Nepalissa, ensimmäisten päivien tuntemuksia

Saavuimme toissayönä Mimmin kanssa Kathmanduun, toiseen kotiimme siis. Täällä olisi tarkoitus viettää nyt joitakin kuukausia ja koska olen saanut yllättävän paljon yhteydenottoja aiheesta lapset+Nepalissa asuminen/matkustaminen, niin ajattelin nyt yrittää kirjoitella ahkerasti meidän elämästä täällä.

Mimmi on nyt täällä ensimmäistä kertaa ja itselläni oli lähes kahden vuoden tauko. On vaatinut vähän ajattelutyötä jotenkin sisäistää, että Mimmi on oikeasti nepalilainen yhtä paljon kuin suomalainenkin. Määritän helposti itseni kautta hänen olemassaoloaan, jotenkin alitajuisesti ajattelen hänet vain suomalaisena, jonka toinen vanhempi on nepalilainen. Tulevaisuudessa nähtäväksi jää kuitenkin, kuinka vahva suomalainen tai nepalilainen identiteetti hänelle muodostuu tai miten hän itse kokee olemisensa.

Mimmistä on muutama kaverikin sanonut, että on outoa miten hän jo ihan pienenä vauvana oli luonteeltaan ja olemukseltaan niin selkeästi nepalilainen. Sitä olen itsekin hämmästellyt useat kerrat, että pieni vauva, joka ei ymmärrä "mistään mitään", eikä ole koskaan käynyt nepalissa tai elänyt siinä kulttuurissa (ja hänen isänsä elää Suomessa hyvin länsimaiseen tyyliin) voi jo olla niin selkeästi nepalilainen ja poiketa suomalaisista vauvoista.

Jännää on nyt ollut seurata pari ensimmäistä päivää kuinka Mimmi viihtyy täällä. On jotenkin ihan mieletöntä, miten hän oli heti ensi hetkestä lähtien täällä kuin kala vedessä, nauttien silmin nähden kaikesta. Suomessa ollessa kyllä ymmärsin jo ihan alusta alkaen, kuinka paljon helpompaa tässä kulttuurissa olisi olla lapsen kanssa, joka selvästi kaipaa jatkuvasti paljon ihmisiä lähelleen, viihtyy sitä paremmin mitä enemmän ihmisiä on ja janoaa jatkuvaa toimintaa. Mutta vasta nyt täällä tuli jotenkin tosi vahva tunne siitä, että meidän elämä Suomessa on jotenkin tämän lapsen kannalta vääränlaista. Täällä hän saa touhuta koko päivän pihan lapsien kanssa, asua suvun kanssa samassa talossa ja olla tekemisissä useiden ihmisten kanssa koko ajan. Tämä lapsi selvästi kuuluu tänne.

Shanghai lapsen kanssa

Isäni muutti ennen joulua Shanghaihin ja tämä oli ensimmäinen vierailuni kaupunkiin. Aiemmin isäni asui Pekingissä, jossa kävimme viime vuonna Mimmin kanssa hänen ollessaan 5-6 kuukauden ikäinen.

Isäni varoitti etukäteen, ettei tämä Shanghai ole yhtä mukava kaupunki kuin Peking ja oikeassa oli. Vaikka Peking oli länsimaalaistunut, siellä oli aitoa kiinalaisuutta, historiaa ja paljon kaikkea. Sieltä pystyi löytämään mitä tahansa mitä keksi haluta ja siellä riitti aina tekemistä. Shanghai taas… on melkein kuin Amerikassa olisi. Rikkaita ihmisiä, isoja ketjuliikkeitä, paljon designermyymälöitä ja Starbucks joka kulmassa. Eikä lähes mitään kovin ihmeellistä nähtävää.

Mutta blogin aiheeseen. Shanghai on helppo kaupunki vierailla lapsen kanssa. Kun Pekingissä ei näkynyt lapsia juuri lainkaan niin Shanghaissa niitä onkin pilvin pimein. Varmasti tästä johtuen melkein kaikissa tavarataloissa on kerrokset lasten tavaroille ja vaatteille, ja kaikilta designermerkeiltä löytyy myös lastenvaatemyymälät (Burberry, Ralph Lauren, Cucci…). Tekemisen puutteessa niitä tuli kierreltyä päivät pitkät. Tavaratalot ovat ihan täynnä vauvan tavaraa vaippojen ja vauvan ruokien lisäksi löydät mitä tahansa voit ikinä tarvita LifeFactoryn lasisista tuttipulloista formaldehydinpoistajapyyhkeisiin (silmienpyöritys). Monista tavarataloista löytyy myös lasten leikkipaikkoja.

Liikkuminen lapsen kanssa oli sujuvaa. Kadut on tasaisia ja helppo kulkea rattaiden kanssa. Monilla metroasemilla on hissit tai vähintäänkin liukuportaat, sekä invaportit, joista pääsi rattaiden kanssa. Valitettavasti joissain paikoissa liukuportaat saattoivat olla käytössä vain ylöspäin tullessa, jolloin isäni kantoi rattaat alas ja minä Mimmin. Ehkä etsimällä joltain toiselta sisäänkäynniltä olisi löytynyt hissi tai toimivat portaat. Kahdestaan tämä meni aika helposti näin kun on kevyet rattaat, ja yksinkin välillä Mimmi toisessa ja rattaat toisessa kädessä.

Syöminen Mimmin kanssa oli myös helppoa. Suurimmassa osassa ravintoloita on vauvan syöttötuolit (yleensä Ikean Antilop) ja monissa meille tuotiin myös heti pikkuruiset lautaset ja omat aterimet lapselle. Joissain pienemmissä ravintoloissa saattoi olla vain puikot, eikä pieniä lusikoita ollenkaan. Kiinalaisten lusikka on niin iso ettei se oikein mahdu lapsen suuhun, joten sillä oli hiukan hankala syödä. Kannoinkin välillä mukana Mimmille pikkulusikkaa ja haarukkaa, jotka ostin tarkoituksella hänelle. Mimmi tosin tuntui erityisesti tykkäävän kun häntä syötettiin puikoilla, ehkä se oli hänestä eksoottista :) Tavarataloista löytyi melko hyvin lasten ruokia, joita ostin aluksi muutamia varalle ennen kuin meidän syöminen vakiintui koska olen niin huono näiden ruokailujuttujen kanssa. Esimerkiksi meillä Suomessakin tuttua Hipp-luomusarjaa oli myynnissä. Tosin kaikki lasten ruoat olivat vain soseita, alle 6 kuukautisille. Ehkä kiinalaiset lapset eivät vedä purkkiruokaa kolmevuotiaaksi, kuten ilmeisesti monet suomalaiset tekevät meidän markettien lastenruokahyllyistä päätellen… Esimerkiksi Hipp:iltä löytyi luumusosetta, mikä tuli tarpeeseen kun Mimmillä ruokavaliomuutoksen (lähinnä lisääntyneiden hiilareiden) takia vatsa kävi hiukan hitaalla pari ekaa päivää.

Matkat Shanghaihin sujuu helposti Finnairin suorilla lennoilla, ja sylivauvan (0-2 v.) kanssa saa viedä toisen 23 kg matkalaukun ylimääräisenä sekä rattaat. Vauvan “lipusta” joutuu maksamaan jotain alle 10% oman lipun hinnasta. Rattaat hiukan kärsivät ruumassa: juomateline hajosi ja hupun kankaaseen tuli viiltoreikä. Ei siis kannata ehkä ottaa kovin kalliita vaunuja matkaan mukaan, tai ainakin kannattaa tajuta tehdä korvausvaatimus niistä 7 päivän sisällä!

Vauvan kantamisen puolesta puhujana minulla pisti silmään Shanghaissa se, että näin lukemattomia (todella kalliita) lasten rattaita mutta en yksiäkään vaunuja! Kaikki alle Mimmin kokoiset lapset, joita näin olivat vanhempiensa syleissä, joko kantorepuissa tai ilman. Paljon näin myös isompia lapsia kannettavan sylissä, mutta kaikki rattaissa istuvat lapset olivat varmasti yli vuoden. Huomionarvoista sekin, etten nähnyt myöskään yhtäkään kantoliinaa, vaikka kantoreppuja näkyi katukuvassa tosi paljon, monia erilaisia malleja.

Ja tärkeä pointti, Shanghaissa kaikki rakastavat lapsia. Ainakin pikkuinen saa huomiota erittäin runsaasti osakseen. Monet tykkäävät kätellä lasta ja ottaa syliin jos hän antaa. Ensimmäisiä kertoja Mimmi saikin muutamia pelästymiskohtauksia kun joutui liian monen vieraan ihmisen ympäröimäksi yllättäen jos en ollut ihan hänen lähellään. Useimmiten hän kuitenkin nautti tietysti kovasti kaikesta huomiosta. Ihmiset myös tykkäävät antaa lapselle karkkia, onneksi ne ovat kuitenkin aina käärepapereissa. Mimmi ei osaa niitä vielä itse avata, joten annoin hänen aina leikkiä karkilla hetken ja sitten otin sen häneltä pois. Mitä tahansa muutakin ruokaa he saattavat tarjota.

Meidän matka meni tosi mukavasti. Kuuden tunnin aikaeron vuoksi kahtena ensimmäisenä yönä heräsimme keskellä yötä hetkeksi valvomaan, kunnes Mimmi sai rytmistä kiinni. Hän oli myös ensimmäiset päivät vähän tavallista kärttyisämpi. Shanghain ilma taitaa olla hiukan Pekingin savusumuja puhtaampi, sillä selvisimme (muistaakseni ensimmäistä kertaa) ilman pientä yskää ja limakalvojen kuivumista, josta kärsin Pekingissä aina ensimmäisellä viikolla. 

Naapuritavaratalon leikkipaikassa saman ikäisen kaverin kanssa.

Katuruokaa.

Hedelmäkaupassa ostoksilla.

Monissa ravintoloissa oli omat välineet lapselle ja syöttötuolit.

Näin helposti kulkee lentokentällä kaksi matkalaukkua, rattaat, lapsi ja käsimatkatavarat.

Lentomatka sujui hyvin kun kiinalaiset tädit juotti mehua, syötti ties mitä herkkuja ja antoi leikkiä iPadilla.

Linssilude.

Kiinalaisten turistien kuvasessioissa.

Mimmi pääsi hienon laitteen kyytiin. 

Ravintolassa keskipäivällä.

Kaikissa tavarataloissa Legopiste.

Eläintarhassa demonstraatio virtahevon suun koosta.

Hyvä keksintö sisäleikkipaikkaan, "hiekka" ei ole hiekkaa vaan riisinjyvän kokoisia ja muotoisia kivikovia siemeniä! Ei tartu vaatteisiin kiinni.

Papan ikkunalaudalla poseeraus.

Hei hei Suomi taas hetkeksi

Huomenna lähdemme taas reissuun joksikin aikaa! Matka käy Finnairin suoralla lennolla kohti Shanghaita, johon isäni muutti Pekingistä ennen joulua. Facebook, Blogger, Youtube ja muut sosiaalisen median välineet siis tauolla kuukauden verran. Kylmyyttä ei tule ikävä, vaikka yleensä talvesta pidänkin :) Matkakuulumisia luvassa myöhemmin…

Rytmi

Ajattelin pitkään, ettei meillä ole mitään tarvetta rytmille, vaikka sitä usein pidetään niin hirveän tärkeänä heti vauvasta. Rytmistä tulee itselleni usein ensimmäisenä sellainen negatiivinen mielikuva, että lapsen täytyy nukahtaa tiettyyn aikaan, ja häntä nukutetaan vaikka siinä menisi kaksi tuntia koska rytmi. Tai tosi tarina: lapsi pakotetaan syömään ruoka-aikana ja sitten ruoka-aikojen välissä ei saa mitään, vaikka olisi nälkä, koska rytmi.

Meidän rytmit heittelivät koko ensimmäisen vuoden, vaikka yöunien ja päiväunien pituudet ovatkin aina pysyneet suht samoina ja usein jopa olleet säännöllisiä tietyn aikaa kerrallaan. Koko ensimmäisen vuoden Mimmi nukkui noin 10 tunnin yöunet, ainoastaan nukkumaanmenoaika sahasi kahdeksasta yhteentoista tilanteiden mukaan. En kokenut tätä koskaan ongelmaksi, Mimmi vietiin nukkumaan silloin kun hän näytti väsyneeltä.

Nyt kuitenkin jo pidemmän aikaa, unikoulusta lähtien, ollaan menty melkoisen tarkalla rytmillä: yöunet 21-08.30 ja kahden tunnin päiväunet klo 13-14 alkaen. Ja tiedättekö mitä? Tämähän on yllättävän mukavaa! Nyt ei tarvitse illalla odottaa ja arvuutella, että milloin lapsi näyttää väsyneeltä, tai nukutella turhaan ja huomata sitten, että ei se nukahdakaan, mennään takaisin valvomaan. Nyt voi katsoa kellosta, että kello on yhdeksän, pestään hampaat ja mennään sänkyyn. Ja vaikka Mimmi olisi ihan riehakkaalla tuulella vielä ja iloinen, hän nukahtaa silti aina heti syötyään. Se on tasan imetys, kyljen kääntö ja hyvää yötä. Alle vartti ja ulkona makuuhuoneesta. Ihanaa!

Eikä päivätkään hullumpia ole kun voi suunnitella, että jos on vaikka ajettava jonnekin autolla niin sen voi ajoittaa sopivasti lapsen päiväuniaikaan. Tai jos jotain kotihommia niin tulen kotiin ennen päiväuniaikaa ja teen hänen nukkuessaan.

On tämä rytmi sittenkin aika hieno asia kun se on olemassa. Vaikka en kyllä tiedä olisiko sitä voinut tekemällä itse luoda aiemmin vaikka olisin yrittänytkin. Olen kuitenkin iloinen, että nyt se on meille ihan vahingossa muodostunut.

Unipäivitystä

Kerroin viime viikolla unikoulustamme Jay Gordonia mukaillen. Silloin olimme vähentäneet imetykset yöllä yhteen, mutta Mimmi heräili edelleen useasti. Nyt lisäsin seuraavan päivityksen tuohon tekstiin:

"Juuri kun pääsin sanomasta, että imetyksen lopetus ei ole saanut Mimmiä lopettamaan heräilyä, niin heti tuosta päivästä lähtien olemmekin nukkuneet yhdellä herätyksellä+imetyksellä kaikki yöt! Ihanaa! Olisikohan ollut muutamia kertoja kun on ollut joku lyhyt havahtuminen hereille ja samantien uudelleen nukahtaminen. Mutta käytännössä yöt on mennyt ihan mahtavasti nyt. Muutamana päivänä kun olen käynyt aamuvuorossa töissä, olen joutunut herättämään Mimmin imemään viiden jälkeen, että pääsen itse lähtemään! Ei haittaa yhtään, vaikka tuollainen pieni rakas vieressä herää sen kerran tai kaksi yössä ja kömpii kainaloon nukahtamaan uudelleen <3 "

Myrkyt (PHMB) päiväkotien käsidesissä

Jos joltakin on mennyt tämä juttu ohi, niin tiivistyksenä viime päivien uutisointia päiväkodeissa käytettävissä käsideseissä olevasta myrkystä nimeltä PHMB.

Näin minun näkökulmastani juttu on suunnilleen mennyt:

Ensin (31.12.13) Maria Nordin kirjoitti blogissaan Kotitalouskriisi, kuinka lapsiamme myrkytetään päiväkodeissa puhdistamalla heidän käsiään suihkutettavalla, alkoholittomalla käsien desinfiointiaineella, jossa vaikuttavana aineena on lyhenteeltään PHMB-niminen yhdiste. Lainauksia hänen kirjoituksestaan:
"... tappavan myrkyllisiä, kiellettyjä aineita ruiskutetaan Helsingin päiväkodeissa lasten käsiin."
"Poikkeuksellisen vaarallisen aine kuten PHMB ei laisinkaan sovellu sisätiloissa käytettäväksi koska kaikki mitä sisätiloihin suihkitaan, jatkossa myös altistaa kaikkia tiloissa olijoita. Varsinkaan LAPSIA, raskaana olevia tai muita herkkiä ihmisryhmiä EI saa tällaiselle altistaa edes satunnaisesti."
"PHMB on (bio)hajoamaton, haihtumaton, pysyvä kemikaali, joka sisätiloissa kuivuu pölyksi (ja joutuu silmiin, iholle ja keuhkoihin)."
"Näin me siis verovaroillamme osallistumme lastemme altistamiseen silmiä vaurioittaville, hengityselimiä vammauttaville, tappavan myrkyllisille kemikaaleille ja herkistämme heitä ”homekoiriksi” ja lisäksi aiheutamme työperäisen vammautumisen vaaran hoitotyöntekijöille. Samaa ainetta myös monet sisä-ilma- ja rakennusfirmat käyttävät ”homesaneeraukseen” hometaloissa vaikka sen käytöstä ei ole osoitettu hyötyä edes homehaittojen poistajana, saati ihmisen sisäilmaoireilun vähentäjänä – päinvastoin!"


Tämän kirjoituksen levittyä kovasti sosiaalisessa mediassa, on perässä tullut ainakin Kemikaalikimaran (3.1.14) aihetta selventävä kirjoitus, sekä Tukesilta tiedote (3.1.14) asiasta ja useampikin lehtikirjoitus aiheeseen liittyen.

Poimintoja Kemikaalikimaran blogauksesta:
"On hämmästyttävää, jos päiväkodeissa tosiaan desinfioidaan systemaattisesti lasten käsiä - ja vieläpä jollain suihkutettavalla tuotteella. Oli tuote mikä tahansa suihkutettavasta versiosta joutuu hengitysteihin aineita, esimerkkinä siivousaineet, hiuslakat ja maalit. Ylipäänsä käsien desinfioinnin tarve ja hyöty on ylipäänsä varsin kyseenalaista. Normaalioloissa sellaista ei tarvita lainkaan,  kunnon käsienpesu vedellä ja saippualla riittää, kunhan myös muistaa kuivata kädet kunnolla. "

" Itse kysäisisin aamulla hoitooon viedessäni, onko päiväkodissa tapana desinfoida käsiä. Jos on, niin kysyisin milloin ja miten. Ja antaisin tarvittaessa tietoiskun desinfioinnin tarpeellisuudesta ja käytettävistä aineista, jos sellaiseen joskus poikkeustilanteessa on aihetta."

Uusi Suomi kertoo (3.1.14) Tukesin antaneen varoituksen päiväkoteihin lopettaa suihkeen käyttö. Uutisessa kerrotaan myös seuraavaa:

"Desinfiointiaineet, joilla on korvattu alkoholipohjaiset tuotteet, ovat olleet markkinoilla jo toistakymmentä vuotta. Niiden käyttö on Korkolaisen mukaan ”massiivista”, mutta vakavista terveyshaitoista ei silti ole raportoitu Suomessa eikä muualla Euroopassa. "

"Etelä-Koreassa samankaltaisten, Suomessakin kiellettyjen PHMG-yhdisteiden on todettu aiheuttaneen vakavia keuhko-oireita. Mittavissa altistumisissa yhdisteet ovat johtaneet jopatieteellisesti todennettuihin kuolintapauksiin.

Tukesin havaintojen mukaan myös desinfiointiaineiden myyntiväittämät ja mainokset antavat usein harhaanjohtavan kuvan valmisteen turvallisuudesta. Tuotetta saatetaan markkinoida esimerkiksi ympäristöystävällisenä, vaikka sen tehoaine on luokiteltu erittäin vaaralliseksi ympäristölle."

Helsingin Sanomissa (3.1.14) osataan kertoa, että:

"HS löysi PHMB:tä Hartmanin sairaalan päivystyspoliklinikan eteisaulan käsihuuhteesta. On mahdollista, että samaa ainetta käytetään muissakin kaupungin laitoksissa."

"Hartmanin sairaalassa huuhdetta ei käytetä suihkeena, vaan sitä hierotaan käsiin. Aineen käytön vaikutuksia tutkitaan parhaillaan EU:ssa ja sen käyttöön tulee todennäköisesti pian rajoituksia, arvioi ylitarkastaja Tapio Korkolainen Tukesista. "Se on vaarallisimmillaan silloin kun sitä joutuu toistuvasti hengityselimiin", Korkolainen sanoo. Aine ei imeydy ihon läpi, mutta saattaa aiheuttaa iho-oireita."

Itseäni tämä aihe kiinnostaa tällä hetkellä lasta enemmän itseni vuoksi, hoitoalalla työskennellessä kun joudun käyttämään käsidesiä jatkuvasti ja oleskelen tiloissa, joita siivotaan teollisilla aineilla. Tarkistin tietysti heti töihin mentyäni tänä aamuna, että löytyykö tätä PHMB:tä työpaikkamme käsideseistä. Ja löytyyhän sitä, itseasiassa kaikki osastomme seinädesit on juuri vaihdettu alkoholittomaan deseihin, joissa vaikuttava aine on tuo PHMB. Onneksi löytyy vielä monta pumppupulloa "vanhaa" kunnon etanolidesiä, jota ainakin itse aion suosia niin kauan kuin sitä riittää... Toivottavasti seuraavassa tilauksessa tuota alkoholitonta ei enää hankita. Ajattelin vaikuttaa asiaan tietysti tuomalla tämän tiedon esimiehelle. Tulostin jo tänään töissä muutamia näistä uutisista taukohuoneeseen kaikille luettavaksi, toivottavasti muutkin kiinnostuvat vaatimaan parannusta asiaan. 

Unikoulu Jay Gordonia soveltaen

Kerroin aiemmin kuinka isäunikoulu toimi meillä loistavasti. Paljastuikin, että se toimii vain isän kanssa :) Vaikka lapsi nukkuu isän kanssa 8 tuntia tauotta, ei se tarkoita, että hän nukkuisi myös minun kanssani. Heti kun siirryin takaisin hänen viereensä niin hän herää normaaliin tapaan öisin syömään. Itseasiassa yöimetykset ovat jopa lisääntyneet vauva-ajasta. Jo 2-kuisena hän heräsi vain 2 kertaa yössä syömään, nukkuen aina 5-6 tunnin pätkän ensin, nyt 1-v. tienoilla hän on saattanut heräillä 3 kertaa yössä ja sen jälkeen torkkua rinnalla vielä pari tuntia aamulla... Varsinkin tämä aamun roikkuminen rupesi käymään itselleni vähän raskaaksi kun siihen imemiseen liittyy myös hampailla vähän pureskeleminen ja taukoamaton nipistely/raapiminen käsillä.

Koska isäunikoulukokemuksen perusteella tiesin, että lapsi on valmis nukkumaan kokonaisia öitä syömättä, rupesimme joululomalla  toteuttamaan sovelletusti Jay Gordonin unikoulumenetelmää.

Gordonin menetelmä on lempeä unikoulu. Se ei sisällä huudattamista eikä lasta ole tarkoitus opettaa nukahtamaan yksin. Menetelmä sopii yli 1-vuotiaille lapsille(!) ja Gordon korostaakin, ettei hän suosittele mitään unikoulumenetelmiä käytettäväksi alle vuoden vanhoilla vauvoilla. Gordon suosittelee perhepetiä, ja tämä menetelmä sopii kun halutaan päästä perhepedissä eroon useista yösyötöistä ja päästä nukkumaan pidempiä pätkiä.

Suosittelen tutustumaan menetelmään täällä.


Jaan nyt meidän kokemuksemme ensimmäisen 11 yön ajalta menetelmän käytöstä vähän sovellettuna. Itse kyselin ennen tämän toteutusta kokemuksia facebookin kautta, sillä toivoin vertaistueksi juuri melko yksityiskohtaisia kertomuksia siitä, miten tämä on käytännössä toiminut.

Yöt 1-3. Gordonin menetelmässä ensimmäisinä öinä pyritään opettamaan lapsi nukahtamaan ilman rintaa. Vaikka häntä imetetään vielä yöllä, niin rinta otetaan pois ennen kuin hän ehtii nukahtaa. Tavoitteena, että vaikka hän saa imetyksen niin hän nukahtaisi kuitenkin muuhun paijaukseen/silitykseen/unilauluun tms. Meillä lapsi nukahtaa usein ihan omasta halustaan ilman rintaa, päästämällä irti ja hakemalla hyvää asentoa sängyssä ennen nukahtamista. Tämä vaihe oli siis jo melkeinpä hallussa mutta ehkä enemmän itseni orientoimiseksi unikoulun pitämiseen, toteutin kuitenkin 3 yötä tätä vaihetta :) En tiedä johtuiko tästä vai miksi, mutta nämä yöt meni tosi hyvin. Toteutin myös iltanukuttamisella samaa, eli otin rinnan pois imetyksen jälkeen ja hän nukahti ilman sitä. Mimmi heräsi jokaisena yönä 3 kertaa (n.01, 04 ja 06), söi lyhyesti, otin rinnan pois ja hän nukahti melko helposti. Muutama lyhyt pieni protesti tuli siksi, että minä olin se, joka päätti milloin otin rinnan pois, vaikka suurimmalla osalla kerroista hän itse päästi siitä irti ja minä vain vetäisin paidan päälle ennen kuin hän kääntyi uudelleen ottamaan kiinni. Ainoastaan viimeisen yön viimeisellä imetyksellä aamulla hän olisi ilmeisesti halunnut vielä imeä pidempään joten sängyssä pyörimisessä ja ähkimisessä menikin sitten 45 minuuttia ennen nukahtamista. Muutama itkunpoikanenkin siinä tuli mutta ei mitään kunnollista.

Yö 4. Nyt oli aika aloittaa unikoulun vaikeampi toinen vaihe, eli yöimetyksen lopettaminen. Gordonin mukaan yöimetykset lopetetaan kerralla valitun 7 tunnin ajaksi. Olin päättänyt soveltaen tätä lopettaa imetykset pikkuhiljaa yksi kerrallaan illasta aamuun päin, ja lopuilla imetyksillä käyttää edelleen "lyhyt imetys --> rinta pois" -taktiikkaa. Yllättäen Mimmi nukkuikin ensimmäisenä yönä pitkän pätkän klo 21-03 ! Hänen herätessään en antanut rintaa, vaan taputtelin, silittelin päätä ja juttelin "Nyt on yö, nyt nukutaan". Hän pyöri, kiipeili ylitseni ja valitteli ja ähki. Välillä pysähtyi ja (lähes) nukahti muutamaksi minuutiksi ja sitten jatkoi. Mutta vain 15 minuuttia! Ja taas ilman mitään kunnon itkua. Tämän jälkeen hän heräsi vielä kaksi kertaa aamyöstä, jolloin imetin lyhyesti, otin rinnan pois ja hän nukahti nopeasti itse.

Yö 5. Olin niin unessa lapsen herätessä, että unohdin unikoulun ja annoin rinnan suuhun heti ennen kuin hän edes päästi mitään ääntä. Harmitti heti kun tajusin, että hän olisi varmaan tyyntynyt helposti ilman, mutta ei sitä enää perumaankaan pystynyt :D Noh, en tiedä oliko hyvä idea mutta toisella herätyksellä sitten ei saanut rintaa. Muistaakseni silloin kyllä meni aika pitkään ennen kuin tyytyi siihen. Aamulla sitten imetin normaaliin tapaan..

Yö 6. Ensimmäinen herätys klo 3.30 vasta! Heräsin itse kolmen jälkeen ja jäin odottelemaan lapsen heräämistä... Kun heräsi niin tyyntyi tosi nopeasti ilman rintaa, ei ollut selvästikään ainakaan nälkä. Aamulla ehkä 6 tai 7:stä eteenpäin sitten herättiinkin monta kertaa, ehkä siksi, että nukuttiin vähän turhaan pitkään, yli yhdeksään. Imetin monta kertaa ja monta kertaa myös nukahti esimerkiksi vatsani päälle itse. En pysynyt enää luvuissa.

Yö 7. Ensimmäinen herätys oli jo klo 00.30. Ensin hän konttasi ympäri sänkyä, nousi monta kertaa päälleni makaamaan ja pyöri 10 minuuttia. Mutta ei itkenyt eikä valittanut yhtään. Sitten tapahtui oudoin juttu ikinä: hän makasi kainalossani hiljaa, hereillä 10 minuuttia lisää!! Monta kertaa ajattelin, että nyt se on varmasti nukahtanut, mutta kun avasin silmäni niin siinä hän makasi silmät auki. Pisin aika mitä hän on koskaan ollut paikoillaan hereillä ollessaan. Sitten hän kääntyi mahalleen ja kävi nukkumaan. Toinen herätys klo 4.30. Ajattelin, että kello on vielä niin vähän, että en imetä. Hän tyytyi tähän aika helposti, ja kävi aika nopeasti nukkumaan. Aamulla sitten olikin taas useampi imetys, en muista enää monta tai kuinka usein, mutta heräsimmekin taas vasta 9.30 !

Yöt 8-10: Samalla kaavalla, yöllä uudelleen nukahtamiseen menee Mimmillä vaihtelevasti 30 sekunnista noin varttiin. Ei itke oikeastaan koskaan kunnolla, mutta valittaa kyllä ja pyörii ja vääntyilee ympäri sänkyä. Ja heräilee vaihtelevasti pari kertaa "yöllä" ja sitten "aamulla" muutaman kerran.

Ei tämä kyllä kuudessa yössä (kuten ohjeessa sanotaan) ole muuttunut oikein miksikään, mutta jatketaan sitkeästi :) Eikä imetyksen puuttuminen ole (vielä) saanut häntä lopettamaan heräilyä.

Yö 11: Aloitin nyt taas hiukan eri taktiikan, eli päätin, että otan sen Gordonin  7 tunnin aikavälin käyttöön, jolloin maitoa ei saa. Nyt nukutaan siis klo 21-04 ilman imetystä ja sen jälkeen aamulla saa muutaman kerran maitoa ennen kuin noustaan n. 09 aikaan. Tämä yö meni tosi hyvin, hän heräsi 21-04 vain yhden kerran, ja nukahti tosi äkkiä uudestaan ihan itse. Lyhyet imetykset sitten vielä n. klo 06 ja 08 ja ylös nousimme 09 jälkeen.

Tällä kaavalla nyt jatketaan, ehkä laitan pian kuulumisia kuinka Mimmi nukkuu jo itsenäisesti koko yön yli ;) Mukava isäunikoulusta lähtenyt ja nyt vahvistunut uusi puoli Mimmin nukkumisessa on se, että hän on vaihtanut yksiin päiväuniin ja nukkuu öisin 12 tuntia :) Koko ensimmäisen vuoden hän nukkui vain 10 tunnin yöunet, joten on tämä aika luksusta kun saa itsekin hyvät unet, vaikka valvoisikin vielä muutaman tunnin hänen mentyään nukkumaan!

Lisäys 15.1.2014:

Yöt 12-22: Juuri kun pääsin sanomasta, että imetyksen lopetus ei ole saanut Mimmiä lopettamaan heräilyä, niin heti tuosta päivästä lähtien olemmekin nukkuneet yhdellä herätyksellä+imetyksellä kaikki yöt! Ihanaa! Olisikohan ollut muutamia kertoja kun on ollut joku lyhyt havahtuminen hereille ja samantien uudelleen nukahtaminen. Mutta käytännössä yöt on mennyt ihan mahtavasti nyt. Muutamana päivänä kun olen käynyt aamuvuorossa töissä, olen joutunut herättämään Mimmin imemään viiden jälkeen, että pääsen itse lähtemään! Ei haittaa yhtään, vaikka tuollainen pieni rakas vieressä herää sen kerran tai kaksi yössä ja kömpii kainaloon nukahtamaan uudelleen <3