Nepalissa, ensimmäisten päivien tuntemuksia

Saavuimme toissayönä Mimmin kanssa Kathmanduun, toiseen kotiimme siis. Täällä olisi tarkoitus viettää nyt joitakin kuukausia ja koska olen saanut yllättävän paljon yhteydenottoja aiheesta lapset+Nepalissa asuminen/matkustaminen, niin ajattelin nyt yrittää kirjoitella ahkerasti meidän elämästä täällä.

Mimmi on nyt täällä ensimmäistä kertaa ja itselläni oli lähes kahden vuoden tauko. On vaatinut vähän ajattelutyötä jotenkin sisäistää, että Mimmi on oikeasti nepalilainen yhtä paljon kuin suomalainenkin. Määritän helposti itseni kautta hänen olemassaoloaan, jotenkin alitajuisesti ajattelen hänet vain suomalaisena, jonka toinen vanhempi on nepalilainen. Tulevaisuudessa nähtäväksi jää kuitenkin, kuinka vahva suomalainen tai nepalilainen identiteetti hänelle muodostuu tai miten hän itse kokee olemisensa.

Mimmistä on muutama kaverikin sanonut, että on outoa miten hän jo ihan pienenä vauvana oli luonteeltaan ja olemukseltaan niin selkeästi nepalilainen. Sitä olen itsekin hämmästellyt useat kerrat, että pieni vauva, joka ei ymmärrä "mistään mitään", eikä ole koskaan käynyt nepalissa tai elänyt siinä kulttuurissa (ja hänen isänsä elää Suomessa hyvin länsimaiseen tyyliin) voi jo olla niin selkeästi nepalilainen ja poiketa suomalaisista vauvoista.

Jännää on nyt ollut seurata pari ensimmäistä päivää kuinka Mimmi viihtyy täällä. On jotenkin ihan mieletöntä, miten hän oli heti ensi hetkestä lähtien täällä kuin kala vedessä, nauttien silmin nähden kaikesta. Suomessa ollessa kyllä ymmärsin jo ihan alusta alkaen, kuinka paljon helpompaa tässä kulttuurissa olisi olla lapsen kanssa, joka selvästi kaipaa jatkuvasti paljon ihmisiä lähelleen, viihtyy sitä paremmin mitä enemmän ihmisiä on ja janoaa jatkuvaa toimintaa. Mutta vasta nyt täällä tuli jotenkin tosi vahva tunne siitä, että meidän elämä Suomessa on jotenkin tämän lapsen kannalta vääränlaista. Täällä hän saa touhuta koko päivän pihan lapsien kanssa, asua suvun kanssa samassa talossa ja olla tekemisissä useiden ihmisten kanssa koko ajan. Tämä lapsi selvästi kuuluu tänne.

Shanghai lapsen kanssa

Isäni muutti ennen joulua Shanghaihin ja tämä oli ensimmäinen vierailuni kaupunkiin. Aiemmin isäni asui Pekingissä, jossa kävimme viime vuonna Mimmin kanssa hänen ollessaan 5-6 kuukauden ikäinen.

Isäni varoitti etukäteen, ettei tämä Shanghai ole yhtä mukava kaupunki kuin Peking ja oikeassa oli. Vaikka Peking oli länsimaalaistunut, siellä oli aitoa kiinalaisuutta, historiaa ja paljon kaikkea. Sieltä pystyi löytämään mitä tahansa mitä keksi haluta ja siellä riitti aina tekemistä. Shanghai taas… on melkein kuin Amerikassa olisi. Rikkaita ihmisiä, isoja ketjuliikkeitä, paljon designermyymälöitä ja Starbucks joka kulmassa. Eikä lähes mitään kovin ihmeellistä nähtävää.

Mutta blogin aiheeseen. Shanghai on helppo kaupunki vierailla lapsen kanssa. Kun Pekingissä ei näkynyt lapsia juuri lainkaan niin Shanghaissa niitä onkin pilvin pimein. Varmasti tästä johtuen melkein kaikissa tavarataloissa on kerrokset lasten tavaroille ja vaatteille, ja kaikilta designermerkeiltä löytyy myös lastenvaatemyymälät (Burberry, Ralph Lauren, Cucci…). Tekemisen puutteessa niitä tuli kierreltyä päivät pitkät. Tavaratalot ovat ihan täynnä vauvan tavaraa vaippojen ja vauvan ruokien lisäksi löydät mitä tahansa voit ikinä tarvita LifeFactoryn lasisista tuttipulloista formaldehydinpoistajapyyhkeisiin (silmienpyöritys). Monista tavarataloista löytyy myös lasten leikkipaikkoja.

Liikkuminen lapsen kanssa oli sujuvaa. Kadut on tasaisia ja helppo kulkea rattaiden kanssa. Monilla metroasemilla on hissit tai vähintäänkin liukuportaat, sekä invaportit, joista pääsi rattaiden kanssa. Valitettavasti joissain paikoissa liukuportaat saattoivat olla käytössä vain ylöspäin tullessa, jolloin isäni kantoi rattaat alas ja minä Mimmin. Ehkä etsimällä joltain toiselta sisäänkäynniltä olisi löytynyt hissi tai toimivat portaat. Kahdestaan tämä meni aika helposti näin kun on kevyet rattaat, ja yksinkin välillä Mimmi toisessa ja rattaat toisessa kädessä.

Syöminen Mimmin kanssa oli myös helppoa. Suurimmassa osassa ravintoloita on vauvan syöttötuolit (yleensä Ikean Antilop) ja monissa meille tuotiin myös heti pikkuruiset lautaset ja omat aterimet lapselle. Joissain pienemmissä ravintoloissa saattoi olla vain puikot, eikä pieniä lusikoita ollenkaan. Kiinalaisten lusikka on niin iso ettei se oikein mahdu lapsen suuhun, joten sillä oli hiukan hankala syödä. Kannoinkin välillä mukana Mimmille pikkulusikkaa ja haarukkaa, jotka ostin tarkoituksella hänelle. Mimmi tosin tuntui erityisesti tykkäävän kun häntä syötettiin puikoilla, ehkä se oli hänestä eksoottista :) Tavarataloista löytyi melko hyvin lasten ruokia, joita ostin aluksi muutamia varalle ennen kuin meidän syöminen vakiintui koska olen niin huono näiden ruokailujuttujen kanssa. Esimerkiksi meillä Suomessakin tuttua Hipp-luomusarjaa oli myynnissä. Tosin kaikki lasten ruoat olivat vain soseita, alle 6 kuukautisille. Ehkä kiinalaiset lapset eivät vedä purkkiruokaa kolmevuotiaaksi, kuten ilmeisesti monet suomalaiset tekevät meidän markettien lastenruokahyllyistä päätellen… Esimerkiksi Hipp:iltä löytyi luumusosetta, mikä tuli tarpeeseen kun Mimmillä ruokavaliomuutoksen (lähinnä lisääntyneiden hiilareiden) takia vatsa kävi hiukan hitaalla pari ekaa päivää.

Matkat Shanghaihin sujuu helposti Finnairin suorilla lennoilla, ja sylivauvan (0-2 v.) kanssa saa viedä toisen 23 kg matkalaukun ylimääräisenä sekä rattaat. Vauvan “lipusta” joutuu maksamaan jotain alle 10% oman lipun hinnasta. Rattaat hiukan kärsivät ruumassa: juomateline hajosi ja hupun kankaaseen tuli viiltoreikä. Ei siis kannata ehkä ottaa kovin kalliita vaunuja matkaan mukaan, tai ainakin kannattaa tajuta tehdä korvausvaatimus niistä 7 päivän sisällä!

Vauvan kantamisen puolesta puhujana minulla pisti silmään Shanghaissa se, että näin lukemattomia (todella kalliita) lasten rattaita mutta en yksiäkään vaunuja! Kaikki alle Mimmin kokoiset lapset, joita näin olivat vanhempiensa syleissä, joko kantorepuissa tai ilman. Paljon näin myös isompia lapsia kannettavan sylissä, mutta kaikki rattaissa istuvat lapset olivat varmasti yli vuoden. Huomionarvoista sekin, etten nähnyt myöskään yhtäkään kantoliinaa, vaikka kantoreppuja näkyi katukuvassa tosi paljon, monia erilaisia malleja.

Ja tärkeä pointti, Shanghaissa kaikki rakastavat lapsia. Ainakin pikkuinen saa huomiota erittäin runsaasti osakseen. Monet tykkäävät kätellä lasta ja ottaa syliin jos hän antaa. Ensimmäisiä kertoja Mimmi saikin muutamia pelästymiskohtauksia kun joutui liian monen vieraan ihmisen ympäröimäksi yllättäen jos en ollut ihan hänen lähellään. Useimmiten hän kuitenkin nautti tietysti kovasti kaikesta huomiosta. Ihmiset myös tykkäävät antaa lapselle karkkia, onneksi ne ovat kuitenkin aina käärepapereissa. Mimmi ei osaa niitä vielä itse avata, joten annoin hänen aina leikkiä karkilla hetken ja sitten otin sen häneltä pois. Mitä tahansa muutakin ruokaa he saattavat tarjota.

Meidän matka meni tosi mukavasti. Kuuden tunnin aikaeron vuoksi kahtena ensimmäisenä yönä heräsimme keskellä yötä hetkeksi valvomaan, kunnes Mimmi sai rytmistä kiinni. Hän oli myös ensimmäiset päivät vähän tavallista kärttyisämpi. Shanghain ilma taitaa olla hiukan Pekingin savusumuja puhtaampi, sillä selvisimme (muistaakseni ensimmäistä kertaa) ilman pientä yskää ja limakalvojen kuivumista, josta kärsin Pekingissä aina ensimmäisellä viikolla. 

Naapuritavaratalon leikkipaikassa saman ikäisen kaverin kanssa.

Katuruokaa.

Hedelmäkaupassa ostoksilla.

Monissa ravintoloissa oli omat välineet lapselle ja syöttötuolit.

Näin helposti kulkee lentokentällä kaksi matkalaukkua, rattaat, lapsi ja käsimatkatavarat.

Lentomatka sujui hyvin kun kiinalaiset tädit juotti mehua, syötti ties mitä herkkuja ja antoi leikkiä iPadilla.

Linssilude.

Kiinalaisten turistien kuvasessioissa.

Mimmi pääsi hienon laitteen kyytiin. 

Ravintolassa keskipäivällä.

Kaikissa tavarataloissa Legopiste.

Eläintarhassa demonstraatio virtahevon suun koosta.

Hyvä keksintö sisäleikkipaikkaan, "hiekka" ei ole hiekkaa vaan riisinjyvän kokoisia ja muotoisia kivikovia siemeniä! Ei tartu vaatteisiin kiinni.

Papan ikkunalaudalla poseeraus.