Puuhailua Nepalissa

Jostain syystä täällä aikaa tuntuu olevan enemmän. Suomessa kotona ollessa vaikka olisi lomalla niin tekemistä riittää niin, ettei muka ole aikaa esimerkiksi joogalle, meditaatiolle tai lukemiselle… Koko kesäloman aikana ainoat kerrat kun joogasin ja luin kirjoja oli mökillä kahden viikon aikana.

Tällä kertaa tänne tullessa oli ensimmäinen kerta kun minulla ei ollut täällä valmiina yhtäkään vanhaa ystävää. En siis ole nähnyt ketään ystäviä vielä. Olemme oikeastaan olleet todella paljon vain kotona, suurimmaksi osaksi siksi, että minua ahdistaa paljon aiempaa enemmän katujen järjetön pöly, saasteet ja hajut (suitsukkeet). Kotimme on onneksi keskellä sisäpihoja niin, ettei tänne tule teiden pölyt pahasti. Ilma on huomattavan erilainen tässä kuin kadulla.

Mistä meidän normaalit päivät täällä siis koostuvat? Teemme ruokaa ja syömme, hoidan Aktiivinen synnytys ry:n asioita tietokoneella, hoidamme asioita täällä asumista varten kuten puhelimien hankinta, käyttötavaroiden osto (syöttötuoli, kefiirinhoitovälineet, blenderi, laadukkaita ruokia…), olemme pihalla lasten kanssa lähinnä aamulla ja illalla (aurinko on paahtava keskipäivällä) ja lopun aikaa yritän pyhittää joogalle ja itsetutkiskelulle :D

Olen lukenut Jenni Emilian kirjaa "Rakastan, siis olen", joka on kirjoitettu 30 päivää kestävän kurssin muotoon ja tehnyt sen tehtäviä. Odotan kovasti, että 1.9 alkaa Babyjoyn nettikurssi "Tikapuut rakkauteen" ja 29.8 Business NLP-kurssi.
Aion ottaa aikaa näiden käymiseen oikein keskittyen.

Joogassa olen alkanut käymään samalla salilla kuin viime reissulla, ihanalla Pranamaya studiolla. Tekee kyllä ihan älyttömän hyvää päästä taas säännöllisesti joogaamaan.

Palkkasimme juuri ihanan 18-vuotiaan tytön meille lapsenvahdiksi. Hän tulee kanssamme asumaan uuteen taloon (johon toivottavasti pääsemme pian muuttamaan!). Hän saa hoitaa lapsia minun keskittyessäni joogaan ja kursseihini, mutta suurin syy miksi tarvitsemme hänen apuaan on se, että voidakseni tehdä täällä doulan töitä, minulla täytyy olla joku 24/7 päivystämässä. Doulana päivystän itse 24/7 synnytyksiä, ja lasten vuoksi jonkun muun on myös oltava passissa, jotta voin koska tahansa jättää lapset ja lähteä. Miehen kanssa tämä ei onnistu, sillä muusikkona hän soittaa baareissa useita iltoja viikossa, eikä silloin voi tietenkään edes kuulla puhelinta saatika lähteä kesken keikan yhtäkkiä.

Yskä ja oksennus

Räkänokka.

Täällä ollaan viime päivien aikana hiukan sairastettu. Ensin pienempi lapsi sai yskän joka muuttui muutamassa päivässä nuhaksi. Onneksi tämä ei ollut kovin vakavaa, hän yski vain muutamia kertoja päivässä, lähinnä nukkumaan mennessä ongelmana oli maidon oksentaminen ulos kun sitä oli juotu reippaasti nukahtamistarkoituksessa tietenkin.

Onkohan kaikilla muille lapsilla sama, vai onko minulla jotenkin erikoiset lapset kun heillä yskä tarkoittaa aina oksentamista? Erikoiselta tuntuu, että he jopa oksentavat/pulauttavat enemmän kuin yskivät. Jos esikoinen yhtäkkiä oksentaa kerran yöllä niin tiedän heti, että seuraava päivänä hänellä on yskä. Samoin nyt tuo pienempi on vain oksentanut iltaisin nukkumaan mennessä, vaikka ei ehdi edes yskäistä ensin. Meillä yskät ovat siis aina olleet sellaisia, että päivällä yskitään muutamia hassuja kertoja ja yöllä oksennetaan ilman edes yskimistä.

