Isäunikoulu

Syksyllä oli muutamia pätkiä kun Mimmi heräili monta kertaa yössä hampaiden tulon vuoksi. Osasyynä saattoi olla, että kävin työharjottelussa ja imetysvälit saattoivat päivisin venyä tosi pitkiksi tai melkein unohtua imetys kokonaan ja hän taisi tankata sitten yöllä maitoa senkin edestä.

Kun lopetin työt niin panostin erityisesti siihen, että muistin tarjota maitoa monta kertaa päivässä. Yöimetyksetkin vähenivät samaa tahtia. Yöheräily ja siihen väsyminen pisti pohtimaan josko jotain lempeää unikoulua voisi ruveta pitämään.

Harjoittelujen jälkeen ja öiden palauduttua normaaleiksi (vain muutama syöttö yössä) pohdimme, että Mimmi rupeaisi olemaan valmis pieneen unikoulukokeiluun. Merkkeinä valmiudesta pidin sitä, että hän oli jo muutamia kertoja nukahdellut illalla lattialle tai syöttötuoliin tai sängyssä ilman imetystä ihan omasta aloitteestaan. Hyvin usein kävi niin, että hän syömisen jälkeen käänsi kylkeä ensin ja nukahti sitten. Myös useita kertoja oli käynyt niin, että makuuhuoneesta kuului pieni huuto tai parkaisu, mutta hän nukahtikin uudelleen ennen kuin ehdin paikalle. Hän siis itse rupesi oppimaan nukuttamaan itsensä ilman apua noin 11 kk iässä.

Ollessani harjottelussa lähdin aamulla 05.30 sängystä. Mimmi heräsi yleensä aina kuuden aikoihin, ja kuulin olohuoneesta kuinka hän aloitti itkun. Poikkeuksetta itku loppui kuitenkin aina kymmenissä sekunneissa. Totesin siis, että hän nukahtaa isän kanssa jopa paljon helpommin kuin minun kanssani ja looginen vaihtoehto oli siis kokeilla "isäunikoulua". En tiedä onko tämä varsinainen termi, mutta tarkoittaa sitä, että lapsi nukkuu isän kanssa ja äiti vaikka sohvalla.

Meillä toteutus meni niin, että nukuimme joko minä isän takana piilossa, eli järjestys seinästä lapsi, isä, minä tai sitten minä ensimmäisinä öinä sohvalla. Nopeasti siirryin kuitenkin nukkumaan patjalle sängyn viereen. Tämä toimii paremmin siksi, että sängyssä isän takana olen kyllä tarpeeksi kaukana, ettei Mimmi ehkä haista maitoa mutta jos hän herää ja huomaa minut, niin hän ei rauhoitu isän kanssa. Jos hän ei näe minua niin hän rauhoittuu isän kanssa hetkessä. Patja sängyn vieressä on siitä hyvä, että kun hän herää aamulla 5-6 aikaan niin isän on helppo vain ojentaa hänet minulle lattialle imetettäväksi.

Tämä unikoulu on toiminut meillä ihan loistavasti. Selvästi Mimmi oli valmis nukkumaan yön yli, sillä hän nukkui heti ensimmäisenä yönä klo 21-05 heräämättä. Tämän jälkeen hän on saattanut joinain öinä herätä kerran tai kaksi, jolloin isä nukuttaa hänet hyvin nopeasti uudelleen.

Olemme nyt jo kolmisen viikkoa nukkuneet pääasiassa niin, että Mimmi ja isä nukkuvat sängyssä ja minä patjalla sängyn vieressä. Mimmi nukkuu yleensä heräämättä 05-06 asti aamulla, jolloin otan hänet viereen imetykseen ja nukumme noin klo 09 asti muutamalla imetyksellä.

Muutamia öitä olen nukkunut Mimmin vieressä ja silloin hän yleensä herää useamman kerran yöllä ja yleensä joudun imettämään ainakin kerran jo keskiyön aikaan. Elättelen toivoa, että hän oppisi nukkumaan minunkin vieressäni 8 tuntia heräämättä...

Jännä sivuvaikutus tällä "unikoululla" on ollut se, että Mimmi jätti samantien toiset päiväunet pois! Hän on nyt nukkunut joka päivä vain yhdet päiväunet. Ehkä hän saa siis itsekin levättyä paremmin yöllä eikä siksi tarvitse enää päivällä toista lepotaukoa! Hän on myös pidentänyt yöuniaan, ehkä päiväunien lyhentymisen vuoksi. Aiemmin hän on nukkunut 2 kk iästä lähtien aina sen 10 h yössä, mutta nyt hän nukkuu 11 tuntia tai jopa vähän enemmän, josta 8 tuntia syömättä. Hän on myös oppinut nukahtamaan helpommin, iltanukuttaminenkaan ei tapahdu välttämättä imettäen vaan hän saattaa syömisen jälkeen pyöriä vähän sängyssä ja kömpiä kainaloon nukahtamaan kuin iso tyttö :)

Olen aina ajatellut, että olen päässyt vähällä koska Mimmi on alusta asti nukkunut 5-6 tunnin pätkiä kuitenkin suurimman osan öistä ja ei ole koskaan roikkunut rinnassa kiinni yöllä tai herätellyt jatkuvasti.  Olin myös miettinyt monesti, ettei meillä ole mitään kiirettä pitää unikoulua vaan jatkan yöimetyksiä niin pitkään kuin lapsi haluaa koska en koe sitä niin raskaaksi. Nyt kuitenkin kun pidimme tämän "unikoulun", niin yhtenä iltana kun olin laittanut hänet nukkumaan väsytti itseäkin ja mietin, että miksi edes siirtyisin tuohon patjalla kun olisi ihana jäädä tähän lapsen viereen. Sitten ajatus "Joudun heräämään imettämään" ja heti tajusin, että olen oikeasti niin väsynyt heräämään öisin imettämään, että nukun mieluummin siinä patjalla yksin 8 h taukoamatonta unta. En ole oikeasti ajatellut, että väsyttää nämä yöheräämiset kuin ainoastaan hampaiden tulon aikaan kun niitä on ollut vähän enemmän. Ilmeisesti alitajunta ei ole antanut ajatella näin, mutta nyt kun on mahdollisuus nukkua niin voikin yhtäkkiä myöntää itselleen, että kyllä se yöherääminen on rankkaa!

Ajatuksena olin kypsytellyt jo aiemmin tämän Dr. Jay Gordonin mallin tapaista ns. lempeää unikoulua. Tämän mukaisesti olin "päättänyt", ja sanoinkin miehelle, että haluan, että vauva nukkuu aamuviiteen. Ennen sitä hän nukuttaa, mutta klo 05 jälkeen hän voi antaa lapsen minulle imetettäväksi. Meillä onneksi tuo unikoulu menikin niin kivuttomasti, ettei tarvinnut lähteä soveltamaan tällaista askeleittain, mutta jos olisi tarvinnut, niin tämä olisi ollut se malli mitä olisin noudattanut.