut aloittaa mitään antibioottia hänelle turhaan, ellen olisi aivan varma, että mikä sairauden aiheuttaja on, joten halusin otattaa vielä uudet testit turistiklinikalla, jonka koen vähän luotettavammaksi. Olisi tosi outoa jos vedestä saatu ameeba aiheuttaisi oireita heti muutaman tunnin kuluessa, sillä yleensä ameebat tarvitsevat 2-4 viikkoa ennen oireiden tuloa, emmekä ole olleet edes tässä maassa niin pitkään.

Turistiklinikan lääkäri sanoi heti edellisen paikan tulokset nähtyään, ettei hän usko ameebaan. Hän sanoi myös olevansa iloinen, etten ollut antanut mitään tämän edellisen lääkäriin määräämistä lääkkeistä. Klinikalla Mimmi myös heti punnittiin sekä otettiin hengitysfrekvenssi, happisaturaatio ja lämpö. Heidän labrassaan todetut tulokset eivät näyttäneet mitään ameeboja, mutta bakteereja oli huomattavasti ja Mimmi oli selvästi menossa huonompaan kuntoon kuumeen ollessa korkea. Päätimme sitten aloittaa hänelle 3 päivän antibiootin bakteeri-infektion vuoksi. Olen tietysti harmissani, että joudumme antibiootteja antamaan, mutta kuuden päivän taistelu kuivumista vastaan oli tarpeeksi.

Antibiootin antaminen olikin sitten melko kinkkinen homma. Mimmi oksensi joka kerta kun sai suuhunsa pahalle maistuvaa antibioottia. Yritimme isompana annoksena sekä myös pikkuhiljaa vähän kerrallaan antamista. Lähes neljä tuntia siinä meni, mutta lopulta saimme annoksen annettua kun tajusimme pitää häntä nenästä kiinni ja juottaa vettä päälle ennen irtipäästämistä :/ Seuraavina päivinä edes nenästä kiinni pitäminen ei meinannut toimia enää, mutta hirveällä taistolla saimme antibiootit menemään. Luojan kiitos, niitä annettiin vain 3 annosta yhteensä, eikä esimerkiksi 3 kertaa päivässä...

Antibiootin jälkeen Mimmi alkoi tulla parempaan kuntoon, mutta ei vielä täysin terveeksi. Antibiootti ei selvästikään ollut tarpeeksi vahva, koska heti sen loppumisen jälkeen Mimmi rupesi jälleen heikkenemään. Hän myös lopetti uudestaan täysin syömisen ja juomisen. Jouduimme lopulta menemään yöksi sairaalaan, missä hän sai tiputuksessa nesteitä ja toisen vahvemman antibiootin suoneen. Heti seuraavana aamuna hän oli jo lähes täysin oma itsensä, valmiina syömään, juomaan, kävelemään ja leikkimään. On se vaan hemmetin hieno juttu tämä länsimainen lääketiede, vaikka sitä mahdollisimman vähän toivookin koskaan joutuvansa hyödyntämään.

Hänelle jätettiin sitten vielä kanyyli paikalleen ja sain kotiin mukaan toisen annoksen antibioottia vielä seuraavalle päivälle. Tässä maassa hienoa on se, että täällä lähes kaikki on mahdollista. Kuten se, että annan itse lapselleni iv-antibiootin kotona, eikä kukaan ole siitä vastuussa, kuten Suomessa olisi. Pyysin lääkäriltä tuon ab:n kotiin, koska hän tiesi minun olevan itse sairaanhoitaja. Pelottavaa on se, että hoitaja, joka sen antoi, rupesi selittämään minulle kuinka se annetaan ikäänkuin olisin täysin maallikko. Luultavasti hän olisi siis vaan antanut sen minulle mukaan kotiin vaikken edes olisi ammattilainen. Toivon todella, ettei kukaan ummikko rupea täällä mitään iv-antibiootteja itse antamaan vaikka se onkin täysin mahdollista. Muutama vuosi sitten teimme saman ystäväni kanssa, jolla oli kahden viikon antibioottikuuri, eikä hän tietenkään halunnut olla koko tuota aikaa sairaalassa. Täällä saa apteekeista ilman mitään reseptejä mitä tahansa lääkkeitä, sekä kaikki kanylointi ja iv-välineet. Hoidimme siis pari viikkoa hänelle kotona iv-antibiootit, ja hän laittoi jopa itse itselleen kanyylinkin uudestaan kun edellinen lopetti toimimisen :D

Takaisin asiaan, Mimmi on taas oma itsensä, vaikka valitettavasti tosi ikäviä kokemuksia "rikkaampi". Aiemmin saatoin antaa hänelle mitä vaan lusikasta (probiootit, kalaöljyä, Regulattia tms.) ja hän luottavaisena aina avasi suunsa. Nyt hän rupeaa itkemään nähdessään lusikan lähestyvän. Samoin nähdessään letkuja, ruiskuja tai muita lääkkeisiin liittyvää. Tärkeintä on tietysti, että hän on taas terve. Kummallista miten voi jo melkein unohtaa millainen lapsi on normaalisti, kun hän puoleksitoista viikoksi taantuu lähes vuoden takaiselle tasolle: ei puhu, ei kävele, nukkuu suurimman osan ajasta... Ja lisäksi vielä on surullinen eikä hymyile millekään asialle.

Mutta kuinka hienoa onkaan taas kuulla hänen ensimmäistä kertaa uudelleen nauravan! Ja tänään, ensimmäisenä täysin normaaleissa voimissa vietettynä päivänä, sitä naurua onkin riittänyt :)