tiistai 23. elokuuta 2016

Nepalissa taas!

Olemme olleet nyt viikon Kathmandussa takaisin. Viime kerralla tänne tullessa kirjoittelin, kuinka paikka tuntui heti kodilta ja Mimmi viihtyi täällä niin hyvin, että oli todella vaikea päätös kun jouduimme lähtemään takaisin Suomeen homeongelmien takia.

Tällä kertaa tänne tulo ei ole sujunut ihan yhtä iloisesti, minulta nimittäin. Lapset ovat kyllä sopeutuneet yhtä helposti kuin aina. Mimmi ei ole kertaakaan kaivannut vielä Suomeen vaikka on nyt jo lähes 4-vuotias ja ymmärtää esimerkiksi, että nyt emme näe sukulaisia ja ystäviä pitkään aikaan. Itselleni tämä kerta taas on ollut ensimmäinen kun mietin ihan tosissani ensimmäisenä iltana, että mitähän ihmettä teen täällä toisella puolella maapalloa. Tähän saattoi vaikuttaa esimerkiksi se, että saapuessamme satoi kaatamalla vettä, oli sysipimeää, koko pihamme täällä on täysin myllätty rakennustyömaaksi ja joudumme nukkumaan appivanhempien pienessä sängyssä (josta Mimmi putoaa joka yö, oikeastaan hän on nukkunut vain yhden yön sängyssä ja muut yöt jäänyt lattialle). Pääsin onneksi yli epätoivon ajatuksista aika äkkiä mutta ei täällä vielä mitään hip-hurraa fiiliksiäkään ole ollut.
Kotiovelta kuva: portaat keittiöön..

Asumme nyt edelleen appivanhempieni kahden huoneen talossa ja he nukkuvat varastohuoneessa (argh!). Päivisin olemme täällä tietysti kaikki. Olisi kiva olla ulkona enimmäkseen, mutta täällä on vielä niin polttava aurinko, että suuren osan päivästä se on vaan liikaa. Vaikeaksi tässä asumisen tekee se, että tämä asunto on toisessa kerroksessa, ja keittiö on vielä erikseen sellaisten portaiden päässä, että vähän saa jännittää lasten kanssa jatkuvaa kiipeilyä sinne. Kaikista vaikeinta täällä asumisessa on aina ollut ruokailuasiat, sillä olen todella mielikuvitukseton kokki :D Aiemmin oli kyse vain itsestäni, mutta nyt tietysti lisänä pitäisi pystyä tarjoamaan lapsille terveellistä ruokaa. Mimmillä on vielä nirsokausi päällä, hän söisi vain leipää, nuudelia ja riisiä!

Ryhdyimme heti etsimään omaa asuntoa nyt siihen saakka kunnes uusi talo rakentuu tähän pihallemme. Appiukko siis rakennuttaa tähän oman talonsa viereen taloa, johon tulee neljä asuntoa. Yhdessä niistä me voisimme asua. Epäselvää tietysti on vielä, että ehtiikö tuo talo edes valmistua ennen kuin lähdemme takaisin Suomeen. Ajattelimme siis vuokrata itsellemme pienen asunnon tästä läheltä. Mutta kävikin ilmi, että yksi ystävämme etsii myös taloa ja päätimmekin muuttaa hänen kanssaan yhdessä isompaan taloon. Joudumme vaan odottamaan vielä viikon, että hän saapuu tänne.

Mimmi haluaisi jatkuvasti katsella työmaahommia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti