Iso lupaus otsikossa, ehkä hieman liioiteltu :) Tavoitteet on kuitenkin hyvä pitää korkealla!
Mainitsin puoliksi vitsillä Pieni vampyyri -postauksessa meidän "vaivalla boostatun immuniteetin" ja Olga-lukija tarttuikin tuohon, joten päätin aukaista sitä hieman nyt ihan uuden postauksen muodossa.
Millä keinoin rakentuu lapsen immuunipuolustus? Lähdetään ihan alusta.
Äidiltä saatu puolustus.
Alatiesynnytys. Tähän ei valitettavasti itse voi oikeastaan vaikuttaa, mutta alatiesynnytyksessä vauva saa äidiltä erittäin tärkeän bakteerikannan itselleen kulkiessaan läpi synnytyskanavan.
Täysimetys 6 kuukauteen saakka. Imetyksestä vauva saa myös erittäin tärkeitä vasta-aineita äidiltä ja huomattavasti paremman alun omalle puolustusjärjestelmälleen kuin korvikkeita syövä vauva. Lyhytkin imetys on huomattavasti parempi kuin ei ollenkaan! Nykyään suositellaan täysimettämään 6 kuukauteen saakka, sillä vauvan suolisto ei ole välttämättä vielä nelikuisena kehittynyt tarpeeksi ottamaan vastaan soseita. Uskon, että tämä kannattaa myös immuniteetin rakentamisen vuoksi. Tämän jälkeen on hyvä myös jatkaa osittaisimetystä, niin pitkään kuin itsestä tuntuu luontevalta!
Äidin kemikaalikuorma. Sikiö saa nykyään hurjan määrä erilaisia epäluonnollisia ja myrkyllisiäkin aineita jo ennen syntymäänsä. Tanskassa suositellaan, että naiset jättäisivät kosmetiikan käytön raskaus- ja imetysaikana, jottei lapsi altistuisi kosmetiikan kemikaaleille. Toinen merkittävä asia on muovista saatavat ftalaatit ja BPA. Suosittelen itse tekemään kaksi asiaa, mielellään jo vuosia ennen raskaaksi tuloa ja toki myös itsesi vuoksi:
Pysy erossa muoveista. Älä syö muoviin pakattuja eineksiä, älä varsinkaan koskaan lämmitä mitään muovipakkauksessa tai muovimukissa, tai laita kuumaa ruokaa muovirasiaan. Älä syö säilykepurkeista, käytä keittiössä muovisia lastoja tai juo take-away mukista kahvia. Nykyään on saatavilla lasisia eväsrasioita!
Käytä luonnonkosmetiikkaa, tai luonnon antimia kosmetiikkana. Esimerkiksi sheavoi toimii erittäin hyvin raskausmahan arpien ehkäisyyn ja ruokasooda-kookosöljykombo deodoranttina.
Äidin ruokavalio. Ruokavalion avulla voi vaikuttaa paljonkin lapseen vielä täysimetyksen aikana. Oikeastaan tämä tapahtuu kahdella tapaa: pitämällä perusruokavalio kunnossa sekä lisäravinteiden avulla. Monelle kynnyskysymys syömisen ja lisäravinteiden hankkimisen suhteen on hinta. Itse näen, että se on usein aika pitkälti valintakysymys siitä minkä kokee olevan rahan arvoista. Itse en säästä ruoassa enkä lisäravinteissa. Säästän mieluummin kaikesta muusta. Kuten sanonta kuuluu, jos ei ole varaa syödä kunnolla nyt, täytyy olla varaa sairastaa myöhemmin ;)
Perusruokavalio kuntoon. Tällä on varmasti kaikista suurin vaikutus lapsen terveyteen. Itse pidän ruokavalioni kulmakivinä sitä, että se on puhdasta ja ravinnerikasta. Vältän siis eineksiä ja lisäaineita sekä torjunta-aineita ostamalla oikeaa ruokaa, luomuna. Pyrin syömään mahdollisimman paljon erilaisia salaatteja ja kasviksia ravinteiden vuoksi. Vältän ravinneköyhiä ja ihmiselle jopa haitallisia aineita kuten sokeria ja viljoja. Perusruokavalioon kannattaa myös sisällyttää paljon luonnon immuuniboostereita/-lääkkeitä kuten hapankaali, valkosipuli, inkivääri, cayennepippuri tai muut mausteet yms.
Lisäravinneboostausta. Lisäravinteideni lista on melkoisen pitkä, mutta koen niiden käyttämisen tärkeäksi terveytemme kannalta. Mainitsen tässä nyt ne, joiden koen vaikuttavan eniten juuri immuniteettiin:
-Lääkinnälliset sienet. Syön lähes päivittäin pakuria, reishiä, lions manea ja cordycepsiä.
-D-vitamiini Syön n. 125 ug päivässä. Tasoni oli tammikuussa 157 nmol/l. Pitäisin vähimmäistasona veressä 80 nmol/ l ja suosittelisin syömään vähintään 50 ug päivässä.
-Probiootit. Aiemmin söin kuureina matkojen yhteydessä. Raskaaksi tulon jälkeen olen syönyt jatkuvasti. Hyvä bakteerikanta on se, millä taudit torjutaan!
-Entsyymit ja suolahappo. Jotta ruoasta olisi hyötyä ja keho saisi kaikki tarvitsemansa ravinteet, niiden pitää imeytyä kunnolla. Tässä auttaa entsyymit ja suolahappolisä.
Lapsen oman puolustuksen kehittyminen.
Älä ole ylihygieeninen. Lapsi tarvitsee bakteereita kehittääkseen immuunipuolustustaan. Älä käytä kotona mitään antibakteerisia tuotteita ja unohda käsidesit. Anna ryömiä ulkona.
Tarjoa oikeaa, ravinteikasta ruokaa. Ei ole mahdotonta kokata itse, vaikka olisi kiireinen elämä, tee viikonloppuna ruoat valmiiksi. Tarjoa avocadoa, salaatteja ja muita heti syötäviä ravinnepommeja joka aterialla. Unohda einekset ja ruoat, joiden tuoteselosteet on täynnä lisäaineita.
Tarjoa itsetehtyä ruokaa. Ruoasta saatu bakteerikanta kehittää merkittävästi lapsen immuunipuolustusta. Älä syötä purkkiruokaa josta kaikki bakteerit on tapettu pois, ja jota on jatkettu epäilyttävillä aineilla. Lue tästä miksi.
Älä opeta lasta syömään sokeria. Sokeri on keholle myrkkyä ja valitettavasti todella koukuttava aine. Mutta lapsi, joka ei ole koskaan saanut sokeria, ei osaa sitä myöskään kaivata! Käytä tätä hyväksesi ja pidä lapsi sokerivapaana niin pitkään kuin pystyt, eli ainakin sinne kaverisynttärien maailmaan saakka :) Lapsi ei menetä mitään, niin kauan kun hän ei ole tutustunut sokeriin ja oppinut vaatimaan sitä.
Vältä viljoja tai gluteenia, tai älä ainakaan päästä niitä pääosaan ruokavaliossa. Tästä moni voi olla eri mieltä, ja tuntuu ajattelevan, että lapsi tarvitsee viljojen hiilihydraatteja. Itse olen kuitenkin nähnyt niin monia tapauksia, joissa ihminen "paranee" jostakin tilastaan jättämällä viljat pois, että olen melko vakuuttunut siitä, että jos ei niiden jättäminen pois ole jopa merkittävä terveysteko niin ainakaan siitä ei ole haittaa. En itse ole ehdoton viljojen suhteen, jos ne eivät aiheuta oireita, mutta käyttäisin niitä hyvin hillitysti.
Vältä myös lapsen kohdalla ylimääräistä kemikaalikuormaa. Vältä muoveja. Osta lasinen tuttipullo. Älä käytä turhaan kosmetiikkaa, lapsi ei tarvitse pesuaineita suihkussa ja iholle sopii hyvin luonnolliset öljyt, esimerkiksi antibakteerinen kookosöljy toimii hyvin myös pepun iholla! Kiinnitä huomiota lasten leluihin ja pese uudet vaatteet ennen käyttöä tai osta käytettynä.
Huolehdi hyvistä bakteereista. Jos lapsi saa antibioottkuurin (tai äiti imetysaikana) tai on syntynyt keisarinleikkauksella, anna myös lapselle laadukkaita probiootteja. Eikä niistä haittaa muutenkaan ole.
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
maanantai 1. huhtikuuta 2013
Probioottien hyödyt
Olen probioottiuskovainen ja -riippuvainen. Olen käyttänyt jo vuosia probiootteja, sillä luotan niiden immuniteettia vahvistavaan tehoon. Välittääkseni hyvää vastustuskykyä myös vauvalle söin koko raskausajan probiootteja, ja jatkan edelleen, tosin en huolehdi jos päiviä jää väliin. Vauvoille on myös omia probiootteja, mutta en ole kokenut näitä vielä tarpeellisiksi sillä luotan maitoni sisältävän hyvin vasta-aineita ja tähän mennessä emme olekaan vielä sairastaneet mitään. Antaisin ehdottomasti vauvalle probiootteja esimerkiksi siinä tapauksessa, että jompi kumpi meistä joutuisi syömään antibioottikuurin tai jotain muita lääkkeitä, ja (alla mainitun artikkelin luettuani) myös jos vauva olisi keisarinleikattu, tai suvussamme olisi allergiataipumusta.
Voin suositella oman kokemuksen perusteella kahta probioottia: Dr.Ohhira'sia tai Enzymedican Pro-Bioa. Probioottien kanssa ei kannata tyytyä halvimpaan vaihtoehtoon. Jos ne eivät toimi elimistössäsi, olet heittänyt nekin vähät rahat hukkaan ;)
Törmäsin Tolosen pitkään kirjoitukseen probioottien/maitohappobakteerien hyödyistä, ja ajattelin siteerata tänne kaikki tämän blogini aihepiiriin liittyvät mielenkiintoiset kohdat.
Voin suositella oman kokemuksen perusteella kahta probioottia: Dr.Ohhira'sia tai Enzymedican Pro-Bioa. Probioottien kanssa ei kannata tyytyä halvimpaan vaihtoehtoon. Jos ne eivät toimi elimistössäsi, olet heittänyt nekin vähät rahat hukkaan ;)
Törmäsin Tolosen pitkään kirjoitukseen probioottien/maitohappobakteerien hyödyistä, ja ajattelin siteerata tänne kaikki tämän blogini aihepiiriin liittyvät mielenkiintoiset kohdat.
"Turun
yliopiston lastenlääkärit raportoivat ensimmäisinä maailmassa, että
maitohappobakteerien avulla voidaan ehkäistä jopa puolet lasten maitoruvesta
eli atooppisesta (allergisesta) ihottumasta. British Medical Journalkin
viittaa juuri tähän suomalaistutkimukseen (BMJ 2002;324:1364). Suomalaiset
tutkijat ovat muutoinkin julkaisseet runsaasti uutta kiinnostavaa tietoa
maitohappobakteerien vaikutuksista etupäässä lasten allergisiin tauteihin,
hengitystieinfektioihin ja ripuliin, kuten kirjallisuusluettelosta (linkki
tämän artikkelin lopussa) ilmenee."
"Probiooteista
näyttää olevan hyötyä lasten suolisto- ja hengitystie-elinten
sairauksissa, ilmenee uudesta tutkimuksesta, jonka Rooman yliopiston
professori Mario Cazzola esittää 18–22.9. Barcelonassa kongressissa nimeltään
European Respiratory Society (ERS) Annual Congress. Asiasta kertoo Nutraingredients.com.”
“Kulkiessaan
synnytyskanavan läpi syntyvä lapsi saa äidiltään ensimmäisen probioottisen
bakteerikannan, josta sittemmin kehittyy lapsen suoliston bakteerifloora.
Keisarinleikkauksella syntyvät lapset jäävät tätä kokemusta paitsi ja niinpä
heidän suolistoflooransa kehitys viivästyy. Heille kehittyy muita useammin
ripulia varhaislapsuudessa. Tutkimuksissa on keskosille ja täysiaikaisille
vastasyntyneille annettu maitohappobakteereita ja niitä on todettu olevan
lapsen ulosteessa vielä 2–4 viikon kuluttua annostuksen loputtua. Pysyvä
bakteerikannan muodostus lienee mahdollista näin ulkoapäin tuotunakin.”
“Ennestään tiedetään, että allergisten vanhempien lapset ovat
herkkiä sairastumaan allergioihin. Turun yliopistossa havaittiin, että
riskialttiilla lapsilla on usein koliikkia ja muita vatsavaivoja, jotka
ilmeisesti johtuvat suoliston mikroflooran muutoksista (lue alkuperäinen
raportti). Turkulaiset tutkijat uskovat, että maitohappobakteereista
saattaa olla hyötyä lasten suolistovaivoissa.”
“Allergiat ovat lisääntyneet viimeisten 35–50 vuoden
aikana länsimaissa räjähdysmäisesti. Hygieniaoletus saa yhä enemmän kannatusta:
sen mukaan liiallinen hygienia lisää allergioita. Toisin sanoen nykyihmisellä
on puutetta suojaavista probioottisista bakteereista. Alle 2-vuotiaiden
ruotsalaisten ja virolaisten allergisten lasten tutkimuksessa ilmeni, että
allergisilla lapsilla oli suolistossaan liian vähän hyviä bakteereita
(Björksten ym. 1999). Allergiat ovat yleisempiä Ruotsissa kuin Virossa, koska
Ruotsissa on liian siistiä, sanovat tutkijat.”
“Turun yliopiston tutkijaryhmä julkaisi huhtikuussa 2001 Lancetissa
varsinaisen uutispommin: Lactobacillus rhamnosuksen käyttö raskauden
lopulla ja lapsen ensimmäisinä elinkuukausina vähensi atooppisen ihottuman
puoleen. Tutkimukseen oli valittu äitejä ja lapsia, joilla oli suuri atopian
sukuhistoria. Toisessa, British Medical Journalissa julkaistussa
suomalaistutkimuksessa bakteereilla täydennetty (probioottinen) maito vähensi
lasten yskää, kurkkutulehduksia ja ripulia.”
“Kun raskaana oleva nainen ottaa maitohappobakteereita ruuan lisänä, vähenee
lapsen riski sairastua allegioihin kahden ensimmäisen elinvuoden aikana. Samoin
käy, kun allergiaperheen vauvalle annetaan maitohappobakteereita maidossa
(Rautava ym. 2002). Turkulaiset lastenlääkärit ovat osoittaneet, että vauvana
otetut maitohappobakteerit suojaavat useimpia lapsia allergiselta ihottumalta
ainakin 4. ikävuoteen asti (lue raportti).”
“Maitohappobakteerien antaminen allergisille vauvoille muuttaa
suoliston bakteerikantaa sellaiseksi, että allergiataipumus vähenee
(Kirjavainen ym. 2002).”
“Maitohappobakteereita kannattaa antaa vauvoillekin aina
antibioottikuurin aikana ja vielä niiden jälkeenkin. Tällöin on otettava
huomioon, että koska antibiootit tappavat myös maitohappobakteereita, ne tulisi
ottaa 3 tuntia ennen antibiootteja tai 3 tuntia niiden jälkeen. Silloin
antibioottit eivät tapa hyviä bakteereita.”
Pieni vampyyri
Toissa aamuna vauvalle puhkesi yllättäen nuha. Hän yskikin välillä sellaista hassua kuivaa yskää, tekoyskältä kuulosti, niinkuin ei olisi syytä mutta köh köh...
Mietin, että voi höh, eikö meidän vaivalla boostattu immuniteetti ollutkaan nyt sit tämän parempi jos vauva nyt jo sai ensimmäisen flunssan. Muita oireita ei kuitenkaan tullut joten ehdin jo epäillä kissaa tai pölyä nenän valumisen aiheuttajaksi, olimme nimittäin juuri pari päivää äidilläni kissan vahtina.
Ei tullut mieleen, että nenän valuminenhan saattaa johtua hampaiden tulosta, sillä se saa aikaan limakalvojen turpoamisen. Ennen kuin sitten tänään kun huomasin, että hänellepä on puhjennut molemmat yläkulmahampaat! Onhan tässä jo reilu kuukausi kuolattu ja pureskeltu kovasti kaikkea. Olin vähän pelännyt, että hampaiden tulo aiheuttaisi itkua, mutta ei näytä ainakaan näiden kohdalla olleen mitään kipuja, onneksi.
Yleensä hampaista tulevat ensimmäisinä etuhampaat, mutta näinkin voi siis käydä ja näyttää varmaan melko hauskalta vauvan hymy kun nuo kohta kasvavat kunnolla näkyviin :)
Ai niin, pitänee käydä hankkimassa hänelle hammasharja! Hampaitahan suositellaan alettavan harjata heti ensimmäisen puhjettua.
Mietin, että voi höh, eikö meidän vaivalla boostattu immuniteetti ollutkaan nyt sit tämän parempi jos vauva nyt jo sai ensimmäisen flunssan. Muita oireita ei kuitenkaan tullut joten ehdin jo epäillä kissaa tai pölyä nenän valumisen aiheuttajaksi, olimme nimittäin juuri pari päivää äidilläni kissan vahtina.
Ei tullut mieleen, että nenän valuminenhan saattaa johtua hampaiden tulosta, sillä se saa aikaan limakalvojen turpoamisen. Ennen kuin sitten tänään kun huomasin, että hänellepä on puhjennut molemmat yläkulmahampaat! Onhan tässä jo reilu kuukausi kuolattu ja pureskeltu kovasti kaikkea. Olin vähän pelännyt, että hampaiden tulo aiheuttaisi itkua, mutta ei näytä ainakaan näiden kohdalla olleen mitään kipuja, onneksi.
Yleensä hampaista tulevat ensimmäisinä etuhampaat, mutta näinkin voi siis käydä ja näyttää varmaan melko hauskalta vauvan hymy kun nuo kohta kasvavat kunnolla näkyviin :)
Ai niin, pitänee käydä hankkimassa hänelle hammasharja! Hampaitahan suositellaan alettavan harjata heti ensimmäisen puhjettua.
torstai 28. maaliskuuta 2013
Kaksinkertaistunut lapsi
Kävimme neuvolassa. 64 cm ja 6650 g. Vauva painaa hiukan reilu tuplaten syntymäpainonsa. Hän on siis kasvanut kaksinkertaseksi neljässä kuukaudessa. Kävin juuri sairaalassa katsomassa ystäväni vastasyntynyttä, joka syntyi samankokoisena kuin meidän lapsi. Miten sitä voikaan unohtaa näin nopeasti kuinka pieni tämä oikeasti on ollut!
Toiset muistelevat kaiholla juuri pikkuvauva-aikaa, mutta minä jo odotan kovasti, että vauva alkaisi puhua :D Iloitsen joka päivä enemmän hänen kasvavista kommunikaatiokyvyistään. On hauskaa huomata esimerkiksi kuinka vauva matkii meidän omituista ääntelyämme. En ole tosin varma onko hänelle hyödyllistä oppia karjumaan kuin leijona tai tekemään pieruääniä suulla... Ainakin ärrä tuntuu luonnistuvan :D Vauva on myös ruvennut seurailemaan koiran touhuja. Aiemmin tuntui, ettei hän erottanut eläimiä esineistä, ja vain ihmisten kasvot olivat kiinnostavia.
Ensi viikolla käymme luultavasti hakemassa ensimmäisen rokotteen, DTap-IPV nelosrokotteena ilman Hib:iä :)
Toiset muistelevat kaiholla juuri pikkuvauva-aikaa, mutta minä jo odotan kovasti, että vauva alkaisi puhua :D Iloitsen joka päivä enemmän hänen kasvavista kommunikaatiokyvyistään. On hauskaa huomata esimerkiksi kuinka vauva matkii meidän omituista ääntelyämme. En ole tosin varma onko hänelle hyödyllistä oppia karjumaan kuin leijona tai tekemään pieruääniä suulla... Ainakin ärrä tuntuu luonnistuvan :D Vauva on myös ruvennut seurailemaan koiran touhuja. Aiemmin tuntui, ettei hän erottanut eläimiä esineistä, ja vain ihmisten kasvot olivat kiinnostavia.
Ensi viikolla käymme luultavasti hakemassa ensimmäisen rokotteen, DTap-IPV nelosrokotteena ilman Hib:iä :)
perjantai 22. maaliskuuta 2013
Vauva seuraa äidin unirytmiä perhepedissä
Meillä on vauvan kanssa sellainen unirytmi, että hän nukkuu 10 tuntia ja minä lueskelen tai selaan nettiä noin tunnin illalla ja nukun sitten 9 tuntia. Jännä juttu jonka olen havainnut on se, että vauvan nukkuminen seuraa minun väsymystäni ja unen tarvettani hänen omansa lisäksi! Joinain iltoina on ollut sellainen fiilis, että ei huvitakaan mennä nukkumaan vaan haluan valvoa myöhään. Tietysti mielen pohjalla kaihertaa pieni pelko siitä, että aamulla joudun heräämään aikaisin ja väsyneenä. Mutta kas kummaa, aamulla kun herään ja katson kelloa niin olemmekin nukkuneet jopa useita tunteja pidempään kuin normaalisti! Esimerkiksi viime yönä vauva nukahti jo ennen yhtätoista, mutta itse jäin koukkuun Revenge-sarjaan, jonka parissa sitten valvoin melkein kahteen. Yllättäen aamulla vauva ei herännytkään normaalin 10 tunnin unen jälkeen vaan antoi minun nukkua lähes kymmeneen. Tämä ilmiö on toistunut nyt jo sen verran monesti, että en enää usko sen olevan sattumaa.
Lapsen uni on erilaista kuin aikuisen. Vauvalla unen kierto kevyestä unesta sikeään ja jälleen paluu kevyeen on vain 1,5 tuntia kun aikuisella se on 3 tuntia. Kun vauvalla on univaikeuksia hän helposti herää kevyen unen vaiheessa, eli 1,5 tunnin kohdalla, jolloin aikuinen on juuri sikeimmässä unen vaiheessa. Tämä selittää sen miksi univaikeuksista kärsivät vauvat tulevat pahoinpidellyksi muita helpommin, ihminen kun on usein agressiivinen jos hänet herätetään kesken unen syvimmän vaiheen. Voin hyvin ymmärtää tämän, enkä voi edes kuvitella miten ihmiset jaksavat univaikeuksia sillä olen itse aina ehdottomasti tarvinnut kauneusuneni. En edes teininä koskaan valvonut myöhään, ja aikuisena aamuvuoroon mennessä olen jo yhdeksältä nukkumassa.
Täytyy siis olla erittäin kiitollinen, että meillä nukutaan hyvin! Yksi syy tähän on se, että nukumme perhepedissä, jota suosittelen kaikille! Perhepedissä ei tarvitse yölläkään havahtua kuin pieneksi hetkeksi aloittamaan imetys, ja usein nukahdan saman tien uudestaan. Vauva nukahtaa varmaan heti kun syönyt tarpeeksi. Jos vauva nukkuisi omassa sängyssään joutuisi heräämään kunnolla, nousemaan, olemaan hereillä koko imetyksen ajan ja nukuttamaan vauvan uudestaan ennen itse sänkyyn takaisin käymistä. Tämä tekee jo aika huomattavan eron siihen aikaan, minkä äiti nukkuu ja unen laatuun.
Perhepedissä vauvan kerrotaan aistivan äidin unirytmin ja sopeutuvan siihen sekä toisinpäin. Pitää paikkansa! Ainoat kerrat kun olen herännyt väsyneenä (eli syvän unen vaiheessa) olivat ensimmäisellä viikolla ennen kuin vauva sai unirytmistä kiinni. Tämän jälkeen kaikki yösyöttöihin heräämiset ovat käyneet helposti, usein huomaan herääväni ensin ja vauva heti jälkeeni. En koskaan herää "silmät unihiekkaa täynnä" vaan selvästi kevyen unen vaiheessa.
Perhepedissä monet muutkin vauvan univaikeuksiin liittyvät seikat helpottuvat. Kun lukee ohjeita vauvan univaikeuksien voittamiseksi, huomaa, että monet näistä ohjeista olisivat turhia jos vauva nukkuisi aikuisen lähellä. Itse uskon myös vahvasti tuohon unirytmien synkronoitumiseen, jolloin ehkä vaikka vauva heräisikin helposti, niin se ainakin tapahtuisi lähempänä äidin unen kevyttä vaihetta ja saattaisi helpottaa äidin väsymystä!
Lapsen uni on erilaista kuin aikuisen. Vauvalla unen kierto kevyestä unesta sikeään ja jälleen paluu kevyeen on vain 1,5 tuntia kun aikuisella se on 3 tuntia. Kun vauvalla on univaikeuksia hän helposti herää kevyen unen vaiheessa, eli 1,5 tunnin kohdalla, jolloin aikuinen on juuri sikeimmässä unen vaiheessa. Tämä selittää sen miksi univaikeuksista kärsivät vauvat tulevat pahoinpidellyksi muita helpommin, ihminen kun on usein agressiivinen jos hänet herätetään kesken unen syvimmän vaiheen. Voin hyvin ymmärtää tämän, enkä voi edes kuvitella miten ihmiset jaksavat univaikeuksia sillä olen itse aina ehdottomasti tarvinnut kauneusuneni. En edes teininä koskaan valvonut myöhään, ja aikuisena aamuvuoroon mennessä olen jo yhdeksältä nukkumassa.
Täytyy siis olla erittäin kiitollinen, että meillä nukutaan hyvin! Yksi syy tähän on se, että nukumme perhepedissä, jota suosittelen kaikille! Perhepedissä ei tarvitse yölläkään havahtua kuin pieneksi hetkeksi aloittamaan imetys, ja usein nukahdan saman tien uudestaan. Vauva nukahtaa varmaan heti kun syönyt tarpeeksi. Jos vauva nukkuisi omassa sängyssään joutuisi heräämään kunnolla, nousemaan, olemaan hereillä koko imetyksen ajan ja nukuttamaan vauvan uudestaan ennen itse sänkyyn takaisin käymistä. Tämä tekee jo aika huomattavan eron siihen aikaan, minkä äiti nukkuu ja unen laatuun.
![]() |
| Vauva ja isä päiväunilla. |
Perhepedissä vauvan kerrotaan aistivan äidin unirytmin ja sopeutuvan siihen sekä toisinpäin. Pitää paikkansa! Ainoat kerrat kun olen herännyt väsyneenä (eli syvän unen vaiheessa) olivat ensimmäisellä viikolla ennen kuin vauva sai unirytmistä kiinni. Tämän jälkeen kaikki yösyöttöihin heräämiset ovat käyneet helposti, usein huomaan herääväni ensin ja vauva heti jälkeeni. En koskaan herää "silmät unihiekkaa täynnä" vaan selvästi kevyen unen vaiheessa.
Perhepedissä monet muutkin vauvan univaikeuksiin liittyvät seikat helpottuvat. Kun lukee ohjeita vauvan univaikeuksien voittamiseksi, huomaa, että monet näistä ohjeista olisivat turhia jos vauva nukkuisi aikuisen lähellä. Itse uskon myös vahvasti tuohon unirytmien synkronoitumiseen, jolloin ehkä vaikka vauva heräisikin helposti, niin se ainakin tapahtuisi lähempänä äidin unen kevyttä vaihetta ja saattaisi helpottaa äidin väsymystä!
tiistai 19. maaliskuuta 2013
Pelottavaa lentomatkailua ja aikaerorasitusta
Olemme saapuneet takaisin Suomeen. Ihan mukavaa olla kotona ja nähdä ystäviä. Ainut pieni miinus on tuo sää... Minulla ei ole koskaan ollut mitään talvea vastaan, mutta nyt vauvan kanssa paljon mieluummin edelleen kantaisin häntä kantorepussa ulkona helposti, mikä ei oikein onnistu tässä säässä ihan niin kevyesti :(
Lentomatkat jenkkeihin päin sujuivat oikein mahtavasti kuten kerroinkin. Kuvittelin, että tännepäin olisi vielä helpompaa kun pitkä lento on yölento. No, ei se mennytkään ihan niin. Pitkä lento meni kyllä ihan hujauksessa kun tosiaan nukuimme 9 tuntia ja heräsimme pari tuntia ennen laskeutumista syömään aamupalaa. Vauva oli nätisti ja nukkui niin hyvin, että itsellänikin meni iltaruoka koneessa ohi kun nukuin. Lento Munchen-Helsinki ei sitten ollutkaan ihan niin helppo. Koneessa haisi palaneelle(!) joten jouduimme palaamaan takaisin Muncheniin tekemään hätälaskun ja odottamaan uutta konetta. Hiukan pelotti koneessa tuo palaneen haju, pelkään muutenkin lentämistä! Ja taisi olla kyseessä ihan tosi uhkatilanne, kun Munchenissa meitä odotti kymmenisen paloautoa ja ambulassia, ja iso liuta palomiehiä tuli tarkistamaan konetta.
Lisäodottelu Munchenissa meni oikein hyvin ja vauva pysyi tyytyväisenä siihen asti, kunnes uusi kone pääsi lentoon. Kello oli siinä vaiheessa niin paljon, että uusi lento tapahtuikin yöllä ja snacksin jälkeen koneesta pistettiin kaikki valot pimeäksi. Vauva tietysti tästä suuttui! Hän koki, että häntä yritettiin laittaa nukkumaan vaikka on keskipäivä (San Franciscon aikaa) eikä häntä väsytä. Välttääkseni nukkuvien kanssamatkustajien ärsyttämisen jouduin sitten viettämään noin tunnin vauvan kanssa lentokoneen vessassa, mikä oli ainoa valoisa paikka koneessa. Siellä sitten väänneltiin naamaa peilille ja jumpattiin tunti, huoh. Onneksi vauvallekin kuitenkin tuli väsy ja se suostui ottamaan nokoset loppulennosta ja ehdin istua hetken omalla paikallani ennen laskeutumista...
Myös aikaero tähän suuntaan on vaikeampi saada kiinni. Lähdimme San Franciscosta klo 22 illalla, ja olimme Suomessa klo 04 sitä seuraavana aamuna. (Olisimme olleet klo 23 ilman tuota koneen vaihtoa). Sinnepäin mennessä tarvitsi vain valvottaa vauvaa ensimmäisenä iltana, kun taas tänne tullessa piti yrittää saada hänet nukkumaan aiemmin, mikä on tietysti huomattavasti vaikeampaa, eihän ketään voi pakottaa nukkumaan. Muutama yö meni rytmin kääntämiseen täällä.
Ensimmäisenä yönä nukuimme 06-10 eli vain 4 tuntia. Toisena yönä 03-07.30 ja kolmantena yönä jo 24-07 ja sitten jo klo 23 nukkumaan eli lähes normaalisti. Rytmin kääntö vaati siis vain muutamat lyhyemmät unet. Onneksi minulla oli viikonloppuna vyöhyketerapiakoulutusta, joka pakotti heräämään aikaisin. Muuten voi olla, että olisimme vaan jatkaneet nukkumista iltapäivään saakka, eikä rytmin kääntäminen olisi ollut läheskään näin helppoa. Vauva taisi ottaa tämänkin siirtymän huomattavasti kevyemmin kuin minä, taidan olla tulossa vanhaksi kun ensimmäiset kolme päivää Suomessa tuntui kuin olisin krapulassa.
| Viimeinen auringonlasku. |
Lentomatkat jenkkeihin päin sujuivat oikein mahtavasti kuten kerroinkin. Kuvittelin, että tännepäin olisi vielä helpompaa kun pitkä lento on yölento. No, ei se mennytkään ihan niin. Pitkä lento meni kyllä ihan hujauksessa kun tosiaan nukuimme 9 tuntia ja heräsimme pari tuntia ennen laskeutumista syömään aamupalaa. Vauva oli nätisti ja nukkui niin hyvin, että itsellänikin meni iltaruoka koneessa ohi kun nukuin. Lento Munchen-Helsinki ei sitten ollutkaan ihan niin helppo. Koneessa haisi palaneelle(!) joten jouduimme palaamaan takaisin Muncheniin tekemään hätälaskun ja odottamaan uutta konetta. Hiukan pelotti koneessa tuo palaneen haju, pelkään muutenkin lentämistä! Ja taisi olla kyseessä ihan tosi uhkatilanne, kun Munchenissa meitä odotti kymmenisen paloautoa ja ambulassia, ja iso liuta palomiehiä tuli tarkistamaan konetta.
Lisäodottelu Munchenissa meni oikein hyvin ja vauva pysyi tyytyväisenä siihen asti, kunnes uusi kone pääsi lentoon. Kello oli siinä vaiheessa niin paljon, että uusi lento tapahtuikin yöllä ja snacksin jälkeen koneesta pistettiin kaikki valot pimeäksi. Vauva tietysti tästä suuttui! Hän koki, että häntä yritettiin laittaa nukkumaan vaikka on keskipäivä (San Franciscon aikaa) eikä häntä väsytä. Välttääkseni nukkuvien kanssamatkustajien ärsyttämisen jouduin sitten viettämään noin tunnin vauvan kanssa lentokoneen vessassa, mikä oli ainoa valoisa paikka koneessa. Siellä sitten väänneltiin naamaa peilille ja jumpattiin tunti, huoh. Onneksi vauvallekin kuitenkin tuli väsy ja se suostui ottamaan nokoset loppulennosta ja ehdin istua hetken omalla paikallani ennen laskeutumista...
Myös aikaero tähän suuntaan on vaikeampi saada kiinni. Lähdimme San Franciscosta klo 22 illalla, ja olimme Suomessa klo 04 sitä seuraavana aamuna. (Olisimme olleet klo 23 ilman tuota koneen vaihtoa). Sinnepäin mennessä tarvitsi vain valvottaa vauvaa ensimmäisenä iltana, kun taas tänne tullessa piti yrittää saada hänet nukkumaan aiemmin, mikä on tietysti huomattavasti vaikeampaa, eihän ketään voi pakottaa nukkumaan. Muutama yö meni rytmin kääntämiseen täällä.
Ensimmäisenä yönä nukuimme 06-10 eli vain 4 tuntia. Toisena yönä 03-07.30 ja kolmantena yönä jo 24-07 ja sitten jo klo 23 nukkumaan eli lähes normaalisti. Rytmin kääntö vaati siis vain muutamat lyhyemmät unet. Onneksi minulla oli viikonloppuna vyöhyketerapiakoulutusta, joka pakotti heräämään aikaisin. Muuten voi olla, että olisimme vaan jatkaneet nukkumista iltapäivään saakka, eikä rytmin kääntäminen olisi ollut läheskään näin helppoa. Vauva taisi ottaa tämänkin siirtymän huomattavasti kevyemmin kuin minä, taidan olla tulossa vanhaksi kun ensimmäiset kolme päivää Suomessa tuntui kuin olisin krapulassa.
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Viimeisiä päiviä San Franciscossa
Kuusi viikkoa lomailua takana. Kohta takaisin Suomeen, jossa kuulemma on edelleen kylmä...
Miten vauvan mukana olo muutti tätä reissua? Oikeastaan ehkä ainut muutos on se, ettei päässyt tutustumaan kaupungin yöelämään ollenkaan ja että luultavasti olisin käynyt teattereissa ja ehkä leffassa jos ei olisi vauvaa. Kaikki muut nähtävyydet onnistuvat vauvan kanssa kuten ilmankin. Vauva oli tervetullut kaikkialle ja amerikkalaiset vaikuttavat hyvin lapsimyönteiseltä kansalta. Vauva sai paljon huomiota kaikkialla missä liikuttiin ja nautti kovasti kaikkien ihmisten juttelusta ja hymyistä. Parempaa Suomessa on vain se, että joukkoliikenne on ilmaista vaunujen kanssa, täällä ei. Yhdyn kaikkiin Isyyspakkauksen kommentteihin jenkeistä, ainut mitä en allekirjoita on se, että Helsingissä oltaisiin ihan kauhean tylyjä. Onhan se ero huima tänne verrattuna, mutta on minulle Helsingissäkin joskus pidetty ovea auki ja vieraat hymyilleet vauvalle :) Museossakin kävi muuten täällä samoin kuin Isyyspakkauksen tyypeille, vauva tylsistyi ja rupesi ähisemään ja kiljahtelemaan. Yritin kävellä sokkeloisesta näyttelytilasta aulaan, mutta vartija pysäytti minut, ihan vaan kyselläkseen kuinka vanha vauva ja imetänkö kun se imetys on niin tärkeää :) Onneksi vauva piti tietysti tämän uuden ihmisen kasvoista ja juttelusta ja hiljeni heti.
Aikuisen elämässä kuusi viikkoa ei tunnu missään, mutta vauvan suhteen perhe saa huomata, että täältäpä tuleekin kotiin ihan erilainen tyttö kuin sieltä lähti. Hän on valveilla entistä enemmän ja huomattavasti tarkkaavaisempi. Vain omaan olemiseensa keskittyvän olennon sijaan täältä tuleekin lapsi, joka viihtyy ihmisten seurassa, seuraa tarkasti ihmisten kasvoja, hymyilee ja riemuitsee kaikesta huomiosta ja osaa jo hiukan nauraakin. Hän myös selkeästi tunnistaa vanhempansa ja iloitsee kaikista uusista ihmisistä, joita tapaa. Pelkän itkun sijaan hän on myös oppinut ähisemään, huudahtelemaan ja kiljumaan jos asiat ovat huonosti, sekä pysähtymään kuulostelemaan heti kun asiat muuttuvat, että saako hän nyt haluamansa ja odottamaan. Helpottaa elämää kun toinen osaa ilmaista itseänsä jo selkeämmin. Ai niin, oppihan hän täällä ollessa myös kannattelemaan päätään ja kääntymään sekä vatsalleen että selälleen.
Miten vauvan mukana olo muutti tätä reissua? Oikeastaan ehkä ainut muutos on se, ettei päässyt tutustumaan kaupungin yöelämään ollenkaan ja että luultavasti olisin käynyt teattereissa ja ehkä leffassa jos ei olisi vauvaa. Kaikki muut nähtävyydet onnistuvat vauvan kanssa kuten ilmankin. Vauva oli tervetullut kaikkialle ja amerikkalaiset vaikuttavat hyvin lapsimyönteiseltä kansalta. Vauva sai paljon huomiota kaikkialla missä liikuttiin ja nautti kovasti kaikkien ihmisten juttelusta ja hymyistä. Parempaa Suomessa on vain se, että joukkoliikenne on ilmaista vaunujen kanssa, täällä ei. Yhdyn kaikkiin Isyyspakkauksen kommentteihin jenkeistä, ainut mitä en allekirjoita on se, että Helsingissä oltaisiin ihan kauhean tylyjä. Onhan se ero huima tänne verrattuna, mutta on minulle Helsingissäkin joskus pidetty ovea auki ja vieraat hymyilleet vauvalle :) Museossakin kävi muuten täällä samoin kuin Isyyspakkauksen tyypeille, vauva tylsistyi ja rupesi ähisemään ja kiljahtelemaan. Yritin kävellä sokkeloisesta näyttelytilasta aulaan, mutta vartija pysäytti minut, ihan vaan kyselläkseen kuinka vanha vauva ja imetänkö kun se imetys on niin tärkeää :) Onneksi vauva piti tietysti tämän uuden ihmisen kasvoista ja juttelusta ja hiljeni heti.
Aikuisen elämässä kuusi viikkoa ei tunnu missään, mutta vauvan suhteen perhe saa huomata, että täältäpä tuleekin kotiin ihan erilainen tyttö kuin sieltä lähti. Hän on valveilla entistä enemmän ja huomattavasti tarkkaavaisempi. Vain omaan olemiseensa keskittyvän olennon sijaan täältä tuleekin lapsi, joka viihtyy ihmisten seurassa, seuraa tarkasti ihmisten kasvoja, hymyilee ja riemuitsee kaikesta huomiosta ja osaa jo hiukan nauraakin. Hän myös selkeästi tunnistaa vanhempansa ja iloitsee kaikista uusista ihmisistä, joita tapaa. Pelkän itkun sijaan hän on myös oppinut ähisemään, huudahtelemaan ja kiljumaan jos asiat ovat huonosti, sekä pysähtymään kuulostelemaan heti kun asiat muuttuvat, että saako hän nyt haluamansa ja odottamaan. Helpottaa elämää kun toinen osaa ilmaista itseänsä jo selkeämmin. Ai niin, oppihan hän täällä ollessa myös kannattelemaan päätään ja kääntymään sekä vatsalleen että selälleen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
