Lapsenhoitaja

Saimme vihdoinkin aikaiseksi hommata itsellemme täällä kotiapulaisen, tai tässä tapauksessa ennemminkin lastenhoitajan. Yleensä nuo kotiapulaiset hoitaa kaiken mahdollisen työn mutta minulla ei ole mitään siivousta ja pyykkäystä vastaan, jos joku vaan katsoo sillä aikaa kun Mimmi leikkii pihalla. Siivousta tylsempää on kävellä 10 tuntia päivässä ulkona lapsen perässä ja katsoa kun se leikkii. Muutama tunti on tosi jees, mutta sitten aika käy vähän tylsäksi, varsinkin kun Mimmi ei pysy yhtään paikallaan niin, että voisi itse istua vaikka alas lukemaan jotain samalla häntä vahtiessa, vaan koko ajan on juostava ympäri pihaa. Tämä johtuu osaksi siitäkin, että joudun koko ajan pysymään ihan lähietäisyydellä hänestä "suojellakseni" häntä yli-innokkailta syliin ottajilta ja poskien puristelijoilta. Onneksi Mimmi pääsi yli aiemmasta pelostaan (lue postaus täältä), mutta edelleen hän ärsyyntyy hyvin nopeasti kun sekä vieraat aikuiset, että nuo lapsikaverit ovat jatkuvasti repimässä häntä käsistä tai poskista tai nostamassa syliin.

Täällä on työvoima niin halpaa, että kenellä tahansa ulkomaalaisella on varaa palkata kotiapua. Meille tuli apulaiseksi nuori tyttö jostain lähikylästä joten hän ei puhu lähes ollenkaan englantia. Hänen tärkein työtehtävänsä on leikkiä Mimmin kanssa eli kävellä hänen perässään tuolla pihalla tai viihdyttää häntä tässä kotona illalla auringonlaskun jälkeen. Tämän lisäksi hän saa omien ruokiensa lisäksi välillä tehdä sen verran enemmän ruokaa, että mekin tai ainakin Mimmi voi myös syödä niitä.

Vaikka en vaadi häntä siivoamaan, pesemään pyykkiä, huolehtimaan Mimmin ruokailuista, nukkumisista tai muistakaan asioista, niin on tämä elämä vaan tosi helppoa ihan vaan kun on joku, joka leikkii tuon lapsen kanssa niin, että itse saa ihan rauhassa joogata, käydä salilla ja ihan vaikka syödä.

Lapsenhoitajan tulon myötä opin taas uusia juttuja nepalilaisesta kulttuurista. Ensimmäisenä päivänä nimittäin heti aamupäivästä annoin hänelle vapaata ja sanoin, että käy syömässä ja lepää. Ei tullut mieleenkään, että sillä aikaa kun minä lähdin Mimmin kanssa ulos leikkimään, "anoppi" olikin pistänyt tytön siivoamaan koko heidän talonsa, pesemään heidän pyykkinsä, tekemään ja tuomaan heille teetä ja kaiken lisäksi vielä kertonut tälle, että hän ei sitten ole samanarvoinen kuin me muut, eikä siis saa syödä keittiön pöydän ääressä, vaan lattialla(!!). (Kuulemma tämä on normaali käytäntö täällä...). En edes saanut tietää tätä kuin vasta illalla, koska tyttö ei kertonut tästä minulle. Ihmettelin vaan kun yritin patistaa häntä syömään ja tarjota kaikkea mutta hän ei halunnut mitään ottaa vastaan. Voitte kuvitella, että hiukan "hermostuin" kun kuulin anopin tekosista illalla. Itselle kun jo se, että pyytäisin toista keittämään itselleni kahvia tuntuisi käskyttämiseltä.

Iltaleikit juuri ennen nukkumaanmenoa.

Tulipahan selvitettyä heti alkuunsa, että hän tekee täällä töitä minulle ja miehelleni, eikä kenenkään muun pyyntöjä tarvitse kuunnella.  Täällä pidempään asunut ystävä kertoi, että heillä jopa alakerran vuokralaiset olivat yrittäneet käskyttää hänen kotiapulaistaan! Kaikenlaista. Vaikka ei tämä ihan helppoa ole kumminkaan päin, meillä länsimaalaisilla on niin totaalisen erilaiset tavat hoitaa lapsia ja kotia, sekä ylipäätään ajatella asioista, että vaatii kyllä sopeutumista puolin ja toisin tällainen työsuhde :)