tiistai 12. kesäkuuta 2012

Medikalisoitunut synnytys

Bebesinfo.fi sivuilta löytyy paljon lukuja, jotka kenties kertovat suomalaisten synnytyssairaaloiden tasosta, tai ainakin niissä tapahtuvista synnytyksistä jotain.

Tässä Bebesinfon facebook-sivuilta poimittu kuva ja teksti:


"Epiduraali- ja spinaalipuudutusten käyttö on yleistynyt Suomessa viimeisen 20 vuoden aikana roimasti. Nyt jo kolme neljästä ensisynnyttäjästä saa puudutteen. Miksi sitten esimerkiksi Uudessa-Seelannissa äidit tarvitsevat kolme kertaa vähemmän puudutteita?

Siksi, että siellä on käytössä yksi maailman laadukkaimmista synnytyksenhoitomalleista, jossa synnytyksen hoitavat kätilöt tutustuvat heti raskauden alkumetreillä äitiin ja jakavat koko raskauden ajan tietoa normaalista fysiologisesta synnytyksestä ja lääkkeiden ja toimenpiteiden todellisista vaikutuksista synnytyksen kulkuun ja äidin ja vauvan terveyteen.

Suomen korkea puuduteprosentti ei siis kerro synnyttäjien matalasta kipukynnyksestä, vaan riittämättömästä synnytysvalmennuksesta ja äideiltä puuttuvasta mahdollisuudesta jatkuvaan hoitoon tutun kätilön kanssa."
Meillä ilmeisesti kaikissa sairaaloissa käytetään huomattavasti WHO:n suosittelemia määriä enemmän kaikenlaisia lääketieteellisiä interventioita synnytyksissä, kuten sikiökalvojen puhkaisuja, keisarinleikkauksia, välilihanleikkauksia, oksitosiinipiikkejä joko synnytyksen käynnistämiseksi tai istukan ulossaamiseksi nopeammin, erilaisia kivunlievityksiä yms.

Kuulostaa aika ikävältä. Ei kuitenkaan pysty hämmästymään kun miettii miten medikalisoitunut koko meidän yhteiskuntamme on. Kaiken perusteella mitä tässä nyt lyhyen ajan sisällä olen kuullut ja lukenut, niin se miten synnytys kulkee ja miten äidin toiveet toteutuvat on suurimmaksi osaksi kiinni kätilöstä. Siitä, kuinka kätilö on omaehtoisesti perehtynyt erilaisiin asioihin ja mikä on hänen tyylinsä ja tapansa. Enemmän siis vaikuttaa kohdalle sattuva kätilö kuin esimerkiksi valittu synnytyspaikka. En tiedä vielä millä lailla kätilö määräytyy, saako häntä tavata etukäteen kuinka monesti ja onko mahdollista vaikuttaa itse kätilön valintaan. Kaikki tämä selviää tietysti myöhemmin, täytyy tietysti luottaa siihen, että itse hyvällä asenteella vetää puoleensa omanlaisensa ihmisen apuriksi :)

2 kommenttia:

  1. Varmaankin riippuu sairaalastakin, mutta eihän ihan tavissairaalassa kätilöään voi valita tai tavata etukäteen, kun ei tiedä, onko hän työvuorossa juuri tuolloin! Mutta kai sekin on jossain paikassa mahdollista. Omissa synnytyksissä hyvä kun kätilöjä edes nähtiin, ja vaikka synnytykset oli nopeita, ainakin yhdessä synnytyksessä kätilön vuoro vaihtui kesken synnytyksen.

    Eipä kätilöstä hirveesti omalla kohdalla muuta hyötyä ollut kuin tietty ponnistusvaiheessa ja sen jälkeen, ja kyllä olis orpo olo ollut ilman miestä synnytyksessä. Silti heille kaikille täydet pisteet, heidän työ nyt vaan on mitä on, tai siis työn puitteet, kun eivät repeä joka paikkaan. Meilläpäin ainakin on sairaala ihan täynnä aina synnyttäjiä..

    Medikalisoitumisesta olin kiitollinen siinä vaiheessa, kun viimeisessä synnytyksessä kaikki ei mennytkään ihan nappiin, ja vauva kiidätettiin heti lastenosastolle. Silloin kiitin, että ollaan oikeesti sairaalassa missä on kaikki valmiina ja mietin, miten olis käynyt, jos olisin jäänyt kotiin synnyttämään (no ei se käynyt mielessäkään, en todellakaan haluaisi kotona synnyttää!!). Nyt kaikki loppui parhain päin, mutta ilman heti saatavaa apua tilanteesta olisi voinut tulla pahakin.

    Voi olla, että itellä olisi ollut helpompi synnyttäää epiduraalilla, mitä en tietenkään olisi halunnutkaan (enkä olis saanutkaan, kun synnytykset oli nopeita). Toisilla synnytyskivut taas on siedettävämpiä. Vaikka kivut oli oikeesti mulle tuskaa, niin heti synnytyksien jälkeen olin kuin mitään ei olisi tapahtunut, ei tuntunut missään ja pystyin heti istumaan, kävelemään, ei ollut mitään kipuja alapäässä. Mieluummin noin päin, kun omassa huoneessani kaikki muut vaikeroivat synnytyksien jälkeen.. o.O

    Meillä ainakaan ei ollut minkäänlaista synnytysvalmennusta, siis ei käyty läpi asentoja, hengitystekniikoita tai mitään. Ehkä olisi pitänyt itse ottaa noista asioista aktiivisemmin etukäteen selvää, mutta toisaalta oppeja tai ihanteita ei välttämättä pääse toteuttamaan. Ja jos heti laitetaan sydänkäyrät ja johdot ja mitä näitä on itseensä kiinni niin ei siinä paljoa liikuskella tai kylkeä käännellä tai muuta.. Toisaalta tuollainen interventiokaan ei oo kiva, toisaalta voi pelastaa sekä äidin että vauvan hengen, tai ainakin vauvan, jos vaikka sydänäänet laskee tai pitää tehdä jostain syystä hätäsektio tai muuta.

    Luomusynnytys ja lääkkeetön ja "interventioton" synnytys on kaunis ajatus ja ihana asia niin pitkään kuin synnytys on luonnollinen, mutta kiitos lääketieteelle siinä tilanteessa, kun jotain odottamatonta tapahtuu.

    Ps. Onneksi meillä sentään ei saa valita vauvansa syntymäpäivää, kuten jossain isossa maailmassa, missä varataan aika synnytykseen: haluan sen syntyvän maanantaina, joten laittakaas meidän synnytyksen käynnistys sinne kalenteriin tuohon kohtaan..

    VastaaPoista
  2. Kyllä olen tietysti samaa mieltä tuossa, että en itsekään synnyttäisi kotona, koska sen vuoksihan sairaalat ja niissä tehtävät toimenpiteet on kehitetty, että jos jokin menee pieleen niin ne ovat käytettävissä! Ja siinähän se pointti onkin, että kaikenlaisia toimenpiteitä pitäisi käyttää JOS joku menee pieleen, kun nyt ne ovat pikkuhiljaa lipuneet niihinkin synnytyksiin, jotka voisivat hoitua ihan luonnollisesti :)

    Olen ymmärtänyt kaiken lukemani perusteella nyt, että se suurin hyöty erilaisista valmennuksista on se, että nainen ymmärtää paremmin sen kuinka synnytyksen kuuluu luonnollisesti mennä eli on jo ennalta sellainen selkeä kuva mitä siinä tulee tapahtumaan. Sitä kautta poissa ovat jännitys ja pelko tilannetta kohtaan, ja kun nainen ei jännitä, vaan päinvastoin toimii yhteistyössä oman kroppansa kanssa saadakseen sen lapsen ulos niin kaikki tapahtuu lempeästi, jopa kivuttomasti. Ongelmia sekä lapselle, että äidille siis syntyy eniten siitä, että kun äiti jännittää, hänen kroppansa vastustaa tilannetta, jolloin hän ei osaa ponnistaa oikein (tarpeeksi kovaa/hiljaa/hitaasti/reippaasti), tai hengityksellä auttaa ja rentouttaa itseään. Silloin kohdunsuu ei avaudu luonnollisesti koska jännitys estää sitä, ja paikat repeävät koska niiltä ikäänkuin estetään se luonnollinen lempeä venyminen. Silloin helpommin vauvallekin tulee ongelmia, rytmihäiriöitä yms.

    Ajattelin aiemmin ihan vaan kaiken kuullun perusteella, että synnytyksen "kuuluukin" sattua ihan helvetisti ja kaikkien paikkojen revetä ja koko tilanteen olla kunnon koettelemus. Ja toki tällainen ajatus aiheuttaa pelkoa sitä tilannetta kohtaan! Nyt onneksi kun olen lukenut näitä juttuja jonkun verran, ja ymmärtänyt, että synnytys voikin hoitua lempeämminkin, niin pelko on kyllä hälvennyt reippaasti.

    Tietenkään ei voi tietää mitä itselle tulee käymään, mutta jos perehdyn asiaan kunnolla ja suunnittelen sen päässäni valmiiksi niin, että kaikki tulee menemään täydellisesti, niin varmasti pystyn olemaan rennompi ja mahdollisuudet ovat, että kaikki menee huomattavasti paremmin :) Mielikuvaharjoittelua! ;)

    VastaaPoista