Tämän hetken kuumin terveysvillitys eteeriset öljyt

Olen ihan hurahtanut Young Livingin eteerisiin öljyihin ja niin taitaa olla myös Amerikka, ja suuri osa Eurooppaa! Suomessakin nämä ovat aika uusi juttu mutta leviävät nopeasti.

Diffuuseri puhaltelee ilmaan kylmää vesihöyryä, on siis
turvallinen käytössä lapsenkin kanssa.

Heti kun näin kaverilla pöhisevän kuvassa olevan diffuuserin huumaavan tuoksunsa kanssa tiesin, että haluan tuollaisen kotiin! Noh, valitettavasti nämä on verkostomarkkinointikamaa ja yrityksen nettisivu on mielestäni varsin sekava, joten meni muutama kuukausi eteenpäin ennen kuin nyt tammikuussa toinen kaveri ryhtyi pitämään "öljyiltoja" ja sitä kautta pääsin hommaan kiinni.

Nyt olenkin aivan rakastunut <3 Olen aina ollut tuoksuihminen ja mikä voisi olla ihanampi tunnelman luoja kotona kuin ilmaan jatkuvasti sulotuoksuja hurrutteleva diffuuseri. Päivällä karkoitellaan ruoan hajut "Purification"-sekoituksella, rauhoitetaan mieltä "Stress Away":llä ja illalla lapsikin rauhoittuu Laventelin tai "Peace&Calming":in tuoksuun. Lisäksi olen käyttänyt näitä myös iholla (laimennettuna). Esimerkiksi Frankinsenssi hoitaa (vanhentuvaa) ihoa, "PanAway"-kipusekoituksella on lähtenyt niskajumitus, Peppermintillä orastava päänsärky ja aika iloinen olen siitä, että teini-iästä asti talvisin vaivannut päänahan kuivuminen ja hilse on rauhoittunut laventelilla!

Eteeriset öljyt on vanha juttu, joka on palaamassa takaisin tietoisuuteen. Tämähän se trendi tuntuu olevan nykypäivänä, kefiirit on palanneet kaupan hyllyille ja kuka suomalainen ei ole oppinut viime vuosien aikana tuntemaan pakurikääpää? Olen itse käyttänyt joitain Frantsilan eteerisiä öljyjä aiemmin ja luotan myös niiden laatuun. Young Livingin valtti on kuitenkin monipuolisuus (näitä öljyjä on lukemattomia!), valmiit sekoitukset eri käyttötarkoituksiin, DIFFUUSERIT ja myös öljyjen takuuvarma puhtaus (Seed to Seal- siemenestä sinettiin - takuu. Kaikki öljyt varmistetaan todella tarkkojen laatuvaatimusten mukaisesti yrityksen omilla farmeilla ja tehtaissa). Näistä ei siis voi puhua samana päivänäkään suurimman osan puoliksi muilla aineilla jatkettujen "eteeristen" kanssa, joita myydään halvalla esim. saunatuoksuiksi.

Hauskaa on myös se, että verkostomyyjä on viimeinen asia mihin kuvittelisin koskaan lähteväni, mutta heti kun sain nämä öljyt käyttöön tajusin, että näitä tulee kyllä varmasti suositeltua (=markkinoitua?) eteenpäin, sen verran fiiliksissä olen itse aiheesta :)

P.S. Uudesta yrityksestäni lisää seuraavassa postauksessa!

Suuri kutsumus kuultu ja ymmärretty - vihdoinkin

Raskausaika ja vauvavuosi ovat tunnetusti isojen henkisten pohdintojen aikaa ja on kai aika yleistäkin, että äitiysvapaan aikana moni päättääkin vaihtaa alaa ja jättää palaamatta vanhaan työhönsä. Saammekin olla aika kiitollisia, että meille Suomessa sallitaan tällainen yhdeksän kuukauden mietintäpaussi!

