sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Viimeisiä päiviä San Franciscossa

Kuusi viikkoa lomailua takana. Kohta takaisin Suomeen, jossa kuulemma on edelleen kylmä...

Miten vauvan mukana olo muutti tätä reissua? Oikeastaan ehkä ainut muutos on se, ettei päässyt tutustumaan kaupungin yöelämään ollenkaan ja että luultavasti olisin käynyt teattereissa ja ehkä leffassa jos ei olisi vauvaa. Kaikki muut nähtävyydet onnistuvat vauvan kanssa kuten ilmankin. Vauva oli tervetullut kaikkialle ja amerikkalaiset vaikuttavat hyvin lapsimyönteiseltä kansalta. Vauva sai paljon huomiota kaikkialla missä liikuttiin ja nautti kovasti kaikkien ihmisten juttelusta ja hymyistä. Parempaa Suomessa on vain se, että joukkoliikenne on ilmaista vaunujen kanssa, täällä ei. Yhdyn kaikkiin Isyyspakkauksen kommentteihin jenkeistä, ainut mitä en allekirjoita on se, että Helsingissä oltaisiin ihan kauhean tylyjä. Onhan se ero huima tänne verrattuna, mutta on minulle Helsingissäkin joskus pidetty ovea auki ja vieraat hymyilleet vauvalle :) Museossakin kävi muuten täällä samoin kuin Isyyspakkauksen tyypeille, vauva tylsistyi ja rupesi ähisemään ja kiljahtelemaan. Yritin kävellä sokkeloisesta näyttelytilasta aulaan, mutta vartija pysäytti minut, ihan vaan kyselläkseen kuinka vanha vauva ja imetänkö kun se imetys on niin tärkeää :) Onneksi vauva piti tietysti tämän uuden ihmisen kasvoista ja juttelusta ja hiljeni heti.


Aikuisen elämässä kuusi viikkoa ei tunnu missään, mutta vauvan suhteen perhe saa huomata, että täältäpä tuleekin kotiin ihan erilainen tyttö kuin sieltä lähti. Hän on valveilla entistä enemmän ja huomattavasti tarkkaavaisempi. Vain omaan olemiseensa keskittyvän olennon sijaan täältä tuleekin  lapsi, joka viihtyy ihmisten seurassa, seuraa tarkasti ihmisten kasvoja, hymyilee ja riemuitsee kaikesta huomiosta ja osaa jo hiukan nauraakin. Hän myös selkeästi tunnistaa vanhempansa ja iloitsee kaikista uusista ihmisistä, joita tapaa. Pelkän itkun sijaan hän on myös oppinut ähisemään, huudahtelemaan ja kiljumaan jos asiat ovat huonosti, sekä pysähtymään kuulostelemaan heti kun asiat muuttuvat, että saako hän nyt haluamansa ja odottamaan. Helpottaa elämää kun toinen osaa ilmaista itseänsä jo selkeämmin. Ai niin, oppihan hän täällä ollessa myös kannattelemaan päätään ja kääntymään sekä vatsalleen että selälleen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti