perjantai 17. elokuuta 2012

Kantoliinalla helppo vauva

Kuulin varmaan ensimmäisen kerran jotain hehkutusta kantoliinoista nelisen vuotta sitten kun hyvä ystäväni oli raskaana, ja siitä innostuneena ostin vastasyntyneelle lahjaksi kantoliinan ja sen sitomisoppaan. Nyt on aika ruveta itse miettimään moisia juttuja, ja löysin tänään koulun kirjastosta hyvän kirjan aiheesta: Minni Niemelä - Kantoliina ja kestovaippa, hyvinvointia vauvalle, äidille ja ympäristölle.

Meille kävi sellainen hassu juttu, että äitini muisti tässä juuri, että kun hän muutti nykyiseen asuntoonsa viime vuonna, edelliset vuokralaiset olivat jostain syystä jättäneet sinne vauvan kantoliinan ja sideharsoja. Hieno homma, valmiit kantoliinat ovat nimittäin aikamoisen hintaisia. Toivon, että pystymme käyttämään kantoliinaa mahdollisimman paljon vauvan kanssa. Hiukan jännittää omalla kohdallani vain se, että minulla on jotain ongelmia olkapäiden ja selän kanssa, ja mikä tahansa kantaminen (esim. parin kilon painoinen laukku) aiheuttaa hyvin nopeasti särkyä ja selkäreput hengitysvaikeuksia!

Yllä mainitussa kirjassa on kerrottu hyvin kantamisen hyödyistä ja pistän tähän vähän listaa alle. Itselläni pisti silmään kuitenkin se, että koko ajan puhutaan äidistä kantamassa, ja kaikki tapausesimerkit ovat naisia. Entäs isä? Miksei isä voisi ihan yhtälailla olla se jonka sylissä vauva keikkuu? Toinen minkä huomasin, oli, että rintareppu ei olekaan yhtä hyvä vaihtoehto kuin kantoliina! Olin kuvitellut, että se ajaa ihan saman tarkoituksen, mutta näin ei olekaan:

"Kantoliinaan verrattuna rintarepun asento ei ole suotuisa vauvan lonkille, sillä repuista vauvan jalat roikkuvat suoraan alaspäin.""Kun vauvan kasvot ovat kantajaan päin, vauvan reidet taipuvat kantajan askelten rytmissä taaksepäin. Liikkeen aikaansaama paine venyttää ja rasittaa vauvan lonkkaniveltä." "..asento ei tue lonkkanivelten kehitystä ja selän asento saattaa suoristaa vauvan selkärangan luonnollista c-kirjaimen mallista asentoa."

Mielestäni lisäksi oli erityistä hyödyllistä, että kirjassa esiteltiin erilaisia kantoliinoja havainnollisesti, ja oli ohjeet myös kolmen erityylisen kantoliinan itse tekemiseen! Lisäksi oli myös sanalliset ja kuvalliset ohjeet erilaisiin sitomistyyleihin.
Kirjassa kerrotaan alussa kantamisen historiasta sekä kantoliinojen käytöstä eri kulttuureissa myös tänä päivänä. Huomionarvoista mielestäni se, että lähes kaikissa kulttuureissa (paitsi meidän länsimaalaisessa) lapsia kannetaan mukana liinoilla, ja näin myös Suomessa on tehty aiemmin. Kunnes joku viisas mies (veikkaus ;) 1900-luvun alkupuolella keksi, että vauvan kiikuttaminen ja kantaminen kantopussissa tekee lapsesta merisairaan ja hemmotellun, ja, että lapsi tulee hoitaa lattialla, koska sen sylissä pitäminen aiheuttaa äidin työajan menetyksen lisäksi vauvalle luuston vääntymistä. Ja kuten kaikki tiedämme monen muun aiheen perusteella, ihmisten omaksumat käsitykset istuvat harvinaisen tiukassa, vaikkei niillä mitään totuuspohjaa olisikaan. Yhä edelleen äitejä saatetaan varoittaa kantamasta lapsiaan samoin perustein; kantamisen ajatellaan tekevän lapsesta takertuvan ja hidastavan lapsen liikunnallista kehitystä. Nämä väitteet on myöhemmin todistettu vääräksi, ja oikeasti kantoliinalla on monia etuja, tässä muutamia:

- Rauhoittaa ja viihdyttää vauvaa, vahvistaa vauvan ja vanhemman välistä sidettä, vapauttaa kantajan liikkumaan ja suo henkistä lepoa kantajalle, koska vauva on tyytyväinen.

- Kantoliina luo vauvalle samanlaiset olosuhteet kuin kohdussa: on ahdasta, lämmintä, vauva keinuu äidin mukana ja tuntee äidin sydämenlyönnit ja puheen.

- Vauva aistii ja näkee asioita, joista ei muuten pääsisi osalliseksi.

- Kannetut lapset ovat usein tyytyväisiä ja itkuttomia sellaisissakin tilanteissa ja kehitysvaiheissa, joissa ei-kannetut lapset itkevät paljon ja stressaantuvat herkästi. (tästä mainittu muutamia tutkimuksia).

- Kantaja oppii tunnistamaan aivan pienistä eleistä ja liikahduksista onko vauva väsynyt, heräämässä, nälkäinen tai levoton. Kantaminen on melkein perusedellytys jos vauvan pitää vaipattomana.

- Vaikka vauva voi olla kantoliinassa mukana kaikessa elämässä, hän ei ole elämän ja toiminnan keskipisteenä. Molemmat voittavat: vauva saa tarvitsemansa jatkuvan kontaktin ja symbioosin, ja silti kantaja on vapaa keskittymään muuhun tekemiseen!

- Sen sijaan, että ajattelee päivän vauvan kanssa koostuvan hoitohetkistä, joina vauva nostetaan syliin ja häntä hoidetaan, pitäisi toimia juuri päinvastoin: vauvaa pääasiassa kannetaan ja vain hetkellisesti tai pidempien unien ajaksi hänet lasketaan pois sylistä. Haastavaa, mutta palkitsevaa, sillä tällä tavoin hoidettu vauva on mitä todennäköisimmin ns. helppo vauva.

- Raskainta läsnä olevassa hoitotavassa on oman asennoitumisen muuttaminen ja se tosiasia, että harvalla perheellä on nykyään hyvä ja tiivis verkosto ihmisiä ympärillään: entisajan yhteisöissä vauvan laskeminen käsistä on ollut huomattavasti helpompaa, koska sylejä on aina ollut lähettyvillä.  (Ja muualla maailmassa näin on edelleen, esimerkiksi Nepalissa et ole koskaan yksin; koko suku asuu yhdessä, naapurit on lähes perhettä, talot pieniä ja vierekkäin ja kaikki tehdään yhdessä.)

- Kantaminen nopeuttaa ja edistää vauvan motorista kehitystä, sillä vauva saa kannettuna monipuolisesti erilaisia liikeaistimuksia ja oppii myötäilemään kantajansa liikkeitä lihaksillaan. Vauva saa erityisen paljon kosketusaistiin ja asentomuutosten hahmottamiseen liittyviä ärsykkeitä, mikä auttaa häntä jäsentämään omaa kehoaan suhteessa muihin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan.

- Liinassa vauvan selkä saa olla luonnollisessa kaarevassa c-asennossa (muistuttaa asentoa kohdussa)

- Näiden lisäksi kantaminen voi helpottaa elämää huomattavasti, kun kädet ovat vapaat esimerkiksi isosisarusten hoitoon, tai ulkoillessa on mahdollista mennä mihin tahansa, esimerkiksi metsään tai kauppoihin, joihin vaunujen kanssa ei pääsisi.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti