Synnytyskertomus doulan näkökulmasta

Sain luvan jakaa siskoni (sisko K.) synnytyksen täällä omasta näkökulmastani. Pitkä tarina luvassa. Kyseessä siis siskoni, josta aiemmin kerroin, että meillä oli viimeiset kuukautiset samana päivänä ja jännitimme syntyisikö vauvakin Mimmin syntymäpäivänä 22.11. 


Synnytyksen alkua

Torstaina 21.11 päivän aikana puhuin sisko K:n kanssa useamman kerran puhelimessa. Hänellä oli ollut supistuksia päivän aikana, mutta ne eivät vielä olleet säännöllisiä eivätkä kovin kipeitä. Illalla puhuimme puhelimessa taas, ja hän kertoi supistusten tulleen klo 16 lähtien säännöllisesti 10 minuutin välein. Päätin lähteä hänen luokseen sillä synnytys tuntui olevan käynnissä. Kun menin sisko K:n luo noin yhdeksän aikaan, supistukset olivat vielä heikkoja, ei hänestä edes kunnolla huomannut kun supistus oli päällä ja niiden väli oli edelleen 10 minuuttia. Laitoin hänelle kuitenkin TENS-laitteen kiinni selkään, sillä jotta se toimisi, sitä tulee alkaa käyttää heti synnytyksen alusta saakka ennen kuin supistukset vahvistuvat. Olin sisko K:n luona jonkin aikaa, mutta päätin sitten lähteä kotiin nukkumaan sillä supistukset eivät vaikuttaneet kovasti voimistuvan. 


Supistukset vahvistuvat

Kello 02 yöllä sisko K soitti, että nyt supistukset ovat jo voimakkaampia ja tulevat parin minuutin välein. Supistuksia tuli hänen puhuessaan ja niiden tullessa hänen äänensä muuttui todella kipeäksi valitukseksi ja hengitys hyvin jännittyneeksi ja katkonaiseksi. Hän valitti pahaa oloa ja että oksettaa. Ajattelin harmissani, että jos tämä näin menee niin ei tule luonnollisesta synnytyksestä mitään. Yritin heti puhelimessa rauhoittaa häntä ja käskin tekemään leuka rentona matalaa "lauluääntä". Tein malliksi itse ja hän yritti päästä samalla "taajuudelle". Tämä onnistui niin hyvin, että totesin, etteihän hän edes kuulosta enää yhtään synnyttävältä tai kipeältä! Lupasin lähteä heti hänen luokseen. Heti perään soitti toinen siskoni (sisko L.) ja sanoi, että hän ei pysty nukkumaan koska tämä sisko K kuulostaa olevan niin paniikissa ja kivulias ja pahoinvoiva, että voisinko mennä hänen luokseen heti niin sisko L saisi mielenrauhan ja voisi nukkua ennen aamuvuoroon töihin menoa. 

Lähdin sisko K:n luokse ja kun pääsin sinne niin sisko L tuli ovelle samaan aikaan. Ei ollut kuulemma saanut unta kuitenkaan. Sisko K oli hyvin kivuliaan oloinen, supistuksen tullessa hän jännitti kroppaa, pidätti hengitystä ja päästi korkeita kimeitä kipuääniä. Selitin hänen miehelleen kuinka on tärkeää, että tuemme sisko K:ta pitämään matalaa rentoa ääntä, leuka rentona ja muistamaan syvä hengitys aina supistuksen tullessa. Mies oli aktiivisesti tämän jälkeen koko synnytyksen ajan sisko K:n tukena tekemässä malliksi ja tueksi hänen kanssaan matalaa "laulua" aina supistuksen tullessa. Myöhemmin hän myös silitteli sisko K:ta käsistä ja selästä ja antoi sillä tavalla tukensa hienosti koko synnytyksen ajan, vaikka meinasikin aamuyöllä torkahtaa istualteen :D Teimme seuraavat reilut kolme tuntia kaikki yhdessä sisko K, sisko L, minä ja sisko K:n mies aina supistuksen tullessa matalaa ääntä ja muistutimme rentoutumaan ja hengittämään. Välillä sisko K meinasi päästää pienen paniikin/ahdistuksen/tuskastumisen valloilleen ja hänen äänensä lähti nousemaan ja kroppa jännittymään. Hän kuitenkin sai aina hyvin takaisin kiinni rennosta otteesta ja yritimme supistusten välissä kovasti kehua häntä ja luoda uskoa siihen, että hän jaksaa ja ottaa tosi hienosti supistukset vastaan. 

Yritimme luoda rentoa tunnelmaa pitämällä ainoana valaistuksena kynttilät ja soittamalla synnytykseen tarkoitettua rentoutusmusiikkia. Minä painelin alkuun aina välillä siskolta akupisteitä, joiden pitäisi edistää synnytystä ja helpottaa kipua, myöhemmin nämä unohtui. Lämmitimme myös uunissa kahta kaurapussia, joita vaihtelimme ja painoin aina supistuksen tullessa sisko K:n alaselkään. (Tämä oli itselläni suurin apu omassa synnytyksessä.) TENS-laite oli käytössä koko synnytyksen ajan, ja sisko lisäsi siihen tehoja jossain vaiheessa, tosin hän ei päässyt missään vaiheessa lähellekään täyttä voimakkuutta. Sisko K pärjäsi tosi hyvin vaikka supistukset selvästi kovenivat ja hän voi aika pahoin klo 02-06 välillä. Oksennus tuli monta kertaa supistusten välissä, ja oksennusten välissä hän yritti tankata smoothieta ja mansikkamehua energiaksi. Paras asento supistusten tullessa tuntui olevan seisoaltaan nojatuoliin nojaten. (Tämä oli myös omassa synnytyksessäni se ainut vaihtoehto missä pystyi olemaan.) Lapsivedet alkoivat tihkua myös jossain välissä. 


Väsymystä ja synnytystranssi

Noin 4-5 aikaan sisko K rupesi olemaan niin väsynyt, että hän vain yritti ahdistuneena hakea makuultaan hyvää paikkaa, ja valitti jatkuvasti, että haluaa vain päästä makaamaan. Kuitenkin aina supistuksen tullessa hänen oli pakko ponkaista pystyyn. Muutamia supistuksia hän yritti ottaa vastaan makuultaan mutta silloin hengitys ja ääni menivät heti paniikinomaiseksi ja kivuliaan kuuloisiksi ja hänen jalkansa rupesivat sätkimään jännittyneinä. Yritimme sisko L:n kanssa saada sisko K:ta pysymään vähintäänkin pää lantiota ylempänä ja mieluummin polvillaan nojaamaan sohvaan ja tyynyihin. 

Sisko L meni aamuvuoroon töihin ja lähti luotamme noin kuuden aikoihin. Sisko K:n hirveän väsymyksen vaihe meni samoihin aikoihin ohi. Oikeastaan tästä lähtien hän tuntui ikäänkuin vaipuvan transsiin, hän rauhoittui selvästi, otti supistukset vastaan todella rauhallisesti hengittäen hienosti syvään ja muistaen automaattisesti pitää äänen matalana ja rentona, ilman, että meidän tarvitsi enää edes jokaisessa supistuksessa antaa vertaisääntä. Tässä vaiheessa hän oli oikeastaan koko loppusynnytyksen ajan kontillaan lattialla. Kun tätä oli kulunut jonkun aikaa rupesin pelkäämään, että eikai synnytys vaan ala pysähtyä. Kysyin sisko K:lta huolestuneena, että "Eikö ne supistukset tunnu enää samalta?" Hän vastasi "Eivät", ja pettyneenä totesin, että "Voi harmi, mistähän syystä ne nyt silleen on laantuneet". Hän totesi vain takaisin, että "Miten niin laantuneet, nehän vaan kovenee koko ajan!". :D  
Tätä ei olisi kyllä sivusta seuraajana uskonut, sillä sisko K oli koko ajan vain rauhallisempi, rennompi ja hiljaisempi. Muutaman kerran hän vain valitti hiljaa supistusten välissä, että "Ai että kun tekee kipeää". 


Vauva tulee !

Jossain vaiheessa rupesin kyselemään siskolta, että "Luuletko, että haluaisit kohta lähteä sairaalaan päin? Haluaisitko olla viimeiset pari tuntia siellä? Jos siellä pääsisi vaikka ammeeseen". Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että mieluummin ollaan mahdollisimman pitkään kotona, koska kotona on niin hyvä rentoutua. Ehdotin kuitenkin, että mitä jos varmuuden vuoksi seuraavan supistuksen jälkeen kokeillaan kuinka auki kohdunsuu on. Seuraavan supistuksen mentyä hän kävi sängyllä makaamaan ja kokeilin kohdunsuuta. Ylläri! Se olikin täysin auki ja vauvan pää oli jo todella tulossa sieltä. Totesin sisko K:lle, että tämä on kyllä kokonaan auki, kyllä meidän täytyy nyt lähteä sinne sairaalaan. 

Kun hän nousi sängyltä pystyyn niin samantien hän totesikin, että no niin nyt ne lapsivedet sitten meni kokonaan ja että "Hei Karo, nyt se tulee!". Käskin hänet heti kontilleen lattialle, pää lattiaan ja peppu taivasta kohti. Tässä asennossa hän odotti kun me miehen kanssa keräilimme vauhdilla tavarat, sammuttelimme kynttilät ja uunin ja puimme sisko K:lle sukat, kengät ja talvitakin. Kysyin vielä lähdetäänkö autolla vai tilataanko ambulanssi ja sisko K halusi lähteä omalla autolla. Huono päätös, mutta eipä siinä kiireessä osannutkaan ajatella järkevästi. 

Tästä alkoikin sitten se ei-niin-hyvin-mennyt osa synnytystä. Pääsimme autolla matkaan, mutta tajusin melko nopeasti, että olikin aamuruuhkan aika emmekä päässeet etenemään kunnolla vaan pysähdyimme korttelin välein valoihin. Koko automatkan sisko K hengitti ja piti nättiä matalaa ääntä. Aina kun ääni meinasi lähteä nousemaan niin autoimme etupenkiltä miehen kanssa antaen tueksi esimerkkiääntä. Kuitenkin Sturenkadun kohdalla sisko K alkoi huutamaan, että "Nyt se tulee! Ei voi enää pidätellä!". Pysäytin auton ja tilasin sitten ambulanssin. He tulivatkin 0,5 km matkan asemalta tosi nopeasti ja kuljettivat sisko K:n Kätilöopistolle. Tässä vaiheessa näkyi selvimmin rentoutumisen merkitys. Heti kun ambulanssimiehet tulivat ja sisko K joutui paareille selälleen, hän alkoi panikoida ja huutaa tuskaisesti, vaikka hetki aiemmin oli ollut täysin rauhallinen. Hän kommentoi myöhemmin, että ei kyllä muista huutaneensa niin kovaa, mutta hulluko siinä selällään pystyy enää rentoutumaan ja ettei hän sen kyydin jälkeen saanut enää rentoutumisen tilasta kiinni.


Ponnistuvaihe sairaalassa

Itse matelin Kätilöopistolla aamuruuhkassa hitaasti kuin etana. Kun pääsin perille ja infotiskille, oli infotiskin rouva juuri kertomassa kaverille hyvää juorua kuinka juuri oli tuotu paareilla yksi synnyttäjä, joka "huusi kuin palosireeni". Keskeytin hänet, että "Anteeksi, se palosireeni oli siskoni, saisinko tietää mihin huoneeseen hänet vietiin?". Pelkäsin etten ehtisi paikalle ennen kuin vauva syntyy, mutta ei ne näköjään ensisynnyttäjältä niin vain putoakaan sieltä pihalle :) Kuulin myöhemmin, että kätilö oli pyytänyt sisko K:ta käymään paareilta sänkyyn selälleen, mutta hän oli kiivennyt sinne suoraan konttausasentoon ja ponnisti siinä asennossa. Kun pääsin perille oli ponnistus jo kovassa vauhdissa ja sisko K nautiskeli ilokaasua siinä vahvistukseksi. Ponnistusvaihe oli siskolleni vaikea ja kivulias. Ehkä hellyyttävin osuus oli kun vauvan pää oli syntynyt ja hän availi silmiään ja suutaan ja sylki vähän limaa suustaan vaikka oli vielä puoliksi äidin sisällä! Tyttö sieltä lopulta syntyi vaikka itse olin veikannut poikaa :D 

Hauskaa oli kun heti synnytyksen jälkeen sisko K totesi, että "Ei se aikaisempi oikeastaan edes sattunutkaan yhtään nyt kun vertaa tähän ponnistukseen.."



Ponnistuksen kestoksi tuli lopulta muistaakseni 25 minuuttia ja koko synnytyksen 16 tuntia. Vauvan syntymäpäiväksi tuli kuin tulikin Mimmin syntymäpäivä! Aika onnellinen ja ihmeellinen olo oli katsella auringon nousua Kätilöopiston ikkunasta. Lähdin siitä kotiin onnittelemaan omaa 1-vuotiasta, ja nukkumaan. 

Isäunikoulu

Syksyllä oli muutamia pätkiä kun Mimmi heräili monta kertaa yössä hampaiden tulon vuoksi. Osasyynä saattoi olla, että kävin työharjottelussa ja imetysvälit saattoivat päivisin venyä tosi pitkiksi tai melkein unohtua imetys kokonaan ja hän taisi tankata sitten yöllä maitoa senkin edestä.

