Vauvan kantaminen (Manduka)

Huomasin luonnoksissa tämän tekstin, jonka kuvittelin julkaisseeni jo yli kuukausi sitten! No tässä tulee, pienillä lisämerkinnöillä:

Vauva on nyt 7 viikkoa, enkä ole vieläkään saanut aikaiseksi opetella sitomaan kantoliinaa. Laiskuuteen on ollut syynä se, että kirpparilta ostamani Manduka kantoreppu on osoittautunut todella toimivaksi ja korvaamattomaksi kapineeksi.

Käyn päivittäin kaupungilla ja sen lisäksi koirien kanssa kävelyillä. Kävelylenkeille otan vauvan aina kantorepussa, varsinkaan näillä ilmoilla vaunujen työntämien huvikseen lumihangessa olisi hulluutta. En tosin usko, että vaihdan vaunuihin keväälläkään, sillä kantorepussa vauva viihtyy, on lähellä minua ja molemmat kädet ovat vapaana. Lisäksi lisäpaino tuo pienen kuntoiluvivahteen kävelyyn ;)

Tässä näkyy Mandukan pikkuvauvoille tarkoitettu päätuki, eli tuo valkoinen osuus, jonka ylemmässä kuvassa olen taittanut sivuun silloin kun vauva on hereillä ja haluaa katsella maailmaa.

Kaupungille valitsen vaunujen ja kantorepun väliltä sen perusteella mitä olen menossa tekemään. Kaupoissa/kirjastossa käynti onnistuu parhaiten vaunuilla koska niihin saa helposti kirjat tai ostokset pakattua. Kantoreppu taas toimii erinomaisesti silloin kun on useampia julkisia kulkuneuvoja vaihdettavana, varsinkin raitiovaunussa, sekä silloin jos olen menossa vain esimerkiksi kahville, ravintolaan tai vierailemaan kavereiden kotona.

Manduka on myös ollut tosi käytännöllinen sisällä. Päivisin kun haluan puuhata juttuja kotona, vauva on helppo pistää kantoreppuun ja kädet jäävät vapaaksi askarrella vaikka mitä. Vauva myös viihtyy kantorepussa todella hyvin, huomattavasti paremmin kuin vaunuissa, tai yksinään lattialla. Usein saattaa käydä niinkin, että kun hiukan levottoman vauvan laittaa kantoreppuun niin se rauhoittuukin siihen hetkessä.

Tässä näkyy Mandukan pikkuvauvan kantoon tarkoitettu vauvapidike, eli tuo valkoinen vaipan näköinen osa, jolla kantoreppu "pienenee". Nyt 3 kk iässä tuo rupeaa vihdoin käymään hiukan pieneksi ja olemme jo käyttäneet reppua myös normaalisti. Tuo pidike on siitä hyvä, että sitä käytettäessä vauvan jalat jäävät repun sisään lämpimään. 

Ainoa huono puoli Mandukassa on se, että vauva ei ole täysin tiiviisti sidottu kiinni minuun, joten hommat, jotka vaativat paljon kumartelua ovat vähän vaikeita. Kumartuminen kyllä onnistuu, mutta silloin myös vauva roikkuu kankaan varassa aika kaukana irti minusta ja heiluu siinä siis edestakaisin jos kumartelen monta kertaa. Yleensä joudunkin pitämään sen päästä kiinni toisella kädellä kun kumarrun.


Lisäys 24.2.2013: Vauva on nyt 3 kuukautta ja kantoreppu käytössä entistä enemmän kun käytämme täällä vaunuja vain tavarakärryinä. Manduka toimii turisteillessa mahtavasti, ainoa haitta on se, ettei siinä ole tavaratilaa. Siksi kevyet pikkurattaat toimivat kärryinä kameroille, käsilaukulle, vaatteille iltaa varten yms. Täällä jenkeissä ollessa kantorepun käyttö on entistä helpompaa kun ei tarvitse pukea itseä tai vauvaa talvisäähän. Vauva nukkuu suurimman osan päiväunistaan Mandukassa ja sen avulla vauva on meillä melkeinpä 24/7 jonkun sylissä/vieressä.

Pikkurattaat

Toimme lentokoneessa tänne vauvan autonistuimen, joten rattaat eivät mahtuneet mukaan kun vauva saa tuoda vain yhden tavaran. Eikä niitä isoja yhdistelmävaunuja talveen sopivine pyörineen olisi tänne kannattanut raahatakaan.

Niiden sijaan ostimme Graigslistin kautta käytettynä pikkuisen strollerin, johon tuon meidän autonistuimen saa päälle! Noilla pyörillä ei Suomen talvessa paljon rullailtaisi, eikä kyllä paljon muutenkaan muualla kuin kaupungin asfaltilla, mutta tänne ne sopivat hyvin.

Maksoimme näistä 15 dollaria, eli halvalla lähti. Nämä lähtevät varmasti myös parin kuukauden päästä mukaan Pekingiin, joka on melkoisen asfaltoitu kaupunki sekin.

Tykätään kuitenkin kantaa vauvaa enemmän kuin pitää häntä rattaissa, joten rattaat toimivatkin lähinnä tavarakärryinä. Vauvakin selvästi nauttii kantorepussa olemisesta ja viihtyy siellä erittäin hyvin koko päivän meidän turisteillessa. Tuntuu entistä luonnollisemmalta nyt lämpimämmässä ilmanalassa pitää vauvaa kantorepussa rintaa vasten ja nauttia läheisyydestä. Vauvakin tuntuu olevan sitä tyytyväisempi ja rauhallisempi mitä enemmän olemme liikkeellä hänen kanssaan. Tämä käy ihan järkeenkin tietysti, huomattavasti luonnollisempaa vauvalle liikkua vanhempien mukana jatkuvasti paikasta toiseen ja nähdä siitä turvalliselta aitiopaikalta elämää ja ihmisiä, kuin maata kotona yksin lattialla tai sängyssä ja tavata vain satunnaisia vieraita näin kärjistettynä. Vauva myös nukkuu melkeinpä paremmin kantorepussa meidän ollessa liikkeellä kuin kotona.

(Tämä postaus lähti vähän rönsyilemään, mutta sain juuri luettua loppuun todella hyvän kirjan The Continuum Concept, jossa pohditaan sitä mikä on oikeasti ihmiselle ja vauvalle luonnollista elämää. Iso osa sitä on se, että vauva kulkee sylissä mukana kaikkialle aikuisten elämään ja saa jatkuvasti paljon kokemuksia ja tuntemuksia sen sijaan, että vauvan tultua elämä jumittuisi kotiin vauvan maatessa liikkumatta sängyssään, hiljaisuudessa ja pahimmillaan yksinäisyydessä. Kunhan vauvalta ehdin, kirjoitan tästä kirjasta varmasti piiitkän postauksen!)

Vauvan kanssa matkustaminen

Ennen tälle matkalle lähtöä etsin itse kovasti tietoa netistä siitä miten matkustaminen sujuisi vauvan kanssa ja mitä siihen liittyy. Etenkin kun vauva ei ollut vielä syntynyt, enkä osannut vielä arvailla millainen se olisi käytökseltään kahden kuukauden iässä.

Asioita huolehdittavaksi:

- Passi. Viime kesästä lähtien vauvat tarvitsevat myös oman passin, vastasyntyneestä lähtien. Passikuvan ottaminen maksoi Helsingissä 19 e ja vinkiksi kuvaamiseen: ota pois se toppatakki, voi nimittäin tulla pieni hiki siinä kun kannattelee vauvaa kainaloista kunnes se suostuu katsomaan kameraa kohti, neutraalilla ilmeellä :D

- Minkä ikäisen vauvan kanssa voi lentää? Nettikeskustelujen perusteella toiset lentoyhtiöt ottavat vasta 3 kk ikäisiä, toiset 6 viikon. Kun etsii halpoja lentoja netistä, pitää soittaa erikseen jokaiselle lentoyhtiölle ja tiedustella asiaa. Löysin onneksi lopulta halvat lennot, joissa kaikki neljä eri lentoa ovat Lufthansan ja näin ollen selvisin yhdellä soitolla.

- Pitääkö vauvapaikka tai vauvan kaukalo tilata etukäteen? En ole varma eri lentoyhtiöistä mutta ainakin Lufthansalla pitää, jos sellaisen haluaa. Joidenkin nettikeskustelujen perusteella sain käsityksen, että vauvan pitäisi olla laskun ja nousun aikana kaukalossa ja vöissä siinä. Yritin kovasti selvittää tätä, mutta vasta kentällä minulle selvisi, että kaukalo on vapaaehtoinen ja vauvan pitää olla lisävyöllä kiinni minussa. Koneessa lentoemäntä selvensi vielä, että jos haluaa kaukalopaikan, eli paikan, jossa on seinä edessä johon kaukalon saa kiinni, se pitää itse tajuta varata netin kautta hyvissä ajoin.

- Paljonko vauvan liput maksavat? Alle 2 v. lapsi ei tule kalliiksi, lentoyhtiöt veloittavat n. 5-10 % aikuisen lipun hinnasta. Ota huomioon, että tämä pätee kun myös paluulento tapahtuu ennen lapsen 2-vuotis syntymäpäivää.

- Paljonko tavaraa vauva saa ottaa? Vauva saa ottaa koneeseen yhden ruumaan menevän matkalaukun. Vauva ei saa ottaa mitään käsimatkatavaroita. Esim. me äiti+lapsi saimme tänne ottaa 2 x 23 kg matkalaukut ruumaan ja yhden käsimatkatavaran. Mikä tahansa tavara lasketaan kuitenkin yhdeksi matkalaukuksi, joten vaikka se autonistuin tai vaunut ei paljoa paina, niin sen lisäksi vauva ei voi laittaa ruumaan enää muuta tavaraa, tai menee lisämaksu. Esim. tänne tullessa lisämaksu yhdestä laukusta olisi ollut 75 euroa.

- Matkavakuutus. Minulla on IF:illä jatkuva matkavakuutus, ja ainakin heillä alle 20-vuotias vanhemman kanssa matkustava lapsi sisältyy samaan vakuutukseen. Tämä kannattaa tarkistaa omasta vakuutusyhtiöstä.

- Millä vauva liikkuu matkakohteessa? Me pohdiskelimme etukäteen ottaako vaunut vai pelkkä kantoreppu, kunnes muutama päivä ennen lähtöä tajusimme, että hetkinen, mehän tulemme pakosti liikkumaan siellä jonkun verran mieheni veljen autolla, joten se taitaakin olla autonistuin mikä on otettava mukaan!

- Millä lentokentälle? Ennen kuin tajusin tuon autonistuimen tarpeellisuuden matkassa, ajattelin, että matkaamme taksilla lentokentälle. Soitin hyvissä ajoin taksifirmoihin ja selvisi, ettei ole mitenkään itsestäänselvyys, että heillä on lastenistuimia (eikö kukaan kulje pääkaunkiseudulla koskaan lapsen kanssa taksilla??) tai sitten eräällä yksityisellä firmalla tuo istuin olisi maksanut 20 e ekstraa per kuljetus.

- Ensiaputarvikkeita. Tämä tuli itselle mieleen vasta täällä ollessa, että olisimme voineet ottaa mukaan esimerkiksi vauvan kuumemittarin, kuumetta alentavaa lääkettä tms. Vaikka ei täällä kaupungissa mitään hengenhätää ole kun sairaalat on lähellä.

Vauva keskellä elämää - ei elämän keskipisteenä

Jossain sairaaloissa suositellaan, ettei vauvan kanssa lähdetä ulos kahteen viikkoon syntymän jälkeen. Ilmeisesti on myös melkoisen yleistä, ettei vauvan kanssa kauheasti käydä ulkona tämän jälkeenkään, niin paljon olen itse saanut ihmettelyjä osakseni vauvan kanssa liikkuessa. Naisilta, lähinnä. Korjatkaa jos olen väärässä... Osittain ihmettely kyllä kohdistuu minuun, sillä vielä vauvan ollessa jo kuukauden ikäinen moni totesi, että "Vau, olet jo jalkeilla ja liikkeellä vauvan kanssa!".

Oma näkemykseni tähän aiheeseen on tietysti hyvin suppea, olenhan vasta ensimmäistä kertaa äiti, enkä ole tehnyt mitään yleistä tutkimusta aiheesta. Musta tuntuu kuitenkin, että jos äitillä ei ole syytä jäädä kotiin (esim. syntymän jälkeen kivut) niin en näe mitään syytä miksi vauvan kanssa pitäisi viettää tuota kahta viikkoa kotona!

Minulle on kerrottu, että kuulemma joidenkin suositusten mukaan vauvan kanssa ei saa myöskään käydä ulkona jos on yli 10 astetta pakkasta.. Entäpä sitten eskimovauvat? Vai johtuuko tämä siitä, että nykyajan äitejä pidetään niin uusavuttomina etteivät he osaisi laittaa vauvalle tarpeeksi vaatetta päälle? En usko, että missään alkuperäiskulttuurissa tai muissa kuin meidän länsimaissa lapsen kanssa jäädään kotiin ja "suojellaan" vauvaa kaikelta: pakkaselta, auringolta, meteliltä, ihmisiltä, taudeilta, elämältä.

Alussa minusta tuntui, ettei vauvalle ollut oikeastaan mitään väliä missä oltiin: turvassa äidin sylissä se tuskin huomasi edes ollaanko kotona vai keskellä kaupunkia. Itse olisin tullut mökkihöperöksi jos yhtäkkiä töiden loppuessa olisin jäänyt kotiin nysväämään. Nyt vauvan vanhettua taas tuntuu, että jopa vauva tylsistyy ja äksyyntyy kotona! Sen sijaan heti kun päästään liikkeelle niin se on todella "hereillä" ja innoissaan seuraa ihmisten touhuja sekä uusia maisemia. Vauva myös nukkuu kantorepussa hyvin, ja täytyy olla joku todella merkittävän kova ääni, että hän siitä häiriintyy ja herää.

Mielestäni myöskään ihmisten välttelyssä ei ole mitään pointtia, päinvastoin, lapsen kuuluu päästä elämään kiinni jo heti alkuunsa, eikä tottua hiljaisuuteen. Ja elämään kuuluu muut ihmiset, valitettavasti meidän kulttuurissamme vaan eletään melko yksinäistä elämää. Toivon todella, että pystyisimme antamaan vauvalle nepalilaisesta kulttuurista parhaita paloja, joista yksi on vankka yhteisöllisyys. Se, että asutaan ja eletään yhdessä ja ihmisiä on jatkuvasti ympärillä. Ihmistä ei ole luotu yksineläjäksi. Nyt olemme San Franciscossa mutta täälläkin nepalilaisten oma yhteisöllinen kulttuuri on vahva. Vauvakin tuntuu nauttivan todella kovasti siitä, kun sen ympärillä kerääntyy iso läjä ihmisiä leikityttämään ja ihmettelemään ja keskittymään vain häneen. Kävimme juuri nepalilaisten luona katsomassa Super Bowl Sundayn ottelua San Francisco vastaan joku toinen, ja vauva todella nautti huomiosta, eikä väräyttänyt silmääkään jalkapallofanaatikoiden huudolle ja kirkumiselle pelin aikana. Kun hän väsyi niin hän sitten vain nukkui siinä, vieraan tädin sylissä, keskellä kaikkea. Tämäkin on vain minun subjektiivinen kokemukseni, mutta en ole vieläkään tavannut yhtäkään nepalilaista lasta, joka olisi ujo samalla lailla kuin suomalaiset lapset, joille vielä kouluiässäkin uusien ihmisten tapaaminen tuntuu olevan koettelemus.

Ymmärrän, että lapsen syntymän jälkeistä aikaa on hyvä pyhittää kotona olemiselle, vauvaan tutustumiselle ja lepäämiselle, siinä tapauksessa, että äiti tarvitsee tätä aikaa, jos vauva/vanhemmat ei nuku öisin, on vaikeuksia imetyksessä,vaikea päästä "äitiyteen" kiinni tai joku muu syy. Olen kuullut mielipiteitä, että vauva saattaa stressaantua siitä, että kotona on paljon vieraita tms. Minä uskon kuitenkin, että pieni vauva on vielä niin sinut itsensä kanssa ja hänen itsetuntemuksensa ja omasta tilastaan viestittäminen on vielä niin vahvaa, että vauva näyttää kyllä jos häntä jokin stressaa! Niin kauan kuin vauvaa kuunnellaan ja äidillä on rohkeus tulkita ja tehdä niinkuin vauvalle on hyväksi, esimerkiksi ottaa hänet pois vierailta jos näyttää ettei vauva viihdy heidän kanssaan, niin ei ole mitään syytä yrittää varjella vauvaa sen enempää näkemästä vanhempiensa elämää sellaisena kuin se oli ennen häntä.

En ole lukenut Pamela Druckermanin kirjaa Kuinka kasvattaa bébé, mutta ilmeisesti siinä punaisena lankana on ajatus, joka minusta kuulostaa hyvin fiksulta: Lapsen ei kuulu olla elämän keskipiste, jonka ympärillä kaikki pyörii hänen tultuaan maailmaan vaan lapsi tulee maailmaan osaksi vanhempiensa elämää, joka jatkuu kuten ennenkin. Jos haluaa niin tämän voi nähdä negatiivisena ja lapsen laiminlyömisenä, mutta itse uskon, että lapsi voi elää paljon  paremman elämän ottamalla osaa vanhempiensa elämään kasvaen siinä sivussa tasavertaisena perheenjäsenenä, jonka tarpeet toki myös huomioidaan mutta joita ei liioitella.

Ja lopuksi tunnustus, nyt lastensuojeluihmiset valppaana: me emme olleet kahta viikkoa neljän seinän sisällä, vaan ajoimme synnytyssairaalasta suoraan Chicosiin syömään.

VVV - Vaipattomuus kokeilua

Kirjoittelin ennen vauvan syntymää Vauvojen Vessahätä Viestinnästä, eli Vaipattomuudesta. Tuo teoriassa erittäin luonnolliselta tuntuva juttu, jota ajattelin heti kokeilevani ei meillä kuitenkaan lähtenyt niin "luonnollisesti" käyntiin kuin ajattelin. On helpompi käyttää vaippoja kuin opetella käyttämään vauvaa vessassa, varsinkin kun vietän oikeasti todella vähän aikaa vain kotona oleskellen.

Olen kokeillut tuota muutaman kerran kuitenkin, pitäen vauvaa ilman vaippoja ja yrittäen seurata hänen "viestintäänsä" eli huomata ja rekisteröidä millaisia eleitä/ilmeitä/ääniä vauva tekee juuri ennen tarpeidensa tekemistä. Jostain syystä olen vissiin tosi huono tässä tai meidän vauvan eleet on tosi huomaamattomia :) Tuntuu, että hän tekee tarpeensa aina juuri silloin kun menetän keskittymiskykyni ja teen hetken jotain muuta. Myös vauvan pitäminen vessanpöntön/lavuaarin päällä tuntuu vaikealta ja hän melko nopeasti suutahtaa siinä varsinkin kun lavuaarin reuna on kylmä!

Olin ennen tänne jenkkeihin lähtöä muutaman päivän kaverini luona jonka 3-kuinen vauva tekee jo kaikki kakkatarpeensa potalle! Hänellä on vaipat päällä, mutta ilmaisee selkeästi kakkahädän ja pääsee silloin potalle. Tästä sain taas vähän rohkaisua yrittää itsekin, mutta ajattelin, ettei se täällä matkalla ollessa oikein sujuisi. Muutama päivä sitten kuitenkin kävi niin, että täällä käyttämämme kemikaalivaipat ja wet wipesit aiheuttivat vauvalle vaippaihottumaa :( (mieheni veljen vaimo ei anna meidän pestä kestovaippoja koneessa, joten joudumme käyttämään kertakäyttöisiä ja otin siis turhaan mukaan koneellisen kestovaippoja... Niin ja diper rash on kuulemma ihan normaalia! No varmasti onkin kun käyttää noita kemikaalivaippoja/kosteuspyyhkeitä ... ) Tämän ihottuman vuoksi pidimme päivän vauvaa ilman vaippaa, ja päätin sitten samantien viedä häntä lavuaarin reunalle jos vaikka tekisi tarpeensa sinne. Kas kummaa, olemme parin päivän sisällä onnistuneet käymään juuri oikeaan aikaan vessassa jo todella monta kertaa, sekä isommalla että pienemmällä hädällä!

Näyttäisi siltä, että yritykseni tulkita vauvan viestejä ei ottanut tulta alleen, mutta huomattavasti paremmin toimii tämä taktiikka: Vien hänet lavuaarin reunalle säännöllisin väliajoin! Aina kun minusta alkaa tuntua siltä, että viime kerrasta on jo aikaa, aina kun hän on syönyt tai herää päiväunilta, tai alkaa piereskellä. Tadaa! Toimii!

Kuinka paljon voi iloita siitä, että vauva kakkaa lavuaariin? Tuntuu, että vauvat todella ovat huomattavasti älykkäämpiä kuin kuvittelemmekaan, sen verran hyvin vauva on jo parissa päivässä tuntunut älyävän tämän homman!