Raskauskilot pudotettu

Lisää virstanpylväitä, kävin aamulla vaa'alla ja olen takaisin ennen raskautta olleessa painossa. Viikossa 9 kiloa, aika hyvin. "Pudotettu" on tietysti väärä sana, en siis tietenkään ole vielä tehnyt mitään pudottaakseni kiloja. Mutta selvästi kehoni palautuu nykyään hyvin nopeasti kaikennäköisistä rasituksista, kohtu on jo pienentynyt ihan mitättömäksi ja vuotoakaan ei enää juuri ole. Jos nyt tapaisi vanhoja tuttuja vaikka saunassa niin ei arvaisi tästä kehosta, että viikko sitten on synnytetty.

Syön aika paljon erilaisia niin sanottuja superfoodeja, lisäravinteita ja lääkinnällisiä sieniä. Usein kysytään, että mitä vaikutuksia olen huomannut niillä olevan. Pakko aina vastata, että en tiedä, en huomaa mitään selviä vaikutuksia yksittäisten tuotteiden kohdalla. Olen aina ollut hyvin perusterve, enkä kärsinyt mistään allergioista, astmasta, flunssista tms. joten ei huomaa vaikutusta esim. tällaisten vaivojen katoamisena kuten monille käy. Se, missä huomaan muutoksen kuitenkin on se, että keho palautuu kaikesta huomattavan nopeasti ja vastustuskyky on aika kova. Haavat (ja tatuoinnit) parantuvat tosi nopeasti ja näköjään myös tällainen isompi rasitus. Myös nykyään harvoin sattuvat normaalit päänsäryt paranevat useimmiten itsestään levolla, mikä jaksaa aina hämmästyttää kun 10-vuotiaasta olen ottanut (migreeni)lääkettä jokaiseen päänsärkyyn, ne eivät nimittäin todellakaan aiemmin lähteneet itsestään. Tietysti toivon myös, että näillä eväillä ehkäisen itseltäni sairastumisen myös tulevaisuudessa. Ainakaan flunssat ja muut perustaudit eivät näytä minuun iskevän :)

Toivon tietysti kovasti myös vauvalle hyvää vastustuskykyä. Yritän edesauttaa sitä imettämällä, syömällä probiootteja ja maitohappopitoisia ruokia (hapantuotteet ym.) ja reilusti D-vitamiinia ja välttämällä ylihygienisyyttä. Toivon myös, että pystymme välttämään antibioottikuurit mahdollisimman pitkälle. Sairaalassa olimme jo vaarassa joutua ottamaan antibiootteja, kun toisena päivänä synnytyksestä minulle nousi yhtäkkiä kuume 38,5 C, ja lääkäri suositteli 10 päivän antibioottikuuria koska se olisi saattanut olla alkava kohtutulehdus. Kuume kesti kuitenkin ehkä vain puolisen tuntia, joten en halunnut tietenkään turhaan aloittaa antibioottikuuria vaan odottelin josko oireet olisivat jotenkin jatkuneet. Kuumepiikki taisi kuitenkin johtua vaan maidon nousemisesta, onneksi!

Syntymäpaino saavutettu

Olimme tänään ekassa neuvolassa vauvan kanssa. Huomaa, että maito on maistunut hyvin sillä vauva painoi nyt 5 päivän ikäisenä yllättäen jo 3400 g, siis 100 g enemmän kuin syntyessään. Hieno homma.
Itsekin olen palautunut hyvin synnytyksestä, kohtu oli jo kutistunut ihan pieneksi.

Sain myös paperilla neuvolan suositukset D-vitamiineista, joita vauvalle pitäisi ruveta antamaan 2 viikon iässä. Kerroin neuvolan tädille uskovani, että kun itse syön tarpeeksi D-vitamiinia, niin se imeytyy kyllä vauvalle. Tutkimusten mukaanhan näin ei ole, vaan D-vitamiinin kohdalla on Luonto tehnyt suunnitteluvirheen ja sitä ei saa tarpeeksi äidinmaidosta. Veikkaan, että näissä tutkimuksissa tutkitut äidit ovat luultavasti syöneet vain sitä yleistä naurettavaa 10 ug suositusta, jolloin ei ole tietenkään mikään ihme ettei siitä riitä vauvalle asti. Neuvolan täti sanoi, että voi hyvin olla näin, mutta heidän kuuluu sitä suositella ja että heidän kautta ei valitettavasti pääse D-vitamiinimittauksiinkaan. Täytyy siis varmaan käydä nyt yksityisellä mittauttamassa pikapuoliin omat tasoni, ja jossain vaiheessa myös vauvan.

Tämän lisäksi sain listan rokotuksista. Pitäisi ruveta päättämään mitä rokotuksia vauvalle uskallan antaa tai jättää antamatta. Todella vaikea asia! Emme ottaneet sairaalassa tuberkuloosirokotetta vielä, emmekä myöskään K-vitamiinipistosta, sillä en halunnut vastasyntyneelle annettavan mitään epäluonnollisia aineita. Harkitsen kuitenkin tuota tuberkuloosirokotetta annettavaksi myöhemmin, sitten kun tulee ajankohtaiseksi lähteä vauvan kanssa Nepaliin, jossa tubia esiintyy vielä yleisesti.

Vaipanvaihtoa

Ensimmäiset päivät on ollut oikeastaan vain kolmea asiaa: imetystä, nukkumista ja vaipanvaihtoa. Vauvalle siis, itse ehtii aika hyvin tekemään muutakin sillä aikaa kun vauva nukkuu, mikä on tosi iso osa vuorokaudesta.
Vauvalle ei ole onneksi jäänyt ainakaan mitään kipuja synnytyksestä, eikä sille ole vielä tullut mitään vatsakipuja, sillä se vaikuttaa olevan koko ajan tyytyväinen eikä itke vielä ollenkaan. Joskus se saattaa rääkäistä jos ei imetys ala tarpeeksi nopeasti nälän tultua.

Olin ajatellut käyttää kestovaippoja vauvalla, heti alkuun päästyä. Sairaalassa tietysti oli normaalit kertakäyttövaipat ja nyt kotona huomasin heti, että kestovaipoistani vain kolme kappaletta ovat tarpeeksi pieniä tässä vaiheessa. Esimerkiksi ImseWimsen New Bornit ovat ihan liian isoja vielä. Kolmella ei pitkälle pötkitä, joten käytettyäni ne olen joutunut turvautumaan ensin Liberolta sairaalasta saadussa kosiskelukassissa tulleisiin kemikaalivaippoihin ja sen jälkeen Natyn Nature Babycare New Born maissivaippoihin.

Natyn vaipat ovat 100 % biohajoavia, eivät sisällä klooria eikä hajusteita ja niiden valmistuksessa on käytetty uusiutuvia luonnomateriaaleja. Perustana on geenimuuntelematon maissikalvo. Jo huomattavasti ekompi vaihtoehto siis tavallisiin, 400 vuotta maatuviin kertiksiin verrattuna! Ja neljän vuoden vaipanvaihdon kokemuksella ainakin tähän mennessä tuntuvat laadultaan vastaavan ihan täysin muita vaippoja.

Jätteen lisäksi mietin myös sitä, että mitä kaikkia aineita tavallisista kertakäyttövaipoista tulee vauvan iholle. Onko kukaan sattunut haistamaan perusPamperseja/Liberoja? Puhtaita siis tietysti ;) Olin ihan järkyttynyt kun sairaalassa huvikseni nuuhkaisin vaipan sisusta. Se kemikaalintuoksu on pyörryttävä! Nämä Natyn vaipat verrattuna eivät tuoksu paljon miltään. Suosittelen :)

Vauva tuli taloon.

