Tutti suuhun

Tuttia käytetään hyvin usein vauvan symbolina ja se liitetään meidän kulttuurissamme niin läheisesti vauvoihin, että asiasta mitään tietämätön voi kuvitella jokaisen vauvan käyttävän tuttia. Näin ei kuitenkaan tosiaan ole, jos tarkemmin mietitään niin olisiko tutti kuitenkin melkoinen turhake? Ovatko vauvat alunperin tarvinneet jotain ylimääräistä suuhunsa rauhoittuakseen tai ollakseen tyytyväisiä? Mikseivät aasialaiset tai afrikkalaiset vauvat tarvitse tuttia kuten länsimaiset?

Kuva.

Tutin käytöstä on tutkimusten mukaan sekä hyötyä että haittaa. Näiden perusteella tutin optimaalinen käyttöikä ja -tapa, jos sitä ylipäätään haluaa käyttää, olisi n. 4 viikon - 6 kk:n iässä ja vain satunnaisesti ja hetkittäin, ei jatkuvana pitkin päivää joka tilanteessa.

Tiedetään, että vastasyntyneisyyskaudella tutin käyttöä tulisi välttää. Tutin käyttö vähentää rinnan imemistä ja sitä kautta heikentää lapsen ravinnonsaantia. Se myös hidastaa maidonnousua. Tutin varhainen käyttöönotto on yhteydessä imetyksen lyhyempään kestoon. Tutin käytöllä on vähemmän haittavaikutuksia jos se otetaan käyttöön lapsen täytettyä neljä viikkoa. Kuitenkin tutti on ja pysyy riskinä imetykselle aina niin kauan kuin imetetään, kokonaan tai osittain.

Myöhemmin tutin haittavaikutuksia ovat lisääntynyt korvatulehdusriski ja purentavirheiden kehittyminen. Lisäksi jos tuttia käytetään paljon niin se voi myös hidastaa puheenkehitystä.

Uusimman tutkimuksen mukaan tutti suussa poikalapsi ei pysty matkimaan vanhempiensa kasvojen ilmeitä ja näin tunnekypsyyden kehitys vaikeutuu.

Puolustuksia tutin käytölle ovat vauvan kova imemisen tarve, jolloin tuttia käytetään jottei vauva käyttäisi äidin rintaa "tuttina". Kaikilla vauvoilla tätä kovaa imemisen tarvetta ei tietenkään ole. Mietin myös, että niiden kohdalla kellä tämä on niin miten tämä ongelma (tai "ongelma"?) olisi ratkaistu luonnossa ja mistä se johtuu?
Vauva-lehden artikkelissa lääkärit ovat vastanneet väitteisiin tutin käytöstä. Lainaus:

Väite: Tutti on välttämätön, jos lapsella on kova imemisen tarve.

Vauvalla on ensimmäisinä kuukausina toki kova imemistarve, mutta jos lapsi saa riittävästi rintamaitoa ja on kylläinen, hän ei välttämättä kaipaa tuttia. Jos vauva tuntuu olevan lakkaamatta rinnalla, todennäköisempää kuin se, että vauva haluaa vain imeä, on se, että lapsella on nälkä. Silloin hänelle kannattaa tarjota lisäruokaa. Se, antaako lapselle tuttia vai ei, on jokaisen vanhemman henkilökohtainen päätös. Jokaisella on asiasta oma mielipide, ja saa ollakin. Vanhempien kannattaa tehdä tässä asiassa niin kuin he parhaaksi näkevät. Lastenlääkäri Anna Schlenzka, lääkärikeskus Dextra 

Toinen tutin hyöty on se, että tutkimuksien mukaan se ehkäisee kätkytkuolemaa. Lääkärin muistutus edellä mainitusta artikkelista:

Kannattaa kuitenkin muistaa, että eniten kätkytkuolemiin vaikuttaa nukkuma-asento eli vauvat pitäisi aina nukuttaa selällään.

