Kirjoittelin ennen vauvan syntymää Vauvojen Vessahätä Viestinnästä, eli Vaipattomuudesta. Tuo teoriassa erittäin luonnolliselta tuntuva juttu, jota ajattelin heti kokeilevani ei meillä kuitenkaan lähtenyt niin "luonnollisesti" käyntiin kuin ajattelin. On helpompi käyttää vaippoja kuin opetella käyttämään vauvaa vessassa, varsinkin kun vietän oikeasti todella vähän aikaa vain kotona oleskellen.
Olen kokeillut tuota muutaman kerran kuitenkin, pitäen vauvaa ilman vaippoja ja yrittäen seurata hänen "viestintäänsä" eli huomata ja rekisteröidä millaisia eleitä/ilmeitä/ääniä vauva tekee juuri ennen tarpeidensa tekemistä. Jostain syystä olen vissiin tosi huono tässä tai meidän vauvan eleet on tosi huomaamattomia :) Tuntuu, että hän tekee tarpeensa aina juuri silloin kun menetän keskittymiskykyni ja teen hetken jotain muuta. Myös vauvan pitäminen vessanpöntön/lavuaarin päällä tuntuu vaikealta ja hän melko nopeasti suutahtaa siinä varsinkin kun lavuaarin reuna on kylmä!
Olin ennen tänne jenkkeihin lähtöä muutaman päivän kaverini luona jonka 3-kuinen vauva tekee jo kaikki kakkatarpeensa potalle! Hänellä on vaipat päällä, mutta ilmaisee selkeästi kakkahädän ja pääsee silloin potalle. Tästä sain taas vähän rohkaisua yrittää itsekin, mutta ajattelin, ettei se täällä matkalla ollessa oikein sujuisi. Muutama päivä sitten kuitenkin kävi niin, että täällä käyttämämme kemikaalivaipat ja wet wipesit aiheuttivat vauvalle vaippaihottumaa :( (mieheni veljen vaimo ei anna meidän pestä kestovaippoja koneessa, joten joudumme käyttämään kertakäyttöisiä ja otin siis turhaan mukaan koneellisen kestovaippoja... Niin ja diper rash on kuulemma ihan normaalia! No varmasti onkin kun käyttää noita kemikaalivaippoja/kosteuspyyhkeitä ... ) Tämän ihottuman vuoksi pidimme päivän vauvaa ilman vaippaa, ja päätin sitten samantien viedä häntä lavuaarin reunalle jos vaikka tekisi tarpeensa sinne. Kas kummaa, olemme parin päivän sisällä onnistuneet käymään juuri oikeaan aikaan vessassa jo todella monta kertaa, sekä isommalla että pienemmällä hädällä!
Näyttäisi siltä, että yritykseni tulkita vauvan viestejä ei ottanut tulta alleen, mutta huomattavasti paremmin toimii tämä taktiikka: Vien hänet lavuaarin reunalle säännöllisin väliajoin! Aina kun minusta alkaa tuntua siltä, että viime kerrasta on jo aikaa, aina kun hän on syönyt tai herää päiväunilta, tai alkaa piereskellä. Tadaa! Toimii!
Kuinka paljon voi iloita siitä, että vauva kakkaa lavuaariin? Tuntuu, että vauvat todella ovat huomattavasti älykkäämpiä kuin kuvittelemmekaan, sen verran hyvin vauva on jo parissa päivässä tuntunut älyävän tämän homman!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste VVV-vauvojen vessahätä viestintä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste VVV-vauvojen vessahätä viestintä. Näytä kaikki tekstit
tiistai 12. helmikuuta 2013
maanantai 19. marraskuuta 2012
Vaipattomuudesta - vauvojen vessakyvyttömyys on länsimainen tuote
Luin juuri sen verran hyvän artikkelin vaipattomuudesta, että pakko jakaa tämä. Olin ajatellut kirjoittaa vaipattomuudesta tai "Vauvojen Vessahätä Viestinnästä", mutta toimittaja Riikka Vuorijärvi on jo kirjoittanut Fifiin niin kattavasti, että taidanpa vain lainata hänen kirjoituksestaan muutamia kohtia tähän. Suosittelen lukemaan koko tuon hänen juttunsa "Ilman vaippaa - vauvojen vessakyvyttömyys on länsimainen tuote".
Mielenkiintoinen, samaan aiheeseen liittyvä on myös Prisman "Vaippavuoren varjossa" -dokumentti, joka on katseltavissa vielä 23 päivän ajan tästä linkistä.
Lisää vaipattomuudesta ja sen opettelusta esimerkiksi täällä.
Moni kokee varmasti, että vauvan pissattaminen on vaativaa ja aikaa vievää. Itse ajattelisin, että mieluummin ehkä näkisin vaivaa vähän aikaisemmassa vaiheessa lapsen elämää, jos siitä seurauksena lapseni olisi kuiva jo vaikka ennen ensimmäistä ikävuotta, sen sijaan, että joutuisin vaihtamaan vaippoja esimerkiksi 3-vuotiaaksi(!!) saakka. Totta kyllä on, että vaipattomuus olisi huomattavasti helpompaa vaikkapa Nepalissa, missä "talvi" kestää kuukauden, kuin täällä ikuisen kylmyyden maassa... Haluaisin kuitenkin mieluummin ainakin yrittää vastata lapseni tarpeisiin ja viesteihin kuin antaa hänen "pissata housuun" mikä ei voi tuntua kauhean miellyttävältä.
Lainauksia Ilman vaippaa -artikkelista:
"Nykyaikainen länsimainen äiti on tottunut ajattelemaan, ettei lapsi tiedosta vessahätäänsä eikä hallitse rakkoaan tai suoltaan ennen taaperoikää. Suurimmassa osassa ei-länsimaisia äitejä moinen ajatus kuitenkin herättäisi säälinsekaista huvittuneisuutta. He tietävät, että vauva viestittää hoitajalleen vessahädästään – aivan samoin kuin hän viestittää nälästä, kivusta, väsymyksestä tai läheisyydentarpeesta. Kysymys on vain siitä, osaako hoitaja tulkita viestit ja kuinka nopeasti hän vastaa niihin."
"Arvo Ylppö kuvasi 40-luvulla julkaistussa tutkimuksessaan käytäntöä, jossa äidit pissauttivat ja kakkauttivat vauvaa säännöllisesti sanomalehden päälle. 60-luvun kuluessa modernit äidit jättivät vanhan tavan unholaan."
"Vauvan vessahätä on mahdollista päätellä vauvan käytöksen perusteella, opettelemalla tuntemaan vauvan päivittäiset rytmit tai jopa intuitiivisesti tietäen. Länsimaisten äitien on helpoin aloittaa havainnoimalla lapsen viestien vivahteita: ilmeitä, äännähdyksiä ja ruumiinkieltä."
"Vessakypsyyskäsitysten syntyhistoria käy malliesimerkiksi siitä, miten keinotekoisia ja kulttuurisidonnaisia tieteelliset ”totuudet” voivat olla. Esiin nousevat kysymykset tiedeyhteisön arvostelukyvystä ja etiikasta. Yhdysvaltalainen Ingrid Bauer osoittaa kirjassaan Diaper Free, että dogmi vauvojen vessakyvyttömyydestä synnytettiin ja sitä ylläpidetään asiantuntijoiden ja vaippateollisuuden hyvässä yhteistyössä."
"Miten länsimainen lääketiede onkin niin jääräpäisesti pitäytynyt oletuksissaan? Ingrid Bauerin mukaan selitys saattaa piillä Pampers-vaippoja valmistavan Procter & Gamble -yhtiön, pediatrian asiantuntijajärjestöjen ja T. Berry Brazeltonin välisissä kytköksissä. Professori Brazeltonin käänteentekevä artikkeli ilmestyi kuin sattumalta samana vuonna kun ensimmäinen kertakäyttövaippa tuli markkinoille."
"Pottaharjoittelun viivästyttäminen vuoden tai kahden vuoden ikään saattaa kuitenkin olla pikemminkin ongelmien syy kuin hyvä keino niiden välttämiseen. Ei ihme, jos lapsi tuntee olonsa ristiriitaiseksi, kun hänet on pienestä pitäen totutettu laskemaan alleen ja sitten se onkin yhtäkkiä ei toivottavaa. Kun tietoisuus ruumiintoiminnoista on hävinnyt aikoja sitten, monella taaperolla ei ole aavistustakaan, mitä potalla olisi tehtävä."
Mielenkiintoinen, samaan aiheeseen liittyvä on myös Prisman "Vaippavuoren varjossa" -dokumentti, joka on katseltavissa vielä 23 päivän ajan tästä linkistä.
Lisää vaipattomuudesta ja sen opettelusta esimerkiksi täällä.
Moni kokee varmasti, että vauvan pissattaminen on vaativaa ja aikaa vievää. Itse ajattelisin, että mieluummin ehkä näkisin vaivaa vähän aikaisemmassa vaiheessa lapsen elämää, jos siitä seurauksena lapseni olisi kuiva jo vaikka ennen ensimmäistä ikävuotta, sen sijaan, että joutuisin vaihtamaan vaippoja esimerkiksi 3-vuotiaaksi(!!) saakka. Totta kyllä on, että vaipattomuus olisi huomattavasti helpompaa vaikkapa Nepalissa, missä "talvi" kestää kuukauden, kuin täällä ikuisen kylmyyden maassa... Haluaisin kuitenkin mieluummin ainakin yrittää vastata lapseni tarpeisiin ja viesteihin kuin antaa hänen "pissata housuun" mikä ei voi tuntua kauhean miellyttävältä.
Lainauksia Ilman vaippaa -artikkelista:
"Nykyaikainen länsimainen äiti on tottunut ajattelemaan, ettei lapsi tiedosta vessahätäänsä eikä hallitse rakkoaan tai suoltaan ennen taaperoikää. Suurimmassa osassa ei-länsimaisia äitejä moinen ajatus kuitenkin herättäisi säälinsekaista huvittuneisuutta. He tietävät, että vauva viestittää hoitajalleen vessahädästään – aivan samoin kuin hän viestittää nälästä, kivusta, väsymyksestä tai läheisyydentarpeesta. Kysymys on vain siitä, osaako hoitaja tulkita viestit ja kuinka nopeasti hän vastaa niihin."
"Arvo Ylppö kuvasi 40-luvulla julkaistussa tutkimuksessaan käytäntöä, jossa äidit pissauttivat ja kakkauttivat vauvaa säännöllisesti sanomalehden päälle. 60-luvun kuluessa modernit äidit jättivät vanhan tavan unholaan."
"Vauvan vessahätä on mahdollista päätellä vauvan käytöksen perusteella, opettelemalla tuntemaan vauvan päivittäiset rytmit tai jopa intuitiivisesti tietäen. Länsimaisten äitien on helpoin aloittaa havainnoimalla lapsen viestien vivahteita: ilmeitä, äännähdyksiä ja ruumiinkieltä."
"Vessakypsyyskäsitysten syntyhistoria käy malliesimerkiksi siitä, miten keinotekoisia ja kulttuurisidonnaisia tieteelliset ”totuudet” voivat olla. Esiin nousevat kysymykset tiedeyhteisön arvostelukyvystä ja etiikasta. Yhdysvaltalainen Ingrid Bauer osoittaa kirjassaan Diaper Free, että dogmi vauvojen vessakyvyttömyydestä synnytettiin ja sitä ylläpidetään asiantuntijoiden ja vaippateollisuuden hyvässä yhteistyössä."
"Miten länsimainen lääketiede onkin niin jääräpäisesti pitäytynyt oletuksissaan? Ingrid Bauerin mukaan selitys saattaa piillä Pampers-vaippoja valmistavan Procter & Gamble -yhtiön, pediatrian asiantuntijajärjestöjen ja T. Berry Brazeltonin välisissä kytköksissä. Professori Brazeltonin käänteentekevä artikkeli ilmestyi kuin sattumalta samana vuonna kun ensimmäinen kertakäyttövaippa tuli markkinoille."
"Pottaharjoittelun viivästyttäminen vuoden tai kahden vuoden ikään saattaa kuitenkin olla pikemminkin ongelmien syy kuin hyvä keino niiden välttämiseen. Ei ihme, jos lapsi tuntee olonsa ristiriitaiseksi, kun hänet on pienestä pitäen totutettu laskemaan alleen ja sitten se onkin yhtäkkiä ei toivottavaa. Kun tietoisuus ruumiintoiminnoista on hävinnyt aikoja sitten, monella taaperolla ei ole aavistustakaan, mitä potalla olisi tehtävä."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)