Taaperoimetys - WHO:n suositukset täytetty

WHO:n suositus on osittaisimettää lasta kaksivuotiaaksi tai pidempään. Suomessa poiketaan WHO:n suosituksesta ja suositellaan vain yhden vuoden ikään osittaisimetystä. Jostain syystä meillä moni kuvittelee, että taapero ei hyötyisi maidosta eikä tarvitsisi sitä, koska meillä on niin erinomainen ravitsemustila ja että WHO:n suositus onkin enemmän kehitysmaita varten. Moni on saattanut kuulla esimerkiksi virheellisen väittämän, että "maito muuttuu sokerilitkuksi" siinä vuoden paikkeilla. Taaperoimetys saattaa myös tuntua suomalaisista oudolta, "väärältä" ja jopa jotenkin sairaalta. Nämä ovat vain meidän kulttuurissamme opittuja juttuja, eivät mitään universaaleja totuuksia.

Tiedän, että on useita äitejä, jotka imettävät taaperoitaan kotona, mutta eivät välttämättä mainitse tästä edes neuvolassa, koska yleinen ilmapiiri on imetyskielteinen tai vähintäänkin oudoksuva. Meidän imetyksestä tietävät ne, jotka ovat kysyneet, ulospäin se ei enää näy ellet satu olemaan yöaikaan sängyssä kanssamme. Nyt kahden vuoden rajapyykin kunniaksi haluan kuitenkin jakaa meidän imetystarinamme!

Ensin kuitenkin muutama fakta taaperoimetyksestä!

- Lapsen luonnollinen vieroittautumisikä on noin 2-7 vuotta. Noin puolet maailman lapsista saa rintamaitoa vielä 2-vuotiaana.
- Maito ei muutu missään vaiheessa sokerilitkuksi. Päinvastoin, kun vauva kasvaa isommaksi myös maito muuttuu ravitsemmaksi, rasvaisemmaksi ja kaloripitoisemmaksi, kuten loogista onkin!
- Taaperoiässä maito ei lopu äidiltä kovinkaan helposti. Esimerkiksi viikon imetystauon jälkeen on hyvin todennäköistä, että imetys jatkuu niinkuin ei mitään. Maito ei myöskään pakkaudu rintoihin välttämättä, vaan äiti voi helposti olla muutaman vuorokauden imettämättä.
- Taaperoimetys ei sido äitiä, kuten vauvan imetys, koska maito ei ole välttämätöntä taaperolle. Esimerkiksi itselläni on jäänyt ihan vahingossa kolme vuorokauttaa imettämättä kun tein yövuoroja ja normaalit imetysajat menivät ohi.
- Pitkällä imetyksellä on useita terveydellisiä hyötyjä sekä lapselle että äidille, eikä se ole myöskään vaaraksi hampaille kun hammashygieniasta huolehditaan. 

Meidän tarinamme:

Meillä imetys lähti käyntiin synnytyssairaalassa hyvin. Mimmillä oli alusta asti hyvä imuote, eikä ohjausta sen suhteen tarvittu. Alussa Mimmi söi jopa puolen tunnin välein, mutta aina vaan pari minuuttia kerrallaan. Muutamassa viikossa tahti kuitenkin hidastui niin, että syöttöjä oli ehkä parin tunnin välein, aina sen maksimissaan 5 minuuttia kerrallaan. Hän oli aina siis tosi nopea syömään. Ihan alussa kun maitoa tuli suihkuten niin Mimmi rupesikin jossain vaiheessa oksentamaan oikein kaaressa isoja määriä. Tähän saatiin ohje röyhtäyttää imettäessä muutamia kertoja kesken imetyksen sekä sen jälkeen. Saatoin siis imettää kolme minuuttia ja röyhtäyttää siinä välissä Mimmin kolme kertaa :D Ongelma meni onneksi ohi muistaakseni alle viikossa.

Täysimetin Mimmiä reilu 6 kk ikään saakka, jonka jälkeen alettiin sormiruokailla imetyksen ohessa. Samalla hän alkoi juomaan vettä nokkamukista. Siihen asti hän olikin kasvanut hirveää vauhtia. Samalla kun kiinteät aloitettiin niin kasvussa tuli hetkellinen stoppi ja taidettiin käydä joku ylimääräinen kerta neuvolassa mittauksissakin.

Menin työharjoitteluun kun Mimmi oli 8,5 kuukautta. Ensimmäisiä päiviä varten sulatettiin pakastettua maitoani valmiiksi, mutta ei Mimmi halunnut sitä koskaan juoda. Hän siis pärjäsi ihan hyvin työpäivän ajan kiinteillä ruoilla. Imetys jatkui iltaisin ja öisin. Johonkin 9-10 kuukauden ikään  oli vaihe, jolloin Mimmi ei koskaan päivällä pyytänyt itse maitoa, joten imetyskerrat saattoi jäädä vain niihin muutamaan öisin tapahtuvaan kertaan.

Vuoden iässä tuli vaihe, jolloin Mimmi rupesikin heräilemään öisin enemmän ja viihtymään aamulla rinnalla pitkään. Silloin pidettiin unikoulu Gordonin tapaan ja yöimetykset väheni yhteen aamuyöllä tapahtuvaan kertaan.

Noin 1v3kk iästä alkoi vaihe, jolloin Mimmi keksi, että rintoja voi koskea myös käsin ja niistä tuli tosi tärkeät hänelle. Ensimmäiset pari kuukautta oli lähes pakkomielteistä käden työntämistä paidan sisään ja rintojen nipistelyä kynsillä, minkä järjestelmällisesti kielsin. Tämä sai aikaan hirveitä raivareita. Lopulta hän kuitenkin onneksi lakkasi saamasta raivokohtauksia asiasta, vaikka edelleenkin yritti aina kättä paidan sisään. Tiedän muita taaperoita, joilla ei ole koskaan ollut tällaista vaihetta, joten ei kannata säikähtää :) Meillä tämä on kuitenkin ollut se ainoa, mutta iso asia, mikä on vienyt itseltäni iloa imettämisestä ja minkä vuoksi olen harkinnut jo jonkun aikaa lopettamistakin.

Matkan varrella on ollut hetkiä kun imetys on tuntunut kyllästyttävän, ärsyttävän tai ahdistavan. Näihin on aina auttanut se, että olen rajoittanut imetystä, edes hetkittäin. Esimerkiksi ajatukset tähän tyyliin: "En jaksa enää imettää päivisin, tästä lähtien imetän vain päiväunille mennessä", tai "Tästä lähtien imetän vain kotona" tai "Tästä lähtien imetän vain ulkona" on selvästi tuonut jonkinlaista kontrollin tunnetta ja helpottanut. Minun ei ole pakko lopettaa, mutta voin vähentää ja äidintahdistaa imetystä itselleni sopivaksi. Yksikin kerta päivässä on hyvä!

Varsinkin vuoden iässä ja sen jälkeen imetyksen suurin hyöty oli selvä: se rauhoittaa. Missä tahansa tilanteessa, vaikka taapero olisi ollut väsynyt, huonotuulinen, täysin hysteerinen, satuttanut itsensä tai mitä vaan, imetys rauhoitti aina ihan uskomattoman nopeasti, eikä imetyshetken tarvinnut välttämättä kestää kuin se hetki. Oli jopa välillä ihmeellisen tuntuista miten täysin yliväsyneen tuntuinen ja kiukkuinen lapsi pystyi saavuttamaan puolessa minuutissa zenmäisen tilan ja jatkamaan toimiaan täysin rauhoittuneena. Melkoisen kätevää esimerkiksi ravintolassa kun on täydellinen keino rauhoittaa tyyppi nopeasti :)

Noin 1v9kk ikään saakka imetin illalla, n.klo 06, aamulla ja muutamia kertoja päivän aikana. Sen jälkeen tapahtui kenties jotain hormonaalista(?), sillä samaan aikaan kun kuukautiseni säännöllistyivät, myös rinnat lakkasivat täyttymästä ja tulivat huomattavasti aremmiksi. Nykyään en siis enää siedä ollenkaan sitä, että Mimmin on saatava välttämättä aina imettäessä hipelöidä toista rintaa, ja tuntuu huomattavasti useammin siltä kuin hän riippuisi hampailla rinnassa kiinni. Imetyshetket onkin jo pidempään olleet "taistelua" sitä lapsen kättä vastaan ja vähän ikäviä tuntemuksia. Nyt vasta suunnilleen kaksivuotissyntymäpäivien aikaan hän vihdoin oppi vain pitämään kättä paikallaan rinnalla, hipelöimättä tai nipistämättä.

Muutamia viikkoja sitten kävin läpi tiukan pohdinnan imettämisen suhteen. Rupesin pikkuhiljaa huomaamaan, että imetys oli alkanut salakavalasti ärsyttää minua aivan älyttömästi enkä pystynyt enää muistamaan milloin viimeksi olisi ollut imetyshetki, jolloin en olisi ärsyyntynyt. Tajusin, ettei ole mitään järkeä jatkaa samalla linjalla, että haluan muka imettää mutta sitten kiehun mielessäni aina imettäessäni. Oli pakko ottaa itseni tiukkaan puhutteluun ja selvittää haluanko tosissani vielä jatkaa. Tai lähinnä, koenko sen niin tärkeäksi Mimmin kannalta, että olen valmis asettamaan oman ärsyyntymiseni syrjään. Päätin, että koska en ole valmis lopettamaan vielä, minun on vain hyväksyttävä se, että haluan imettää ja lopetettava mielessäni valittaminen asiasta. Pelkästään tämä asian läpikäynti ja tietoinen päätös auttoi huimasti. Samalla päätin kuitenkin rajoittaa imetyskerrat iltaan ja aamuun ja kieltää täysin käsillä hipelöimisen. Asetin myös samalla itselleni tavoitteen: 2,5-vuotiaaksi imetykseen pyritään ellei lapsi sitä ennen itse lopettele.