Kun lopetin työt niin panostin erityisesti siihen, että muistin tarjota maitoa monta kertaa päivässä. Yöimetyksetkin vähenivät samaa tahtia. Yöheräily ja siihen väsyminen pisti pohtimaan josko jotain lempeää unikoulua voisi ruveta pitämään.

Harjoittelujen jälkeen ja öiden palauduttua normaaleiksi (vain muutama syöttö yössä) pohdimme, että Mimmi rupeaisi olemaan valmis pieneen unikoulukokeiluun. Merkkeinä valmiudesta pidin sitä, että hän oli jo muutamia kertoja nukahdellut illalla lattialle tai syöttötuoliin tai sängyssä ilman imetystä ihan omasta aloitteestaan. Hyvin usein kävi niin, että hän syömisen jälkeen käänsi kylkeä ensin ja nukahti sitten. Myös useita kertoja oli käynyt niin, että makuuhuoneesta kuului pieni huuto tai parkaisu, mutta hän nukahtikin uudelleen ennen kuin ehdin paikalle. Hän siis itse rupesi oppimaan nukuttamaan itsensä ilman apua noin 11 kk iässä.

Ollessani harjottelussa lähdin aamulla 05.30 sängystä. Mimmi heräsi yleensä aina kuuden aikoihin, ja kuulin olohuoneesta kuinka hän aloitti itkun. Poikkeuksetta itku loppui kuitenkin aina kymmenissä sekunneissa. Totesin siis, että hän nukahtaa isän kanssa jopa paljon helpommin kuin minun kanssani ja looginen vaihtoehto oli siis kokeilla "isäunikoulua". En tiedä onko tämä varsinainen termi, mutta tarkoittaa sitä, että lapsi nukkuu isän kanssa ja äiti vaikka sohvalla.

Meillä toteutus meni niin, että nukuimme joko minä isän takana piilossa, eli järjestys seinästä lapsi, isä, minä tai sitten minä ensimmäisinä öinä sohvalla. Nopeasti siirryin kuitenkin nukkumaan patjalle sängyn viereen. Tämä toimii paremmin siksi, että sängyssä isän takana olen kyllä tarpeeksi kaukana, ettei Mimmi ehkä haista maitoa mutta jos hän herää ja huomaa minut, niin hän ei rauhoitu isän kanssa. Jos hän ei näe minua niin hän rauhoittuu isän kanssa hetkessä. Patja sängyn vieressä on siitä hyvä, että kun hän herää aamulla 5-6 aikaan niin isän on helppo vain ojentaa hänet minulle lattialle imetettäväksi.

Tämä unikoulu on toiminut meillä ihan loistavasti. Selvästi Mimmi oli valmis nukkumaan yön yli, sillä hän nukkui heti ensimmäisenä yönä klo 21-05 heräämättä. Tämän jälkeen hän on saattanut joinain öinä herätä kerran tai kaksi, jolloin isä nukuttaa hänet hyvin nopeasti uudelleen.

Olemme nyt jo kolmisen viikkoa nukkuneet pääasiassa niin, että Mimmi ja isä nukkuvat sängyssä ja minä patjalla sängyn vieressä. Mimmi nukkuu yleensä heräämättä 05-06 asti aamulla, jolloin otan hänet viereen imetykseen ja nukumme noin klo 09 asti muutamalla imetyksellä.

Muutamia öitä olen nukkunut Mimmin vieressä ja silloin hän yleensä herää useamman kerran yöllä ja yleensä joudun imettämään ainakin kerran jo keskiyön aikaan. Elättelen toivoa, että hän oppisi nukkumaan minunkin vieressäni 8 tuntia heräämättä...

Jännä sivuvaikutus tällä "unikoululla" on ollut se, että Mimmi jätti samantien toiset päiväunet pois! Hän on nyt nukkunut joka päivä vain yhdet päiväunet. Ehkä hän saa siis itsekin levättyä paremmin yöllä eikä siksi tarvitse enää päivällä toista lepotaukoa! Hän on myös pidentänyt yöuniaan, ehkä päiväunien lyhentymisen vuoksi. Aiemmin hän on nukkunut 2 kk iästä lähtien aina sen 10 h yössä, mutta nyt hän nukkuu 11 tuntia tai jopa vähän enemmän, josta 8 tuntia syömättä. Hän on myös oppinut nukahtamaan helpommin, iltanukuttaminenkaan ei tapahdu välttämättä imettäen vaan hän saattaa syömisen jälkeen pyöriä vähän sängyssä ja kömpiä kainaloon nukahtamaan kuin iso tyttö :)

Olen aina ajatellut, että olen päässyt vähällä koska Mimmi on alusta asti nukkunut 5-6 tunnin pätkiä kuitenkin suurimman osan öistä ja ei ole koskaan roikkunut rinnassa kiinni yöllä tai herätellyt jatkuvasti.  Olin myös miettinyt monesti, ettei meillä ole mitään kiirettä pitää unikoulua vaan jatkan yöimetyksiä niin pitkään kuin lapsi haluaa koska en koe sitä niin raskaaksi. Nyt kuitenkin kun pidimme tämän "unikoulun", niin yhtenä iltana kun olin laittanut hänet nukkumaan väsytti itseäkin ja mietin, että miksi edes siirtyisin tuohon patjalla kun olisi ihana jäädä tähän lapsen viereen. Sitten ajatus "Joudun heräämään imettämään" ja heti tajusin, että olen oikeasti niin väsynyt heräämään öisin imettämään, että nukun mieluummin siinä patjalla yksin 8 h taukoamatonta unta. En ole oikeasti ajatellut, että väsyttää nämä yöheräämiset kuin ainoastaan hampaiden tulon aikaan kun niitä on ollut vähän enemmän. Ilmeisesti alitajunta ei ole antanut ajatella näin, mutta nyt kun on mahdollisuus nukkua niin voikin yhtäkkiä myöntää itselleen, että kyllä se yöherääminen on rankkaa!

Ajatuksena olin kypsytellyt jo aiemmin tämän Dr. Jay Gordonin mallin tapaista ns. lempeää unikoulua. Tämän mukaisesti olin "päättänyt", ja sanoinkin miehelle, että haluan, että vauva nukkuu aamuviiteen. Ennen sitä hän nukuttaa, mutta klo 05 jälkeen hän voi antaa lapsen minulle imetettäväksi. Meillä onneksi tuo unikoulu menikin niin kivuttomasti, ettei tarvinnut lähteä soveltamaan tällaista askeleittain, mutta jos olisi tarvinnut, niin tämä olisi ollut se malli mitä olisin noudattanut.

