keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Vauva keskellä elämää - ei elämän keskipisteenä

Jossain sairaaloissa suositellaan, ettei vauvan kanssa lähdetä ulos kahteen viikkoon syntymän jälkeen. Ilmeisesti on myös melkoisen yleistä, ettei vauvan kanssa kauheasti käydä ulkona tämän jälkeenkään, niin paljon olen itse saanut ihmettelyjä osakseni vauvan kanssa liikkuessa. Naisilta, lähinnä. Korjatkaa jos olen väärässä... Osittain ihmettely kyllä kohdistuu minuun, sillä vielä vauvan ollessa jo kuukauden ikäinen moni totesi, että "Vau, olet jo jalkeilla ja liikkeellä vauvan kanssa!".

Oma näkemykseni tähän aiheeseen on tietysti hyvin suppea, olenhan vasta ensimmäistä kertaa äiti, enkä ole tehnyt mitään yleistä tutkimusta aiheesta. Musta tuntuu kuitenkin, että jos äitillä ei ole syytä jäädä kotiin (esim. syntymän jälkeen kivut) niin en näe mitään syytä miksi vauvan kanssa pitäisi viettää tuota kahta viikkoa kotona!

Minulle on kerrottu, että kuulemma joidenkin suositusten mukaan vauvan kanssa ei saa myöskään käydä ulkona jos on yli 10 astetta pakkasta.. Entäpä sitten eskimovauvat? Vai johtuuko tämä siitä, että nykyajan äitejä pidetään niin uusavuttomina etteivät he osaisi laittaa vauvalle tarpeeksi vaatetta päälle? En usko, että missään alkuperäiskulttuurissa tai muissa kuin meidän länsimaissa lapsen kanssa jäädään kotiin ja "suojellaan" vauvaa kaikelta: pakkaselta, auringolta, meteliltä, ihmisiltä, taudeilta, elämältä.

Alussa minusta tuntui, ettei vauvalle ollut oikeastaan mitään väliä missä oltiin: turvassa äidin sylissä se tuskin huomasi edes ollaanko kotona vai keskellä kaupunkia. Itse olisin tullut mökkihöperöksi jos yhtäkkiä töiden loppuessa olisin jäänyt kotiin nysväämään. Nyt vauvan vanhettua taas tuntuu, että jopa vauva tylsistyy ja äksyyntyy kotona! Sen sijaan heti kun päästään liikkeelle niin se on todella "hereillä" ja innoissaan seuraa ihmisten touhuja sekä uusia maisemia. Vauva myös nukkuu kantorepussa hyvin, ja täytyy olla joku todella merkittävän kova ääni, että hän siitä häiriintyy ja herää.

Mielestäni myöskään ihmisten välttelyssä ei ole mitään pointtia, päinvastoin, lapsen kuuluu päästä elämään kiinni jo heti alkuunsa, eikä tottua hiljaisuuteen. Ja elämään kuuluu muut ihmiset, valitettavasti meidän kulttuurissamme vaan eletään melko yksinäistä elämää. Toivon todella, että pystyisimme antamaan vauvalle nepalilaisesta kulttuurista parhaita paloja, joista yksi on vankka yhteisöllisyys. Se, että asutaan ja eletään yhdessä ja ihmisiä on jatkuvasti ympärillä. Ihmistä ei ole luotu yksineläjäksi. Nyt olemme San Franciscossa mutta täälläkin nepalilaisten oma yhteisöllinen kulttuuri on vahva. Vauvakin tuntuu nauttivan todella kovasti siitä, kun sen ympärillä kerääntyy iso läjä ihmisiä leikityttämään ja ihmettelemään ja keskittymään vain häneen. Kävimme juuri nepalilaisten luona katsomassa Super Bowl Sundayn ottelua San Francisco vastaan joku toinen, ja vauva todella nautti huomiosta, eikä väräyttänyt silmääkään jalkapallofanaatikoiden huudolle ja kirkumiselle pelin aikana. Kun hän väsyi niin hän sitten vain nukkui siinä, vieraan tädin sylissä, keskellä kaikkea. Tämäkin on vain minun subjektiivinen kokemukseni, mutta en ole vieläkään tavannut yhtäkään nepalilaista lasta, joka olisi ujo samalla lailla kuin suomalaiset lapset, joille vielä kouluiässäkin uusien ihmisten tapaaminen tuntuu olevan koettelemus.

Ymmärrän, että lapsen syntymän jälkeistä aikaa on hyvä pyhittää kotona olemiselle, vauvaan tutustumiselle ja lepäämiselle, siinä tapauksessa, että äiti tarvitsee tätä aikaa, jos vauva/vanhemmat ei nuku öisin, on vaikeuksia imetyksessä,vaikea päästä "äitiyteen" kiinni tai joku muu syy. Olen kuullut mielipiteitä, että vauva saattaa stressaantua siitä, että kotona on paljon vieraita tms. Minä uskon kuitenkin, että pieni vauva on vielä niin sinut itsensä kanssa ja hänen itsetuntemuksensa ja omasta tilastaan viestittäminen on vielä niin vahvaa, että vauva näyttää kyllä jos häntä jokin stressaa! Niin kauan kuin vauvaa kuunnellaan ja äidillä on rohkeus tulkita ja tehdä niinkuin vauvalle on hyväksi, esimerkiksi ottaa hänet pois vierailta jos näyttää ettei vauva viihdy heidän kanssaan, niin ei ole mitään syytä yrittää varjella vauvaa sen enempää näkemästä vanhempiensa elämää sellaisena kuin se oli ennen häntä.

En ole lukenut Pamela Druckermanin kirjaa Kuinka kasvattaa bébé, mutta ilmeisesti siinä punaisena lankana on ajatus, joka minusta kuulostaa hyvin fiksulta: Lapsen ei kuulu olla elämän keskipiste, jonka ympärillä kaikki pyörii hänen tultuaan maailmaan vaan lapsi tulee maailmaan osaksi vanhempiensa elämää, joka jatkuu kuten ennenkin. Jos haluaa niin tämän voi nähdä negatiivisena ja lapsen laiminlyömisenä, mutta itse uskon, että lapsi voi elää paljon  paremman elämän ottamalla osaa vanhempiensa elämään kasvaen siinä sivussa tasavertaisena perheenjäsenenä, jonka tarpeet toki myös huomioidaan mutta joita ei liioitella.

Ja lopuksi tunnustus, nyt lastensuojeluihmiset valppaana: me emme olleet kahta viikkoa neljän seinän sisällä, vaan ajoimme synnytyssairaalasta suoraan Chicosiin syömään.

12 kommenttia:

  1. Musta oli aivan ihanaa sairaalasta kotiinpalatessani rauhoittua ja viettää se pari viikkoa aikaa ihan neljän seinän sisällä. Mulle riitti hyvin, että kävin ruokakaupassa ja pienellä kävelylenkillä ja ne pari viikkoa meni hienosti. Itse ajattelen ehkä enemmän niin, että tuommoinen vastasyntynyt on niin hento ja altis kaikelle, etten sitä minnekään kauppakeskukseen halua viedä ja myöskään nukuttaa pakkasessa kun on tottunut olemaan lämpöisessä lapsivedessä. Kesällä toki voi nukuttaa ulkona ihan alusta asti yms.

    Ensimmäisen lapsen kanssa minäkin paljon vauva-aikana liikuin ja mentiin mun ehdoilla. Kahden lapsen kanssa se on täysin mahdotonta. Tylsää sanoa näin, muttei se vaan onnistu. Päivät on pakko rytmittää lasten mukaan.

    VastaaPoista
  2. Kaikilla on omat mieltymyksensä tietysti :) Tiedän muutamia tyyppejä, jotka ovat meinanneet tulla höperöiksi kotona sen kahden viikon aikana mutta kiltisti pysyneet sisällä vain siksi, että sairaalassa on käsketty. Mutta jos itse haluaa olla kotona niin mikäs siinä.

    Tuosta vastasyntyneen alttiudesta olen hiukan eri linjoilla kyllä, onhan se lapsi tietysti vielä kehittymätön immuniteetiltaan, mutta ei ne pöpöt ilmasta vauvaan kiinni hyökkää eikä vastasyntynyt vielä koskettele mitään muuta kuin äitiä, joten en näe yleisiä paikkoja mitenkään vaarallisina. Myöskin, uskon, että siihen sairastuuko lapsi (tai kuka tahansa ihminen) vaikuttaa niin paljon enemmän oma immuniteetti kuin se kuinka paljon altistuu taudinaiheuttajille, että näkisin sen paljon tärkeämpänä kasvattaa immuniteettia kuin vältellä altistusta... En usko kyllä myöskään, että vauva saa oikeasti edes kovin helposti sairauksia jos ja kun äidin immuniteetti ja ruokavalio on kunnossa. Vauvallahan sanotaan olevan sama immuunisuoja kuin äidillä. Ja uskon myös, että immuniteettia rakennetaan nimenomaan altistamalla ja sitä kautta opettamalla keho puolustautumaan itse. Pidän kuitenkin tosi tärkeänä sitä, että äiti huolehtii oman terveytensä ja immuunipuolustuksensa kuntoon :)

    Ulkoilmastakin pakko olla vähän eri mieltä :D Ilma tai happi on ehkä kaikista tärkein terveystekijä ihmiselle, eikä sisäilma ole kenellekään hyväksi. Ihmisen kuuluu olla ulkona ja hengittää raitista ilmaa, sisäilma on aina huonompi vaihtoehto vaikka asuisit keskellä suurkaupunkia. Mitä enemmän ulkona sen parempi. Vauvojahan on tapana nukuttaa ulkona, ehkä juuri siksi, että he pitävät siitä! Kukapa mieluummin nukkuisi sisällä tunkkaisessa kuin ulkona raittiissa ilmassa? Silloin kun meidän vauva syntyi oli melko kylmätkin ilmat, mutta hän tuntui todella viihtyvän alusta asti ulkona ja nukkui erittäin mielellään ulkona. Hän tuntuu myöskin kestävän kylmyyttä jopa paremmin kuin me vanhemmat.

    Voin vain kuvitella tosiaan millaista olisi kahden lapsen kanssa. Varmasti ihmiset, jotka toisen lapsen haluavat ovat valmiita siihen vastuuseen ja ajankäyttöön mitä se vaatii, ainakin toivottavasti! Tottakai, lapsen ehdoilla pitää mennä, mitä tuossa tekstissä yritän ehkä sanoa on, että on eri asia mennä lapsen ehdoilla niin, että lapsi päättää mitä tehdään kuin mennä "lapsen ehdoilla" niin, että aikuinen päättää mitä tehdään sen perusteella mikä on lapselle parhaaksi, vaikka se ei välttämättä olisi lapselle hauskin vaihtoehto juuri sillä hetkellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikilla asioilla on tietysti puolensa. Olen nähnyt äidin kantavan vastasyntynyttä Ikeassa sylissä kaikkien kirkkaiden loisteputkivalojen alla. Olen ihan varma, ettei vauvalla ollut kovin miellyttävä olla. Kyllähän äidinmaito sisältää paljon vasta-aineita, mutta niitäkin alkaa muodostua vasta kun äiti itse sairastuu, eli ei siitä niin paljoa ole tehoa jos vauva on kipeä ja itse sairas. Vaikka se ihmemaitoa onkin. Ja siis eihän todellakaan kaikki äidit edes imetä.

