maanantai 19. marraskuuta 2012

Vaipattomuudesta - vauvojen vessakyvyttömyys on länsimainen tuote

Luin juuri sen verran hyvän artikkelin vaipattomuudesta, että pakko jakaa tämä. Olin ajatellut kirjoittaa vaipattomuudesta tai "Vauvojen Vessahätä Viestinnästä", mutta toimittaja Riikka Vuorijärvi on jo kirjoittanut Fifiin niin kattavasti, että taidanpa vain lainata hänen kirjoituksestaan muutamia kohtia tähän. Suosittelen lukemaan koko tuon hänen juttunsa "Ilman vaippaa - vauvojen vessakyvyttömyys on länsimainen tuote". 

Mielenkiintoinen, samaan aiheeseen liittyvä on myös Prisman "Vaippavuoren varjossa" -dokumentti, joka on katseltavissa vielä 23 päivän ajan tästä linkistä.

Lisää vaipattomuudesta ja sen opettelusta esimerkiksi täällä.

Moni kokee varmasti, että vauvan pissattaminen on vaativaa ja aikaa vievää. Itse ajattelisin, että mieluummin ehkä näkisin vaivaa vähän aikaisemmassa vaiheessa lapsen elämää, jos siitä seurauksena lapseni olisi kuiva jo vaikka ennen ensimmäistä ikävuotta, sen sijaan, että joutuisin vaihtamaan vaippoja esimerkiksi 3-vuotiaaksi(!!) saakka. Totta kyllä on, että vaipattomuus olisi huomattavasti helpompaa vaikkapa Nepalissa, missä "talvi" kestää kuukauden, kuin täällä ikuisen kylmyyden maassa... Haluaisin kuitenkin mieluummin ainakin yrittää vastata lapseni tarpeisiin ja viesteihin kuin antaa hänen "pissata housuun" mikä ei voi tuntua kauhean miellyttävältä.

Lainauksia Ilman vaippaa -artikkelista: 

"Nykyaikainen länsimainen äiti on tottunut ajattelemaan, ettei lapsi tiedosta vessahätäänsä eikä hallitse rakkoaan tai suoltaan ennen taaperoikää. Suurimmassa osassa ei-länsimaisia äitejä moinen ajatus kuitenkin herättäisi säälinsekaista huvittuneisuutta. He tietävät, että vauva viestittää hoitajalleen vessahädästään – aivan samoin kuin hän viestittää nälästä, kivusta, väsymyksestä tai läheisyydentarpeesta. Kysymys on vain siitä, osaako hoitaja tulkita viestit ja kuinka nopeasti hän vastaa niihin."

"Arvo Ylppö kuvasi 40-luvulla julkaistussa tutkimuksessaan käytäntöä, jossa äidit pissauttivat ja kakkauttivat vauvaa säännöllisesti sanomalehden päälle. 60-luvun kuluessa modernit äidit jättivät vanhan tavan unholaan."


"Vauvan vessahätä on mahdollista päätellä vauvan käytöksen perusteella, opettelemalla tuntemaan vauvan päivittäiset rytmit tai jopa intuitiivisesti tietäen. Länsimaisten äitien on helpoin aloittaa havainnoimalla lapsen viestien vivahteita: ilmeitä, äännähdyksiä ja ruumiinkieltä."


"Vessakypsyyskäsitysten syntyhistoria käy malliesimerkiksi siitä, miten keinotekoisia ja kulttuurisidonnaisia tieteelliset ”totuudet” voivat olla. Esiin nousevat kysymykset tiedeyhteisön arvostelukyvystä ja etiikasta. Yhdysvaltalainen Ingrid Bauer osoittaa kirjassaan Diaper Free, että dogmi vauvojen vessakyvyttömyydestä synnytettiin ja sitä ylläpidetään asiantuntijoiden ja vaippateollisuuden hyvässä yhteistyössä."


"Miten länsimainen lääketiede onkin niin jääräpäisesti pitäytynyt oletuksissaan? Ingrid Bauerin mukaan selitys saattaa piillä Pampers-vaippoja valmistavan Procter & Gamble -yhtiön, pediatrian asiantuntijajärjestöjen ja T. Berry Brazeltonin välisissä kytköksissä. Professori Brazeltonin käänteentekevä artikkeli ilmestyi kuin sattumalta samana vuonna kun ensimmäinen kertakäyttövaippa tuli markkinoille."


"Pottaharjoittelun viivästyttäminen vuoden tai kahden vuoden ikään saattaa kuitenkin olla pikemminkin ongelmien syy kuin hyvä keino niiden välttämiseen. Ei ihme, jos lapsi tuntee olonsa ristiriitaiseksi, kun hänet on pienestä pitäen totutettu laskemaan alleen ja sitten se onkin yhtäkkiä ei toivottavaa. Kun tietoisuus ruumiintoiminnoista on hävinnyt aikoja sitten, monella taaperolla ei ole aavistustakaan, mitä potalla olisi tehtävä."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti