Luin juuri tosi mielenkiintoisen kirjan, jonka kaikki opit tuntuvat ainakin minulle hyvin luonnollisilta ja järkeenkäyviltä. Gill Rapleyn ja Tracey Murkettin Omin sormin suuhun kertoo sormiruokailusta. Suosittelen lukemaan koko kirjan, siinä on varmaan vastaukset kaikkiin kysymyksiin mitä aiheesta voi nousta, mutta yritän nyt valottaa aihetta lyhyesti ja toivon, että jos vähänkin kiinnostut niin hankit tuon kirjan ja luet sen :)
Vauvan sormiruokailu tarkoittaa lyhyesti sitä, että vauvan annetaan opetella syömään suoraan tavallista ruokaa, samaa mitä aikuiset syö. Vauvalle ei siis anneta missään vaiheessa soseita tai muussattua ruokaa lusikalla, vaan hän opettelee suoraan syömään itse. Vauva saa opetella omaan tahtiinsa silloin kun on itse valmis, ja samaan aikaan myös itse vähentää maidon imemistä sitä mukaa kun oppii ottamaan ravintoa syömästään "oikeasta ruoasta". Vauva yleensä aloittaa ruoalla leikkimisen noin puolivuotiaana, mutta ennen kuin hän rupeaa oikeasti nielemään ruokaa tai saamaan siitä irti ravintoa, voi kestää viikkoja tai jopa muutaman kuukauden. Vanhempien ei pitäisi kuitenkaan hoputtaa vauvaa tai yrittää opettaa tätä vaan antaa vauvan opetella itse (matkimalla aikuisia) omassa tahdissaan ja valita itse mitä hän haluaa syödä ja kuinka paljon.
Mielenkiintoisia pointteja liittyen sormiruokailuun:
- Vauva ei tukehdu vaikka rupeaisi heti syömään kokonaista ruokaa. Päinvastoin, kun vauva saa itse laittaa ruoan suuhunsa niin se ei mene heti suun takaosaan (kuten soseet lusikalla) vaan vauva aluksia vain pudottaa ruoan pois suustaan. Vauvalla on myös kakomisrefleksi, joka toimii kokonaisen ruoan kanssa ja joka ei tarkoita, että vauva on tukehtumassa, vaan päinvastoin, kakomisrefleksi opettaa vauvaa olemaan tukehtumatta. Tätä oppimista ei välttämättä tapahdu ollenkaan syötetyillä vauvoilla ja siksi vauvan tukehtuminen onkin todennäköisempää lusikalla syötetyillä kuin itse syömään opetelleilla lapsilla.
- Kun vauva saa itse opetella syömään ja päättää omasta syömisestään hän suuremmalla todennäköisyydellä välttää ruokaan liittyvät ongelmat tulevaisuudessa. Hän oppii todennäköisemmin syömään monipuolisemmin ja olemaan nirsoilematta ruoan kanssa, eikä hän opi käyttämään ruokaa "lohtuna"/palkintona tai kehitä vääristynyttä suhdetta ruokaan kun häntä ei koskaan pakoteta tai huijata syömään enempää kuin hän haluaa tai sellaisia ruokia, joita hän ei itse valitsisi.
- Vauvat tuntuvat tietävän mitä he tarvitsevat ja kuinka paljon. Jos heille antaa tarpeeksi vaihtoehtoja, ja valinnan vapauden niin he valitsevat syömisensä monipuolisesti ja syövät riittävästi. Vanhempien ei tarvitse seurata kuinka paljon lapsi syö, sillä hän osaa itse päättää omasta syömisestään! Vauva osaa itse säädellä sitä kuinka paljon hän tarvitsee rintamaitoa sen lisäksi mitä hän saa muusta ravinnosta. Mielenkiintoista on myös, että vauvat usein osaavat itse vältellä ruoka-aineita, jotka eivät heille sovi tai joihin heillä voi olla esimerkiksi allergiataipumusta. Näin sormiruokailulla voidaan välttää myös allergioiden kehittymistä.
- Vauva ei tarvitse mitään aikatauluja oppimiseensa, aikuisen ei ole tarpeen huolehtia minkä ikäisenä vauva syö minkäkin verran. Vauvan motoriset taidot ja koordinaatio kehittyy samaa matkaa syömisen oppimisen ja ruoansulatuksen kehityksen kanssa luonnollisessa tahdissa kun vauva saa itse päättää milloin aloittaa ja missä tahdissa oppia.
Muutkin blogaajat ovat näköjään löytäneet kirjan, linkkejä muiden kirjoituksiin:
Kemikaalicocktail blogissa (lue myös kommentit!)
Hienoa! Mä tykkäsin kirjasta hurjasti ja koska tyttönen noin 5,5 kuukautisena osoitti selvää kiinnostusta ruokaa kohtaa, annoin kasviksia tarjolle. Vajaa viikko on 6kk päivään ja tänään upposi hurja määrä höyrytettyä kesäkurpitsaa (muut unohtui kun se oli niin hyvää) ja ihan niellyt yllättävän paljon ruokaa. Vanhemmat iloitsee!
VastaaPoista