sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Kulttuurieroja: Lyömisestä ja fyysisyydestä

Psykologi Sinkkosen luennolla ainoa suora ohje lasten kasvatukseen oli tämän uutisen mukaan: Älä anna lapsen lyödä itseäsi. Tärkeä asia ja meillä Suomessa täysin ymmärrettävä, onhan lapsenkin lyöminen nykyään laissa rangaistava teko.

Mimmin ikäisillä lapsilla tuntuu olevan aika tyypillistä muiden lyöminen ja sillä lailla ehkä myös omien rajojen ja muiden reaktioiden testaaminen. Kiintymyysvanhemmuus-ryhmässä facebookissa aiheesta keskusteltaessa parhaat ohjeet tämän käytöksen kitkemiseen olivat lapselle jonkin vaihtoehtoisen tekemisen ohjaaminen (esim. pehmoeläinten lyöminen) ja lyömisen järjestelmällinen "tuomitseminen" ja selitys miksi ("Lyöminen sattuu, silitä mieluummin"). Suomessa meille on itsestäänselvää, että lapset eivät saa esimerkiksi lyödä toisia lapsia leikkiessä vaan siihen puututaan aikuisten toimesta.

Täällä Nepalissa asia ei olekaan vaan ihan niin yksinkertainen. Täällä lyöminen on sekä sallittua, että erittäin tavallista, jopa arkipäiväistä. Lyöminen ei ole iso juttu, vaan täysin normaali tapa esimerkiksi kouluttaa lasta tai eläimiä. Tilanteessa, jossa Suomessa lasta kielletään tai torutaan (tai fiksumpien oppien mukaan selitetään ja opetetaan), täällä lyödään. Suomessa koiria talutetaan makupalapussi taskussa koulutuksen vuoksi, täällä koiria talutetaan keppi toisessa kädessä. Välillä suoraan sanoen kiehuttaa kun näkee ihmisten lyövän esimerkiksi koiranpentuja tai Mimmin kokoisia lapsia.

Ystäväni muutti Nepaliin lapsensa kanssa muutamia vuosia sitten ja joskus silloin pohdimme, että kuinka paha juttu on jos (tai kun) tätä suomalaista lasta sitten täällä lyödään esimerkiksi koulussa. Lapsen lyömisessä kai pahinta on se, että lapsen luottamus koko maailmaan horjuu, jos ne ihmiset, joihin hänen pitäisi voida ehdoitta luottaa ja joiden pitäisi olla se pomminvarma turva, ovatkin niitä joilta pitäisi päästä turvaan. Hirveä ristiriita lapselle, jos se ainoa vankkumaton (henkinen) turva maailmassa onkin yhtäkkiä uhka, eikä mitään muuta turvaa ole. Mietimme, että jos lasta kuitenkin lyö joku ulkopuolinen, ei oma vanhempi, niin tämä ei horjuta samalla lailla sitä perusturvaa, koska lapsi voi yhä tulla pakoon vanhemman luo, joka siis on yhä vankkumattomasti luotettava.

Nyt oman lapsen kanssa täällä tajusin, että onkin kyse suuremmasta asiasta. Kuinka opettaa lapselle, että lyöminen tai väkivalta ylipäätään on väärin, kun hän näkee päivittäin sen olevan täällä normi? Vaikkei häntä kukaan löisi, miten hän oppii, että muiden ihmisten lyöminen on ehdottoman väärin kun hänen ympärillään olevat ihmiset mätkivät ja potkivat toisiaan jatkuvasti? Täällä ihmiset myös ihan kirjaimellisesti opettavat Mimmin lyömään, ottamalla häntä kädestä kiinni ja lyömällä sillä itseään. Koska ilmeisesti on hauskaa kun pieni vauva yrittää lyödä aikuista.

Entä kenen mielestä on hauska vitsi teeskennellä lyövänsä lasta? Kohottaa siis kättä ja ottaa tuima ilme naamalle ja teeskennellä mäjäyttävänsä kunnolla? Ei minun mielestäni. Täkäläisten mielestä on. Sekä aikuisten, että myös niiden lasten, joita uhataan lyödä. Olen nähnyt lapsien nauravan kippurassa täällä kun aikuinen leikkii potkaisevansa jotain lasta, tai ottavan lasta kiinni ja teeskentelevän lyövänsä tätä. Voiko sellainen vahingonilo olla geeneissä? Myös Mimmi nimittäin pitää sitä hauskana. Tosin hän (onneksi?) kyllä ahdistuu tai ainakin huolestuu kuitenkin hiukan siitä kun isommille lapsille tulee riitaa ja he oikeasti lyövät ja potkivat toisiaan.

