Pelottavaa lentomatkailua ja aikaerorasitusta

Olemme saapuneet takaisin Suomeen. Ihan mukavaa olla kotona ja nähdä ystäviä. Ainut pieni miinus on tuo sää... Minulla ei ole koskaan ollut mitään talvea vastaan, mutta nyt vauvan kanssa paljon mieluummin edelleen kantaisin häntä kantorepussa ulkona helposti, mikä ei oikein onnistu tässä säässä ihan niin kevyesti :(

Viimeinen auringonlasku.

Lentomatkat jenkkeihin päin sujuivat oikein mahtavasti kuten kerroinkin. Kuvittelin, että tännepäin olisi vielä helpompaa kun pitkä lento on yölento. No, ei se mennytkään ihan niin. Pitkä lento meni kyllä ihan hujauksessa kun tosiaan nukuimme 9 tuntia ja heräsimme pari tuntia ennen laskeutumista syömään aamupalaa. Vauva oli nätisti ja nukkui niin hyvin, että itsellänikin meni iltaruoka koneessa ohi kun nukuin. Lento Munchen-Helsinki ei sitten ollutkaan ihan niin helppo. Koneessa haisi palaneelle(!) joten jouduimme palaamaan takaisin Muncheniin tekemään hätälaskun ja odottamaan uutta konetta. Hiukan pelotti koneessa tuo palaneen haju, pelkään muutenkin lentämistä! Ja taisi olla kyseessä ihan tosi uhkatilanne, kun Munchenissa meitä odotti kymmenisen paloautoa ja ambulassia, ja iso liuta palomiehiä tuli tarkistamaan konetta.

Lisäodottelu Munchenissa meni oikein hyvin ja vauva pysyi tyytyväisenä siihen asti, kunnes uusi kone pääsi lentoon. Kello oli siinä vaiheessa niin paljon, että uusi lento tapahtuikin yöllä ja snacksin jälkeen koneesta pistettiin kaikki valot pimeäksi. Vauva tietysti tästä suuttui! Hän koki, että häntä yritettiin laittaa nukkumaan vaikka on keskipäivä (San Franciscon aikaa) eikä häntä väsytä. Välttääkseni nukkuvien kanssamatkustajien ärsyttämisen jouduin sitten viettämään noin tunnin vauvan kanssa lentokoneen vessassa, mikä oli ainoa valoisa paikka koneessa. Siellä sitten väänneltiin naamaa peilille ja jumpattiin tunti, huoh. Onneksi vauvallekin kuitenkin tuli väsy ja se suostui ottamaan nokoset loppulennosta ja ehdin istua hetken omalla paikallani ennen laskeutumista...

Myös aikaero tähän suuntaan on vaikeampi saada kiinni. Lähdimme San Franciscosta klo 22 illalla, ja olimme Suomessa klo 04 sitä seuraavana aamuna. (Olisimme olleet klo 23 ilman tuota koneen vaihtoa). Sinnepäin mennessä tarvitsi vain valvottaa vauvaa ensimmäisenä iltana, kun taas tänne tullessa piti yrittää saada hänet nukkumaan aiemmin, mikä on tietysti huomattavasti vaikeampaa, eihän ketään voi pakottaa nukkumaan. Muutama yö meni rytmin kääntämiseen täällä.

Ensimmäisenä yönä nukuimme 06-10 eli vain 4 tuntia. Toisena yönä 03-07.30 ja kolmantena yönä jo 24-07 ja sitten jo klo 23 nukkumaan eli lähes normaalisti. Rytmin kääntö vaati siis vain muutamat lyhyemmät unet. Onneksi minulla oli viikonloppuna vyöhyketerapiakoulutusta, joka pakotti heräämään aikaisin. Muuten voi olla, että olisimme vaan jatkaneet nukkumista iltapäivään saakka, eikä rytmin kääntäminen olisi ollut läheskään näin helppoa. Vauva taisi ottaa tämänkin siirtymän huomattavasti kevyemmin kuin minä, taidan olla tulossa vanhaksi kun ensimmäiset kolme päivää Suomessa tuntui kuin olisin krapulassa.