Torstaina se sitten vihdoin tapahtui. Synnytys. Syntymä. Heräsin supistuksiin aamukuudelta, rentouduin kotona päivän ja siirryimme Haikaranpesään kahdeksan aikaan illalla. Reilun neljän ja puolen tunnin nopeasti edenneen synnytyksen jälkeen vauva tuli maailmaan klo 00.39. Kaikki ei mennyt täysin toiveiden mukaisesti, mutta toiveet ovat tietysti vain toiveita :) Olen kokonaisuudessaan kuitenkin tyytyväinen, varmaankin tarvitsin juuri tämän kokemuksen koska se minulle annettiin. Täytyy olla kiitollinen Haikaranpesän ja Kätilöopiston henkilökunnalle, varsinkin oma kätilöni oli täydellinen, hän oli perehtynyt hyvin synnytystoivelistaani ja kunnioitti sekä toiveitani, että kokemustani ja oli erittäin kannustava ja empaattinen. Koin, että sain päättää itse kaikesta mitä tapahtui, harkita vaihtoehtoja ilman painostusta ja kaikkia tuntemuksiani arvostettiin. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta (muilta hoitajilta), mutta annoin niiden tulla niin sanotusti toisesta korvasta ulos.

Tärkeintä on tietysti, että vauva on terve ja tyytyväinen. Hän nukkuu ja syö ja on rauhallinen. Itse olen myös hyvää vauhtia toipumassa synnytyksestä. Synnyttäneiden osastolla aika meni nopeasti ja pääsimme eilen kotiin. Kirjoitin jo sairaalassa synnytyskertomukseni, eli synnytyksen sellaisena kuin sen itse muistan. Jännää oli katsoa kotona siskon ottamaa videota vauvan maailmaan tulosta. Oma mielikuva noista hetkistä on hyvin hektinen, sumuinen, paljon actionia ja meininkiä. Videossa onkin yllättäen hiljaista; lähes äänetöntä ja kätilö vain kuiskailee minulle hiljaisella ja rauhallisella äänellä. Kaikki se hälinä on ollut pääni sisällä, muistikuvani ovat todella eri maailmasta.

Nyt vain opetellaan elämää vauvan kanssa!

Vaipattomuudesta - vauvojen vessakyvyttömyys on länsimainen tuote

Luin juuri sen verran hyvän artikkelin vaipattomuudesta, että pakko jakaa tämä. Olin ajatellut kirjoittaa vaipattomuudesta tai "Vauvojen Vessahätä Viestinnästä", mutta toimittaja Riikka Vuorijärvi on jo kirjoittanut Fifiin niin kattavasti, että taidanpa vain lainata hänen kirjoituksestaan muutamia kohtia tähän. Suosittelen lukemaan koko tuon hänen juttunsa "Ilman vaippaa - vauvojen vessakyvyttömyys on länsimainen tuote". 

Mielenkiintoinen, samaan aiheeseen liittyvä on myös Prisman "Vaippavuoren varjossa" -dokumentti, joka on katseltavissa vielä 23 päivän ajan tästä linkistä.

Lisää vaipattomuudesta ja sen opettelusta esimerkiksi täällä.

Moni kokee varmasti, että vauvan pissattaminen on vaativaa ja aikaa vievää. Itse ajattelisin, että mieluummin ehkä näkisin vaivaa vähän aikaisemmassa vaiheessa lapsen elämää, jos siitä seurauksena lapseni olisi kuiva jo vaikka ennen ensimmäistä ikävuotta, sen sijaan, että joutuisin vaihtamaan vaippoja esimerkiksi 3-vuotiaaksi(!!) saakka. Totta kyllä on, että vaipattomuus olisi huomattavasti helpompaa vaikkapa Nepalissa, missä "talvi" kestää kuukauden, kuin täällä ikuisen kylmyyden maassa... Haluaisin kuitenkin mieluummin ainakin yrittää vastata lapseni tarpeisiin ja viesteihin kuin antaa hänen "pissata housuun" mikä ei voi tuntua kauhean miellyttävältä.

