Muutto vuokra-asuntoon

Asuimme ensimmäiset pari viikkoa appivanhempien luona kunnes kävi selväksi, että emme pääsisi vielä ehkä pitkään aikaan muuttamaan ystävämme kanssa isompaan asuntoon. Päätimme siis muuttaa ihan vain oman perheen kanssa pieneen asuntoon vuokralle.

Kummallisesti vaikka jotkut (monet) asiat täällä vievät ikuisuuden, niin toiset asiat taas järjestyvät todella äkkiä. Esimerkiksi tämä muuttaminen kävi niin, että katsoimme netistä pari asuntoilmoitusta ja  kävimme heti katsomassa molempia asuntoja. Toinen oli hirveä, haistoin homeen ovelle saakka. Toinen olikin yllättävän hyvä, joten otimme sen heti ja muutimme seuraavana aamuna. Ei takuuvuokraa, ei kirjallista sopimusta, ei irtisanomisaikaa.. Vain ekan kuukauden vuokra käteen.

Tämä asunto on osoittautunut kyllä tosi hyväksi. Kaksi makuuhuonetta ja keittiö. Vain kolme vuotta vanha talo, ei mitään vaurioita maanjäristyksestä. Siisti!! Sekä vessa että huoneet lähes Suomen tason puhtaita. Toimivat ja ehjät pistorasiat, ei roikkuvia sähköjohtoja tms. Hyvät kirkkaat sähkövalot ja invertterillä toimivat valot sähköttömiin aikoihin. Vuokra vain 170 e/kk.

Erityisesti pidin tässä asunnossa siitä, että talon kaikissa kerroksissa vesipisteet eli keittiö ja vessat ovat päällekkäin vain toisella puolella taloa. Makuuhuoneet ovat niin, että toinen on keittiön vieressä, mutta toinen on toisella puolella taloa, rappukäytävän takana. Järkeilin siis, että hyvällä todennäköisyydellä tällä toisella puolella taloa ei ole hometta (kun ei ole mitään vesipisteitä) ja saamme ainakin nukkua homeettomassa huoneessa. Tähän mennessä olemme olleet Nepalissa jo lähes kuukauden, eikä mitään homeoireita ole vielä tullut!

Ja sitten toisaalta ne huonot puolet tässä talossa, niitä on kolme. Ensinnäkin ei ole mitään pihaa. Ei minkäänlaista avointa aluetta edes missään tässä lähettyvillä. En tiedä mitä tekisin lasten kanssa kun en haluaisi myöskään olla sisällä kaikkia päiviä, eikä lapsilla ole kavereitakaan täällä. Suurin osa ulkomaalaisista, joilla on lapsia asuvat aivan eri puolella kaupunkia.

Makuuhuoneen ovelta, vastapäätä
keittiö ja toinen makuuhuone. Portin
takana yläkerta, jossa talon omistajat
asuvat. 

Toinen on se, että tämä asunto tosiaan on koko tämä toinen kerros ja nepalilaisilla on tällainen älytön tapa rakentaa, että rappukäytävä menee keskellä asuntoa. Makuuhuoneemme ovat siis kaksin puolin rappukäytävää, jossa liikkuvat ylösalas talon omistajat ja tietysti mennään kengät jalassa.
Kolmas juttu on se, että talon ulko-ovessa ei ole mitään avaimella avattavaa lukkoa vaan ainoastaan sisältäpäin teljettävät lukot. Joudun siis monena yönä heräämään aina kun mies on soittamassa keikalla tai kavereiden kanssa ulkona ja käydä avaamassa hänelle ulko-oven. Olen tässä yöimettänyt 10 kuukautta, enkä ole ollut valehtelematta yhtenäkään aamuna väsynyt, koska en joudu nousemaan tai edes avaamaan silmiä. Mutta nyt joudun nousemaan ja sytyttämään valot ja kestää varmaan helposti 20 min ennen kuin saan uudestaan unta, joten nyt on alkanut käydä vähän vaikeaksi herätä aamuisin :(

Olemme nyt pari viikkoa tässä asuneet kohta ja pikkuhiljaa alkaa olla kaikki tavarat tänne hankittu. Pieniä ongelmia oli esimerkiksi saada internet tänne. Mies kävi joka aamu yli viikon verran toimistolla pyytämässä työntekijät tänne hoitamaan netin kuntoon. Joka päivä he lupasivat "soittaa pian" ja tulla. Eipä kuulunut. Lopulta nyt muutama päivä sitten he tulivat tuomaan modeemin tänne. Sen jälkeen piti vielä erikseen käydä seuraavana päivänä toimistolla maksamassa, koska asentajahan ei voinut ottaa rahaa eikä sitä myöskään voinut maksaa etukäteen. Nämä on juuri näitä juttuja mitkä täällä tehdään aina vaikeimman kautta.

Hankalaa oli myös löytää patjat nukkumista varten! Sänkyjä en edes ajatellut hankkia sillä täällä puu on todella kallista ja iso sänky maksaa käytettynäkin satoja euroja. Yritimme ensin löytää normaalit joustinpatjat. Löysimme halvat, tarkastelin kaupassa vain yhtä avattua kappaletta ja sitten ostimme niitä kolme kotiin (iso, keskikoko, pieni). Kuljetus tapahtui riksakyydillä. Tietysti vasta kotona avatessa muoveja huomasin, että iso patja oli aivan homeessa ja pienin haisi aivan jäätävälle liimalle. Pakko oli nukkua yksi yö sitten koko perhe 90 senttisellä patjalla, mikä oli ainut siedettävän hajuinen. Palautimme ne seuraavana päivänä ja katselimme kalliimpia vaihtoehtoja. En silti löytänyt yhtäkään joka ei olisi haissut aivan pyörryttävälle liimalle, täällä ei varmasti ole mitään säädöksiä kemikaalien käytölle. Sitten tajusin, että voimme teettää patjat käsityönä ja itseasiassa se tuli jopa halvemmaksi, kuin ottaa hienot länsimaalaisen tyyppiset liimapatjat…



Kävimme siis patjantekijöiden kaupassa haistelemassa villoja ja kankaita ja hyväksyin lampaalta haisevat, mutta ehkä homeettomat puuvillat. Myöhemmin tajusin, että olisi pitänyt pyytää saada pestä patjan kankaat ensin, koska nekin tuoksuivat vahvasti "uudelle vaatteelle"(=kemikaaleille) ja pesen yleensäkin kaikki tekstiilit aina ennen ensimmäistä käyttöä. Patjantekijöillä meni kolmisen tuntia ommella meille yksi 160 cm ja kaksi 90 cm patjaa ja hintaa niille tuli n. 100 euroa yhteensä. Nämä saimme sitten tungettua rullattuina taksiin ja kotiin ja tyytyväisinä on nukuttu siitä lähtien.

Valmiit patjat!