Huudattaminen ei ole hyväksi vauvalle

Ei, vaikka Kaksplus-lehdessä joku tietämätön toimittaja niin väittäisikin. Ja uskomatonta on se, että vielä tänä päivänä lehteen kehdataan painaa jotain niin väärää tietoa.

Pitkään on jo tiedetty, että vauvan huudattaminen on ehdottoman haitallista vauvan kehitykselle. Tilannetta voi miettiä sitä kautta, että mitä vauvan yksin jääminen on merkinnyt luolamiesajan vauvalle. Olemme edelleen biologialtamme samanlaisia. Luolamiesaikaan ainut syy miksi vauva saattoi jäädä yksin oli, että se oli joko unohdettu tai sen äiti oli kuollut. Vauvan reaktio yksinjäämiseen on tietysti kova itku, onhan vielä pieni mahdollisuus, että joku laumasta kuulisi ja tulisi pelastamaan tai hakemaan unohtuneen. Miettikääpä itseänne tilanteessa, että teidät on hylätty yksin keskelle metsää petoeläinten armoille. Vähemmästäkin nousisi kortisolit ja adrenaliinit. Jostain lehtijutusta luin (ja unohdin lähteen..), että huudattamisen jälkeen vauvan kortisolitasot voivat olla koholla jopa 2-3 päivää! En epäile tätä yhtään, onhan hylkäämisen kokemus ja kuolemanpelko hirveän vahvoja tunteita.
Toisesta lähteestä luin (muistaakseni tämä oli Sinkkosen jossain kirjassa..), että lapsen pienenä kokema stressi vaikuttaa immuunipuolustuksen kehittymiseen haitallisesti koska lapsen kehittymätön systeemi ei vielä osaa oikealla tavalla käsitellä koholla olevia stressihormoneja. Kuulostaa loogiselta, aikuisellekin kortisolin pitkäaikainen koholla olo aiheuttaa monenlaisia terveysongelmia.

Tänään törmäsin tähän artikkeliin: Dangers of "Crying it out", suomeksi "Huudattamisen vaarat". Hyvää asiaa, tällainen oppitunti pitäisi olla pakollinen kaikille uusille vanhemmille. Miksei neuvolassa varmisteta, ettei ihmisillä ole enää 70-luvulle jymähtäneitä uskomuksia siitä, kuinka "vauvaa ei saa hemmotella" tai vauva kuuluu "opettaa nukahtamaan yksin".

Myös tässä artikkelissa todetaan (lähdeviitteiden kera), että huudattamisen aiheuttama stressihormoneiden nousu voi aiheuttaa lapselle elinikäisiä terveysongelmia, sekä myös huonoja toimintamalleja. Kun vauvan tarpeet on jätetty huomioimatta aikana, jolloin hänen aivojensa kehitys on vielä kesken, hänelle syntyy luottamuksen puute ihmissuhteita ja maailmaa kohtaan, ja hänen itsetuntonsa ei kehity oikein. Tämä heijastuu aikuiselämään saakka ja ihminen viettää loppuelämänsä yrittäen täyttää tätä hoivaajien jättämää aukkoa. 

Muutamia hyviä pointteja tekstistä vapaasti suomennettuna:

Tiedämme nykyään, että vauvan jättäminen itkemään on hyvä tapa kasvattaa vähemmän älykäs, vähemmän terve,  mutta ahdistuneempi, yhteistyökyvyttömämpi ja eristyneempi aikuinen, joka voi siirtää samoja huonoja tai vielä huonompia tapoja seuraavalle sukupolvelle.

Behavioristisen katsantatavan mukaan, (joka oli täysin tietämätön ihmisen kehityksestä) lapselle täytyi opettaa itsenäisyyttä. Me voimme olla varmoja nykyään, että itsenäisyyteen pakottaminen johtaa vain suurempaan riippuvaisuuteen. Sen sijaan, kun vauvojen kaikki tarpeet täytetään, heistä kehittyy hyvin itsenäisiä myöhemmin. 

Fakta on, että hoivaajilla, joilla on tapana vastata vauvojen tarpeisiin ennen kuin vauva stressaantuu, ennaltaehkäisten näin itkun, on todennäköisemmin lapsia, jotka itsenäistyvät varhain, kuin päinvastaista.

Suosittelen lukemaan koko tekstin. Mielenkiintoista asiaa, vaikkakin aiheuttaa huonon olon niiden vauvaraukkojen puolesta, joita näin kohdellaan. 


Toinen vähän aiheeseen liittyvä hyvä artikkeli: "Why Human Babies Do Not and Should Not Sleep Alone".

HPV-rokotteesta (Suzanne Humpriesin luennolta)

HPV-rokote on niin ajankohtainen, että halusin laittaa kokonaan omaan postaukseensa sitä koskevat muistiinpanoni Yhdysvaltalaisen rokoteasiantuntijan Suzanne Humpriesin luennolta.

Ranskalaisin viivoin ytimekästä tietoa HPV-rokotteista:

- On olemassa tuhansia HPV-viruksia, niitä esiintyy kaikilla nisäkkäillä
Ne tulevat ja menevät, eli poistuvat kehosta luonnostaan
Joillain on jo syntymässä HPV, myös keisarinleikatuilta löydetty
Tarttuvat kaikkien välillä koko ajan
Toisaalta yleisin seksitauti
Valtaosa viruksista on oireettomia ja ne katoavat itsekseen

- On osoitettu 15 kantaa viruksia, jotka aiheuttavat syöpää

- Suomessa annettavassa rokotteessa on suoja kantoja 16 ja 18 vastaan

- Väitetään, että nuo 16 ja 18 kattavat 70% kaikista syövistä (ei pidä paikkaansa)

- 2008 tutkimuksessa (Conzales-Bosquet) löytyi, että vain 28,2 %:lla naisista, joilla oli 2- ja 3-tason solumuutoksia, oli hallitsevana kannat 16 tai 18.  (Miten siis rokote voisi ehkäistä 70% syövistä?)

- Kohdunkaulan syöpä on hyvin harvinainen ja kehittyy hyvin hitaasti

- jos 3-5 v. välein käydään Papa-tutkimuksissa, syöpä saadaan kiinni

- Suomessa Papa-kokeilla syövät vähentyneet 75% 60 vuoden aikana, vaikka vain 70% ihmisistä on käynyt Papa-kokeissa. Eli huomattavasti järkevämpi vaihtoehto syövän ehkäisemiseksi olisi tehostaa Papa-seulontoja entisestään.

(Nythän ollaan tekemässä juuri päinvastoin, eli vähentämässä Papakokeita, koska kuvitellaan, että tämä rokote ehkäisee syöpää niin hyvin,  että Papat siis tulevat turhiksi. Sanoisin, että erittäin väärä säästökohde.)

- Uusi tieto: Myös Skotlannissa on nyt keskeytetty HPV-rokotukset

- Rokotteen suhteen ei ole tutkittu syövän lisääntymistä vaan solumuutoksia rokotteen jälkeen

- 11 %:lla ihmisistä on HPV vaikka ei ole harrastettu seksiä
Isolla osalla rokotteen saavista lapsista on siis jo HPV.

- Tutkimusten mukaan jos on jo HPV-virus ja annetaan Gardasil rokote, riski syövän esiastemuutoksiin kasvaa 44%
- (Cervarixin kohdalla löytyi luku 30%, mutta ei luotettavaa lähdettä tähän)

- Olisi siis tärkeää testata rokotettavat ensin HPV:n suhteen mutta näin ei tehdä

- Rokotteessa on proteiini, joka elää viruksen ulkopuolella
Rokote valmistetaan niin, että otetaan viruksesta se osa, mikä valmistaa proteiinia.
Se yhdistetään toisen viruksen geneettiseen koodiin.
Tämä laitetaan toiseen elävään soluun.
Käytetyt solut ovat koin toukan soluja.

- Mihin tahansa rokotteeseen, jossa käytetään samaa teknologiaa, päätyy eläimen solujen residuaalia. Humpries on yrittänyt saada lääketehtailta tietoa kuinka paljon, mutta tietoa ei ole annettu.

- Rokotteessa on alumiinia, jotta saataisiin stimuloitua immuunijärjestelmää

- Jos toukan soluilla on vastaavuutta ihmisten solujen kanssa, tämä voi aiheuttaa autoimmuunisairauksia

- HPV-rokotteet muodostavat 7% annetuista rokotteista Yhdysvalloissa. Siksi voitaisiin odottaa n. 7% tasoa myös raportoiduissa haittavaituksissa. Reaktioiden määrä on kuitenkin suhteeton muihin rokotteisiin verrattuna. (Näimme tästä kaavion, jossa näkyi kuinka paljon haittoja tämän rokotteen suhteen on raportoitu suhteessa muihin. En muista enää tarkkoja lukuja).

- HPV-ongelmassa huomio pitäisi keskittää yleiseen terveyteen, ravitsemukseen yms. Jos immuniteetti olisi vahva virukset katoaisivat itsekseen. Toki myös ehkäisyvälineiden käyttö tärkeää..

- HPV-rokote maksaa noin 300 dollaria per nuori per (kolmen rokotteen?) sarja.

Suzanne Humpries rokoteluennon muistiinpanot

Olimme sunnuntaina 24.11 kuuntelemassa Yhdysvaltalaisten lääkärin Suzanne Humpriesin luentoja rokotteisiin liittyen. Erittäin mielenkiintoiset luennot, jotka tosin loppuivat ihan liian lyhyeen. Opittavaa riittäisi kevyesti viikon intensiivikurssin verran. Sain kuitenkin ainakin hiukan sitä mitä kaipasin ja toivoin, nimittäin vastauksia muutamaan kysymykseen, mitkä minua eniten häiritsevät rokotekeskustelussa. Lähinnä se, että rokotevastustajat eivät paljon puhu siitä,  mitä tapahtuu kun lapset kohtaavat näitä vakavia sairauksia. Rokotteiden puolustajat taas pelottelevat vakavilla sairauksilla ja niiden sivuvaikutuksilla (ottamatta aina huomioon kuinka äärimmäisen harvinaisia nämä vakavat sivuvaikutukset oikeasti ovat) eivätkä kerro mitään siitä, millaisia haittoja rokotteista voi seurata lapsille tai millä muilla keinoin sairauksia voidaan taltuttaa.

Olen itse pähkäillyt, että hyvällä immuniteetilla varustettu lapsi (joita ei todellakaan nykyisellä ruokavaliolla olevat lapset suurimmaksi osaksi ole) varmaankin selviytyisi vakavistakin taudeista melko kevyesti. Selviytyiväthän isovanhempammekin vaikka heidän aikaansa ei ollut mitään mahdollisuuksia toteuttaa yhtä monipuolista ruokavaliota kuin nyt on. Suomessa rokotekeskusteluissa usein kuulee vain "rokottamattomat on terveempiä" ja tällä tarkoitetaan, etteivät he sairasta flunssaa niin usein. Mutta jos pelkää vakavia tauteja ulkomaille matkuessa niin tämä tieto ei paljon lohduta kun ei ole tietoa siitä miten rokottamaton lapsi reagoi vakaviin sairauksiin. Tähän sain vastauksen jo siinä kun Suzanne aluksi kertoi, miten hän lääkärinä oli "herännyt" yhtäkkiä kyseenalaistamaan rokotejärjestelmämme. Hän oli joutunut tekemisiin Steinerkoululaisten kanssa ja huomannut, kuinka hämmästyttävän terveitä rokottamattomat lapset olivat. Hänelle tuli täysin yllätyksenä, että lapsi voi selviytyä kouluikään asti ilman ainuttakaan antibioottikuuria. Hän näki näiden lasten sairastavan sairauksia, joita vastaan rokotamme, kuten vihurirokkoa, sikotautia tai hinkuyskää ja selviävän näistä hyvin vähällä. Tästä hän sitten lähti kyseenalaistamaan rokotteita laajemmin ja ottamaan selvää asioista. Munuaislääkärinä hänelle tuli samoihin aikoihin myös useita potilaita, jotka olivat saaneet munuaisvaurion rokotteesta. Minä sain luennolla vastauksen pohdintaani: rokottamattomat lapset todella sairastavat näitä "vakavia" tauteja, mutta hyvän ravitsemuksen ja suoliston kunnon (=immuunipuolutuksen vahvuus) ja asianmukaisen hoidon vuoksi eivät saa niistä niitä vakavia komplikaatioita, joilla aina pelotellaan.

Olen käynyt useilla hyvillä luennoilla ja lukenut useita loistavia kirjoja. Suunnittelen aina kirjoittavani näistä, koska haluaisin jakaa tärkeää informaatiota eteenpäin. Lähes aina käy kuitenkin niin, etten saa mitään aikaan koska en osaa kirjoittaa oikeasti järkevää tekstiä kun asiaa on paljon. Haluan kuitenkin ehdottomasti saada jaettua tätä rokoteasiaa, joten tällä kertaa nyt tyydyn siihen, että jaan omat muistiinpanoni ranskalaisin viivoin. Tekstiä on paljon ja se voi olla hyvin epäselvää. Toivon, että tästä on kuitenkin jotain hyötyä muillekin. Parempi, että jaan jotain kuin, että muistiinpanot jäävät vain vihkooni makaamaan perfektionismin tavoittelun vuoksi. Näissä ei ehkä tunnu olevan mitään loogista järjestystä tai yhteyttä koska sen lisäksi, että luennot olivat oikeasti aika sekavat ja etenivät ajatuksen virtaa niin olen tietysti tehnyt muistiinpanoja vain minulle itselleni uusista asioista tai niistä mitkä koin tärkeimmiksi.