Itselläni meni hiukan pidempään, ja äitiysvapaan jälkeen jatkoin sairaanhoitajakoulun loppuun, vaikka tiesin kyllä jo kouluaikana ja ennen vauvan saamista, että en oikein edes tiedä, että mitä varsinaisesti todella haluaisin sairaanhoitajana tehdä työkseni. En ole oikeastaan koskaan tiennyt mitä haluan ja siksi olenkin päätynyt vain tekemään kaikenlaista pientä koska en ole tuntenut suurta kutsumusta mihinkään. Olen opiskellut siis itseni sairaanhoitajaksi, vyöhyketerapeutiksi, meikkaaja-maskeeraajaksi ja lisäksi ehdin opiskella viisi vuotta Teknillisessä Korkeakoulussa ympäristötekniikkaa ja kemiantekniikkaa :D

Viime vuonna jossain vaiheessa ymmärsin, että vyöhyketerapeuttina  haluan keskittyä hoitamaan vauvoja ja raskaana olevia äitejä, ja siskoni synnytystä "doulatessa" ymmärsin, että tämä tuntuu oikealta. Siltikään jostain syystä en vaan vielä tajunnut, että tässä on nyt jostain suuremmasta kyse.  Alkusyksystä ilmoittauduin doulakoulutuksen ja sitten ennakkotehtävää varten lukiessani Ina May Gaskinin Guide to Childbirth:iä se yhtäkkiä jysähti: Kätilö. Siinä se on. Kutsumukseni!

Tein joskus viisi vuotta sitten Steve Pavlinan How to Discover Your Life Purpose in About 20 Minutes" -testiä enkä koskaan päässyt siihen vaiheeseen, että olisin löytänyt sen. Ei riittänyt 20 minuuttia mitenkään, meni viisi vuotta :D Testissä siis elämän tarkoituksen tietää löytyneen kun tulee itku. Tämä testi tuli yhtäkkiä mieleen kun istuin viikko sitten katsomassa Microbirth-leffan esitystä synnytysaktiivien, kotikätilöiden ja kätilöopiskelijoiden seurassa, enkä meinannut pystyä ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin keskittyä muuhun kun pidättämään itkua. Nytkin hyppäsi tippa linssiin ja joku pala kurkkuun kun kirjoitin edelliseen kappaleeseen tuon sanan. Kätilö <3

Kouluun haku siis jälleen kerran edessä ja opinnot toivottavasti syksystä lähtien. Onneksi sairaanhoitajana jatkokoulutus kestää vain 3 lukukautta, eli 1,5 v. Tulevasta työnkuvasta en vielä sitten tiedä, en ole varma tuleeko sairaalakätilöys koskaan olemaan minun juttuni. Kiinnostusta olisi kokonaisvaltaisempaan lähestymistapaan ja kotisynnytyskulttuuri Suomessa yksi asia mitä haluaisin olla edistämässä. Yksi haave olisi toteuttaa kätilöyttä Nepalissa jollain tavalla, siellä kun synnytyksissä sekä sairaaloissa, että kotioloissa olisi paljon mitä voisi parantaa!

En malta odottaa, että opinnot alkavat! Sitä ennen edessä vielä kaikenlaisia koulutuksia, vyöhyketerapeuttina toivottavasti paljon pienten vauvojen ja äitien hoitoa ja toivottavasti myös vapaaehtoiselle doulalle "töitä". Kovasti odotan kesäkuussa Pietarissa pidettävää Midwifery Todayn konferenssia ja muutenkin olen "hiukan" innoissani kaikesta tulevasta!

Taaperoimetys - WHO:n suositukset täytetty

WHO:n suositus on osittaisimettää lasta kaksivuotiaaksi tai pidempään. Suomessa poiketaan WHO:n suosituksesta ja suositellaan vain yhden vuoden ikään osittaisimetystä. Jostain syystä meillä moni kuvittelee, että taapero ei hyötyisi maidosta eikä tarvitsisi sitä, koska meillä on niin erinomainen ravitsemustila ja että WHO:n suositus onkin enemmän kehitysmaita varten. Moni on saattanut kuulla esimerkiksi virheellisen väittämän, että "maito muuttuu sokerilitkuksi" siinä vuoden paikkeilla. Taaperoimetys saattaa myös tuntua suomalaisista oudolta, "väärältä" ja jopa jotenkin sairaalta. Nämä ovat vain meidän kulttuurissamme opittuja juttuja, eivät mitään universaaleja totuuksia.

