sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Kuvittele itsellesi hyvä synnytys (+Bebes-synnytysvalmennuksessa)

Viime postauksen kommenteissa tuli juteltua, että koskaan ei voi tietää tietenkään etukäteen mitä omassa synnytyksessä tulee tapahtumaan, mutta olen järkeillyt asian niin, että tässäkin asiassa parhaan mahdollisen lopputuloksen saamiseksi pitää olla reilusti optimisti! Semmoiset jutut, että "ei kannata toivoa liikaa, ettei pety" voi unohtaa ihan suosiolla. Jos ei odota ja usko täysillä, ei voi koskaan saavuttaakaan mitään.

Jokaiselle urheilijalle on varmasti tuttua mielikuvaharjoittelu, eli täydellisen suorituksen läpikäyminen mielessä hyvin keskittyneesti. Vaikutus kehossa on samanlainen, tapahtuipa joku asia sitten oikeasti vai vain ihmisen mielessä. Tätä on hyvä soveltaa kaikkeen elämässä. Kävin tänään Bebesin synnytysvalmennuksessa, ja sielläkin painotettiin, että tärkeintä valmistautumista synnytykseen on luottamuksen kasvattaminen omaan kykyyn hoitaa synnytys luonnollisesti, kivuttomasti, pelottomasti. Tähän auttaa tiedon hankkiminen synnytyksen kulusta yleensä ja mahdollisuudesta synnyttää täysin luonnollisesti ja lempeästi, sekä esimerkiksi synnytyskertomusten lukeminen ja sitä kautta voimaantuminen. Naiset ovat synnyttäneet tuhansia vuosia, miksi se olisi minulle jotenkin erityisen haastavaa, kivuliasta tai vaarallista?


Satunnaisia muistiinpanoja ja ajatuksia tilaisuudesta:

- "Selkäsynnytys" tarkoittaa sitä kun vauva on väärinpäin, eli selkä äidin selkää vasten. Silloin se painaa äitiä enemmän, aiheuttaa selkäkipuja yrittäessään kääntyä ja vaikeuttaa synnytystä koska sen pitää kääntyä koko kierros ennen ulospääsyä.
Syntymää edeltävinä aikoina ei ole hyvä makoilla selällään esim. sohvalla, sillä silloin vauva ei käänny "oikeinpäin" vaan jää helposti selkä äidin selkää vasten. Parempi olisi olla pystyssä, konttausasennossa tai etukumarassa.

- Vauva ei synny yhdessä asennossa ulos, vaan sen täytyy kääntyä synnytyksen edetessä. Siksi naisen on hyvä liikkua synnytyksen aikana. Lantioluut antavat periksi ja häntäluu pullistuu taaksepäin. Lantionpohjanlihakset auttavat vauvaa kääntymään synnytyksen aikana. Epiduraali lamaa nämä lihakset, jolloin lihakset eivät auta vauvan kääntymistä ja synnytys vaikeutuu.

- Synnytystä edistää liikkuminen, lantion keinuttelu. Luonnollisin synnytysasento toinen polvi maassa, toinen jalka edessä maassa, jolloin äiti voi itse ottaa lapsen kiinni kun se syntyy. Kaikki pystyasennot hyviä tai konttaus, etukumara.

- Selällään makaaminen tai puoli-istuva asento on huonoin ja epäluonnollisin mahdollinen asento synnyttää. Silloin häntäluu ei pääse joustamaan taaksepäin ja vauva ei mahdu kunnolla ulos --> joudutaan käyttämään enemmän välilihan leikkausta, imukuppia yms.

- Synnytyskipu on positiivista kipua, jolla on tarkoitus! Se ohjaa naisen asentoihin, jotka edesauttavat synnytystä ja näin helpottavat kipua. Luota siis omiin tuntemuksiin ja liiku niiden mukaan. Liikkuminen auttaa synnytystä. Kipu myös herättää vahvat hormonipurkaukset, jotka vauhdittavat synnytystä (oksitosiini) ja helpottavat kipua (endorfiini).

- Oksitosiini on päähormoni, joka säätelee koko toimitusta. Se on mielihyvähormoni, joka tarvitsee kunnolla toimiakseen hyvät olosuhteet: äidin rentous, luottamus, rauhallinen tila, miellyttävät olosuhteet. Endorfiini on luonnon oma kivunlievityskeino. Sitä erittyy synnytyksen aikana, se aiheuttaa euforian, endorfiinihumalan, jossa kadottaa ajan ja paikan tajun.

- Oksitosiinitiputus toimii ihan eri tavoin kuin luonnollinen hormoni. Se nopeuttaa ja vahvistaa supistuksia (käynnistää synnytystä). Silloin niiden väliin ei jää luonnollisen pituista palautumisaikaa. Supistusten välisenä aikana vauva ottaa happea, ja koska oksitosiinitipassa väli on lyhentynyt, vauva ei saa välttämättä tarpeeksi happea --> voi tulla rytmihäiriöitä ja ongelmia lapselle. Oksitosiinitipan luonnollisena korvikkeena synnytystä voi käynnistellä nousemalla ylös, kävelemällä, tanssimalla tai veteen menemisellä.

- Adrenaliini erittyy uhkaavassa tilanteessa ja keskeyttää synnytyksen. Jos äidille tulee esimerkiksi kylmä, pelottaa yms. adrenaliinin eritys varmistaa ettei synnytys etene. Esimerkiksi automatka sairaalaan voi aiheuttaa tämän. Kotona hyvin alkanut synnytys keskeytyykin ikävän automatkan aikana. Siksi sairaalaan tulisi lähteä vasta tarpeeksi myöhään kun synnytys on varmasti jo pitkällä käynnissä.

- Suurin puute Suomessa: ei ole ollenkaan luonnollisen synnytyksen yksiköitä. On täysin tuurista kiinni onko vuorossa olevalla kätilöllä kokemusta luonnollisista synnytyksistä, tai halua ja taitoa toteuttaa sellaista. Ulkomailla monessa maassa sama kätilö seuraa koko raskauden ajan, ja voi valita birthing centerin, jossa kätilöt ovat erikoistuneet luonnollisiin synnytyksiin.

-Tärkein kivunlievityskeino: ympäristön rauhallisuus ja yksityisyys, miellyttävyys, kosketus, hellyys tukihenkilöltä. (omat hormonit hoitaa silloin kivunlievityksen).

- Tärkein kropan osan synnytyksessä: aivot, jotka tuottavat hormoneja, jotka hoitavat synnytyksen juuri niin kuin kuuluu.

- Synnyttävä äiti ei ole potilaana sairaalassa, vaan asiakkaana. Sinulla on oikeus luoda itsellesi oikeat olosuhteet, vaatia esimerkiksi hiljaisuutta ja turhien ihmisten poissa pysymistä, mahdollisimman vähiä tutkimuksia ja toimenpiteitä ja mahdollisuutta liikkua vapaasti omien tuntemusten mukaan.

Lopuksi vesisynnytyksen etuja:

- Vesi on voimakkain kivunlievittäjä, ja silti se voimistaa supistuksia.
- Säästää äidin energiaa, siinä on helppo vaihdella asentoja sillä vesi kantaa painoa.
- Se voimistaa hormoneja, mutta vähentää adrenaliinintuotantoa.
- Vesi pehmentää kudoksia, jolloin väliliha joustaa paremmin (erittäin vähän välilihan leikkauksia tarvitaan vesisynnytyksissä!)
- Se on lempeä lapselle kun hän syntyy lämpimään veteen, eikä kylmään ilmaan.

2 kommenttia:

  1. Pakko vielä tähänkin laittaa kommenttia :) Jäin vielä miettimään sitä, kun taisit kertoa, että äidit "repeää", kun synnytystä yrittää jarrutella tms. Nytkin oon Facebookissa kauhistellut synnytyskommentteja, kun naiset kertovat, että kyllä se muutamassa viikossa helpottaa, nappaat vaan kipulääkettä ja makaat siellä sohvanpohjalla. Muutama viikko synnytyksen jälkeen oikeesti kipeenä!!

    Jos en kivuttomiin synnytyksiin ite yltänyt, niin ei tikin tikkiä onneksi tarvittu, eikä oikeasti tuntunut synnytyksen jälkeen enää missään. Voisin kuvitella, että lääkkeettömyydellä oli tässä osansa ja jollain mielikuvaharjoitteilla etukäteen. Eli antaa kropan tehdä tehtävänsä ja tilanteen viedä. Onnea sulle sitten tulevaan synnytykseen, tosiaan positiivisella mielellä jo saavuttaa paljon :)

    "Siksi sairaalaan tulisi lähteä vasta tarpeeksi myöhään kun synnytys on varmasti jo pitkällä käynnissä." < Jos on pidempi matka, kuten mulla, kannattaa lähteä ajoissa. Jos on suvussa äidin puolella (mummo, isomummo..) taipumus nopeisiin synnytyksiin, kannattaa lähteä ajoissa. Itse soitin ambulanssin heti, kun lapsivedet meni tai heti ekojen supistusten alettua. Enkä yhtään liian aikaisin. Toisillahan supistelee piiiitkään ennenkuin mitään tapahtuu, mulla supistukset alkoi tulla heti muutaman minuutin välein. Eli tuokin on niin yksilöllistä, milloin kannattaa lähteä..

    VastaaPoista
  2. Joo varmasti yksilöllistä, mutta luulen, että sinä tai sukusi olette kyllä enemmän se poikkeus :D
    Yleinen sääntö nimittäin ensisynnyttäjillä on, että vielä synnytysten alettua puuhaillaan kotona aika pitkäänkin, ja sairaalaan lähdetään vasta kun äiti on jo sellaisessa mielentilassa, ettei mikään muu enää kiinnosta, esimerkiksi se, lähteekö sinne aamutakissa ja hiukset likaisina, tai sitten 5-1-1 sääntö eli, että supistuksia on tullut 5 minuutin välein, 1 minuutin pituisina jo 1 tunnin ajan! Eikä silti ole kiire, sillä synnytys kuitenkin yleensä sen matkan ajaksi menee "tauolle" juuri adrenaliinin vuoksi.
    Useimmilla tähän tilaan pääsemiseen menee kai vähintäänkin useita tunteja, puoli päivää tai jopa vielä kauemmin. Ekojen supistusten tultua heti lähteminen olisi siis melkeinpä kellä tahansa ensisynnyttäjillä hätävarjelun liioittelua :)

    Mutta kuten todistat niin poikkeus kai vahvistaa säännön! :)

    VastaaPoista