Mimmi leikkii täällä päivittäin pihan lapsien kanssa, joille on täysin normaalia selvittää välejään lyömällä ja potkimalla. Isommat lapset ojentavat pienempiä lapsia jatkuvasti lyömällä ja myös samanikäiset ystävykset saattavat sanaharakkaa käydessään samalla potkia ja lyödä toisiaan. Ja sitten homma jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tähän mennessä kukaan ei ole vielä lyönyt Mimmiä (luultavasti siksi, että olen aina paikalla) vaikka useaan kertaan hänen tehdessään jotain "pahaa" (esimerkiksi heittäessä ruokaa maahan tai meinatessa kaataa lasin) aikuiset kohottavat kättään lyömisasentoon ja näin kai antavat hänen ymmärtää, että hän teki jotain väärin. Suomessa samassa tilanteessa sanoisimme, että "Ei tunnu kivalta kun heität ruokaa maahan, sen olisi voinut vielä syödä". Täällä tuon lauseen korvaa se lyömisellä uhkaava käsi ja tuima ilme.

En ole vielä oikein keksinyt, että millä keinolla opettaa Mimmille kuinka väärin toisen ihmisen lyöminen on jos asumme täällä. Varsinkin kun hän nyt jo on oppinut, että nepalilaisten mielestä on hauskaa kun hän lyö heitä.

Nyt kun olemme tällä reissulla kuitenkin vain tämän kevään, niin tällä hetkellä mietin eniten, että millä lailla hän tulee leikkimään suomalaisten lasten kanssa kun palaamme Suomeen kesällä. Täällä kun nuo leikit ovat hurjan paljon rajumpia ja fyysisempiä. Isommista lapsista on hauskaa, jos Mimmi esimerkiksi työntää heitä kovaa mahasta tai yrittää lyödä. Voin vaan kuvitella Suomessa miten muut lapset reagoivat kun Mimmin kontaktin otto uusinkiin lapsiin on hyvin fyysistä. Jo alle yksivuotiaana Suomessa muita lapsia tavatessa Mimmi oli usein se, joka meni reippaasti ottamaan tavarat toisilta lapsilta ja keskelle muiden leikkejä. Yleensä suomalaiset lapset reagoivat vaan väistämällä ja luopumalla tavaroistaan, harvoin kukaan edes sanoi Mimmille vastaan. Täällä taas Mimmin käytös on normaalia ja jopa lievimmästä päästä. Rajuimmat lapset vievät täällä minultakin tavarat käsistä ja joudun jopa aikuisena pitämään ihan fyysisesti puoliani (tai Mimmin puolia) kun olen näiden lasten leikeissä mukana. Lapset saattavat esimerkiksi ottaa minulta tai Mimmillä olevan lelun käsistä rajustikin eivätkä todellakaan anna sitä pelkällä pyytämisellä takaisin.

Kaksi täysin eri maailmaa. Nyt vasta ymmärrän, mitä mieheni tarkoitti kun hän seurustelumme alkuaikoina sanoi, (vaikka erittäin lapsirakas onkin) ettei tiedä miten länsimaisten lapsien kanssa pitäisi olla kun ne käyttäytyvät niin eri tavalla kuin nepalilaiset... Ristiriitaista on se, että mies käyttäytyy Mimmin kanssa joka suhteessa kuin minäkin, eli länsimaisesti. Hän ei esimerkiksi koskaan leiki lyömisleikkejä tai uhkaa lyömisellä, ja puolustaa Mimmiä muilta nepalilaisia, jotka yrittävät liian innokkaasti ottaa syliin vaikka hän ei tahdo. Sitten hän kuitenkin itse käyttäytyy nepalilaisia lapsia kohtaan tasan samalla tavalla kuin kaikki muutkin nepalilaiset!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti