Aika on kulunut tosi hitaasti ja samalla nopeasti. Ihanaa kun pienestä vauvasta on tullut iso tyttö, joka haparoi jo askelia, leikkii itsekseen, puhuu paljon ja viihdyttää ihmisiä iloisuudellaan. Nautin päivä päivältä enemmän hänen oppiessaan uusia asioita.
Työharjoittelu on mennyt ihmeellisen nopeasti. Aina välillä on ahdistanut, että mitä jos mimmi kuitenkin nyt saa traumoja ja kaipaa minua kotona ja niin edelleen. Sitten menen kotiin ja hän on nauranut koko päivän ja nauttinut ihmisten seurasta tuskin muistellen minua yhtään ja rauhoitun taas :) Ruokakin hänelle maistuu tosin hyvin ja ilman minua hän ei kaipaa äidinmaitoa yhtään. Kaikki muut saavat hänet helposti nukkumaan kuten ison lapsen. On kuitenkin mukava pitää imetys vielä meidän välisenä juttuna, vaikka se ei hänelle ole enää yhtä merkittävä ravinnonlähde kuin pikkuvauvana. En ole huomannut, että maidontulokaan olisi yhtään vähentynyt, vaikken ole pumpannut töissä ollenkaan.
Mimmin hoitajaksi on vaihtunut kummitädin eli siskoni sijasta mummi, syistä jotka löytyvät toisen blogin puolelta. Mummin kanssa mimmi on myös aina viihtynyt mahdottoman hyvin. Ensimmäisenä hoitopäivänä kun tulin kotiin hän tuli hymyillen syliini, mutta heti pienen haluaksen jälkeen ojensi mummille kädet, että haluaa takaisin mummin syliin! :D
Työharjottelu tässä elämänvaiheessa saattaisi olla aika iso stressinaiheuttaja, sekä minulle että (sitä kautta myös) lapselle, joten olen tietoisesti vähentänyt kaikki stressaavat tekijät minimiin. Olen pyhittänyt kaikki illat ja vapaapäivät mimmin kanssa olemiselle. Ainut asia mitä olen tehnyt työn lisäksi ilman häntä on kuntosalilla käynti kaksi kertaa viikossa, missä hän on päässyt leikkimään lapsiparkkiin 45 minuutin ajaksi. Lisäksi olen yrittänyt kirjoittaa joka väliss
ä opinnäytetyötäni, lähinnä töissä tauoilla... Kotona olen keskittynyt olemaan vain mimmin kanssa ja jättänyt siivoukset ja muut vähemmälle, samoin kaverien näkemiset ja muut aktiviteetit. Olemme jopa useamman illan olleet ihan vain kotona, ehkä ainoastaan piipahtaneet lähikaupassa. Lisäksi, koska ruoanteko on minulle yleensä suurin stressi (olen niin mielikuvitukseton keittiössä..) niin olen joustanut omista ihanteistani sen verran, että olen ostanut jo useamman purkin luomupurkkiruokaa mimmille enkä ole stressannut vaikka hoitajat ja isä ovat käyttäneet hänellä pääasiassa Natyn vaippoja kestovaippojen sijaan :)
Ja ehkä se kaikkein tärkein jaksamisen kannalta: kävin ensimmäiset viisi viikkoa nukkumaan mimmin kanssa samaan aikaan kello kahdeksan(!) illalla, ja nyt edelleen olen rajoittanut iltavalvomiseni maksimissaan tuntiin mimmin nukkumaanmenon jälkeen.
Kymmenen päivää jäljellä työharjoittelua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti