Sormiruokaa eikä mitään soseita

Vähän aikaa sitten kerroin, että olen alkanut antamaan Mimmille sekä sormiruokaa, että soseita, syystä että kiinteiden aloitus venyi meillä tuohon reiluun puolivuotiaaseen saakka. Ajattelin, että koska sormiruokailusta ei välttämättä alkuun päädy mitään sinne vatsaan saakka niin hänen olisi hyvä saada hiukan soseita sen lisäksi.

Kävi kuitenkin niin, että kohtuullisen hyvän alun jälkeen (muutamia nielaistuja lusikallisia, enimmillään jopa ehkä puoli desilitraa kun oli oikein herkkua) Mimmi ryhtyikin kieltäytymään soseista tyystin. Suu ei auennut enää millään ja itkukin meinasi tulla joka kerta kun äiti yritti lusikkaa suuhun. Eipä tuntunut enää kovin mukavalta tai luontevalta tuo syömätouhu. Sen sijaan sormiruoat hänelle maistuivat mainiosti, joten päätin luovuttaa suosiolla soseiden suhteen, ja tarjota sormiruokaa suunnilleen kolmesti päivässä.

Yrttimunakasta.

Nyt Mimmi on siis syönyt viimeiset pari viikkoa vain sormiruokaa, ja se tuntuukin maistuvan tosi hyvin. Hän syö mitä tahansa mitä eteen pistää, hetkestä riippuu kuinka paljon ja kuinka innokkaasti. Vielä ei ole tapahtunut tajuamista sen suhteen, että kiinteä ruoka poistaisi nälän vaan edelleen nälkäänsä hän haluaa äidinmaitoa. Sormiruokaa hän syö kuitenkin innokkaasti sekä leikin vuoksi, että maun vuoksi. Herkkua ovat varsinkin parsakaali (nuput ovat varmaan mukavan tuntuisia suussa, koska niitä hän ahmii, mutta varsia ei), kurkku (se vetinen keskiosa) sekä mansikat ja appelsiini. Appelsiinista hän imeskelee nesteet sisältä ja pudottaa sitten tyhjät kuoret maahan :D Pinsettiotekin rupeaa sujumaan, mustikat, metsämansikat ja rusinat hän onnistuu poimimaan tarjottimeltaan, välillä keskisormi-peukalo-otteella, välillä etusormi-peukalolla.

Ja ihme juttu, tänään mökiltä kotiin tullessa ajattelin huvikseni kokeilla josko hän ottaisi iltapalaksi hiukan riisipuuroa lusikalla ja yllättäen se taas maistuikin. Suu aukesi oikein odottamaan seuraavaa lusikallista. Vaikuttaa vahvasti siltä, että Mimmi oppii koko ajan syömään enemmän ja paremmin kiinteää ruokaa itse sormiruokaillen, joten tällä linjalla jatketaan, ehkä välillä kokeillen josko hän ottaisi myös lusikalla jotain, mutta ilman pakonomaisuutta. Sormiruokailla hän saa aina muun perheen syödessä, mikä on siinäkin mielessä hieno ratkaisu, että vihdoinkin saamme itse syödä rauhassa kun Mimmi voi istua syöttötuolissaan ruokailun ajan ja keskittyä itsekin syömiseensä! Ravintolaruokailustakin on yllättäen tullut huomattavasti helpompaa, ja jos ei ravintolassa muuta sormiruokailtavaa ole ollut niin yleensä aina lautasen reunalla on edes ne perus kurkut ja tomaatit, jotka voi antaa vauvalle :)

Mökillä maistuivat metsämansikat ja mustikat.