perjantai 7. kesäkuuta 2013

Minä syön itse!

Kuusi kuukautta tuli täyteen ja vauva on aloittanut kiinteiden ruokien syömisen. Lainasin kirjastosta (kenties ensimmäisen?) suomalaisen sormiruokailukirjan Minä syön itse. Kirjan kirjoittaja Hanna-Mari Arosilta pitää myös tällä hetkellä kyllä hiljentynyttä blogia Ella ja Essu.

Kirjassa on tavallaan käyty läpi samoja asioita kuin jenkkiläisessä Omin sormin suuhun - sormiruokailun raamatussa. Ainoa eroavaisuus taitaa olla se, että tässä kirjassa "luotetaan" suomalaisen neuvolajärjestelmän suosituksiin esimerkiksi siitä, että lapselle tarjotaan vain 1-2 uutta ruoka-ainetta viikossa (kun jenkeissä kehotetaan laittamaan tarjolla useita eri makuja kerralla) sekä siinä, että sormiruokailun oheen suositellaan soseita joissakin tapauksissa.

Suomessahan suositellaan neuvoloissa aloittamaan kiinteiden syöttäminen 4-6 kuukauden ikäisenä. Minulle todettiin 4 kk neuvolassa, että "saan" jatkaa vielä rauhassa täysimetystä kuusikuiseksi sillä vauva kasvaa tosi hyvin. En kyllä olisi muuta ajatellutkaan, tai en tiennyt tarvitsevani neuvolan lupaa täysimetykseen ;) Jos olisin ollut Suomessa niin olisin luultavasti aloittanut tarjoamaan vauvalle sormiruokaa kuitenkin jo silloin kun hän rupesi kovasti tarttumaan kaikkeen ja pistämään kaikki uudet asiat suuhunsa, mikä tapahtui noin viiden kuun iässä. Mutta koska olin silloin Kiinassa, enkä halunnut aloittaa kiinteiden syöttämistä siellä, niin jouduin siirtämään tätä aloitusta kuusikuiseksi. Jotkut ovat sitä mieltä, että äidinmaito riittää pidemmällekin kuin puolivuotiaaksi, mutta toisaalta täällä Suomessa ainakin vahvasti katsotaan, että vauva tarvitsee jo puolivuotisesta muuta ravintoa. Koska en ole tästä asiasta varma, enkä toisaalta näe soseiden osittaisessa syöttämisessäkään mitään pahaa niin olen lähtenyt liikkeelle niin, että olen syöttänyt vauvalle sekä soseita että sormiruokaa päivittäin. Tämä siis sen vuoksi, että vauvalla saattaa mennä jopa pari kuukautta ennen kuin hän rupeaa sormiruokaillessaan oikeasti nielemään mitään palasia ruoista, eli saamaan sitä kautta ravintoa. Vauva on nyt siis sormiruokaillut muutaman viikon ja... tämä menee nyt tähän mihin ennen lasten saantia vannoo ettei ikinä sortuisi, eli kakkapuheisiin!… olen ollut näkevinäni nyt muutamana päivänä vauvan kakan seassa kokonaisia ruoan palasia, eli hän on siis tainnut ruveta jotain nielemäänkin :)

Toista suositusta uusien ruokien lisäämisestä 1-2 ruoan viikkotahtia en ole kyllä noudattanut.. Toisaalta ihan laiskuuttani, en vain jaksaisi odottaa niin kauan! Enemmän kuitenkin siksi, että en usko allergioihin :) Ei meidän suvussa eikä miehen suvussa kenelläkään ole mitään allergioita, enkä oikeasti vaan usko, että vauva saisi myöskään mitään. Sen verran kovasti luotan geenien (tai elämäntapojen?) lisäksi myös niihin lukemattomiin probiootteihin, joita olen syönyt ;)

Palatakseni tuohon Minä syön itse - kirjaan, olin hiukan pettynyt kirjan teoriaosuuden lyhyydestä. Olin odottanut tietysti samanlaista pläjäystä tietoa ja hyviä perusteluja sormiruokailun tärkeydelle ja kannattavuudelle kuin Omin sormin suuhun -kirjassa, mutta tämä onkin suurimmaksi osaksi reseptejä (joita muistaakseni Omin sormin suuhun kirjassa ei ole ollenkaan?? Korjatkaa jos muistan väärin) ja teoriaa on vain hyvin lyhyesti. Kirjassa ei ole esimerkiksi kerrottu kovin kattavasti tutkimuksista tai esitelty yhtä moninaisia syitä sormiruokailun kannattavuudelle, kuin Omin sormin suuhun -kirjassa. Mutta ei se mitään, kun lukee nämä molemmat kirjat läpi saa varmasti kattavan paketin tietoa, sekä bonuksena noita reseptejä, joista on myös toki iloa varsinkin tällaisille äideille kuin allekirjoittanut, joilta katoaa täysin kaikki mielikuvitus kun pitäisi astua keittiön puolelle ;)

P.S. Tämä on vähän noloa myöntää, mutta noiden reseptien ansioista hoksasin, että vauva voi syödä muutakin kuin pelkkiä kasviksia keitettynä. Ei tullut mieleenkään, että hän voi nauttia esimerkiksi yrttejä ja niillä maustettua ruokaa ja öljytkin on turvallisia. Ja että hänelle voi tehdä jo nyt ihan oikeita ruokia, kun olin kuvitellut hänen syövän suunnilleen pelkkiä keitettyjä kasviksia 1-vuotiaaksi ...


4 kommenttia:

  1. Sain just tän kirjan luettua ja mua häiritsi siinä omiin näkemyksiin ristiriitaiset ravitsemussuositukset...Mutta nehän kai ovat ne Suomessa vallitsevat viralliset? Että rasvaton maito ja rypsiöljy lapsen tiellä pitää...Rupes pikkasen jopa jossain vaiheessa ärsyttämään lukiessa, mutta reseptit ovat kyllä tämän kirjan suola! Inspiraatiota...:)

    Omin sormin suuhun- kirjaa en ole vielä lukenut.

    Muuten, syötättekö vauvallenne lihaa? Olispa kiva lukea postaus kasvisruokavaliosta! Meillä ei ole vielä kiinteitä aloitettu (vauva nyt 5kk) enkä ole vielä aiheeseen ehtinyt paljoa tutustua.

    VastaaPoista
  2. Moi, oikeassa olet, että tossa kirjassa taidetaan kyllä mennä ihan suoraan suomalaisten ravintosuositusten mukaisesti. En tosiaan itsekään usko rypsiöljyyn enkä kevyttuotteisiin. Onneksi aina voi sivuuttaa nuo jutut ja korvata resepteissä raaka-aineet laadukkaammilla vaihtoehdoilla :)

    En ole syöttänyt vielä lihaa vauvalle, mutta syön kyllä itse jonkun verran lihaa joten varmasti sitä alan antaa hänellekin piakkoin. Valitettavasti minulta tuskin on tulossa kasvisravintopostausta, sillä olen itse oman kropan kanssa kokeilujen jälkeen todennut, että toimin paremmin lihan kanssa :) Tämä tosin on itselleni myös eettinen kysymys ja ahdistaa aika ajoin, ja syönkin vain pääasiassa luomulihaa ja sitäkin aika vähän. Olen kyllä miettinyt paluuta kasvissyöntiin, jos kroppani pysyisi sillä kunnossa. Katsotaan :) En ainakaan ihan suorilta käsin uskalla suositella kenellekään ainakaan vegaaniravintoa, sillä usein se tarkoittaa sekä soijan että palkokasvien syöntiä suurissa määrin enkä ole ollenkaan vakuuttunut, että ne ovat hyväksi.

    Itseasiassa tämä meidän vauva on nyt aika säännönmukaisesti ruvennut kieltäytymään soseista, joten olen keskittynyt sittenkin pääasiassa tuohon sormiruokailuun. Siitä hän kuitenkin itse pitää, ja näyttää saavan jotain irtikin sillä kakassa on säännöllisesti ruoanpalasia :) En sitten tiedä milloin ne alkavat imeytyä, sehän se olisi tärkeää!

    Kannattaa ehdottomasti hakea vaikka kirjastosta se Omin sormin suuhun ja lukaista se myös!

    VastaaPoista
  3. En minäkään uskonut allergioihin, kunnes sain allergisen lapsen. Kaikki hitaat kokeilut oli hyvästä, nopeat huonoja. Tässä ei taida olla yhtä tietä kuljettavana, vaan yhdistelmä maalaisjärkeä ja omaa elämää :)

    VastaaPoista
  4. Näinhän se on, kaikessa! Toivottavasti pääsette allergioista, jos ette vielä ole kokeilleet niin pitkät probioottikuurit ovat auttaneet joillain ihmisillä niihin, kuten myös maidon ja/tai vijojen välttäminen :)
    Kaunista kesää!

    VastaaPoista