Lainauksia Ilman vaippaa -artikkelista: 

"Nykyaikainen länsimainen äiti on tottunut ajattelemaan, ettei lapsi tiedosta vessahätäänsä eikä hallitse rakkoaan tai suoltaan ennen taaperoikää. Suurimmassa osassa ei-länsimaisia äitejä moinen ajatus kuitenkin herättäisi säälinsekaista huvittuneisuutta. He tietävät, että vauva viestittää hoitajalleen vessahädästään – aivan samoin kuin hän viestittää nälästä, kivusta, väsymyksestä tai läheisyydentarpeesta. Kysymys on vain siitä, osaako hoitaja tulkita viestit ja kuinka nopeasti hän vastaa niihin."

"Arvo Ylppö kuvasi 40-luvulla julkaistussa tutkimuksessaan käytäntöä, jossa äidit pissauttivat ja kakkauttivat vauvaa säännöllisesti sanomalehden päälle. 60-luvun kuluessa modernit äidit jättivät vanhan tavan unholaan."

"Vauvan vessahätä on mahdollista päätellä vauvan käytöksen perusteella, opettelemalla tuntemaan vauvan päivittäiset rytmit tai jopa intuitiivisesti tietäen. Länsimaisten äitien on helpoin aloittaa havainnoimalla lapsen viestien vivahteita: ilmeitä, äännähdyksiä ja ruumiinkieltä."

"Vessakypsyyskäsitysten syntyhistoria käy malliesimerkiksi siitä, miten keinotekoisia ja kulttuurisidonnaisia tieteelliset ”totuudet” voivat olla. Esiin nousevat kysymykset tiedeyhteisön arvostelukyvystä ja etiikasta. Yhdysvaltalainen Ingrid Bauer osoittaa kirjassaan Diaper Free, että dogmi vauvojen vessakyvyttömyydestä synnytettiin ja sitä ylläpidetään asiantuntijoiden ja vaippateollisuuden hyvässä yhteistyössä."

"Miten länsimainen lääketiede onkin niin jääräpäisesti pitäytynyt oletuksissaan? Ingrid Bauerin mukaan selitys saattaa piillä Pampers-vaippoja valmistavan Procter & Gamble -yhtiön, pediatrian asiantuntijajärjestöjen ja T. Berry Brazeltonin välisissä kytköksissä. Professori Brazeltonin käänteentekevä artikkeli ilmestyi kuin sattumalta samana vuonna kun ensimmäinen kertakäyttövaippa tuli markkinoille."

"Pottaharjoittelun viivästyttäminen vuoden tai kahden vuoden ikään saattaa kuitenkin olla pikemminkin ongelmien syy kuin hyvä keino niiden välttämiseen. Ei ihme, jos lapsi tuntee olonsa ristiriitaiseksi, kun hänet on pienestä pitäen totutettu laskemaan alleen ja sitten se onkin yhtäkkiä ei toivottavaa. Kun tietoisuus ruumiintoiminnoista on hävinnyt aikoja sitten, monella taaperolla ei ole aavistustakaan, mitä potalla olisi tehtävä."

Synnytystoivelista

Nettikirjoitusten perusteella olen saanut sellaisen käsityksen, että toisten ihmisten mielestä synnytystoivelistan tekeminen on itsekästä ja turhaa, ja että kiireiset kätilöt saattavat vain ärsyyntyä tällaisiin ns. aktiivisiin synnyttäjiin, joilla on liikaa turhia toiveita. Eihän kätilöillä ole aikaa ruveta toteuttamaan kaikkien pikkutarkkoja haluja, kyllä he tietävät äitejä paremmin miten synnytys hoidetaan.

Itse koen kuitenkin, että synnytystoivelistan tekeminen on ensinnäkin hyvä tilaisuus itselle miettiä ja pohtia minkälaisen synnytyksen oikeasti haluaa. Eri vaihtoehtoihin perehtyminen kannattaa, esimerkiksi näin ensikertalaiselle on todella paljon synnytyskivun lievitysmenetelmiä, joista ei tiennyt mitään ennen itsenäistä perehtymistä nyt raskausaikana. Myös kivunlievitysten haittavaikutuksiin on hyvä tutustua vaikka netin kautta, virallisen tiedon lähteissä kun niistä ei tavallisesti kovinkaan paljon puhuta. Todennäköisesti näin säästyy yllätyksiltä ja voi tehdä tietoisia valintoja ja tuntea vastaavansa niistä itse. 