Näiden lisäksi kätkytkuolemaan vaikuttaa todella monta muuta asiaa, joista monikaan ei ole ihan suoraan yhdistettävissä yksi yhteen syy-seuraussuhteeltaan (esim. vanhempien sosioekonominen asema tai sisaruksen kätkytkuolema). Yksi riskitekijä on kuitenkin vauvan nukkuminen yksin. Monissa muissa maissa, joissa perhepedit ovat yleisempiä ovat kätkytkuolemat paljon harvinaisempia. Itse olisin taipuvainen uskomaan seuraavaa selitystä:

"Vauva ei osaa kontrolloida automaattisesti hengitystään unen aikana tai havahtua unesta hengitysvaikeuden seurauksena. Unen aikana happi-hiilidioksidi-tasapainosta huolehtivat pienet kemoreseptorit suurten verisuonten seinämissä. Jos veren happipitoisuus laskee tai hiilidioksidipitoisuus nousee liiaksi, lähettävät nämä reseptorit aivoille käskyn kiihdyttää hengitystä. Ensimmäisinä kuukausina nämä automaattiset hengityksensäätelyjärjestelmät ovat kehittymättömiä kaikilla vauvoilla. Vauvojen hengityksessä ei ole vielä säännöllistä kaavaa, vaan siinä esiintyy silloin tällöin jopa 10-15 sekunnin katkoksia, jonka jälkeen hengitys taas jatkuu. Näitä katkoksia kutsutaan apneaksi. Joskus katkokset ovat jopa 20 sekunnin mittaisia ja niiden aikana sydämen syke laskee noin 20 prosentilla. Silloin joko automaattinen säätelyjärjestelmä kytkeytyy päälle taikka vauva herää, ja hengitys jatkuu taas. Onkin arveltu, että kätkytkuoleman uhreilla joko automaattinen säätelyjärjestelmä on synnynnäisesti häiriintynyt tai he eivät jostain syystä herkästi herää hengityskatkokseen. 
Vauva on siis neurologisesti ja kehityksellisesti epäkypsä nukkumaan yksin. McKennan tutkimustulokset tukevat sitä oletusta, äidin lähellä nukkuminen aktivoi vauvaa hengittämään. Kun vauvan hengitys katkeaa, äiti ehkä tiedostamattaan liikahtaa, mikä taas havahduttaa vauvaa sen verran, että hengitys taas jatkuu. Vauva tuntee patjan välityksellä äidin hengityksen sekä kuulee sen rytmin, mikä auttaa vauvaa rytmittämään omaa hengitystään. Yksin nukkuvalla vauvalla tätä valvontamekanismia ei ole."

Luulenpa, että näitä syitä suurempi tutin puolustus on kuitenkin sen elämää helpottava vaikutus. Tutti on vauvalle/lapselle turvallisuuden tuoja, jolla saa helposti rauhoitettua tilanteen ja sitä voi tarjota moneen eri asiaan "korvikkeeksi" tyynnyttämään lasta. Asiantuntijoiden mukaan tutin tulisi olla tilapäisesti käytettävä hoivan korvike. Ei siis jatkuvassa käytössä, eikä vastaus lapsen jokaiseen pyyntöön. 

Voisiko olla mahdollista kuitenkin poistaa tutin käytön tarve olemalla lapselle esimerkiksi enemmän läsnä? Tarvitseeko lapsi tuttia lohdutukseksi jos hän esimerkiksi on kantoliinassa sylissä 24/7 ja hänen tarpeisiinsa vastataan sitä mukaa kun niitä tulee? En tiedä vielä, omalla kohdalla se varmaan selviää aikanaan :) En ole kuitenkaan ajatellut hankkia yhtään tuttia etukäteen, katsotaan tuleeko meille "tarvetta". 

Empatiakyky, synnytys, tutin käyttö, ihokosketus...

Miten otsikon aiheet liittyvät yhteen?

Kätilöksi opiskelevan siskoni koulussa oli käynyt joku vieraileva luennoitsija, joka oli heittänyt mielenkiintoisen teorian ilmaan. Kovasti puhutaan esimerkiksi liiallisen netinkäytön, pelaamisen ja väkivaltaisten leffojen katselun vaikutuksesta lapsien kehitykseen ja mietitään syitä esimerkiksi kouluampumisille. Onko kukaan tullut miettineeksi, mitä lapsen kehitykselle tekee nykyinen medikalisoitunut synnytys? Monille esimerkiksi epiduraali on perusoikeus, joka vaaditaan jo synnytyssairalaan ovella miettimättä sen vaikutuksia vauvaan. Kuten raskausaikana monesti varoitellaan, sikiö saa kaiken mitä äitikin ottaa, lääkkeet ja ruoat, kosmetiikan kemikaalit yms. Miksi sitten synnytyksen aikana sillä ei tunnu olevan niin merkitystä kuinka paljon myrkkyjä vauva saa? Epiduraalipuudutus pääsee kuitenkin osittain vauvalle asti, ja aiheuttaa myös vauvalle "puutumista". Tämä voi vaikuttaa vauvaan useamman päivän ajan synnytyksestä. Vauva jää paitsi synnytyksessä luontaisesti vaikuttavasta oksitosiiniryöpystä eli hyvänolon hormoneista. Osittain tästä syystä epiduraali usein myös vaikeuttaa imetyksen aloitusta. Mitä jos tämä varhainen oksitosiinipuute ja puutuminen aiheuttaa vauvalle myöhemmin tunne-elämän ongelmia? Syntymällä on kuitenkin monesti arveltu olevan todella iso vaikutus ihmisen tulevaan elämään.

Toinen suuri asia on ihokosketus ja sen puute. Kuinka paljon vanhemmat nykyään pitävät lasta iholla, ja kuinka paljon hän nukkuu yksin tai makaa vaunuissa/leikkimatolla yms. Itsestäni tuntuu esimerkiksi hyvin epäluonnolliselta ajatus, että pieni vauva nukkuisi yksin, varsinkaan missään kaukana esim. huoneen toisella puolella tai jopa toisessa huoneessa vanhemmista. Luonnolliselta tuntuu ajatus siitä, että vauva olisi kantoliinassa ja vierellä 24/7. Tutkimusten mukaan ihokosketus heti synnytyksen jälkeen on äärimmäisen tärkeä, se on huomattavasti tehokkaampi kivunlievittäjä vauvoilla kuin mikään kipulääke, ja todella tärkeää keskosten hoidossa (nk.kenguruhoito). Miksei muillakin kuin keskosvauvoilla paljas ihokosketus olisi tärkeää? Voisin hyvin kuvitella, että sillä on aika suuri vaikutus ihmisen kehitykseen, että meidän kulttuurissamme lapset ovat varmaan huomattavasti vähemmän oikeasti kosketuksessa vanhempiin kuin monissa muissa (yleensä köyhemmissä..) maissa. Eläinkokeista mielenkiintoinen tulos: "Paljon kosketusta saaneet rotanpoikaset ja reesusmakakit kehittyivät sosiaalisemmiksi ja älykkäämmiksi kuin vähän kosketetut. Kosketuksen sosiaalinen vaikutus ulottui seuraavaan sukupolveen asti: paljon rauhoittavaa kosketusta saanet reesusmakakit hoitivat aktiivisesti jälkeläisiään, vaikka niiden perimä ennusti päinvastaista. Tyynnyttävä kosketus paransi reesusmakakien kehitystä, ja toisaalta niiden aggressiivisuus lisääntyi, jos niitä ei pentuina tyynnytetty." 

Ja sitten se tutti-asia. Tiedän tutin olevan melkoisen turha kapine ja että sen käyttöä tulisi välttää, mutta tämä pieni "sivuvaikutus" ei ollut kyllä tullut mieleen. Uuden tutkimuksen mukaan tutin käyttö poikavauvoilla haittaa lapsen emotionaalista kehitystä! Lapsi oppii matkimalla muiden ihmisten ilmeitä, ja tutin ollessa suussa lapsi ei pysty ilmeilemään luonnollisesti. Ihmisen ilmeet ja tunteet ovat suoraan yhteydessä toisiinsa. Esimerkiksi hyvänolon hormoneita saa virtaamaan itselle vaikka missä mielentilassa kun pakottaa itsensä näyttämään onnelliselta. Ja kääntäen, esimerkiksi Botoxin käyttäjien kasvonilmeiden vähentyminen johtaa tunteiden kirjon kutistumiseen. Mielenkiintoista.

