Rytmi

Ajattelin pitkään, ettei meillä ole mitään tarvetta rytmille, vaikka sitä usein pidetään niin hirveän tärkeänä heti vauvasta. Rytmistä tulee itselleni usein ensimmäisenä sellainen negatiivinen mielikuva, että lapsen täytyy nukahtaa tiettyyn aikaan, ja häntä nukutetaan vaikka siinä menisi kaksi tuntia koska rytmi. Tai tosi tarina: lapsi pakotetaan syömään ruoka-aikana ja sitten ruoka-aikojen välissä ei saa mitään, vaikka olisi nälkä, koska rytmi.

Meidän rytmit heittelivät koko ensimmäisen vuoden, vaikka yöunien ja päiväunien pituudet ovatkin aina pysyneet suht samoina ja usein jopa olleet säännöllisiä tietyn aikaa kerrallaan. Koko ensimmäisen vuoden Mimmi nukkui noin 10 tunnin yöunet, ainoastaan nukkumaanmenoaika sahasi kahdeksasta yhteentoista tilanteiden mukaan. En kokenut tätä koskaan ongelmaksi, Mimmi vietiin nukkumaan silloin kun hän näytti väsyneeltä.

Nyt kuitenkin jo pidemmän aikaa, unikoulusta lähtien, ollaan menty melkoisen tarkalla rytmillä: yöunet 21-08.30 ja kahden tunnin päiväunet klo 13-14 alkaen. Ja tiedättekö mitä? Tämähän on yllättävän mukavaa! Nyt ei tarvitse illalla odottaa ja arvuutella, että milloin lapsi näyttää väsyneeltä, tai nukutella turhaan ja huomata sitten, että ei se nukahdakaan, mennään takaisin valvomaan. Nyt voi katsoa kellosta, että kello on yhdeksän, pestään hampaat ja mennään sänkyyn. Ja vaikka Mimmi olisi ihan riehakkaalla tuulella vielä ja iloinen, hän nukahtaa silti aina heti syötyään. Se on tasan imetys, kyljen kääntö ja hyvää yötä. Alle vartti ja ulkona makuuhuoneesta. Ihanaa!

Eikä päivätkään hullumpia ole kun voi suunnitella, että jos on vaikka ajettava jonnekin autolla niin sen voi ajoittaa sopivasti lapsen päiväuniaikaan. Tai jos jotain kotihommia niin tulen kotiin ennen päiväuniaikaa ja teen hänen nukkuessaan.

On tämä rytmi sittenkin aika hieno asia kun se on olemassa. Vaikka en kyllä tiedä olisiko sitä voinut tekemällä itse luoda aiemmin vaikka olisin yrittänytkin. Olen kuitenkin iloinen, että nyt se on meille ihan vahingossa muodostunut.