Käytiin ottamassa miehen kanssa muutamia kuvia syksyn väreissä. Kuvissa raskausviikko 38+5. Mukava saada muutamia mahakuvia kun edellisestä raskaudesta ei ole mitään kuvia muutamien peiliselfieiden lisäksi :)
tiistai 27. lokakuuta 2015
torstai 8. lokakuuta 2015
Mihin ne viikot hävisi?
Juurihan vasta elettiin alkuraskautta ja nyt yhtäkkiä tajuan, että alle viikko niin vauva syntyisi jo täysiaikaisena! Ihan viime viikot siis käsillä. En tosin odota vauvaa tulevaksi kuin vasta ehkä lähempänä 41 viikon täyttymistä, mutta käytännössä se voisi hyvinkin syntyä jo parin viikon päästä.
Aika on mennyt ihan huomaamatta ja raskausaika on ollut jopa kiireistä. Sairaanhoitajan töitä olen joutunut vielä tekemään, mutta onneksi kaikki muu mitä olen tehnyt on liittynytkin ainoastaan synnytyksiin ja vauvoihin :)
Loppuhuipennuksena ryhdyin heinäkuussa hoitamaan Aktiivinen Synnytys ry:n verkkokauppaa ja samalla jäsenvastaavan hommia. Viimeinen viikko ennen äitiysloman alkamista olikin aika täynnä kun töiden lisäksi olin mukana viimeisessä synnytyksessäni doulana ja viikonloppu huipentui kovasti odotettuun Kotisynnytysseminaariin Tampereella.
Ajattelin, että mihinhän sitten kulutan kaiken aikani kun äitiysloma alkaa, mutta kalenteri on kyllä täyttynyt vähän liiankin kanssa ja kaiken Mimmiltä vapaan ajan yritän lukea Metropolian pääsykokeisiin. Jos nyt pääsisisin sisään kätilöopintoihin nuorisolinjan kautta, kun keväällä monimuotokoulutukseen ei tärpännyt :)
Yritän silti saada tehtyä myös raskausmeditaatioita ja -rentoutuksia mahdollisimman usein, enkä ota mistään stressiä :) Raskaus onkin sujunut edelleen todella helposti (liitoskipuja lukuunottamatta) ja ei ole vielä esimerkiksi väsyttänyt yhtään. Tästä voisin veikata, että saan kiittää 21-07 unirytmiä, jonka olen pitänyt kesäkuun alusta saakka muuttumattomana, paria hassua poikkeusta lukuun ottamatta. Vaikka uni on katkonaista niin koen, että vahva unirytmi todella helpottaa elämää.
Viimeinen neuvolalääkäri on jo takana ja tästä eteenpäin tapaankin vain omaa kotiloani sekä ihanaa doulaani Kirsiä, joiden kanssa suunnittelemme tulevaa kotisynnytystä :)
Aika on mennyt ihan huomaamatta ja raskausaika on ollut jopa kiireistä. Sairaanhoitajan töitä olen joutunut vielä tekemään, mutta onneksi kaikki muu mitä olen tehnyt on liittynytkin ainoastaan synnytyksiin ja vauvoihin :)
Loppuhuipennuksena ryhdyin heinäkuussa hoitamaan Aktiivinen Synnytys ry:n verkkokauppaa ja samalla jäsenvastaavan hommia. Viimeinen viikko ennen äitiysloman alkamista olikin aika täynnä kun töiden lisäksi olin mukana viimeisessä synnytyksessäni doulana ja viikonloppu huipentui kovasti odotettuun Kotisynnytysseminaariin Tampereella.
Ajattelin, että mihinhän sitten kulutan kaiken aikani kun äitiysloma alkaa, mutta kalenteri on kyllä täyttynyt vähän liiankin kanssa ja kaiken Mimmiltä vapaan ajan yritän lukea Metropolian pääsykokeisiin. Jos nyt pääsisisin sisään kätilöopintoihin nuorisolinjan kautta, kun keväällä monimuotokoulutukseen ei tärpännyt :)
Yritän silti saada tehtyä myös raskausmeditaatioita ja -rentoutuksia mahdollisimman usein, enkä ota mistään stressiä :) Raskaus onkin sujunut edelleen todella helposti (liitoskipuja lukuunottamatta) ja ei ole vielä esimerkiksi väsyttänyt yhtään. Tästä voisin veikata, että saan kiittää 21-07 unirytmiä, jonka olen pitänyt kesäkuun alusta saakka muuttumattomana, paria hassua poikkeusta lukuun ottamatta. Vaikka uni on katkonaista niin koen, että vahva unirytmi todella helpottaa elämää.
Viimeinen neuvolalääkäri on jo takana ja tästä eteenpäin tapaankin vain omaa kotiloani sekä ihanaa doulaani Kirsiä, joiden kanssa suunnittelemme tulevaa kotisynnytystä :)
lauantai 3. lokakuuta 2015
Liitoskipuihin helpotusta
Viime raskaudessa sain osakseni hiukan liitoskipuja loppuvaiheessa. Nyt melkein hävettää, että edes juttelin ääneen kärsineeni liitoskivuista silloin :D Ne olivat nimittäin ihan pala kakkua verrattuna siihen millaisista liitoskivuista olen kärsinyt tässä raskaudessa! Ja nytkään en valita ;) Ainakaan vielä. Jotenkin kummasti liitoskivut ovat nimittäin lähes hävinneet!
Ensimmäiset liitoskivut tässä raskaudessa tulivat viikolla 20. Ja ne tulivatkin rytinällä. Tuntui, että reväytin koko nivusten alueen tosi pahasti ja aina kun se jonkun viikon aikana olivat pikkuhiljaa parantunut reväytin uudestaan. Pahin taisi olla kun "kävelin" polvillani pehmeällä sängyllä, iso virhe! Tuntui kuin jalkoja olisi revitty irti, monta tuntia näin painajaisia kivusta yöllä eikä se rauhoittunut levossakaan. Toisella kertaa sain itseni lähes liikuntakyvyttömäksi kun kannoin Mimmiä parinsadan metrin matkan kantorepussa. Tunsin heti, että nyt on nivusilla liikaa painoa, mutta en tajunnut, että kärsisin koko seuraavan viikon.
Onneksi edellisessä raskaudessa ei liitoskipuni rajoittaneet mitään muuta kuin kävelemistä. Silloin nimittäin uskoin siihen yleiseen käsitykseen, ettei liitoskipuja voi millään helpottaa. Nyt taas olen kuullut, että monet ovat saaneet liitoskipuihin kovastikin apua esimerkiksi osteopatiasta, kiropraktikolta tai akupunktio + guasha -yhdistelmästä (jota ainakin Anu Lampinen tekee).
Kävin itse ensimmäisen kerran osteopaatilla 23+3 viikolla, mutta se ei sillä kerralla helpottanut heti saman tien. Tosin se saattoi hyvin auttaakin, sillä liitoskivut helpottivat sen jälkeen todella paljon. Oikeastaan ne katosivat kokonaan päiväsaikaan. Vältin myös tekemästä mitään liikkeitä, mitkä ärsyttäisi liitoksia enää: ei lapsen kantamista, ei sivuttaisaskelia, ei polvillaan kävelyä, ei mitään äkkinäisiä liikkeitä…
Ihmeellistä on, että vastoin yleistä käsitystä siitä, että kivut vain pahenevat loppua kohti, niin nyt liitoskivut ovatkin lähes kadonneet! Oikeastaan ainut mikä jäi vielä vaivaamaan tuon osteopatiakerran jälkeen, oli se, etten pystynyt olemaan lainkaan kyljelläni. Siinä asennossa liitoksiin alkoi särkeä todella paljon ihan muutamassa minuutissa. Jouduin siis pari kuukautta nukkumaan lähes istuen, mikä alkoi pidemmän päälle ahdistaa kun en pystynyt vaihtamaan ollenkaan asentoa yön aikana.
Viikon 30 jälkeen vauva alkoi kääntyillä perätilaan muutamia kertoja. Vaikka se kääntyikin aina takaisin, niin minua alkoi vähän hermostuttaa, sillä juuri sellainen puoli-istuva löhöasento, jossa jouduin nukkumaan, on kaikista huonoin vauvan asennon kannalta. Perätilavauvaa en voisi edes synnyttää kotona, mutta muutkin epäoptimaaliset tarjonnat saattavat pitkittää ja vaikeuttaa synnytystä.
Viikolla 33+1 kävin uudestaan osteopatiassa ja tällä kertaa sillä oli tosi selkeä vaikutus heti: pystyin samantien siitä lähtien nukkumaan jälleen kyljelläni yöt! Iso tyyny jalkojen välissä ja välillä kipuun heräillen tosin. Mutta joka tapauksessa, olen nukkunut kyljelläni, eikä vauva ole enää käynyt kertaakaan poikittain eikä perätilassa sen jälkeen.
Osteopaatti myös selitti minulle mielenkiintoisia juttuja. Esimerkiksi syy siihen, miksi minulla tässä raskaudessa oli niin pahoja kipuja, on luultavasti siinä, että imetin Mimmiä vielä tämän raskauden alussa, jolloin relaksiinihormonia on ollut kehossa edelleen paljon edellisestä raskaudesta saakka, ja silloin helpommin paikat asettuu vähän vääriin asentoihin. Hän myös kertoi, että raskauden aikana juuri noiden löysyttävien hormoneiden ansiosta on helppo laittaa lantio ja muut hommat kohdalleen, mutta samasta syystä myös yksikin väärä liike (vaikka juokseminen bussiin) saattaa heilauttaa taas kehon ihan epätasapainoon, eli on vaikea saada juttuja pysymään kohdillaan niin kauan kun raskaus kestää. Tästä viisastuneena täytyy siis muistaa käydä osteopaatilla siinä vaiheessa kun lopettelee seuraavan kerran imetystä, laittamassa kropassa kaikki paikalleen niin, että ne "kovettuu" sitten oikeisiin asentoihin kun "löysytyshormonit" katoaa kropasta :)
Olen yrittänyt nyt pitää kroppaa tasapainossa ja välttää vinoja asentoja, äkkinäisiä liikkeitä jne. mutta tuntuu silti, että yöt on taas alkaneet käydä vähän hankalammiksi. Onneksi minulla onkin jo sovittu uusi aika osteopaatille ensi viikolle (Rv36) ja elättelen toivoa, jos sen jälkeen sivuttaisasento helpottaisi niin, että yöt tulisi jälleen kokonaan kivuttomiksi ;)
Ensimmäiset liitoskivut tässä raskaudessa tulivat viikolla 20. Ja ne tulivatkin rytinällä. Tuntui, että reväytin koko nivusten alueen tosi pahasti ja aina kun se jonkun viikon aikana olivat pikkuhiljaa parantunut reväytin uudestaan. Pahin taisi olla kun "kävelin" polvillani pehmeällä sängyllä, iso virhe! Tuntui kuin jalkoja olisi revitty irti, monta tuntia näin painajaisia kivusta yöllä eikä se rauhoittunut levossakaan. Toisella kertaa sain itseni lähes liikuntakyvyttömäksi kun kannoin Mimmiä parinsadan metrin matkan kantorepussa. Tunsin heti, että nyt on nivusilla liikaa painoa, mutta en tajunnut, että kärsisin koko seuraavan viikon.
Onneksi edellisessä raskaudessa ei liitoskipuni rajoittaneet mitään muuta kuin kävelemistä. Silloin nimittäin uskoin siihen yleiseen käsitykseen, ettei liitoskipuja voi millään helpottaa. Nyt taas olen kuullut, että monet ovat saaneet liitoskipuihin kovastikin apua esimerkiksi osteopatiasta, kiropraktikolta tai akupunktio + guasha -yhdistelmästä (jota ainakin Anu Lampinen tekee).