Onneksi on viherjauheet mukana.
En tiedä mitä teen kun ne loppuu!

Tämän normaalin yskäoksentamisen lisäksi tuo esikoinen sai ehkä jonkun mahapöpön. Tosin en ole tästä varma, koska hän oksensi kuitenkin vain muutaman kerran ja on myös muutamasti yskinyt :D Jotain pientä tautia täällä siis meneillään mutta onneksi lievältä vaikuttaa, muutamassa päivässä nimittäin jo lähes mennyt ohi koko vaiva.

Hoitona ollaan käytetty vain eteerisiä öljyjä (Young Livingin R.C., Laventeli, Purification, Copaiba ja Elemi olleet käytössä) ja liposomaalista C-vitamiinia taisin muistaa antaa muutaman kerran pienemmälle. Isommalle, jonka tauti alkoi eilen illalla, onneksi on kelvannut "lääkkeeksi" äidin viherpirtelö, jota hän jopa itse pyysi useaan kertaa lisää! Tämä on aika ihmeellistä, koska hän ei ole pitkiin aikoihin enää juonut mitään vihreää, eikä oikein ruoaksikaan kelpaisi kuin riisi, nuudeli tai leipä. Perus nirsokausi siis meneillään. 

Vihermehuja Nepalissa

Täällä helpointa olisi syödä kaikki kypsennettynä, kuten paikalliset lähestulkoon tekevätkin, hedelmiä lukuunottamatta. Kuitenkin olen jo vuosia käyttänyt niin paljon vihreitä, että pakkohan niitä on täälläkin saada. Minulla on yleensä aina ollut mukana viherjauheita mutta nyt ensimmäistä kertaa toin tänne mehustimen mukana!

Ostin tarjouksesta BioChef Slow Juicerin tänne mukaan. Halusin puristimen, koska minulla on kotona
jo kuusi vuotta ollut käytössä Green Star puristin, ja sen tehokkuuden jälkeen mikä tahansa linko tuntuu
vaan hurjalta tuhlaukselta kun ylijäämää jää niin paljon. Tämä Biochef on ainakin tähän asti tuntunut hyvältä ostokselta. Kuitua jää lähes yhtä vähän kuin Green Starilla ja puhdistus on kohtuullisen helppoa. Tosin tähän lingon omistajat sanoisivat, että "Eikä ole, hirveä homma!" :D

Muu osuus tuota mehustamista sitten onkin ongelmallisempaa. Lähtien kasvisten hankkimisesta. Suomessa olen tottunut ostamaan kaiken mahdollisuuden luomuna (kohtuuden rajoissa.) Täällä luomun hankkimisen tekee vaikeaksi se, ettei sitä kontrolloida mitenkään. Ei siis ole mitään takeita, että "organic" on organic, mitä ikinä se edes täällä tarkoittaa. Tietysti voisi yrittää lähteä vierailemaan jollain "luomutilalla" itse, tosin en tiedä osaisinko siellä silti mistään päätellä, että onko meininki aitoa. Ja "tavallisia" kasviksia ostaessa torjunta-aineiden määrä saattaa olla ihan mitä tahansa, täällä ei ole mitään rajoitteita niiden suhteen. Ehkä kaikista mahtavin juttu täällä onkin lauantaisin pidettävät Farmers Marketit ja sieltä saatava Aquaponic salaatti ja yrtit. Ja ehkä eniten se, että ne on valmiiksi pestyjä! Keskityn siis niiden mehustamiseen, sillä nimenomaan pienilehtisten juttujen huuhtominen itse on aika prosessi… Ajattelin kyllä ottaa tavoitteeksi tällä kertaa yrittää selvittää miten olisi mahdollista saada mahdollisimman paljon oikeaa luomuruokaa täällä.

Peseminen täällä onkin se isoin juttu mehustamisen suhteen. Jos haen tuosta lähikaduilta vihannekset, missä ne on halvimpia, niin esimerkiksi parsakaaleista hiekkaa on niin mahdoton saada irti, että hampaissa rahisee vielä keittämisen jälkeenkin. Mutta mehustukseen kaikki pitää lisäksi vielä liottaa aineessa, joka tappaa loiset. Tervetulleena plussana se onneksi myös huuhtoo niistä torjunta-aineita pois! Saan siis ensin pestä kasvikset, sitten liottaa niitä 20 min. kalium permanganaatti -liuoksessa, sen jälkeen huuhtoa ne kunnolla kraanavedessä ja vielä päälle huuhtoa niistä kraanaveden jäämät pullovedellä.

Harmi, että Farmers Marketteja on vain sunnuntaisin, eivätkä nuo Aquaponic salaatit säily koko viikkoa jääkaapissakaan. Puolet viikosta tulee siis mehusteltua enemmän ja toinen puoli varmaan vähemmän. Tai ehkä keksin vielä uusia mehustettavia ajan myötä :)

Nepalissa taas!

Olemme olleet nyt viikon Kathmandussa takaisin. Viime kerralla tänne tullessa kirjoittelin, kuinka paikka tuntui heti kodilta ja Mimmi viihtyi täällä niin hyvin, että oli todella vaikea päätös kun jouduimme lähtemään takaisin Suomeen homeongelmien takia.

Tällä kertaa tänne tulo ei ole sujunut ihan yhtä iloisesti, minulta nimittäin. Lapset ovat kyllä sopeutuneet yhtä helposti kuin aina. Mimmi ei ole kertaakaan kaivannut vielä Suomeen vaikka on nyt jo lähes 4-vuotias ja ymmärtää esimerkiksi, että nyt emme näe sukulaisia ja ystäviä pitkään aikaan. Itselleni tämä kerta taas on ollut ensimmäinen kun mietin ihan tosissani ensimmäisenä iltana, että mitähän ihmettä teen täällä toisella puolella maapalloa. Tähän saattoi vaikuttaa esimerkiksi se, että saapuessamme satoi kaatamalla vettä, oli sysipimeää, koko pihamme täällä on täysin myllätty rakennustyömaaksi ja joudumme nukkumaan appivanhempien pienessä sängyssä (josta Mimmi putoaa joka yö, oikeastaan hän on nukkunut vain yhden yön sängyssä ja muut yöt jäänyt lattialle). Pääsin onneksi yli epätoivon ajatuksista aika äkkiä mutta ei täällä vielä mitään hip-hurraa fiiliksiäkään ole ollut.

Kotiovelta kuva: portaat keittiöön..

Asumme nyt edelleen appivanhempieni kahden huoneen talossa ja he nukkuvat varastohuoneessa (argh!). Päivisin olemme täällä tietysti kaikki. Olisi kiva olla ulkona enimmäkseen, mutta täällä on vielä niin polttava aurinko, että suuren osan päivästä se on vaan liikaa. Vaikeaksi tässä asumisen tekee se, että tämä asunto on toisessa kerroksessa, ja keittiö on vielä erikseen sellaisten portaiden päässä, että vähän saa jännittää lasten kanssa jatkuvaa kiipeilyä sinne. Kaikista vaikeinta täällä asumisessa on aina ollut ruokailuasiat, sillä olen todella mielikuvitukseton kokki :D Aiemmin oli kyse vain itsestäni, mutta nyt tietysti lisänä pitäisi pystyä tarjoamaan lapsille terveellistä ruokaa. Mimmillä on vielä nirsokausi päällä, hän söisi vain leipää, nuudelia ja riisiä!

Ryhdyimme heti etsimään omaa asuntoa nyt siihen saakka kunnes uusi talo rakentuu tähän pihallemme. Appiukko siis rakennuttaa tähän oman talonsa viereen taloa, johon tulee neljä asuntoa. Yhdessä niistä me voisimme asua. Epäselvää tietysti on vielä, että ehtiikö tuo talo edes valmistua ennen kuin lähdemme takaisin Suomeen. Ajattelimme siis vuokrata itsellemme pienen asunnon tästä läheltä. Mutta kävikin ilmi, että yksi ystävämme etsii myös taloa ja päätimmekin muuttaa hänen kanssaan yhdessä isompaan taloon. Joudumme vaan odottamaan vielä viikon, että hän saapuu tänne.

Mimmi haluaisi jatkuvasti katsella työmaahommia.