Tiedän, että on useita äitejä, jotka imettävät taaperoitaan kotona, mutta eivät välttämättä mainitse tästä edes neuvolassa, koska yleinen ilmapiiri on imetyskielteinen tai vähintäänkin oudoksuva. Meidän imetyksestä tietävät ne, jotka ovat kysyneet, ulospäin se ei enää näy ellet satu olemaan yöaikaan sängyssä kanssamme. Nyt kahden vuoden rajapyykin kunniaksi haluan kuitenkin jakaa meidän imetystarinamme!

Ensin kuitenkin muutama fakta taaperoimetyksestä!

- Lapsen luonnollinen vieroittautumisikä on noin 2-7 vuotta. Noin puolet maailman lapsista saa rintamaitoa vielä 2-vuotiaana.
- Maito ei muutu missään vaiheessa sokerilitkuksi. Päinvastoin, kun vauva kasvaa isommaksi myös maito muuttuu ravitsemmaksi, rasvaisemmaksi ja kaloripitoisemmaksi, kuten loogista onkin!
- Taaperoiässä maito ei lopu äidiltä kovinkaan helposti. Esimerkiksi viikon imetystauon jälkeen on hyvin todennäköistä, että imetys jatkuu niinkuin ei mitään. Maito ei myöskään pakkaudu rintoihin välttämättä, vaan äiti voi helposti olla muutaman vuorokauden imettämättä.
- Taaperoimetys ei sido äitiä, kuten vauvan imetys, koska maito ei ole välttämätöntä taaperolle. Esimerkiksi itselläni on jäänyt ihan vahingossa kolme vuorokauttaa imettämättä kun tein yövuoroja ja normaalit imetysajat menivät ohi.
- Pitkällä imetyksellä on useita terveydellisiä hyötyjä sekä lapselle että äidille, eikä se ole myöskään vaaraksi hampaille kun hammashygieniasta huolehditaan. 

Meidän tarinamme:

Meillä imetys lähti käyntiin synnytyssairaalassa hyvin. Mimmillä oli alusta asti hyvä imuote, eikä ohjausta sen suhteen tarvittu. Alussa Mimmi söi jopa puolen tunnin välein, mutta aina vaan pari minuuttia kerrallaan. Muutamassa viikossa tahti kuitenkin hidastui niin, että syöttöjä oli ehkä parin tunnin välein, aina sen maksimissaan 5 minuuttia kerrallaan. Hän oli aina siis tosi nopea syömään. Ihan alussa kun maitoa tuli suihkuten niin Mimmi rupesikin jossain vaiheessa oksentamaan oikein kaaressa isoja määriä. Tähän saatiin ohje röyhtäyttää imettäessä muutamia kertoja kesken imetyksen sekä sen jälkeen. Saatoin siis imettää kolme minuuttia ja röyhtäyttää siinä välissä Mimmin kolme kertaa :D Ongelma meni onneksi ohi muistaakseni alle viikossa.

Täysimetin Mimmiä reilu 6 kk ikään saakka, jonka jälkeen alettiin sormiruokailla imetyksen ohessa. Samalla hän alkoi juomaan vettä nokkamukista. Siihen asti hän olikin kasvanut hirveää vauhtia. Samalla kun kiinteät aloitettiin niin kasvussa tuli hetkellinen stoppi ja taidettiin käydä joku ylimääräinen kerta neuvolassa mittauksissakin.

Menin työharjoitteluun kun Mimmi oli 8,5 kuukautta. Ensimmäisiä päiviä varten sulatettiin pakastettua maitoani valmiiksi, mutta ei Mimmi halunnut sitä koskaan juoda. Hän siis pärjäsi ihan hyvin työpäivän ajan kiinteillä ruoilla. Imetys jatkui iltaisin ja öisin. Johonkin 9-10 kuukauden ikään  oli vaihe, jolloin Mimmi ei koskaan päivällä pyytänyt itse maitoa, joten imetyskerrat saattoi jäädä vain niihin muutamaan öisin tapahtuvaan kertaan.

Vuoden iässä tuli vaihe, jolloin Mimmi rupesikin heräilemään öisin enemmän ja viihtymään aamulla rinnalla pitkään. Silloin pidettiin unikoulu Gordonin tapaan ja yöimetykset väheni yhteen aamuyöllä tapahtuvaan kertaan.

Noin 1v3kk iästä alkoi vaihe, jolloin Mimmi keksi, että rintoja voi koskea myös käsin ja niistä tuli tosi tärkeät hänelle. Ensimmäiset pari kuukautta oli lähes pakkomielteistä käden työntämistä paidan sisään ja rintojen nipistelyä kynsillä, minkä järjestelmällisesti kielsin. Tämä sai aikaan hirveitä raivareita. Lopulta hän kuitenkin onneksi lakkasi saamasta raivokohtauksia asiasta, vaikka edelleenkin yritti aina kättä paidan sisään. Tiedän muita taaperoita, joilla ei ole koskaan ollut tällaista vaihetta, joten ei kannata säikähtää :) Meillä tämä on kuitenkin ollut se ainoa, mutta iso asia, mikä on vienyt itseltäni iloa imettämisestä ja minkä vuoksi olen harkinnut jo jonkun aikaa lopettamistakin.

Matkan varrella on ollut hetkiä kun imetys on tuntunut kyllästyttävän, ärsyttävän tai ahdistavan. Näihin on aina auttanut se, että olen rajoittanut imetystä, edes hetkittäin. Esimerkiksi ajatukset tähän tyyliin: "En jaksa enää imettää päivisin, tästä lähtien imetän vain päiväunille mennessä", tai "Tästä lähtien imetän vain kotona" tai "Tästä lähtien imetän vain ulkona" on selvästi tuonut jonkinlaista kontrollin tunnetta ja helpottanut. Minun ei ole pakko lopettaa, mutta voin vähentää ja äidintahdistaa imetystä itselleni sopivaksi. Yksikin kerta päivässä on hyvä!

Varsinkin vuoden iässä ja sen jälkeen imetyksen suurin hyöty oli selvä: se rauhoittaa. Missä tahansa tilanteessa, vaikka taapero olisi ollut väsynyt, huonotuulinen, täysin hysteerinen, satuttanut itsensä tai mitä vaan, imetys rauhoitti aina ihan uskomattoman nopeasti, eikä imetyshetken tarvinnut välttämättä kestää kuin se hetki. Oli jopa välillä ihmeellisen tuntuista miten täysin yliväsyneen tuntuinen ja kiukkuinen lapsi pystyi saavuttamaan puolessa minuutissa zenmäisen tilan ja jatkamaan toimiaan täysin rauhoittuneena. Melkoisen kätevää esimerkiksi ravintolassa kun on täydellinen keino rauhoittaa tyyppi nopeasti :)

Noin 1v9kk ikään saakka imetin illalla, n.klo 06, aamulla ja muutamia kertoja päivän aikana. Sen jälkeen tapahtui kenties jotain hormonaalista(?), sillä samaan aikaan kun kuukautiseni säännöllistyivät, myös rinnat lakkasivat täyttymästä ja tulivat huomattavasti aremmiksi. Nykyään en siis enää siedä ollenkaan sitä, että Mimmin on saatava välttämättä aina imettäessä hipelöidä toista rintaa, ja tuntuu huomattavasti useammin siltä kuin hän riippuisi hampailla rinnassa kiinni. Imetyshetket onkin jo pidempään olleet "taistelua" sitä lapsen kättä vastaan ja vähän ikäviä tuntemuksia. Nyt vasta suunnilleen kaksivuotissyntymäpäivien aikaan hän vihdoin oppi vain pitämään kättä paikallaan rinnalla, hipelöimättä tai nipistämättä.

