Kärttyinen lapsi - eli miksi en halunnut antaa mitään äidinmaidon lisäksi turhan aikaisin

Täältä sellaisia kuulumisia, että Mimmi oli todella kärttyisä, huonotuulinen ja itkuisa pari päivää. Hän halusi olla jatkuvasti sylissä tai vähintäänkin vieressä piti istua, ja hän raivostui kovasti jos häneltä otti kädestä pois jotain mihin hän oli tarrannut kiinni. Lisäksi hän sai yhtäkkisiä itkukohtauksia vaunuissa tai leikkimatolla istuessa, jotka kyllä loppuivat saman tien kun hänet nosti syliin. Sylissä hän oli kuitenkin täysin normaali, eikä vaikuttanut mitenkään kivuliaalta. Ensimmäistä kertaa minut haettiin saliltakin kun Mimmi itki lapsiparkissa.

Ajattelimme ensin, että no nytkö se vierastaminen sitten alkoi tai että tämä on nyt varmaan sitten joku "vaihe", sillä näiden oireiden perusteella en olisi kyllä epäillyt mitään vatsavaivaa, kun hän ei tosiaan vaikuttanut millään lailla kivuliaalta vaan ainoastaan erittäin lyhytpinnaiselta ja helposti ärsyyntyvältä, vierastavalta ja mustasukkaiselta minusta, muuten paitsi sylissä ollessaan. Epäilykset herätti kuitenkin se, että hän ei kakannut kahteen päivään, kun normaalisti hän tekee sen kolme neljä kertaa päivässä :) Tämän toisen päivän iltana sitten mietin, että ainut asia mikä oli muuttunut oli se, että aloin antaa probiootteja hänelle muutamia päiviä sitten. Muistui mieleen, että yhdelle tutulle probiootit aiheuttivat ummetusta joten tajusin lopettaa niiden antamisen siihen.

Tänä aamuna sitten heräsimme siihen, että vauva itki unissaan! Jonka jälkeen sitten olikin vaippa täynnä... Boom, back to normal! Tyyppi on taas iloinen itsensä ja salin lapsiparkissakin kävimme jo toteamassa, että siellä on yhtä hauskaa kuin ennenkin :)

Tämän kokemuksen jälkeen on helppo uskoa, että monella itkuisella/takertuvalla/kärttyisellä vauvalla saattaa olla vatsavaivoja, allergiaa tms. jota vanhemmat eivät osaa tulkita vatsaongelmaksi kun oireiluun ei kuulu mitään fyysistä mikä viittaisi vatsan kipuun.

Niin ja sitten otsikkoon, juuri tämä kokemus oli se mitä halusin välttää sillä että aloitin D-vitamiinin suositusta myöhemmin ja söin aiemmin vain itse hurjasti probiootteja mutten antanut niitä vielä vauvalle. Ja miksi sitten menin syöttämään hänellä probiootteja nyt ja varsinkin vielä Apteekin sellaisia. (Pitäisi kai oikeasti jo uskoa, ettei sieltä apteekista kannata mitään ostaa...) Oli aika taas ottaa rokotus ja rupesin panikoimaan, että onhan hänen immuunipuolustuksensa varmasti niin vahva, että se kestää rokotuksen eikä saatavilla ollut kuin Apteekki :) Kuulemma parempia voisivat olla esimerkiksi Life kaupan vauvoille tarkoitetut probiootit, ehkäpä niitä sitten ensi kerralla kunhan nyt pidetään pientä taukoa ensin ;)

Vauva vaatii actionia 2

Pääsin juuri kirjoittamasta kuinka vauva viihtyy väkijoukoissa ja tylsistyy kotona, ja päätin sitten testata tätä taas käytännössä, jos asia olisi vaikka muuttunut...

Olimme siis tänään kotona koko päivän, lukuunottamatta noin tunnin kävelyreissua ruokakauppaan iltapäivällä. Alkuiltaan asti meni kohtuullisen hyvin, saimme vauvan viihtymään ihan vain meidän seurassamme mutta sitten jostain syystä sama ongelma, joka aina tulee kotipäivinä: vauva ei suostu ottamaan kunnon päiväunia kotona ja rupeaa ähisemään tylsistymistä jatkuvasti.

"Ähä-ähä-ähä" = "on tylsää tai muuten asiat huonosti, jossei tilanne muutu rupean kohta huutelemaan ja sitten itkemään".

Lopulta noin seitsemän aikaan tilanne meni itkuun asti kun mikään ei ollut enää hauskaa, mutta nukkumaan ei vaan suostu. Päätimme tehdä hätäratkaisun, vauva kantoreppuun ja pikakävelyä lähellä olevaan 7-Eleveniin. Koko matkan (alle 5 min...) hän itki ja valitti (ulkona pimeässä vielä tylsempää kuin sisällä!) kunnes "yllättäen" astuttaessa ovesta sisään 7-Eleveniin hiljeni vauva kuin napista painamalla. Kymmenisen minuuttia hän tyytyväisenä katseli ihmisiä ja kaupan valoja kunnes nukahti rauhallisesti. Huoh. Tuli taas vannottua etten koskaan enää jää kotiin tämän lapsen kanssa, sen verran rankkaa tämä kotona "lepäily".

Vuorellakin meinasi olla vähän tylsää kun ei nuo maisemat vielä oikein sykähdytä.

Vertailuna eilinen päivä: Tyytyväisenä kotona aamulla ja aamupäiväpäikkärit yhdessä kotona. Keskipäivällä Bart-junalla kaupunkiin, kiertelyä kenkäkaupoissa, ostoskeskuksessa ja kaduilla, ravintolassa syömässä. Vauva ottaa rauhallisesti muutamat päiväunet kantorepussa. Kotona noin seiskan aikaan, vauva täysin rauhallinen illan, nukkumaan 21.30. Ei yhtäkään tyytymättömyyskohtausta päivän aikana.

Vauva vaatii actionia

Lastentapahtumassa oli tosi mielenkiintoista.

Minulle kerrottiin, että nyt 3 kk iässä vauvan persoonallisuus alkaa näkyä. Mitähän meille lupaa se, että tyyppi tuntuu tylsistyvän todella herkästi. Pelkkä kotona olo aiheuttaa ahdistusta vaikka isi ja äiti yrittäisi kuinka kannella ympäriinsä, viihdyttää ja väännellä naamaa. Tyhjät esikaupungin kadutkaan ei tarjoa mitään katseltavaa. Sen sijaan ruuhkaisilla kaduilla, meluisassa ravintolassa tai ihmispaljouden keskellä puistossa hän erittäin tyytyväisenä rintarepusta seuraa maailmanmenoa vaikka koko päivän. Myös esimerkiksi autossa olo on hirrrveän tylsää, kun taas junat ja bussit on tosi kivoja paikkoja, varsinkin ruuhka-aikaan ja varsinkin täällä jenkeissä kun vieressä istuvat ihmiset ottaa kontaktia. Vai onko se vain nepalilainen sielu, joka kaipaa niitä ihmisiä ympärille?

Mandukassa pystyy keikkumaan myös naama menosuuntaan, vaikkei se ole siihen tarkoitettu. Vaatii vain vähintään yhden käden tuen kantajalta.