Sormiruokaa eikä mitään soseita

Vähän aikaa sitten kerroin, että olen alkanut antamaan Mimmille sekä sormiruokaa, että soseita, syystä että kiinteiden aloitus venyi meillä tuohon reiluun puolivuotiaaseen saakka. Ajattelin, että koska sormiruokailusta ei välttämättä alkuun päädy mitään sinne vatsaan saakka niin hänen olisi hyvä saada hiukan soseita sen lisäksi.

Kävi kuitenkin niin, että kohtuullisen hyvän alun jälkeen (muutamia nielaistuja lusikallisia, enimmillään jopa ehkä puoli desilitraa kun oli oikein herkkua) Mimmi ryhtyikin kieltäytymään soseista tyystin. Suu ei auennut enää millään ja itkukin meinasi tulla joka kerta kun äiti yritti lusikkaa suuhun. Eipä tuntunut enää kovin mukavalta tai luontevalta tuo syömätouhu. Sen sijaan sormiruoat hänelle maistuivat mainiosti, joten päätin luovuttaa suosiolla soseiden suhteen, ja tarjota sormiruokaa suunnilleen kolmesti päivässä.

Yrttimunakasta.

Nyt Mimmi on siis syönyt viimeiset pari viikkoa vain sormiruokaa, ja se tuntuukin maistuvan tosi hyvin. Hän syö mitä tahansa mitä eteen pistää, hetkestä riippuu kuinka paljon ja kuinka innokkaasti. Vielä ei ole tapahtunut tajuamista sen suhteen, että kiinteä ruoka poistaisi nälän vaan edelleen nälkäänsä hän haluaa äidinmaitoa. Sormiruokaa hän syö kuitenkin innokkaasti sekä leikin vuoksi, että maun vuoksi. Herkkua ovat varsinkin parsakaali (nuput ovat varmaan mukavan tuntuisia suussa, koska niitä hän ahmii, mutta varsia ei), kurkku (se vetinen keskiosa) sekä mansikat ja appelsiini. Appelsiinista hän imeskelee nesteet sisältä ja pudottaa sitten tyhjät kuoret maahan :D Pinsettiotekin rupeaa sujumaan, mustikat, metsämansikat ja rusinat hän onnistuu poimimaan tarjottimeltaan, välillä keskisormi-peukalo-otteella, välillä etusormi-peukalolla.

Ja ihme juttu, tänään mökiltä kotiin tullessa ajattelin huvikseni kokeilla josko hän ottaisi iltapalaksi hiukan riisipuuroa lusikalla ja yllättäen se taas maistuikin. Suu aukesi oikein odottamaan seuraavaa lusikallista. Vaikuttaa vahvasti siltä, että Mimmi oppii koko ajan syömään enemmän ja paremmin kiinteää ruokaa itse sormiruokaillen, joten tällä linjalla jatketaan, ehkä välillä kokeillen josko hän ottaisi myös lusikalla jotain, mutta ilman pakonomaisuutta. Sormiruokailla hän saa aina muun perheen syödessä, mikä on siinäkin mielessä hieno ratkaisu, että vihdoinkin saamme itse syödä rauhassa kun Mimmi voi istua syöttötuolissaan ruokailun ajan ja keskittyä itsekin syömiseensä! Ravintolaruokailustakin on yllättäen tullut huomattavasti helpompaa, ja jos ei ravintolassa muuta sormiruokailtavaa ole ollut niin yleensä aina lautasen reunalla on edes ne perus kurkut ja tomaatit, jotka voi antaa vauvalle :)

Mökillä maistuivat metsämansikat ja mustikat.

Taaperoimetyksestä

Äitini imetti minua ja kaikkia siskojani 11 kuukautta ja olen tietysti ennen lapsen saamista (ja varsinkin ennen perehtymistä ravitsemusasioihin muutama vuosi takaperin) ollut siinä uskossa, että lapsia imetetään noin vuoden ikään, kun en ole asiaa sen tarkemmin vaivautunut miettimään. Joskus kun on tullut eteen kuvia tai juttuja taaperoimetyksestä niin reaktioni on ollut, että se on outoa. Olen ajatellut, että olisi todella outoa imettää lasta, joka jo kävelee ja puhuu sillä liitän imetyksen mielikuvallisesti juuri pieneen vauvaan kuten varmaan suurin osa muistakin länsimaisista ihmisistä. Toisaalta samalla lailla olen naureskellut, että onpa outoa, että joku 3-vuotias pitää vielä vaippaa, sillä olen myös kuvitellut, että lapset oppivat kuiviksi siirtyessään vauvoista taaperoiksi ja olen vasta nyt äitiyden myötä kuullut, että oikeasti näin ei (aina) olekaan.

Olen kuitenkin nyt viime aikoina saanut itseni melko hyvin aivopestyä jo toiseen suuntaan, eli pitämään pitkää imetystä luonnollisena asiana ja vakuuttamaan itseäni siitä, että voisin itse tehdä niin. Haluaisin imettää pitkään sen kiistattomien hyötyjen vuoksi, joita tässä blogauksessa on hyvin listattu. Ymmärrän järjellä, että tuo outo kuvitelma siitä, että vain pikkuvauvat syövät maitoa on vain meidän kulttuurimme ja aikakautemme tuotos, mutta menee aikaa ennen kuin vahvan mielikuvan saa omassa päässään käännettyä toiseksi :)

Tällä hetkellä kuitenkin suunnitelmanani on, että imetän niin pitkään kuin mimmi haluaa tai kunnes vieroittuminen käy jollain lailla helposti ja kuin itsestään. Näinhän saattaa käydä jo ennen vuoden ikää ja toisaalta taas hän saattaa haluta imeä useammin vuoden. Tavallaan minua ahdistaa ajatus siitä, että olisin vielä todella paljon pidempään "kiinni" lapsessa, sillä kaipaisin jo päästä tekemään vähän detox-puhdistusta kroppaan Nepalin vuosien jälkeen ja käyttämään omia vaatteitani imetyspaitojen sijasta, joissa tunnen itseni teiniksi. (En ole käyttänyt teinivuosien jälkeen narutoppeja...) Toisaalta hävettää näin pinnallinen ajattelu. Onneksi taaperoa imettäessä ei ilmeisesti joudu oikeasti olemaan niin paljon lapsen saatavilla kuin pikkuvauvan kanssa vaan imetystä voi rajoittaa esimerkiksi ilta- ja aamuimetyksiin, ja äiti voi olla jopa muutamia päiviäkin pois, eikä tämä kaada lapsen ravitsemusta tai lopeta imetystä.

Siivoukseen ekologista ajattelua

Vauvan syömisen jäljiltä sekä pöytä että lattiatasot saattavat olla aika lailla ruoan peitossa ja siivottavaa riittää. Meillä Suomessa on tapana käyttää talouspaperia siivoukseen, mutta monissa muissa maissa siivous ja pöytien putsaus tapahtuu aina räteillä! Jos oikein ruvetaan miettimään tuota talouspaperin kulutusta, niin onhan se melko järjetöntä kuinka paljon kulutamme tässäkin luonnonvaroja turhaan kun saman asian voisi hoitaa helposti ekologisemmin, vanhanaikaisesti räteillä.

Tiskirätti.

Olen itse käyttänyt jo useita vuosia Kiertin kestoliinoja, jotka ovat aivan mahdottoman hyvä keksintö. Ne on valmistettu bambusta (tai osa hampusta), joka on antibakteerinen, ovat konepestäviä ja kestävät todella pitkään, kenties ikuisesti ;) En ole ostanut muita tiskirättejä sitten vuoden 2009, jolloin ostin yhden Kiertin kestokäyttöisen tiskirätin ja sain toisen lahjaksi. Molemmat ovat minulla jatkuvassa käytössä, ja heitän ne aina vuorotellen pyykin sekaan kun pesen koneellisen. Rätit voi tietysti ottaa pyykkikoneesta heti takaisin keittiöön käyttöön ilman mitään kuivattamista, joten käytännössä yhdelläkin tiskirätillä pärjäisi aivan mainiosti.

Ihan loistava nyt lapsen kanssa on myös Kiertin lattiapyyhin! Samasta materiaalista valmistettu kooltaan tiskirättiä huomattavasti suurempi liina siivoaa todella näppärästi lapselta putoilleen ruoan lattialta ja peseytyy helposti pesukoneessa. Myöskään talouspaperirullia ei tässä talossa siis tarvita mihinkään!

Lattiapyyhin hommissa vauvan ruokailun jälkeen.

Lapsiparkissa

Purin viime syksynä sopimukseni eräälle naistensalille, mitä rupesin katumaan tietysti heti vauvan syntymän jälkeen. Välillä tulee kausia kun ajattelen, että pystyn treenaamaan kotonakin ja turha maksaa kuntosalimaksuja. Sitten heti jälkeenpäin kaipaan taas salille, enkä saa oikeasti aikaiseksi tehdä kotona  mitään.

Tein siis heti maaliskuussa sopimuksen erään ison ketjun kuntokeskukseen. Kävin itseasiassa kokeilemassa neljän eri ketjun saleja, mutta valintani tein lopulta hinnan lisäksi sen perusteella, että paikassa on hyvin toimiva lapsiparkki. Vauvalla oli silloin nelikuisena pieni vierastamiskausi, joten en päässyt heti käyttämään tätä palvelua mutta nyt olen käynyt muutaman kerran viikossa salilla ja vauva on leikkinyt tämän ajan lapsiparkissa. Tähän mennessä kaikki on mennyt ihan loistavasti, vauva on oikein reippaasti viihtynyt lapsiparkissa sekä ainoana asiakkaana, että muiden lasten seurassa.

Olen niin iloinen tämän mielestäni aivan loistavan asiakaspalvelun tarjoamisesta, sekä siitä, että vauva on viihtynyt siellä niin hyvin, että olen voinut rauhallisin mielin käydä salilla ja vähän saunoakin. Lapsiparkin hoitajat vaikuttavat oikein päteviltä ja miellyttäviltä ihmisiltä. Vähän tylsää on kuitenkin se, että vaikka tehdessäni sopimuksen lapsiparkki oli useimmiten tyhjillään niin nyt yhtäkkiä salilla on alkanut käydä useita äitejä, ja lapsiparkki onkin yllättäen niin haluttu, että se on varattava aina jo viimeistään edellisellä viikolla. Onneksi minulla nyt ei ole kauheasti muita suunniteltuja menoja, joten olen päässyt käymään sen pari kertaa viikossa jolloin lapsiparkissa on ollut tilaa.

P.S. Vinkkinä kotikuntoilijoille: Ainut mitä olen saanut koskaan kotona tehtyä on Bodyrock.tv:n (nykyinen Daily Hiit) treenit. Heillä on välillä 30 päivän haasteita ja treenejä julkaistaan muutenkin päivittäin. Ajasta tämä treeni ei ole kiinni sillä kaikki heidän treeninsä kestävät n.12-15 minuuttia ja ovat silti yllättävän tehokkaita!

Minä syön itse!

Kuusi kuukautta tuli täyteen ja vauva on aloittanut kiinteiden ruokien syömisen. Lainasin kirjastosta (kenties ensimmäisen?) suomalaisen sormiruokailukirjan Minä syön itse. Kirjan kirjoittaja Hanna-Mari Arosilta pitää myös tällä hetkellä kyllä hiljentynyttä blogia Ella ja Essu.

Kirjassa on tavallaan käyty läpi samoja asioita kuin jenkkiläisessä Omin sormin suuhun - sormiruokailun raamatussa. Ainoa eroavaisuus taitaa olla se, että tässä kirjassa "luotetaan" suomalaisen neuvolajärjestelmän suosituksiin esimerkiksi siitä, että lapselle tarjotaan vain 1-2 uutta ruoka-ainetta viikossa (kun jenkeissä kehotetaan laittamaan tarjolla useita eri makuja kerralla) sekä siinä, että sormiruokailun oheen suositellaan soseita joissakin tapauksissa.

Suomessahan suositellaan neuvoloissa aloittamaan kiinteiden syöttäminen 4-6 kuukauden ikäisenä. Minulle todettiin 4 kk neuvolassa, että "saan" jatkaa vielä rauhassa täysimetystä kuusikuiseksi sillä vauva kasvaa tosi hyvin. En kyllä olisi muuta ajatellutkaan, tai en tiennyt tarvitsevani neuvolan lupaa täysimetykseen ;) Jos olisin ollut Suomessa niin olisin luultavasti aloittanut tarjoamaan vauvalle sormiruokaa kuitenkin jo silloin kun hän rupesi kovasti tarttumaan kaikkeen ja pistämään kaikki uudet asiat suuhunsa, mikä tapahtui noin viiden kuun iässä. Mutta koska olin silloin Kiinassa, enkä halunnut aloittaa kiinteiden syöttämistä siellä, niin jouduin siirtämään tätä aloitusta kuusikuiseksi. Jotkut ovat sitä mieltä, että äidinmaito riittää pidemmällekin kuin puolivuotiaaksi, mutta toisaalta täällä Suomessa ainakin vahvasti katsotaan, että vauva tarvitsee jo puolivuotisesta muuta ravintoa. Koska en ole tästä asiasta varma, enkä toisaalta näe soseiden osittaisessa syöttämisessäkään mitään pahaa niin olen lähtenyt liikkeelle niin, että olen syöttänyt vauvalle sekä soseita että sormiruokaa päivittäin. Tämä siis sen vuoksi, että vauvalla saattaa mennä jopa pari kuukautta ennen kuin hän rupeaa sormiruokaillessaan oikeasti nielemään mitään palasia ruoista, eli saamaan sitä kautta ravintoa. Vauva on nyt siis sormiruokaillut muutaman viikon ja... tämä menee nyt tähän mihin ennen lasten saantia vannoo ettei ikinä sortuisi, eli kakkapuheisiin!… olen ollut näkevinäni nyt muutamana päivänä vauvan kakan seassa kokonaisia ruoan palasia, eli hän on siis tainnut ruveta jotain nielemäänkin :)

Toista suositusta uusien ruokien lisäämisestä 1-2 ruoan viikkotahtia en ole kyllä noudattanut.. Toisaalta ihan laiskuuttani, en vain jaksaisi odottaa niin kauan! Enemmän kuitenkin siksi, että en usko allergioihin :) Ei meidän suvussa eikä miehen suvussa kenelläkään ole mitään allergioita, enkä oikeasti vaan usko, että vauva saisi myöskään mitään. Sen verran kovasti luotan geenien (tai elämäntapojen?) lisäksi myös niihin lukemattomiin probiootteihin, joita olen syönyt ;)

Palatakseni tuohon Minä syön itse - kirjaan, olin hiukan pettynyt kirjan teoriaosuuden lyhyydestä. Olin odottanut tietysti samanlaista pläjäystä tietoa ja hyviä perusteluja sormiruokailun tärkeydelle ja kannattavuudelle kuin Omin sormin suuhun -kirjassa, mutta tämä onkin suurimmaksi osaksi reseptejä (joita muistaakseni Omin sormin suuhun kirjassa ei ole ollenkaan?? Korjatkaa jos muistan väärin) ja teoriaa on vain hyvin lyhyesti. Kirjassa ei ole esimerkiksi kerrottu kovin kattavasti tutkimuksista tai esitelty yhtä moninaisia syitä sormiruokailun kannattavuudelle, kuin Omin sormin suuhun -kirjassa. Mutta ei se mitään, kun lukee nämä molemmat kirjat läpi saa varmasti kattavan paketin tietoa, sekä bonuksena noita reseptejä, joista on myös toki iloa varsinkin tällaisille äideille kuin allekirjoittanut, joilta katoaa täysin kaikki mielikuvitus kun pitäisi astua keittiön puolelle ;)

P.S. Tämä on vähän noloa myöntää, mutta noiden reseptien ansioista hoksasin, että vauva voi syödä muutakin kuin pelkkiä kasviksia keitettynä. Ei tullut mieleenkään, että hän voi nauttia esimerkiksi yrttejä ja niillä maustettua ruokaa ja öljytkin on turvallisia. Ja että hänelle voi tehdä jo nyt ihan oikeita ruokia, kun olin kuvitellut hänen syövän suunnilleen pelkkiä keitettyjä kasviksia 1-vuotiaaksi ...