keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Huvituttina

Tiedättekö kun vauva joskus reippaan syömisen jälkeen jää vähän pidemmäksi aikaa rinnalle imuuttelemaan hitaampaan tahtiin joksikin aikaa. Silloin saattaa joku tokaista, että vauva pitää tissiä huvituttina. Sehän nyt on vain harmiton sanonta, mutta tässä paremman ajattelemisen puutteessa rupesin pohtimaan tämän sanonnan merkitystä.

Siis pitää tissiä tuttina. Tämähän viittaisi siihen, että tutti on jotain sellaista, joka kuuluu vauvalle luonnollisesti ja koska sitä ei ole, niin vauva korvaa sen imemällä tissiä.

Ja vielä huvituttina. Huvikseen, eli ilman oikeaa syytä. Tissin huvituttina pidolla siis ajatellaan, että lapsi ei oikeasti tarvitse rintaa, vaan imee sitä vain huvikseen. Usein tämä sanonta vielä sanotaan niin kuin tissin käyttö "huvituttina" olisi jollain lailla vähän huono asia. Niinkuin lapsen oikea tarve olisi täytetty ja nyt hän vain äitiä rasittaakseen leikkii, huvikseen imee. Rinnan imemisen tarkoitukseksi nähdään siis vain ruoan siirtäminen lapselle, ja kun lapsi on ruokittu niin rinnan imemisen tarve on tyydytetty.

Eivätkö ruokailun lisäksi rinnan imemisen muut tarkoitukset ole oikeita tarpeita? Eivätkö lapsen rinnalla saama yhteys äitiin, turvallisuuden, lämmön, rauhan ja lohdun tunteet ole aivan yhtä todellisia ja tärkeitä tarpeita kuin ravinto? Voiko pienellä vauvalla edes olla mitään muita kuin oikeita tarpeita?

Mitä kertoo meidän suoritusyhteiskunnastamme se, että jo vauvan pitäisi suorittaa asioita tuloksellisesti, tai tuhlaamatta aikaa turhaan. Imeä vain syödääkseen ja tultuaan kylläiseksi jättää äidin rinnat rauhaan. Tyytyä tuttiin, eikä imeskellä rintaa vain huvikseen.

Rinnan lohduttavasta ja turvaa antavasta vaikutuksesta käy hyvin esimerkiksi se kuinka lapsi saattaa esimerkiksi yöllä nähdä pahan unen, herätä itkien ja saadessaan vieressä olevan äidin rinnan suuhun katkaista itkun kuin seinään ja nukahtaa uudelleen sekunnissa. Kyllä, tutti saattaa ajaa tämän saman asian mutta mielestäni on erittäin tärkeää tiedostaa, että se on kuitenkin vain korvike rinnalle ja itse äidille. 

Onko meillä oikeasti niin kiire, että sen sijaan, että antaisimme lapsen täyttää todelliset tarpeensa äidin rinnalla, pystymme tarjoamaan vain korvikkeen, tutin?

5 kommenttia:

  1. On hyvä kuitenkin muistaa että myös äidillä on tarpeita.

    Voin hyvin kuvitella että huvituttina oloa joissain tilanteissa paheksutaan kun äidillä ei ole aikaa/energiaa istua aloillaan kun vauva on jo ravinnontarpeensa saanut jos "huvituttina olo" on jatkuvaa ja imetyshetket venyvät loputtomiin.

    VastaaPoista
  2. En usko, että vauvalla , jonka kaikki tarpeet huomioidaan olisi tarvetta roikkua rinnalla loputtomasti :) Toki jos noin olisi niin ymmärrän, että äidille tulisi tarve saada vauva siitä pois. Itselleni on kuitenkin sanottu näin ihan vaan kun vauva on rinnalla hetken vaikkei ime aktiivisesti..

    Ehkä enemmän halusin tässä herätellä ajatusta siitä, että tutti on korvike, eikä vauvalle luonnostaan kuuluva asia.

    Tutti on myös korvike hoivalle, ei vain rinnalle, esim. lapsen saa viihtymään lattialla pidempään yksin kun laittaa tutin suuhun --> ei tarvitse ottaa häntä syliin, mikä olisi se mitä lapsi oikeasti kaipaa.

    En ole itse kokenut, että vauvan piteleminen 24/7 lähellä (nyt 5-kuisena enenevässä määrin myös lattialla vieressä) olisi rajoittanut elämääni kauheasti tai estänyt toteuttamasta "tarpeitani". Vauva kulkee mukana kaikkialle.

    Ymmärrän kyllä, että jos olisi muita lapsia niin he vaatisivat huomiota, tosin silloin he voisivat myös auttaa vauvan kanssa. Se on vähän surullista että meidän kulttuurissamme ei ole enää suurperheitä tai pihayhteisöjä, joissa lapset huolehtisivat toisistaan ja isommat pienistä, ja isovanhemmat auttaisivat lasten kanssa. Esimerkiksi yksinhuoltajuus on tässä kulttuurissa todellista yksin toimintaa ellei auttajia ole ja sellaisissa tapauksissa voi kyllä ymmärtää, että tarvitsee jotain korvikkeeksi itselleen.

    Yleisesti luulen kuitenkin, että tutti on hyvin pitkälle vain huono tapa, jota ei tajuta kyseenalaistaa ja joka kyllä hyvin sopii tähän yksinäisyyden ja "itsenäisyyden" kulttuuriimme.



    VastaaPoista
  3. Tämä oli kyllä sekava teksti. Tajunnanvirtaa ;)

    VastaaPoista
  4. Totta, ajattelin tssä vain juuri perhettä jossa on viisi pientä lasta ja kovasti paljon hommia mutta vain vähän aikaa! :)

    Tutin puolustaja en ole yhtään, minulle itselleni sitä on syötetty niin pitkään etten kehtaa kertoakaan ja sen seurauksena minulla oli kouluaikoina puhevika josta kärsin kiusauksen takia paljon ja vieläkin se joskus nostaa päätään ellen keskity.

    VastaaPoista
  5. Meillä vauva roikkuu illalla rinnalla monta tuntia ennenkuin nukahtaa...
    Itsekin vastustin tuttia, mutta jouduinpahan luopumaan periaatteestani...Meidän vauvalla kun tuntuu olevan ihan hirveän kova imemisen tarve ja hän reagoi todella herkästi kaikkeen, siis itkemällä. Kolme kuukautta sinnittelimme ilman, mutta sitten jouduimme oikein opettamalla opettamaan vauvan syömään tuttia. Aluksi tuntui pahalta, mutta nyt olen kyllä tyytyväinen tilanteeseen. Helpotti meinaan heti!!!

    Iltalussutus ei ollut se syy tutin ostoon vaan herkästi reagoiva vauvamme. Nyt säästyy sekä vauva että hermoraunio äiti monilta "turhilta" itkuilta, kun eihän sitä voi kokoajan olla tunkemassa tissiä suuhun. Käytännössä tutti on käytössä vain päiväunille nukutettaessa (tässä se on osoittautunut ihan loistavaksi! ei enää sitä hirveetä stressaavaa huutokonserttia, hampaiden kiristystä, hyssytystä yms., ennen vauva nukahti rinnalle myös päivällä, mutta nykyään ainoastaan sylissä tai tutti suussa vaunuissa) ja yöllä, kun vauva heräilee vähän turhan usein (aamuyön nukkuu tosi levottomasti ja herää usein itkeskelemään) ja joskus, jos iltalussutus alkaa venymään kolmannelle tunnille ja äiti haluaisi nukkumaan tai viettää hetken omaa aikaa ennen unia.

    Itse en edelleenkään antaisi tuttia heti vastasyntyneelle, tuskin monetkaan vauvat sitä tarvitsevat ja se tosiaan on vain "paha tapa", mutta meidän tilanteessa se kyllä pelasti, nyt on sekä vauva että äiti tyytyväisempiä.

    VastaaPoista