Muutamia viikkoja sitten kävin läpi tiukan pohdinnan imettämisen suhteen. Rupesin pikkuhiljaa huomaamaan, että imetys oli alkanut salakavalasti ärsyttää minua aivan älyttömästi enkä pystynyt enää muistamaan milloin viimeksi olisi ollut imetyshetki, jolloin en olisi ärsyyntynyt. Tajusin, ettei ole mitään järkeä jatkaa samalla linjalla, että haluan muka imettää mutta sitten kiehun mielessäni aina imettäessäni. Oli pakko ottaa itseni tiukkaan puhutteluun ja selvittää haluanko tosissani vielä jatkaa. Tai lähinnä, koenko sen niin tärkeäksi Mimmin kannalta, että olen valmis asettamaan oman ärsyyntymiseni syrjään. Päätin, että koska en ole valmis lopettamaan vielä, minun on vain hyväksyttävä se, että haluan imettää ja lopetettava mielessäni valittaminen asiasta. Pelkästään tämä asian läpikäynti ja tietoinen päätös auttoi huimasti. Samalla päätin kuitenkin rajoittaa imetyskerrat iltaan ja aamuun ja kieltää täysin käsillä hipelöimisen. Asetin myös samalla itselleni tavoitteen: 2,5-vuotiaaksi imetykseen pyritään ellei lapsi sitä ennen itse lopettele.

Imetys tällä hetkellä on siis huomattavan erilaista kuin pienen vauvan imetys. Mimmi ei tunnu imevän saadakseen ravintoa enää. Imetän enää ainoastaan nukkumaan mennessä ja herätessä. Imetys on kuitenkin muuttunut ruokailusta sellaiseksi, että Mimmi imee hetken, vaihtaa rintaa noin 3 kertaa, juttelee väleissä ja sitten lopettaa. En muista enää ainakaan muutamiin kuukausiin yhtäkään kertaa, että hän olisi nukahtanut imetykseen, se ei siis toimi enää meillä rauhoittavana elementtinä nukkumaan mennessä :) Imetyshetket on siis lyhyitä mutta odotettuja ja tärkeitä Mimmille.

Belly Bindilla selkäkivusta eroon

"Solmujen" kuuluisi oikeasti olla
suoraan allekkain.

Raskauden jälkeiselle ajalle on myynnissä erilaisia tukivöitä, joiden kerrotaan helpottavan raskaudesta palautumista ja erkaantuneiden vatsalihasten kuroutumista umpeen. Kuuleman mukaan kuitenkin ehdoton ykkönen, joka peittoaa muut selkeästi on Babyjoylla yksinoikeudella Suomessa myynnissä oleva Beikung Belly Bind.

Belly Bind on pitkä liina, joka kiedotaan vatsan ympärille joko itse tai vaikka miehen avustuksella. Kun tekniikan oppii niin toimenpide on tosi nopea suorittaa. Itse kiedoin liinan alusta saakka yksin ja olin tähän tyyliin tyytyväinen. Itse kietomalla sain liinan juuri oikeasta kohdasta kireälle ja toisesta löysälle.

Belly Bindia voi alkaa käyttää 4-5 päivää alatiesynnytyksen jälkeen (tai 2-3 viikkoa sektion), mutta koskaan ei ole liian myöhäistä! Useilla naisilla jää vatsalihaksiin erkauma, joka on mahdollista saada kasaan vielä vuosiakin synnytyksen jälkeen. Itselläni ei mitään erkaumaa ollut eikä pömppövatsaakaan jäänyt, mutta kun kuulin jatkuvasti ihmetarinoita tämän liinan vaikutuksesta vatsan lisäksi selkäkipuihin, niin minun oli pakko saada itselleni myös liina kokeiltavaksi.

Selkäni tarina lyhyesti: olen kärsinyt yläasteelta saakka hermopinteistä, eli iskias-tyylisestä selkäkivusta, joka kuin ihmeen kautta hävisi raskausaikana kun kehon painopiste muuttui! Nämä kivut eivät ole vieläkään palanneet ihan viimeaikaisia yksittäisiä kipupäiviä lukuunottamatta, mutta noin viimeiset 1,5 vuotta minua on vaivannut ihmeellinen selkärankakipu ja välillä ala- ja keskiselän lihakset on vain olleet niin kipeät, että tuntuu kuin olisin vetänyt aina edellisenä päivänä kunnon selkätreenin salilla (ja salilla en pystynyt tekemään selkää ollenkaan kun se veti heti kramppiin). Viime tammikuussa kolme käyntiä kiropraktikolla vei selkäkivut pieneksi hetkeksi, joten ainakin sain varmistuksen, että selkärangassa tuntuva kipu ei oikeasti ole siinä rangassa vaan johtuu lihaksistosta.

Mitä sitten tapahtuikaan kun sain Belly Bindin kokeiltavaksi? Juuri sillä hetkellä päällä oleva hermopinnekipu (johtui siitä, että käytin kolme päivää peräkkäin korkokenkiä) hävisi alle vartissa(!). Selkärangassa taukoamatta yli 8 kuukautta jatkunut kipu hävisi parissa päivässä! Aika mielettömiä juttuja sanoisin. (Pakko väännellä selkää ja hipelöidä tuota selkärankaa jatkuvasti ihan vain varmistaakseen, että kyllä, se kipu on oikeasti poissa.) Näiden lisäksi huomasin vielä, että lapsen kantaminen Belly Bind päällä on huomattavasti helpompaa ja kivuttomampaa kuin ilman. Selkä ei kipeydy kantamisesta läheskään yhtä nopeasti.

Käytin Belly Bindiä yhtäjaksoisesti ehkä viikon, sidoin sen uudestaan noin kolme kertaa päivässä. Tämän jälkeen olen käyttänyt sitä muutamia kertoja myöhemmin päivän tai kaksi kerrallaan kun on tuntunut, että selkä on kipeytynyt uudestaan. Voisin suositella melkeinpä ketä tahansa selkäkivuista kärsivää kokeilemaan Belly Bindia :) Selvästikin se toimii tässäkin tarkoituksessa, vaikka alkuperäinen käyttötarkoitus onkin raskaudesta palautumisen tukeminen.

Lisää Belly Bind juttua Babyjoyn sivuilla.

Superjuoma suolistolle - Vesikefiiri

Niin lapsilla kuin aikuisillakin tuntuu olevan nykyään hirveästi ongelmia suoliston kanssa ja suolistostahan on riippuvainen koko ihmisen vointi. Vastustuskyky, allergiat, iho-ongelmat, kaikki on peräisin suolistosta, ja suoliston terveys vaikuttaa tutkitusti jopa mielenterveyteen.

Tykkään suositella kaikille probiootteja ja varsinkin niiden luonnollisia lähteitä. Laadukkaat lisäravinteina otetut probiootit toimivat hyvin ainakin kuurin ajan, mutta eivät kolonialisoi suolta (eli eivät lisäännyt suolessa) minkä vuoksi niiden vaikutus voi olla lyhytaikainen. Tästäkin on tosin poikkeuksia. Luonnollisista lähteistä, eli suomeksi ruoasta, saadut probiootit sen sijaan lisääntyvät suolistossa ja siten kasvattavat kehon omaa bakteerikantaa hyvällä tavalla.

Ilmeisesti ihmisen ruokavalioon on aiemmin kuulunut reilusti enemmän luonnon omia bakteereja ja kaikenlaisia hapatetuja tuotteita. Nykyään näitä ei paljon saada kun varsinkin kaikista valmistuotteista on tapettu kaikki bakteerit, sekä hyvät että pahat.

Halpa ja helppo konsti lisätä omaa hyvien bakteerien saantia on tehdä kotona kefiiriä, kombuchaa tai esimerkiksi hapankaalia. Meidän perheen ehdoton suosikki on vesikefiiri! Meillä oli myös aiemmin maitokefiirisieni, mutta oli aika työn takana saada sitä käytettyä kun emme muutenkaan käytä maitotuotteita kovinkaan paljoa. Maitokefiiri on piimän tapaista, mutta meillä ei lapsikaan sitä jaksanut juoda. Vesikefiiriä sen sijaan Mimmi juo mielellään päivittäin, ainoa juoma veden lisäksi mikä uppoaa aina ja isoina määrinä.

Vesikefiiri on jonkinlainen sieni/bakteeriviljelmä, valkoinen rakeinen mössö, joka syö sokeria ja muuttaa sen probioottiseksi hiilihapolliseksi juomaksi.

Yksinkertaisimmillaan kefiirin ohje on tässä:

- litra vettä
- desi kefiirinsiementä
- 1/2 dl sokeria

Anna tekeytyä pari vuorokautta huoneenlämmössä. Siivilöi kefiiri, pistä uusi satsi tekeytymään ja juo valmis juoma. 



Lisävinkkejä omasta kokemuksesta:

- Pidä kefiirin päällä harsoa, ettei banaanikärpäset ja roskat lentele sinne.

Kuivahedelmät nousevat
pintaan kun kefiiri valmistuu.

- Lisää mukaan kuivahedelmiä niin kefiiristä tulee parempaa. Itse tykkään laittaa viikunan ja pari aprikoosia. Tai pari taatelia ja pari ruokalusikallista rusinoita. Osta kuivahedelmät aina luomuna ja tarkista etteivät ne sisällä mitään säilöntäaineita (kuten rikkidioksidia) tai öljyä.

- Kokeile eri sokerilaatuja. Intiaanisokerilla tulee aivan erimakuista kuin tavallisella kaupan ruokosokerilla, jota itse tykkään käyttää.

- Jos pidät miedommasta mausta, vaihda kefiirin vesi joka päivä. En itse tykkää antaa juoman mennä liian vahvaksi, joten juomme yleensä litran verran kefiiriä päivittäin.

Siivilöi ensin kuivahedelmät, jotka ovat nousseet pintaan.

- Kefiirin sekaan olisi hyvä laittaa myös muutama luomusitruunan siivu. Maustamisen lisäksi se pitää liuoksen pH:n hyvänä niin, ettei home ala kasvaa. Olen tosin pitänyt pitkänkin aikaa kefiiriä ilman sitruunaa kun kaupasta ei saanut kunnollisia, eikä tämä vaikuttanut juomaan mitenkään. Toisten mukaan hyvä olisi laittaa myös hippusellinen ruokasoodaa.

- Kefiirille voi antaa myös inkivääriä pieniä palasia. Kuulemma se saa sienen kasvamaan. Oman kokemuksen mukaan sieni kasvaa kyllä muutenkin vähän liiankin reipasta vauhtia :)

- Kun kefiirisieni kasvaa liian suureksi (tämä saattaa käydä tosi äkkiä) syö se pois! Se on tosi terveellistä. Ei maistu miltään, veden kanssa menee alas ja jos ei mene niin blendaa smoothien sekaan.

- Tykkään itse pistää kefiirin aina ensin jääkaappiin pullossa ja juoda sitten kylmänä. Siihen kerääntyy myös mukavasti hiilihappoa suljetussa pullossa (älä jätä liian kauaksi ettei räjähdä).

- Kefiiriä voi maustaa miten tykkää. Sitä voi jälkikäyttää vaikka tuorehedelmien kanssa 1-7 päivää tai lisätä sekaan mehua.

Vesikefiirin tekemiseen tarvittavan kefiirisienen saat joltain kefiirin "kasvattajalta", esimerkiksi minulta. Esimerkiksi facebookista löytyy ryhmä Kombucha&Kefiiri (ja muun elävän kulttuurin kerho), josta löytyy useita ihmisiä jotka lähettävät kefiiriä halukkaille :)

Synttärikutsut

Juhlittiin kaksivuotissynttäreitä nyt viikkoa etukäteen, sillä olen itse doulakoulutuksessa ensi viikonloppuna. Ihana päivä! Kavereita riitti aamusta iltaan, päiväunet jäi välistä ja synttärisankari kuukahti jo seitsemältä.
Olen aika onneton leipuri eikä juhlamenyyn suunnittelu ollut helppoa. Silti oli pakko yrittää vääntää sokerittomia herkkuja, joita en ollut kokeillut koskaan aiemmin :D
Ainoastaan keksit epäonnistui niin täysin, että siskon piti hakea kaupasta jotain tavallisia keksejä viime tingassa. Muuten sai olla ihan tyytyväinen itseensä, onnistuin kuitenkin tekemään synttärikakun, mustikkapiirakan ja suklaamuffinit gluteenittomina, ja kaksi ensimmäistä näistä oli myös sokerittomia :)

Kakusta tuli useita kehuja, joten paljastan sen reseptin tässä, jos joku vaikka kaipaa gluteenitonta, sokeritonta ja maidotonta täytekakkua juhliin.
Pohja Luolalaboratorion taatelikakku, väliin kookoskermaa ja banaania tai muuta ja päälle kookoskermaa (itse laitoin myös tavallista kermaa, koska mukana ei ollut maidottomia syöjiä.)

Naisesta äidiksi ja takaisin naiseksi - Babyjoyn workshopit

Suosittelin jo tammikuussa Babyjoyn, eli Tara Langen, palveluita, vaikka en ollut itse niistä vielä päässyt nauttimaan. Tietysti minun oli pakko päästä osallistumaan heti kun tulimme Suomeen.

Kävin ensimmäisenä Taran Naisesta äidiksi ja takaisin naiseksi -workshopissa. Workshopissa juteltiin lämpimässä hengessä ja luottamuksella naiseudesta ja äitiydestä, siitä kuinka äitiys muuttaa meitä henkisesti, kuinka voi löytää tasapainon naiseuden ja äitiyden väliltä, oman ajan ottamisesta, äitien perisynnistä eli tarpeettomasta itsensä syyllistämisestä ja kuinka siitä voi luopua, naisen ja miehen rooleista ja parisuhteesta ja ja ja… kaikesta mahdollisesta! Voimauttava, ihana, kaunis workshop, jonka käytyäni sain vielä etuoikeuden liittyä naisten yhteisöön, eli suljettuun facebook-ryhmään, jossa kaikki workshopin käyneet naiset keskustelevat luottamuksella ja yhteistapahtumaan, jossa kesän aikana pidettyjen workshoppien naiset kokoontuivat yhteen. Naisissa on rakkauden voimaa ja näissä tapahtumissa sellaista henkeä ja henkisyyttä, mistä jokaisen naisen pitäisi päästä nauttimaan!

Olen aivan varma, että yhtä mahtavia ja innostavia ovat myös Taran äiti-vauva-ryhmät, joihin en valitettavasti ole (vielä!) päässyt mukaan, sekä yksinhuoltajille tarkoitetut Yksin lapsen kanssa -kurssit.

Tuon workshopin lisäksi olen päässyt mukaan aarrekarttailemaan, taiteilemaan Self Love Mandalan (seuraava workshop 22.10, suosittelen! ) sekä osallistumaan Egomaster-workshoppeihin, jotka sopivat äitien lisäksi aivan kaikille keitä vain itsensä tutkaileminen ja henkisempi puoli kiinnostaa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Egomaster-juttuihin tarkemmin, vaikka blogin kautta ensin ja sitten tulemalla workshoppeihin mukaan! Elämä voi muuttua aika rajustikin kun oppii ymmärtämään egon metkuja ja huomaa, ettei olekaan vain olosuhteiden uhri vaan oman elämänsä luoja! :)

Haluan vielä mainita, että tässä maailmassa, jossa nainen välillä tuntuu olevan naiselle susi, Babyjoyn missio on ilahduttavan hyväksyvä. Ihmisellä usein on tarve yrittää saada omat hyväksi todetut toimintamallinsa myös muiden ihmisten käyttöön. Tai koittaa, vaikka varmasti ystävällisesti ja hyväntahtoisista lähtökohdista, saada muut ihmiset toimimaan tavalla, jonka itse uskoo oikeaksi, tai kohtelemaan lapsiaan tietyllä tavalla, joka on ehkä "luonnollinen", "tutkimusten mukaan paras", "kiintymyysvanhemmuuden mukainen" jne. Taran pitämissä ryhmissä ei ole väliä minkä oppien mukaan lastasi kasvatat tai mitä valintoja olet tehnyt, näistä arkipäivän asioista puhutaan jopa yllättävän vähän jos ollenkaan. Näiden sijaan Babyjoyn ryhmissä puhutaan niistä asioista, jotka merkitsevät! Tunteista, rakkaudesta, energioista, siitä mitä me olemme ihmisinä (tai sieluina!), ei siitä mitä me teemme materialistisella tasolla.

"Babyjoyn missio on lisätä äitien ja vauvojen hyvinvointia, tuoda takaisin yhteisöllisyys ja solidaarisuus äitien kesken ja hyväksyntä kunkin parhaaksi näkemälle vauvan hoitotavalle."