Imetys tällä hetkellä on siis huomattavan erilaista kuin pienen vauvan imetys. Mimmi ei tunnu imevän saadakseen ravintoa enää. Imetän enää ainoastaan nukkumaan mennessä ja herätessä. Imetys on kuitenkin muuttunut ruokailusta sellaiseksi, että Mimmi imee hetken, vaihtaa rintaa noin 3 kertaa, juttelee väleissä ja sitten lopettaa. En muista enää ainakaan muutamiin kuukausiin yhtäkään kertaa, että hän olisi nukahtanut imetykseen, se ei siis toimi enää meillä rauhoittavana elementtinä nukkumaan mennessä :) Imetyshetket on siis lyhyitä mutta odotettuja ja tärkeitä Mimmille.

Belly Bindilla selkäkivusta eroon

"Solmujen" kuuluisi oikeasti olla
suoraan allekkain.

Raskauden jälkeiselle ajalle on myynnissä erilaisia tukivöitä, joiden kerrotaan helpottavan raskaudesta palautumista ja erkaantuneiden vatsalihasten kuroutumista umpeen. Kuuleman mukaan kuitenkin ehdoton ykkönen, joka peittoaa muut selkeästi on Babyjoylla yksinoikeudella Suomessa myynnissä oleva Beikung Belly Bind.

Belly Bind on pitkä liina, joka kiedotaan vatsan ympärille joko itse tai vaikka miehen avustuksella. Kun tekniikan oppii niin toimenpide on tosi nopea suorittaa. Itse kiedoin liinan alusta saakka yksin ja olin tähän tyyliin tyytyväinen. Itse kietomalla sain liinan juuri oikeasta kohdasta kireälle ja toisesta löysälle.

Belly Bindia voi alkaa käyttää 4-5 päivää alatiesynnytyksen jälkeen (tai 2-3 viikkoa sektion), mutta koskaan ei ole liian myöhäistä! Useilla naisilla jää vatsalihaksiin erkauma, joka on mahdollista saada kasaan vielä vuosiakin synnytyksen jälkeen. Itselläni ei mitään erkaumaa ollut eikä pömppövatsaakaan jäänyt, mutta kun kuulin jatkuvasti ihmetarinoita tämän liinan vaikutuksesta vatsan lisäksi selkäkipuihin, niin minun oli pakko saada itselleni myös liina kokeiltavaksi.

Selkäni tarina lyhyesti: olen kärsinyt yläasteelta saakka hermopinteistä, eli iskias-tyylisestä selkäkivusta, joka kuin ihmeen kautta hävisi raskausaikana kun kehon painopiste muuttui! Nämä kivut eivät ole vieläkään palanneet ihan viimeaikaisia yksittäisiä kipupäiviä lukuunottamatta, mutta noin viimeiset 1,5 vuotta minua on vaivannut ihmeellinen selkärankakipu ja välillä ala- ja keskiselän lihakset on vain olleet niin kipeät, että tuntuu kuin olisin vetänyt aina edellisenä päivänä kunnon selkätreenin salilla (ja salilla en pystynyt tekemään selkää ollenkaan kun se veti heti kramppiin). Viime tammikuussa kolme käyntiä kiropraktikolla vei selkäkivut pieneksi hetkeksi, joten ainakin sain varmistuksen, että selkärangassa tuntuva kipu ei oikeasti ole siinä rangassa vaan johtuu lihaksistosta.

Mitä sitten tapahtuikaan kun sain Belly Bindin kokeiltavaksi? Juuri sillä hetkellä päällä oleva hermopinnekipu (johtui siitä, että käytin kolme päivää peräkkäin korkokenkiä) hävisi alle vartissa(!). Selkärangassa taukoamatta yli 8 kuukautta jatkunut kipu hävisi parissa päivässä! Aika mielettömiä juttuja sanoisin. (Pakko väännellä selkää ja hipelöidä tuota selkärankaa jatkuvasti ihan vain varmistaakseen, että kyllä, se kipu on oikeasti poissa.) Näiden lisäksi huomasin vielä, että lapsen kantaminen Belly Bind päällä on huomattavasti helpompaa ja kivuttomampaa kuin ilman. Selkä ei kipeydy kantamisesta läheskään yhtä nopeasti.

Käytin Belly Bindiä yhtäjaksoisesti ehkä viikon, sidoin sen uudestaan noin kolme kertaa päivässä. Tämän jälkeen olen käyttänyt sitä muutamia kertoja myöhemmin päivän tai kaksi kerrallaan kun on tuntunut, että selkä on kipeytynyt uudestaan. Voisin suositella melkeinpä ketä tahansa selkäkivuista kärsivää kokeilemaan Belly Bindia :) Selvästikin se toimii tässäkin tarkoituksessa, vaikka alkuperäinen käyttötarkoitus onkin raskaudesta palautumisen tukeminen.

Lisää Belly Bind juttua Babyjoyn sivuilla.