Onpas vierähtänyt aikaa viime postauksesta. Aika kiirettä on pitänyt kun koulu on alkanut (teoriaopintoja viimeiset 3 viikkoa jäljellä!), olemme muuttaneet kaksioon ja viime viikonlopun olin taas Frantsilassa opiskelemassa lisää vyöhyketerapiaa.
Raskaus on sujunut hyvin edelleen, mittasin mahan kasvun, vyötärönympärys on kasvanut 70,5 sentistä 84 senttiin ja mahan korkein kohta on 93 cm. En tiedä, mitä näillä tiedoilla tekee mutta olen kova pitämään tilastoja ja mittailemaan :D Muut mitat on suunnilleen ennalleen verrattuna helmikuun loppuun, paitsi lantio on leventynyt hiukan ja rinnanympärys kasvanut.
Selkäkivuista voisi melkein ajatella, että ne ovat helpottaneet, sillä ainut milloin hermopinnetyyppistä kipua tulee on sängyssä pyöriessä. Töissä ei ole enää mitään ongelmia. Ehkä lantion painopiste onkin kääntynyt jotenkin edullisempaan kulmaan tässä raskauden aikana!
Uutena juttuna nyt kuitenkin muutaman päivän ajan on tuntunut nivusissa ikäänkuin olisi hypännyt spagaattiin kylmiltään ja reväyttänyt nivuset molemmin puolin. Nämä on ehkä niitä kuuluisia liitoskipuja sitten(?). Onneksi tämä tuntuu vielä aika lievältä revähdykseltä, eikä haittaa elämää mitenkään.
Omat syntymäpäivätkin meni ja lahjat oli tietysti pääosin vauvalle osoitettuja; turvaistuin autoon, 2 imetystyynyä, vauvan lakanat ja leluja.
Kävin tosiaan Frantsilassa taas viikonlopun ja löysin sieltä kirjahyllyn, jossa oli oma osionsa raskaus/lapsenhoito-kirjoille. Ehdin lukea viikonlopun aikana kaksi vanhaa klassikkoa luonnollisesta synnytyksestä, selailla yhden kirjan lapsen luonnonmukaisesta hoidosta ja päästä melkein loppuun saakka tosi mielenkiintoisessa kirjassa Veden lapset - E.Sidenbladh, josta ei löydy mitään tietoa googlettamalla! Kirja kertoo venäläisen Igor Tsarkovskyn tutkimuksista lapsilla ja eläimillä liittyen vedenalaiseen oleskeluun. Tsarkovsky tutki vuosikymmeniä maaeläinten vedenpelkoa, jota hän piti opittuna ja pyrki todistamaan vedenalaisen oleskelun terapeuttisia vaikutuksia. Hän esimerkiksi opetti vauvat vastasyntyneistä lähtien uimaan, sukeltamaan, pidättämään hengitystä hyvin pitkään ja ruokailemaan veden alla sekä rinnasta, tuttipullosta että myöhemmin kiinteätä ruokaa.. Hän tutki myös vesisynnytyksiä ja uskoi veteen syntyneiden lasten olevan huomattavasti muita älykkäämpiä sillä vedenalainen paine tuhoaa syntymähetkellä vähemmän aivosoluja kuin äkillinen siirtyminen ilmanpaineeseen. Mielenkiintoista kirjassa oli, että veden alla ihminen tarvitsee huomattavasti vähemmän happea kuin maalla, siksi veteen syntymästä saakka tottuneet lapset oppivat pidättämään hengitystään erittäin pitkiksi aikaa. Käytännön sovelluksina tämä merkitsee, että esimerkiksi ihminen voi kuntoutua veden alla huomattavasti nopeammin kuin maalla, koska vedenalainen elämä kuluttaa kehon resursseja huomattavasti vähemmän. Tsarkovsky oli esimerkiksi kasvattanut oman keskosena syntyneen, kuolevaksi tuomitun, tyttärensä vesialtaassa, jossa hän selvisi ja vahvistui hyvin nopeasti vaikka lääkärit olivat luopuneet toivosta, että lapsi edes eläisi. Vedessä lapset myös oppivat huomattavasti nopeammin käyttämään kehonsa motorisia taitoja, myös maalle päästessään sekä myös heidän aivonsa kehittyivät nopeammin, sillä veden energiankulutusta vähentävä vaikutus jätti enemmän varastoja heidän aivojensa kehitykseen :D Todella mielenkiintoinen juttu, suosittelisin tätä, mutta en tosiaan tiedä mistä sen saa, ainakaan Pääkaupunkiseudun kirjaston haulla ei löydy. Ainut mitä google löytää on tämä todiste siitä, että kirja on olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti