Synnytyskertomus: Vesisynnytys kotona

Synnytyksen alku oli siitä hauska, että tiesin milloin se tapahtuu :) Laskettu aikani oli 2.11 ja Kätilökoulun pääsykokeet 4.11. Olin kertonut kaikille, että synnytän varmasti 5.11, pääsykokeiden jälkeen. Pääsykokeissa istuessa tuli muutamia kunnollisia supistuksia ja mietin, että kunhan iltapäivän haastattelun vielä ehdin käydä, sitten saa syntyä <3 Tauolla kävin intialaisessa buffetissa ja fiilistelin viimeistä lounastani vauva mahassa ;,)

Illan mittaan tuli hyvin vaimeita supistuksia ja nukkumaan mennessä katselin mahaa peilistä ja mietin, että olenko oikeasti valmis nyt synnyttämään. Alkuyöstä havahduin välillä supistuksiin, kunnes klo 23:30 yhtäkkiä pomppasin pystyyn ja tunsin kuinka lapsivettä holahti reippaasti. Toisaalta oli hienoa tietää, että nyt se ihan oikeasti alkaa. Toisaalta olin tosi ristiriitaisissa tunnelmissa. Olin varautunut kaikkeen muuhun, mutta ollut täysin varma, että vesienmenolla se ei ala. Tästä yllätyksestä johtuen varmasti alkuun pääsemisessä kestikin. Valvoin kynttilänvalossa sohvalla synnytysaffirmaatioita kuunnellen ja kävin mielessäni läpi sen kaiken pettymyksen, jos supistukset ei alkaisikaan, jos joutuisin sairaalaan, jos tulisi infektion merkkejä, jos menisi sektioon saakka… ja itkin reippaasti.

Sain nukuttua hiukan ja heräsin klo 05 kun esikoinen heräsi ja tuli viereeni sohvalle. Oli ihana viettää hänen kanssaan siinä viimeinen aamu kahdestaan ennen kuin isänsä vei hänet hoitoon. Sen jälkeen juttelin ihanan kätilöystäväni kanssa, joka vakuutti minulle, että synnytys lähtee hyvin käyntiin ja aikaa on runsaasti. Yhtäkkiä kaikki näyttikin paljon yön tunnelmia valoisammalta ja supistukset lähtivät hyvin käyntiin. Tein vielä viimeisen vihermehun voimaksi ja sitten keskityin synnytysaffirmaatioihin ja rentoutumiseen. Supistuksissa oli alusta asti aika lyhyet tauot, kuten esikoisen kanssa myös.

Tämän jälkeen päivään mahtui vielä kaikenlaista epävarmuutta siitä, kuka tulisikaan kätilökseni ja tämä varmasti sai supistukset välillä lakkaamaan ja välillä voimistumaan. Lopulta kun tilanne selkeni ja tiesin kätilöni+doulani olevan pian matkalla supistukset voimistuivat selvästi ja niiden tauko rupesi lyhenemään ja supistuksia rupesi tulemaan putkeen toisensa perään. Tässä vaiheessa menin ensimmäistä kertaa veteen, ja odotin sen helpottavan huomattavasti. Olikin aika yllätys, että vaikka vesi toi supistuksiin odotetun tauon (itseasiassa se pitkitti tauot huomattavan pitkiksi, mikä oli ihanaa…) niin kipu olikin vedessä paljon kovempi ja erilainen. Maalla ollessa minun oli pakko seistä koko synnytyksen ajan, koska pienikin etunoja teki kivusta sietämätöntä. Nyt vedessä kun nojailin eteenpäin, kipu oli todella repivää, tuntui, että lantio menee kahtia.

Ehdin olla vedessä hetken aikaa kun kätilöni ja doulani saapuivat noin klo 17 ja kätilö kuunteli sydänäänet vauvalta. Ne eivät olleet ihan parhaat mahdolliset, joten nousin ylös ammeesta taas seisomaan. Sydänäänet normalisoituivat nopeasti seisoessani kuivalla maalla ja supistuksetkin olivat taas helpompia. Tajusin myöhemmin, että se repivä kipu yritti kertoa minulle, että etunoja konttausasento ei vaan sopinut minun lantiolleni ja vauvalleni vaan olisi pitänyt ymmärtää, että minun vaan kuuluu synnyttää seisten, lantio jopa takanojassa.

Tähän väliin äitini toi vielä esikoisen käymään vessassa ja vaihtamaan vaatteet. Heidän lähdettyään taas ulos synnytys hyppäsikin ihan eri levelille ja viimeinen puoli tuntia oli aika rajua menoa. Keho rupesi hurjalla voimalla ponnistamaan niin, että myös pallea kramppasi koko supistuksen tehden ns. oksennusrefleksiä. Seisoin ensin mutta kun supistusten tauot taas hävisivät oli pakko päästä veteen. En voinut kuitenkaan enää mennä etunojaan vaan makasin ammeessa mahdollisimman suorana selälläni. Yritin vain pitää koko kroppani rentona ja hengittää kaiken sen kramppaamisen ja tahattoman huudon keskellä. Yhtäkkiä tuli sellainen tunne, että oli pakko kokeilla itse alapäätä ja olikin mahtava tunne kun vauvan pää tuntui jo lähes ulkona. Seuraavalla ponnistuksella vauvan pää tulikin ulos ja pitelin hänen päästään kiinni tauon ajan. Vartalo syntyi nopeasti heti seuraavan supistuksen alussa ja vedin vauvan vatsani päälle.

Mies sai tarkistaa sukupuolen, ja poikahan sieltä tuli <3 Heti syntymän jälkeen soitimme äidilleni, joka toi esikoisen myös katsomaan vauvaa vielä synnytysaltaassa ollessa. Siirryin sitten sohvalle ja esikoinen innoissaan tarkasteli pientä veljeään. Teimme vielä kätilön kanssa paperille istukkataidetta ja doulani teki minulle istukkasmoothien :P Vielä ennen heidän lähtöään söimme vauvan syntymäpäiväkakkua ja joimme juhlan kunniaksi lasilliset vuoden 1980 viiniä, jonka kummitätini osti minulle Californiasta syntymävuonnani 1984. Viini oli siis odottanut tätä tarpeeksi tärkeää juhlaa jo 35 vuotta. Ja oli vielä hyvää <3