- On tutkimuksia, joiden mukaan tuhkarokon sairastaneet eivät saa niin todennäköisesti syöpää, allergioita tai autoimmuunisairauksia. Rokotteilla ei ole tällaisia positiivisia sivuvaikutuksia.

- Kehon tukeminen (hyvät bakteerit) on huomattavasti parempi tapa suojata lasta kuin rokottaa.

- Ei voi vaan jättää rokottamatta vaan täytyy hoitaa lapsen terveyttä ja tukea immuunipuolustusta aktiivisesti: hyvillä bakteereilla, ruokavaliolla, homeopatialla, rintamaidolla.

- Ehdottoman tärkeää on imetys: 6 kk täysimetys ja WHO:n suositusten mukaan 2 v. asti osittaisimetys.

- Mitä varhaisemmin rokottaminen aloitetaan ja mitä useampia rokotteita annetaan, sitä enemmän diabetes ja autoimmuunisairaudet lisääntyvät väestössä. Autismin määrä kasvaa suoraan suhteessa rokotteiden sisältään alumiiniin. (Luennolla näytettiin kaavio, jossa näkyi, että mitä useampi ja mitä varhaisemmin otettu rokote sisälsi alumiinia, sitä yleisempää autismi on. Kärjessä britit, joissa lähes jokainen lapsuusajan rokote taisi sisältää alumiinia ja autismin yleisyys 158/10 000 lasta, USA:ssa taso oli 100/10 000 lasta ja alumiinia aika monessa rokotteessa, Suomessa alumiinia ainoastaan 3 kk ja 5 kk iässä otettavissa (DTaP-IPV veikkaan?) ja autismin yleisyys 12.2/10 000 lasta).

- Historiallisessa tai tieteellisessä kirjallisuudessa ei ole mitään todisteita siitä, että polioa tai muita sairauksia olisi hävitetty rokotuksilla. (Tästä oli kaavio luennolla).

- On dokumentaatiota, että rokotteissa on viruksia, joita ei pitäisi olla. Tämä johtuu siitä, että niitä on valmistettu eläinten soluissa.

- Eläinten soluja, lehmän verta, sikojen vatsanesteitä, HPV-rokote toukkien soluista, abortoitujen sikiöiden istukoista soluja, koiran munuaisista otettuja soluja, joilla on potentiaali aiheuttaa syöpää. Rokotteiden valmistusprosesseissa on monia ongelmia.

- Valmistelun ja jakelun välissä on lukuisia dokumentoituja ongelmia.

- Rokotehaittojen parantuminen tosi vaikeaa. Suurinta osaa ei myönnetä ollenkaan, mutta on erikoisala lääkäreitä, jotka työskentelevät haittojen poistamiseksi. Puhdistamiseen kuuluu metallien ja myrkkyjen poisto, ravintoaineiden lisääminen kehoon ja homeopatialla korjaaminen.

-Monet sairaudet ovat jo kehittäneet kantoja, joihin rokotteet eivät tehoa.

- Jos epäilee tetanusta --> iso annos askorbiinihappoa ja magnesiumia + homeopaatin neuvot
Tärkeintä on haavan hyvä hoito!

- Kun vihurirokko rokote tuli niin kuolemantapaukset olivat jo laskeneet 99%.

- Tänä päivänä enemmän hinkuyskätapauksia kuin vuosikymmeniin. Hinkuyskä iskee väestöön, jossa 86% rokotettu. Suurin osa tapauksista rokotetuilla. Humpriesin kirjassa yksityiskohtaisesti kuvailtu miten ja miksi rokotettu lapsi ei kykene vastustamaan sitä kunnolla. Hinkuyskää voi hoitaa C-vitamiinilla. Natriumaskorbaatti on se tehokas muoto, ei askorbiinihappo.

- Aina kun valtio romahtaa, kurkkumätätapaukset kasvaa esim. Neuvostoliiton hajotessa, vaikka siellä oli saatu useita kertoja kurkkumätärokote elämän aikana. Myös alkoholisteilla tavallinen. Paljon tekemistä C-vitamiinin kanssa.

- Ennen rokotetta poliodiagnoosiin vaadittiin, että halvaus on ollut päällä 24 h.
Rokotteen tulon jälkeen diagnoosikriteerejä muutettiin niin, että polion diagnosoimiseksi halvauksen oltava päällä 60 päivää. Aiemmin kaikki halvauttavat Lymen tauti, Guillain-Barren virus yms. todettiin polioksi.Nykyään myös testataan virusta diagnoosia varten. Nykyään siis todetaan hyvin harvoin polio, ja tätä pidetään merkkinä sen vähenemisestä.

- Tiedemiehillä on hyvin rajallinen tieto lapsen immuunisysteemistä. He haluavat, että vauvan immuunisysteemin pitäisi toimia samalla tavalla kuin aikuisen. Oikeasti se poikkeaa siitä paljon, ja siihen on hyvä syy. On ajateltu, että lapsen immuunijärjestelmä on viallinen tai ei-valmis.

- Lasten immuunijärjestelmä on anti-inflammatory. Se tukahduttaa tulehdusta ja on ohjelmoitu niin, ettei se reagoi.

- Tutkimus 2013 otettiin vauvan immuunisoluja aikuiseen --> ne toimi täydellisesti.
Kun aikuisen immuunisoluja laitettiin vauvaan --> ne eivät toimineet.
Yhteen laitettuna vauvan omat hallitsivat.
Eli vauvoilla on toimiva immuunijärjestelmä, joka toimii juuri niinkuin lapsen kehityksen kannalta on oleellista.

- Vauvalta puuttuvat ne responssit eli vastaamistavat viruksiin mitä aikuisilla on.

- Miten siis suojella vauvaa? Mitä tutkijoilta on jäänyt huomaamatta?

- Se, että äidinmaito on elintärkeää vauvalle. Suurin osa ei ymmärrä mistä äidinmaidossa on kyse. Vain 1 % Suomessa täysimettää 6 kk:n ikään saakka.

- Joka vuosi tulee lisää tietoa äidinmaidon ominaisuuksista. Äidinmaidossa on ohjelma tappamaan väärin jakautuvat solut --> tappaa syöpää, samalla kaikkia viruksia. Siinä on antioksidantteja, entsyymejä, probiootteja, kantasoluja, jotka hakeutuvat mihin vaan vauvan elimiin, ravinteita, jotka ruokkivat hyviä bakteereja, jotka ehkäisevät huonojen bakteerien tarttumista suolien seinämiin. HAMLET-tekijää, joka on samalla ravitseva proteiini, tuhoaa syöpäsoluja ja mm. tappaa pneumokokkibakteereja.

- Aivoilla on oma immuunijärjestelmä. Rokote lataa migroglioita aivoissa. Alumiinia on 18/32 rokotteessa varsinkin pikkulasten rokotteissa.

- Rokotteet valmistetaan eläinten soluista, niissä on myös elohopeaa ja msg:tä. Nämä vaikuttavat aivoihin.

- Hiiritutkimuksessa alle 6 pv:n vanhoina rokotetuilla hiirillä oli vääristynyt reaktio immuunijärjestelmän stimulointiin. Välttääkseen immunologiset allergiat ym. niin rokottaminen vauvoilla tulisi tapahtua vasta yli 8 kk ikäisenä, kun suhteutetaan hiirten ikä ihmisen ikään. Yli 6 pv:n vanhoina rokotetuilla hiirillä immuunireaktio oli normaali, rokote siis häiritsi immuunijärjestelmän kehitystä liian aikaisin rokotetuilla. Tutkimuksessa kuitenkin kävi selville vain taudinaiheuttajan pistämisen merkitys sillä käytettiin jotenkin puhtaampia rokotteita, joissa ei ollut esimerkiksi alumiinia tai muita myrkkyjä mitä lasten rokotteissa on. (En muista tätä tutkimusta tai mihin tuo fysiologinen reaktio perustui tarkkaan)

- Aiemmin suojeltiin naisia myrkyiltä raskausaikana. Nykyään mitä vaan annetaan ja tyrkytetään oikein influenssarokotteita. Influenssarokotteen pakkausselosteesta: "Ei ole todettu turvalliseksi raskaana oleville". Mutta loop hole "Annetaan vain jos todella tarpeen" ja ainahan voi sanoa, että tämä oli todella tarpeen, joten käytännössä tämän lauseen ansiosta se voidaan perustellusti antaa kenelle tahansa.

- Hiiritutkimuksissa kaikki tulehdusarvot koholla niillä hiirillä, joiden äidit rokotettu raskausaikana.

- Tiedetään, että jos raskaana oleva nainen kärsii infektioista lapsella on suurempi mahdollisuus saada skitsofrenia tai masennus.

- Tiedetään, että kun influenssa rokote annetaan niin se tehoaa tietyyn virukseen, mutta samalla 4-6 kertaistaa mahdollisuuden muihin virustauteihin. Tämä selittää miksi usein infl.rokotteen ottaneet sairastavat "enemmän kuin koskaan". Kuinka järkevää on siis rokottaa odottavia äitejä jotain virusta vastaan, jota he eivät välttämättä saisi ja näin altistaa heidät entistä enemmän näille kaikille muille?

- Vauvan allergioihin mahdollisesti vaikuttavat esimerkiksi:
jos äiti saanut raskausaikana antibiootteja, happosalpaajia tai muita lääkkeitä
keisarinleikkaus
yksikin pullosta juotu korvikemaito
napanuoran katkaisu liian aikaisin --> istukkaan jää verta ja kantasoluja , jotka kuuluisivat vauvalle.
kaikki lääketieteellinen tutkimus tukee pitkitettyä napanuoran kiinni laittamista. Ei ole mitään ristiriitaista tietoa tästä, ainut syy laittaa napanuora nopeasti kiinni on hoitohenkilökunnan vanhat tavat/kiire. Vauvan immuunipuolustuksen ja terveyden kannalta olisi oleellista, että napanuoraa ei suljettaisi vaan vauva saisi kaiken veren mikä hänelle kuuluu.

- K-vitamiinipistosta ei tarvita jos odotetaan, että istukan veri ja kantasolut valuvat vauvaan. Ja jos sitä uskoo tarvitsevansa niin sen voi antaa suun kautta vauvalle.

- HiB rokote tehosi hyvin --> HiB:n vähentyminen aiheutti pneumokokkien kasvun. Tuli markkinoille 7-kantainen Pneumokokki rokote --> aiheutti muiden kantojen nousun. Nyt markkinoille tulossa (vai tullut jo en muista) 13-kantainen Pneumokokkirokote ja aikuisille jopa 20-kantainen.
Joka kerta kun häiritään tasapainoa poistamalla jotain, niin toiset virukset/bakteerit ottavat paikan.

- Nyt kun pneumokokki-infektioita on saatu vähenemään Streptokokki jyllää. Antibioottien määrä ja korvien putkitusten määrä ovat korkeammalla kuin koskaan.

- Sikotautiin tehokas lääke on isot A-vitamiiniannokset (luonnollinen muoto! Synteettinen muoto on toksinen isoina annoksina!)

- Jo vuonna 1967 tehdyssä tutkimuksessa Del Campo totesi rokotteiden haitoiksi mm. vuotoja sekä hyytymiä verisuonissa.

- Useat lääkärit uskovat, että monet Shaken Baby Syndrome diagnoosin saaneet vauvat ovatkin oikeasti kärsineet rokotehaitasta. Vauvoilta on löytynyt samaan aikaan sekä verenvuotoja, että tukkeumia, mikä ei saada aikaan ravistamalla, vaan viittaa rokotehaittaan.

- Ihminen ei sairastu rokotteiden puutteesta vaan huonon immuunipuolustuksen vuoksi. Aiemmin taudit ovat jylläänneet aliravitsemuksen ja huonon hygienian vuoksi. Nykyään meillä on kaikki mahdollisuudet ravita lapsia ja itseämme oikein, monipuolisesti ja huolehtia suoliston hyvinvoinnista. Kun oma immuunipuolustus on korkealla eivät taudit ole tuhoisia meille

-Rokottaminen voi tuoda äideille valheellisen turvallisuuden tunteen. Koska lapsi on rokotettu, ei tarvitse pelätä tauteja, joten voi syöttää mitä tahansa ja laiminlyödä oman vastuun lapsen immuunipuolustuksen rakentamisesta laadukkaalla ravinnolla, imetyksellä, probiooteilla jne. Lapsi voi kuitenkin sairastua rokotteista huolimatta. (Ja eikös lapset tänä päivänä nimenomaan sairasta ihan hirveästi? Siltä ainakin itsestä tuntuu kun kuuntelee tarinoita tuttujen lapsista, joilla on korvatulehdusta toisen perään ja hirveät määrät allergioita)





Yhteenvetona: Itse vakuutuin aika hyvin tällä luennolla siitä, että vauvalle on mahdollista rakentaa todella hyvä vastustuskyky itse omilla valinnoilla, kuten olen täällä blogissani varmaan aiemmin jutellut.  Rokotteita tähän ei tarvita, sillä vakaviakin tauteja on mahdollista sairastaa paljon lievempinä ja välttää omilla valinnoilla. Rokotteiden haittavaikutukset voivat olla vakavia, tai ne voivat haitata oleellisesti lapsen oman immuunipuolustuksen toimintaa, varsinkin liian aikaisin annettuna.

Vuosi täynnä!

Mimmi täytti eilen vuoden! Elämäni pisin vuosi takana ja vauva on kasvanut taaperoksi. Olen tosi iloinen, että vauvavuosi on ohi. Vaikka lasta olen toki rakastanut mielettömästi koko ajan niin ei voi sanoa, että olisin nauttinut nimenomaan vauva-ajasta. Vauvasta itsestään kyllä, mutta en vauva-ajasta. Jos tämän nyt voi jotenkin ymmärtää oikein... Tässä mietiskellessä tajusin juuri, että nyt on oikeastaan jo jonkun aikaa ollut tosi rentoa elämä. Tähän aikaan voisin pysähtyä. Nyt en enää mieti lähes päivittäin, että kasvaisipa se jo nopeasti isoksi :) Nyt hän on jo iso, vauva-ajan ongelmat jääneet taakse ja elämä on aika hienoa. 1-vuotias osaa jo ilmaista itseään, tulee toimeen kaikkien ihmisten kanssa, pärjää ilman äitiä, ei ole enää täysin riippuvainen minusta ja maidosta, kävelee itse, leikkii itse, osaa odottaa hetken ja rauhoittaa itse itsensä jos ongelma ei ollut suuri ja oppii koko ajan uusia taitoja ja ilahduttaa meitä päivittäin hassuilla jutuilla. Itseasiassa tämä on ollut jo pidemmän aikaa nyt niin mukavaa, että olen melkein unohtanut jo sen, etten kestä sitä vauva-aikaa ja alkanut haaveilla toisesta lapsesta :D Aika on jo ehtinyt kullata muistot ja mietin petollisesti, että "eihän se niin paha ollut, seuraavan kanssa saattaa sitä paitsi olla vielä helpompaa...".

Vauva-ajassa vaikeinta minulle oli se henkinen sitoutuminen vauvaan. Jos katsoisi meidän vauva-aikaa ulkopuolisena niin tätä ei näkisi, koska se ongelma on ainoastaan pääni sisällä. Mimmihän oli helppo vauva kun hänellä ei ollut mitään vatsavaivoja, ei vierastamista, ei uniongelmia. Silti koin tosi raskaana sen, että vauva varsinkin ihan pienenä, ei vielä ymmärrä syy-seuraussuhteita eikä sitä miksi hänellä on paha olla. Jos pienelle vauvalle tulee paha olo, niin hän vain itkee kunnes se poistuu. Hän ei osaa ajatella, että "äiti tulee kohta" tai "kohta se ruoka tulee", vaan kaiken on tapahduttava heti, koska hänellä ei ole vielä käsitystä ajasta. Tietysti asian voi ottaa rennosti ja olla välittämättä, mutta itse en olisi pystynyt siihen ja ahdistavaa oli juuri se, että koska en pysty niin olen jatkuvasti kiinni vauvassa. Pienen vauvan kanssa hänen tarpeisiinsa vastaaminen ei ole hemmottelua, koska vauvalla ei ole vielä sellaista ymmärrystä, että se vaatisi jotain turhaan tai "vedättäisi" vanhempia. On niin täysin eri asia henkisesti kuunnella nyt lapsen raivostumisitkua kun hän ei saakaan rämpyttää tietokoneen näppäimistöä kuin kuunnella pienen vauvan itkua kun hänen joku tarpeensa ei täyty.

Sankari yhden lempparilelun kanssa.

Pidimme Mimmille tänään juhlat, jonne kutsutuista lapsista lähes kaikki olivat sairaana... Onneksi muutama kuitenkin pääsi paikalle, ja Mimmihän nauttii aikuistenkin vierailusta kyllä kovasti. Lahjaksi tuli taas järjettömät määrät vaatetta ja lelua. Käytettynä onneksi lähes kaikki, sen vuoksi niitä niin paljon olikin :)

Vieraita ja kasa lahjoja pöydällä. Sankari itse takana keskellä.

 P.S. Hieno sattuma, siskoni sai vauvan juuri Mimmin syntymäpäivänä! Olin hänelle doulana ja synnytys meni niin hyvin kuin mahdollista, kynttilänvalossa hän rauhallisesti hengittäen ja synnytys"laulua" pitäen otti supistukset viimeiseen asti vastaan kotona ja sairaalaan mentiin vasta ponnistamaan. Ilman lääkkeellisiä kivunlievityksiä kuten hän oli toivonutkin. Mimmin pieni serkku on tyttö, ja erittäin virkeä sellainen, heti synnytyksen jälkeen hän tarkkaili meitä kovasti suurilla silmillään ja katseli suoraan silmiin. En edes tiedä onko se mahdollista, näkeekö 5 min ikäinen mitään, mutta siltä se vaan näytti. Olen superonnellinen siskoni puolesta. Saatan myöhemmin jakaa lisää tuosta ihanasta synnytyksestä :)

Lasketuista ajoista

Siskoni on raskaana ja saa kohta vauvan. Hauska pikku fakta on se, että meillä oli molemmilla viimeiset kuukautiset 31.1. hänellä vain vuotta myöhemmin. Lasketut ajat näiden perusteella olisivat olleet minulla 6.11.12 ja siskollani 7.11.13.

Minun laskettua aikaani kuitenkin muutettiin ultraäänen perusteella 2 viikkoa eteenpäin, jolloin siitä tuli 20.11.12. Tiesin kuitenkin, ettei tuo pidä paikkaansa, sillä hedelmöitys olisi silloin tapahtunut vasta silloin kun seuraavat kuukautiseni olivat jo jääneet pois, rinnat turvonneet ja muut raskausoireet alkaneet. Oletan, että tuo ensimmäinen laskettu aika piti enemmän paikkansa. Erittäin hyvä juttu kuitenkin sen kannalta, ettei tarvinnut huolehtia mistään käynnistämisestä ennen kuin raskaus olisi mennyt "oikeasta" lasketusta ajasta neljä viikkoa yli. 

Siskollani laskettua aikaa myöhäistettiin ultran perusteella vain viikko ja se on siis 14.11. Mielenkiinnolla odotetaan, että meneekö tämäkin sen pari viikkoa yli kuten meidän suvussa ilmeisesti on tapana, ja kuinka lähelle osuu meidän mimmin 1-vuotisjuhlia :)