Unohdetut lisäravinteet

Viime aikoina, varmaan tämän muuton vuoksi ja purnukoiden pyörimisen ties missä, olen aika pitkälti unohtanut ottaa kaikki lisäravinnepillerit ja öljyt.

Nyt kuitenkin muutamana yönä on meinannut iskeä kramppi jalkapohjaan tai pohkeeseen! Tämä on varmaan sitä kuuluisaa suonenvetoa, mikä raskausaikana saattaa lisääntyä. Minulla ei ole koskaan aiemmin onneksi vetänyt suonta, ja nytkin olen saanut sen jo alkujaan pois suoristamalla jalkapohjan tai venyttämällä äkkiä pohjetta suoraksi. Yllättäen kuitenkin muistui mieleen se tärkeä magnesium, josta suunnilleen kaikilla on puutetta. Äkkiä magnesiumöljyä pintaan ja kapselia suuhun, toivottavasti suonenvedot lähtee tällä.

Toinen mikä vähän huolestuttaa on, että nyt viime päivinä on tullut muutamia hetkiä jolloin olo on tuntunut alakuloiselta. Esimerkiksi aamulla on saattanut tulla sellainen olo ettei oikein huvittaisi lähteä tekemään mitään. Yleensä jos mielialani muuttuu jostain syystä surulliseksi, ahdistuneeksi, ärsyyntyneeksi tai siihen tulee joku negatiivinen taustasävy niin pystyn aina jäljittämään sen johonkin juuri tapahtuneeseen tai tulossa olevaan asiaan, joka yleensä on vielä järkeiltävissä ja käsiteltävissä niin, että pystyn hävittämään sellaiset negatiiviset tuntemukset hetkessä. Nyt en ole kuitenkaan osannut yhdistää näitä masentavia tuntemuksia mihinkään, ja mietinkin, että tämä varmaan liittyy johonkin hormonaaliseen tai sitten ennakoi jotain baby bluesia tai synnytysmasennusta. Synnytysmasennuksen syntyyn on tarjottu yhdeksi selitykseksi sitä, että vauva vie äidiltä kaikki hyvät rasvahapot ja omegahappojen alhainen tasohan on tunnetusti yhteydessä masennuksen syntyyn. Ei siis varmaan ainakaan tekisi haittaa, että muistaisin ottaa kalaöljyä päivittäin.. Olen syönyt nyt Poliquinin Prenatal-valmistetta, jossa on mukana EPA-DHA-kapselit, sekä ottanut Eskimo-öljyä, mikä on käsitykseni mukaan tällä hetkellä laadukkain Suomesta peruskaupasta saatava öljy. Kirjoitin toisen blogin puolella kalaöljyjen laadusta alkuvuodesta.

Niin ja se tärkeä D-vitamiini. Ei paljon tuo aurinko enää lämmitä, joten erittäin tärkeää olisi muistaa ottaa D3 vitamiinit lisänä. D:kin vaikuttaa masennuksen syntyyn, ja saattaa olla yksi iso tekijä suomalaisten niin kutsutussa kaamosmasennuksessa! D:n suhteen muistettavat asiat ovat, että sen täytyy olla luonnollisessa D3 muodossa ja öljyssä tai öljykapselissa, jotta imeytyvyys on taattu. Halvimmalla pääsee kun ostaa ulkomailta, esimerkiksi itse käytän tätä iHerbin Nature's Answer D3 tippaa oliiviöljyssä. Lähes vuoden annos 7 eurolla. Ei paha.

Kuulumisia ja kirjoja (Veden lapset - E.Sidenbladh)

Onpas vierähtänyt aikaa viime postauksesta. Aika kiirettä on pitänyt kun koulu on alkanut (teoriaopintoja viimeiset 3 viikkoa jäljellä!), olemme muuttaneet kaksioon ja viime viikonlopun olin taas Frantsilassa opiskelemassa lisää vyöhyketerapiaa.

Raskaus on sujunut hyvin edelleen, mittasin mahan kasvun, vyötärönympärys on kasvanut 70,5 sentistä 84 senttiin ja mahan korkein kohta on 93 cm. En tiedä, mitä näillä tiedoilla tekee mutta olen kova pitämään tilastoja ja mittailemaan :D Muut mitat on suunnilleen ennalleen verrattuna helmikuun loppuun, paitsi lantio on leventynyt hiukan ja rinnanympärys kasvanut.

Selkäkivuista voisi melkein ajatella, että ne ovat helpottaneet, sillä ainut milloin hermopinnetyyppistä kipua tulee on sängyssä pyöriessä. Töissä ei ole enää mitään ongelmia. Ehkä lantion painopiste onkin kääntynyt jotenkin edullisempaan kulmaan tässä raskauden aikana!

Uutena juttuna nyt kuitenkin muutaman päivän ajan on tuntunut nivusissa ikäänkuin olisi hypännyt spagaattiin kylmiltään ja reväyttänyt nivuset molemmin puolin. Nämä on ehkä niitä kuuluisia liitoskipuja sitten(?). Onneksi tämä tuntuu vielä aika lievältä revähdykseltä, eikä haittaa elämää mitenkään.

Omat syntymäpäivätkin meni ja lahjat oli tietysti pääosin vauvalle osoitettuja; turvaistuin autoon, 2 imetystyynyä, vauvan lakanat ja leluja.

Kävin tosiaan Frantsilassa taas viikonlopun ja löysin sieltä kirjahyllyn, jossa oli oma osionsa raskaus/lapsenhoito-kirjoille. Ehdin lukea viikonlopun aikana kaksi vanhaa klassikkoa luonnollisesta synnytyksestä, selailla yhden kirjan lapsen luonnonmukaisesta hoidosta ja päästä melkein loppuun saakka tosi mielenkiintoisessa kirjassa Veden lapset - E.Sidenbladh, josta ei löydy mitään tietoa googlettamalla! Kirja kertoo venäläisen Igor Tsarkovskyn tutkimuksista lapsilla ja eläimillä liittyen vedenalaiseen oleskeluun. Tsarkovsky tutki vuosikymmeniä maaeläinten vedenpelkoa, jota hän piti opittuna ja pyrki todistamaan vedenalaisen oleskelun terapeuttisia vaikutuksia. Hän esimerkiksi opetti vauvat vastasyntyneistä lähtien uimaan, sukeltamaan, pidättämään hengitystä hyvin pitkään ja ruokailemaan veden alla sekä rinnasta, tuttipullosta että myöhemmin kiinteätä ruokaa.. Hän tutki myös vesisynnytyksiä ja uskoi veteen syntyneiden lasten olevan huomattavasti muita älykkäämpiä sillä vedenalainen paine tuhoaa syntymähetkellä vähemmän aivosoluja kuin äkillinen siirtyminen ilmanpaineeseen. Mielenkiintoista kirjassa oli, että veden alla ihminen tarvitsee huomattavasti vähemmän happea kuin maalla, siksi veteen syntymästä saakka tottuneet lapset oppivat pidättämään hengitystään erittäin pitkiksi aikaa. Käytännön sovelluksina tämä merkitsee, että esimerkiksi ihminen voi kuntoutua veden alla huomattavasti nopeammin kuin maalla, koska vedenalainen elämä kuluttaa kehon resursseja huomattavasti vähemmän. Tsarkovsky oli esimerkiksi kasvattanut oman keskosena syntyneen, kuolevaksi tuomitun, tyttärensä vesialtaassa, jossa hän selvisi ja vahvistui hyvin nopeasti vaikka lääkärit olivat luopuneet toivosta, että lapsi edes eläisi. Vedessä lapset myös oppivat huomattavasti nopeammin käyttämään kehonsa motorisia taitoja, myös maalle päästessään sekä myös heidän aivonsa kehittyivät nopeammin, sillä veden energiankulutusta vähentävä vaikutus jätti enemmän varastoja heidän aivojensa kehitykseen :D Todella mielenkiintoinen juttu, suosittelisin tätä, mutta en tosiaan tiedä mistä sen saa, ainakaan Pääkaupunkiseudun kirjaston haulla ei löydy. Ainut mitä google löytää on tämä todiste siitä, että kirja on olemassa.