Miksi äitejä opetetaan imettämään väärin? - mielenkiintoinen artikkeli

Törmäsin mielenkiintoiseen artikkeliin, jossa ehdotetaan luonnolliseksi imetysasennoksi makaavaa tai puoli-istuvaa asentoa, vauvan maatessa mahallaan äidin vatsan päällä.

Kuva artikkelista.

Jutussa kerrotaan kuinka vastasyntyneellä on tutkitusti refleksejä, jotka aktivoituvat hänen maatessaan mahallaan ja auttavat häntä hakeutumaan tässä asennossa rinnalle ja löytämään itse hyvä imuote. Nykyään ongelmat imetyksen kanssa ovat hyvin yleisiä (jenkeissä jopa 92%:lla viikon ikäisten vauvojen äideistä) ja yhtenä syynä tähän voisi olla esimerkiksi se, että meille vakiintuneessa imetysasennossa (vauva sylissä selällään, äidin käsien varassa) vauva ei pysty itse hakemaan hyvää imuotetta vaan kuvittelemme, että on äidin tehtävä opettaa vauva imemään. Tämä asento voi olla myös äidille rankka sillä vauvan paino on kokonaan äidin pideltävänä. Kirjoittaja ja "Natural Breastfeeding"-konseptin "keksijä" kertoo pystyneensä ratkaisemaan monien äitien imetysongelmia vain ottamalla käyttöön tämän asennon, jossa useampi ongelma tulee selätetyksi kerralla.

Many Moms May Have Been Taught to Breastfeed Incorrectly: Surprising New Research 

Suosittelen lukemaan jutun kokonaan, se pitää sisällään monia mielenkiintoisia pohdintoja. Jutun lopusta löytyy myös videoita, joissa opastetaan kuinka toteuttaa tätä luonnollista imetysmetodia ja muita aiheeseen liittyviä linkkejä.

Synnytyksestä palautuminen ja valmiina toiseen raskauteen

Mimmin ollessa reilun vuoden oli pieni hetki, jolloin pelkäsin olevani uudelleen raskaana. Silloin se tuntui lähinnä paniikkia aiheuttavan ahdistavalta. En olisi ollut henkisesti yhtään vielä valmis. Ja jälkeenpäin ajatellen, myöskään kehoni ei ollut yhtään niin valmis uuteen raskauteen kuin vuotta myöhemmin. Vaikka tiesin, että haluan kenties vielä toisen lapsen niin minulla oli selkeät ajatukset, siitä mitä vähintään pitäisi olla tapahtunut ennen sitä. Tässä muutamia ajatuksia mitä itselläni oli:

- Esikoisen pitäisi nukkua täydet yöunet. Ajattelin, että en pysty, en mitenkään, nukkumaan pätkittäisesti toista vuotta tai puoltatoista heti putkeen. Se ajatus ahdisti ehkä eniten. Ajan pitää ehtiä kullata muistot ensin ja raskausaikana saada nukkua reilut yönunet. 

- Esikoisen pitäisi olla jo sen verran itsenäinen, että ehtisin näiden kahden lapsen välissä muutamia kertoja käydä juhlimassa, pystyä olemaan muutamia öitä poissa ja itselleni tärkeitä juttuja niin paljon, ettei olisi "vajetta" omasta ajasta, vaan olisin valmis taas viettämään vauvavuoden tiiviissä symbioosissa ilman mitään katkeria fiiliksiä.

- Kuukautisten pitäisi olla säännöllistyneet normaaleiksi ja hormonitasapainon hyvällä mallilla. E-pillereiden jättämän älyttömän, vuosia kestäneen hormonihässäkän jälkeen koen tosi tärkeäksi pitää huolta kehoni hormonitasapainosta. Ennen toisen lapsen alulle saattamista minulla oli ehtinyt tulla kuukautiset epäsäännöllisesti reilun vuoden, säännöllisesti puoli vuotta ja juuri muutaman viimeisen kuukauden ajan sekä kuukautiset että ovulaatio ehtivät palata täysin kivuttomiksi ja huomaamattomiksi, ilman mitään tuntemuksia kehossa, eli juuri niinkuin kuuluu silloin kun hormonit on hyvin tasapainossa. 

- Vatsalihasten pitäisi olla palautuneet. Minulla vatsalihakset kärsi selkeästi eniten raskaudesta, mikä ehkä on hyvin tavallista. Mitään erkaumaa ei jäänyt vaan vatsalihakset tuntuivat palautuneen paikoilleen jo alle kuukausi synnytyksestä. Silti meni tosi pitkään ennen kuin ne alkoivat toimia kunnolla. Kävin kuntosalilla aika paljon ja vatsalihasten toimintaa korvasi lähes täysin selkälihakset! Tuntui kuin vatsalihaksissa ei olisi mitään hermotuksia enää, ihan kuin niitä ei vain olisi olemassa tai niihin ei vaan saisi mitään kontaktia. Piuhat poikki jossain kohtaa. Sitten ihan yhtäkkiä Mimmin ollessa 1v4kk, ensimmäistä kertaa yhtäkkiä salilla ollessa tunsin, että nyt jotain napsahti kohdalleen ja vatsalihaksissa rupesi polttelemaan niin kuin kuuluu. Siltikin, tässä toisessa raskaudessa on ollut yllättävän paljon kipuja vatsalihaksissa, varsinkin viikoilla 19-22, tuntuu kuin ne olisivat revähtäneet jatkuvasti pienimmästäkin liikkeestä. Tällaista ei ekassa raskaudessa ollut missään vaiheessa, joten oletan, että vatsalihakseni eivät sittenkään olleet ihan palautuneet.

- Muu fyysinen kunto pitäisi olla hyvä ennen toista raskautta. Minulla oli esimerkiksi Mimmin jälkeen n. 7 kk synnytyksestä yli puolen vuoden ajan täysin jatkuvaa kipua selkärangassa sekä jollain lailla ylirasituksessa olevat selkälihakset. Kolme käyntiä kiropraktikolla onneksi hoiti homman kuntoon!

- Ruokavalio olisi hyvä olla kunnossa kun yritetään lasta. Aloitin folaatin (ei foolihapon, vaan folaatin) syömisen pari kuukautta ennen raskaaksi yrittämistä. Raskausajan monivitamiini oli ostettuna ja pääsi käyttöön heti plussatestistä. Kuukautta ennen raskautumista olin mukana 7 päivän mehupaastohaasteessa. Lisäksi kävin jo aiemmin mittauttamassa Virossa joitakin labratestejä, että näin kropassa olevan asiat suunnilleen kunnossa ja ravinteiden imeytyvän. Mittautin esimerkiksi maksa-arvot, pitkäaikaissokerin, tulehdusta kehossa mittaavia arvoja (herkkä-CRP, homokysteiini), kilpirauhasarvot, lisämunuaisarvot ja useampia vitamiineja ja hivenaineita esim. D, B12, seerumin rauta…

- Hampaat kuntoon ennen uutta raskautta. Edellisen raskauden aikana minulla vetäytyi ikenet reilusti, minkä vuoksi hampaat tietysti vihloi ja tuli joitain reikiäkin. Halusin hoitaa kaikki kuntoon ennen raskautumista, joten viime syksynä menin sitten hyvälle biohammaslääkärille, putsautin hammaskivet ja paikkautin reiät.

- Henkinen valmistautuminen synnytykseen. Olen käynyt ensimmäistä synnytyskokemusta läpi paljon. Tässä on tietysti ollut avuksi kaikki käydyt doulakurssit ja muut synnytysasioihin liittyvät toimet viime aikoina, keskustelut muiden "synnytysfanien" kanssa ja lukuisat luetut kirjat. Viimeinen sysäys siihen, että aika vauvan yritykselle olisi kypsä oli jostain syystä sellainen yhtäkkiä tullut varmuus siitä, että löydän itselleni sopivan kotilon ja voin synnyttää kotona. (Vaikka samaan aikaan myös olin päässyt yli siitä ajatuksesta, että minun on pakko saada synnyttää seuraava kotona ja hyväksynyt, ettei sillä ole niin suurta merkitystä).

Tässäpä nämä itselleni tärkeimmät :) Jonkun aika sitten paljon keskustelua some:ssa herätti tämä artikkeli, jonka mukaan lasten saaminen lyhyellä aikavälillä ei ole kenellekään hyväksi, ei äidille, isälle, eikä lapsille. Ymmärrän, että ihmiset haluavat lapsia lyhyellä aikavälillä ja näen kyllä senkin hyvät puolet. Itselleni valitsemani aikataulu (3 v. lasten välissä) oli silti paljon sopivampi ja allekirjoitan ym. artikkelin kaikki pointit. En olisi ollut henkisesti valmis olemaan yhtä hyvä äiti, jos lapsia olisi kaksi lyhyellä ikäerolla, eikä myöskään kroppani olisi ollut yhtä hyvin palautunut aiemmasta synnytyksestä (hormonit, selkäkivut, vatsalihakset yms.).

Kätilöunelma siirtyy

Sain tulokset Metropolian pääsykokeista. Jäin varasijalle 10. Vähän harmitti ja lähinnä mietitytti, että mitähän nyt teen kaikella ajallani syksyllä ja äitiysloma alettua. Toisaalta, en ole niin pettynyt kuin luulin, että olisin. Ehkä jossain takaraivossani kuitenkin mietin, että onko järkevää (taas) yrittää käydä viimeiseen saakka koulua tai varsinkaan työharjoittelua. Viimeksi tein palkatonta työharjoittelua vielä kaksi viikkoa äitiysloman alettua ja olihan se raskasta herätä joka päivä klo 5.30 töihin. Ehkä tällä kertaa olisikin mukavaa olla oikeasti ilman mitään kouluhommia äitiyslomalla ja keskittyä nauttimaan raskaudesta ja synnytyksen suunnitelusta viimeiset viikot.
Lisäksi en ole myöskään varma kuinka monta vuotta tuohon 1,5 vuoden tutkintoon on opiskeluaikaa kun nykyään on niitä rajoituksia. Joutuisinko siis luultavasti taas, kuten viimeksikin, aloittamaan jo työharjoittelun ja koulun käynnin heti vauvan ollessa vasta 9-kuinen. Tai miettimään Nepalissakin oleskelua/asumista siltä kannalta, että koulu on pakko saada suoritettua tietyssä ajassa loppuun.

Kätilö minusta vielä tulee, siitä olen varma. Mutta millä tavalla, milloin, missä koulussa, missä maassa… Kaikki on vielä avoinna. Ja koko elämä aikaa ;)
Tässä välissä on nyt hyvä keskittyä uuteen vauvaan sekä tuohon vanhempaan, ja tietysti jatkaa valitsemallani tiellä, eli itseopiskellen kaikkea kätilöyteen liittyvää ja doulana toimien. Syksyllä suunnitelmissa esimerkiksi imetystukiäitikurssi, joka on jatkoa keväällä käymälleni Imetystiedon peruskurssille.