Toivelistan käyminen läpi doulan ja/tai tukihenkilön kanssa taas on hyvä tapa selvittää myös heille, minkälaista apua ja tukea toivoo, jotta kaikki ovat samoilla linjoilla ja jotta heidän on helpompi toimia äidin puolesta puhujana ellei hän itse pystykään enää kun on "tilanne päällä". 

Kuten aiemmin jo kirjoitinkin, ainakin Haikaranpesässä toivottiin synnyttäjien täyttävän ja toimittavan HUS:in omilta sivuilta löytyvä synnytystoivelista jo etukäteen sairaalalle. Heidän synnytystoivelistansa koostuu kuitenkin vain avoimista kysymyksistä, joten toimitin sen mukana myös kappaleen Bebesin sivuilta suoraan tulostettavissa olevaa yksityiskohtaisempaa synnytystoivelistaa.

Tässä hiukan asioita mitä itse toivoisin synnytykseltäni, suluissa tarkempaa selvitystä:

- Toivoisin saavani niin lähelle kotisynnytystä vastaavan synnytyksen kuin sairaalaolosuhteissa mahdollista

- Toivoisin mahdollisimman vähän sisätutkimuksia ja mahdollisimman paljon rauhaa. Luulen, ettei minua haittaa huoneessa olevat ihmiset mutta toivon, että minua puhuteltaisiin vain jos on tarvetta

- Toivoisin pääseväni ammeeseen

- Toivon luonnollista synnytyskivun lievitystä, kuten aquarakkuloita, akupunktiota, lämpöpusseja, hierontaa, akupisteiden painelua.

- Toivon, etten joutuisi käyttämään epiduraali, spinaali tai muita puudutteita (kammottaa ajatus neulasta selkärankaan tai siitä, että kohdunsuun puudute osuisi vahingossa vauvan päähän + haittavaikutukset vauvalle)

- Haluaisin, että synnytyshuone olisi hämärä ja saisin kuunnella musiikkia

- En halua, että sikiökalvoja puhkaistaan tai synnytystä muuten nopeutetaan keinotekoisesti

- Toivoisin, ettei scalp-anturia käytetä, ellei vauvan tilassa havaita ongelmia

- Haluaisin liikkua mahdollisimman vapaasti koko synnytyksen ajan

- Toivoisin, että napanuora saa sykkiä loppuun ja ettei sitä katkaista ennen kuin istukka on syntynyt

- Toivon, ettei istukan irtoamista nopeuteta oksitosiinilla, vaan sen annetaan irrota luonnollisesti.

- Toivon, että lapsi saa olla luonamme koko ajan, ellei mitään lääketieteellisen hoidon tarvetta ole. 

- Jos imetys ei lähde heti käyntiin, haluaisin hörpyttää lasteni mieluummin kuin antaa maitoa pullosta

- En halua, että lapselleni annetaan tuttia

- En halua, että lapselleni annetaan mitään pistoksia tai rokotteita synnytyssairaalassa (K-vitamiini/tuberkuloosi)

Odotusta

Oli pakko tarkistaa kalenterista, että kuinka pitkään olen jo ollut "toimettomana" eli äitiyslomalla. Kaksi viikkoa täynnä viimeisestä harjoittelupaikkakäynnistä, vaikka tuntuu, että aikaa olisi kulunut tuplasti enemmän.

Yritän elää tässä hetkessä ja nauttia kaikesta mukavasta tekemisestä, mutta se tuntuu vaikealta. Koko ajan on odotus päällä, ja rauhaton fiilis. Olen saanut vain muutamana päivänä motivaatiopuuskassa tehtyä hyvin koulutehtäviä, mutta suurimmaksi osaksi on jotenkin älyttömän laiska olo, tai ei vain pysty keskittymään. Blogin kirjoittaminenkaan ei ole inspiroinut.

Olen yrittänyt kuitenkin keksiä mahdollisimman paljon tekemistä, olen käynyt lähes joka päivä vähintäänkin jossain ulkona ja koiran kanssa kävelyllä. Välillä tuskastun, että tulisi jo se vauva, ja sitten taas yritän rauhoittua, että mihin tässä muka on kiire, yritän nyt nauttia tekemättömyydestä...

Saan olla ainakin tyytyväinen siitä, ettei kavereiden pelottelut "viimeinen kuukausi on se pahin" tai "viimeiset kaksi viikkoa on kamalia" kyllä ole pitäneet paikkaansa. Olo on ihan yhtä hyvä kuin oli kuukausi sitten. Tai oikeastaan vielä helpompi, vauva on laskeutunut alas eikä potkaise enää vahingossa kylkiluihin, ja teini-ikäisestä asti vaivanneet selän hermopinneongelmat on kokonaan hävinnyt. Usein herään öisin selälläni makaamasta, juuri kuin luulin oppineeni nukkumaan kyljelläni..

Ei siis kannata liikaa antaa painoarvoa muiden ihmisten kokemuksille, meillä suomalaisilla kun on tapana usein tuoda esiin varsinkin niitä ikäviä juttuja. Siitä tulee helposti melkein kilpailunomaista, kenellä oli hurjin raskausaika tai kivuliain synnytys. Jokainen kokee kuitenkin oman elämänsä omalla tavallaan, ja usein ihminen "saa sitä mitä tilaa" :)

Synnytysloukkaus - sivusto

Aktiviinen synnytys ry:n vapaaehtoiset ovat perustaneet uudet sivut Oikeus sanoa ei. Sivustolla puhutaan synnytykseen liittyvistä loukkaavista tai väkivaltaisista tilanteista, joita naiset ovat kokeneet täällä meillä Suomessa ammattilaisten toimesta. Sivuston tarkoituksena on tuoda näkyväksi naisten asemaa synnytyksessä.

Olisi todella hienoa, jos Suomessa neuvoloissa puhuttaisiin enemmän synnytyksestä ja varsinkin naisen vaihtoehdoista ja oikeuksista siihen liittyen. Jotenkin tuntuu, että nyt synnytysvalmennus keskittyy tuomaan esiin mahdollisia ongelmia ja selittämään ennakolta kaikki mahdolliset toimenpiteet mitä tullaan tekemään. Monelle voi tulla se kuva, että nämä kuuluvat automaattisesti jokaiseen synnytykseen, ja nainen on sairaalassa potilaana, toimenpiteiden kohteena, vaikka todellisuudessa syy sairaalasynnytykseen pitäisi olla se, että jos jotain yllättävää sattuisi niin apu olisi valmiiksi lähellä. Sairaalassa pitäisi siis voida synnyttää aivan yhtä luonnollisesti kuin kotona, mielessä vain varmuus siitä, että jos jotain menisi vikaan niin lääkäri on lähellä. Nainen pystyy kuitenkin synnyttämään ihan itse, ilman kenenkään "asiantuntijan" apua. On surullista kuinka moni tulee sairaalaan ja toivomukset synnytyksen suhteen ovat "ihan sellainen normaali synnytys" tai "epiduraali heti", vain siksi, ettei ole otettu selvää synnytyksen luonnollisesta kulusta. Tämä onkin meillä täysin naisen omalla vastuulla, en ainakaan itse koe, että olisin saanut lähes mitään tietoa, mitä en olisi itse aktiivisesti hakenut. Haikaranpesän valmennuksessa tosin painotettiin, että heille täytyy täyttää synnytystoivelomake etukäteen ja he toivovat, että naiset olisivat perehtyneet synnytykseen, kaikkiin siihen liittyviin vaihtoehtoihin ja tulisivat hyvin valmistautuneina.

Yksi asia mitä myös harva tietää on, että jos kätilön kanssa ei kemiat kohtaa niin kätilön vaihtoa voi pyytää kesken synnytyksen. Edellä mainitun sivuston synnytysloukkaus kertomuksista löytyy aika järkyttäviä esimerkkejä siitä minkälaista kohtelua monet ovat ammattilaisten puolelta saaneet.