Kävin itse ensimmäisen kerran osteopaatilla 23+3 viikolla, mutta se ei sillä kerralla helpottanut heti saman tien. Tosin se saattoi hyvin auttaakin, sillä liitoskivut helpottivat sen jälkeen todella paljon. Oikeastaan ne katosivat kokonaan päiväsaikaan. Vältin myös tekemästä mitään liikkeitä, mitkä ärsyttäisi liitoksia enää: ei lapsen kantamista, ei sivuttaisaskelia, ei polvillaan kävelyä, ei mitään äkkinäisiä liikkeitä…
Ihmeellistä on, että vastoin yleistä käsitystä siitä, että kivut vain pahenevat loppua kohti, niin nyt liitoskivut ovatkin lähes kadonneet! Oikeastaan ainut mikä jäi vielä vaivaamaan tuon osteopatiakerran jälkeen, oli se, etten pystynyt olemaan lainkaan kyljelläni. Siinä asennossa liitoksiin alkoi särkeä todella paljon ihan muutamassa minuutissa. Jouduin siis pari kuukautta nukkumaan lähes istuen, mikä alkoi pidemmän päälle ahdistaa kun en pystynyt vaihtamaan ollenkaan asentoa yön aikana.
Viikon 30 jälkeen vauva alkoi kääntyillä perätilaan muutamia kertoja. Vaikka se kääntyikin aina takaisin, niin minua alkoi vähän hermostuttaa, sillä juuri sellainen puoli-istuva löhöasento, jossa jouduin nukkumaan, on kaikista huonoin vauvan asennon kannalta. Perätilavauvaa en voisi edes synnyttää kotona, mutta muutkin epäoptimaaliset tarjonnat saattavat pitkittää ja vaikeuttaa synnytystä.
Viikolla 33+1 kävin uudestaan osteopatiassa ja tällä kertaa sillä oli tosi selkeä vaikutus heti: pystyin samantien siitä lähtien nukkumaan jälleen kyljelläni yöt! Iso tyyny jalkojen välissä ja välillä kipuun heräillen tosin. Mutta joka tapauksessa, olen nukkunut kyljelläni, eikä vauva ole enää käynyt kertaakaan poikittain eikä perätilassa sen jälkeen.
Osteopaatti myös selitti minulle mielenkiintoisia juttuja. Esimerkiksi syy siihen, miksi minulla tässä raskaudessa oli niin pahoja kipuja, on luultavasti siinä, että imetin Mimmiä vielä tämän raskauden alussa, jolloin relaksiinihormonia on ollut kehossa edelleen paljon edellisestä raskaudesta saakka, ja silloin helpommin paikat asettuu vähän vääriin asentoihin. Hän myös kertoi, että raskauden aikana juuri noiden löysyttävien hormoneiden ansiosta on helppo laittaa lantio ja muut hommat kohdalleen, mutta samasta syystä myös yksikin väärä liike (vaikka juokseminen bussiin) saattaa heilauttaa taas kehon ihan epätasapainoon, eli on vaikea saada juttuja pysymään kohdillaan niin kauan kun raskaus kestää. Tästä viisastuneena täytyy siis muistaa käydä osteopaatilla siinä vaiheessa kun lopettelee seuraavan kerran imetystä, laittamassa kropassa kaikki paikalleen niin, että ne "kovettuu" sitten oikeisiin asentoihin kun "löysytyshormonit" katoaa kropasta :)
Olen yrittänyt nyt pitää kroppaa tasapainossa ja välttää vinoja asentoja, äkkinäisiä liikkeitä jne. mutta tuntuu silti, että yöt on taas alkaneet käydä vähän hankalammiksi. Onneksi minulla onkin jo sovittu uusi aika osteopaatille ensi viikolle (Rv36) ja elättelen toivoa, jos sen jälkeen sivuttaisasento helpottaisi niin, että yöt tulisi jälleen kokonaan kivuttomiksi ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)