      Mä olen ulkoilmasta kyllä ihan sun kanssa samaa mieltä, että se on hyväksi lapselle. Mutta -25 asteen pakkaseen en veisi lastani kuin korkeintaan ihan pieneksi hetkeksi.

      Kyllä mä ymmärsin sun pointin, mutta en välttämättä pidä vaikkapa nyt kahvittelua mammaseurassa viikon-kahden ikäisen vauvan äidille parhaaksi mahdolliseksi vaihtoedoksi. Toki meitä on moneen lähtöön, mutta lapsivuodeaika (tai miksi sitä nyt sanotaankin) on ihan hyvä hetki rauhoittua siihen vauvan viereen ja muutama viikko pyhittää siihen uuteen ihmiseen tutustumiseen ja esimerkiksi imetyksen opetteluun, siinä nyt usein esikoisen kanssa menee helposti aikaa että se lähtee sujumaan.

      Ihan hyvä kirjoitus, vaikka olenkin eri mieltä osasta asioita:)

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Let's agree to disagree ;)

    Mutta tuosta immuunipuolustuksesta niin täytyy korjata hiukan tai sitten en vaan ymmärtänyt mitä tarkoitat kommentillasi :)

    "Kyllähän äidinmaito sisältää paljon vasta-aineita, mutta niitäkin alkaa muodostua vasta kun äiti itse sairastuu.."

    Vasta-aineita on äidin maidossa koko ajan ja varsinkin ensimaidossa niitä on paljon, niistä vauva saa alun omalle immuniteetilleen. Vasta-aineita ei muodostu vasta sitten kun ihminen sairastuu, vaan jos ihmisellä on hyvä immuniteetti hän pystyy torjumaan kaikki taudinaiheuttajat sairastumatta mihinkään ja välittämään tämän myös lapselle.

    "...eli ei siitä niin paljoa ole tehoa jos vauva on kipeä ja itse sairas. Vaikka se ihmemaitoa onkin. "

    Äiti välittää omaa vastustuskykyään vauvalle, ja jos äiti on hyvin terve, eli ei koskaan sairastu mihinkään, ei vauvankaan ole mikään pakko sairastaa mitään ylipäätään..

    Vauvalla on ihan oma immuunipuolustuksensa, joka torjuu sairauksia. Sitä voi vahvistaa täysimettävän äidin ruokavaliolla ja syömällä esim. probiootteja ja muita tukevia valmisteita, sekä myöhemmin sillä mitä vauvalle antaa syötäväksi. Vauva rakentaa sitä omaa immuniteettia ihan syntymästä asti, jo alkaen alatiesynnytyksessä saadusta bakteerikannasta, jatkuen ensimaidon ensimmäisistä tipoista ja siitä eteenpäin :) Tulikin mieleen juuri lukemani uutinen: http://www.pelastakaalapset.fi/ajankohtaista/uutiset/?x22896=1081751
    "...esimaidon, eli heti synnytyksen jälkeen erittyvän maidon antaminen vauvalle tunnin sisällä syntymästä käynnistää lapsen immuunijärjestelmän. "

    Se, että vauva ei ole esimerkiksi sairastanut kertaakaan ennen kahden vuoden ikää ei tarkoita sitä, ettei se olisi kohdannut yhtäkään taudinaiheuttajaa vaan sitä, että hänellä on itsellään tarpeeksi hyvä vastustuskyky torjua moiset pois sairastumatta niistä :)

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Tietysti tuo pätee vain imetettyyn vauvaan ja olet oikeassa etteivät kaikki imetä. Vauva kuitenkin perii jonkunlaisen immuunipuolustuksen jo synnytyksessä/sieltä kohdusta saakka.
    Imetetyllä vauvalla katsotaan olevan aika pitkälti äidin immuunipuolustus ja siksi esimerkiksi rokotukset on rokotusohjelmassa ajoitettu niin, että niiden teho olisi saavutettu siihen mennessä kun täysimetys päättyy (6 kk).

    Täytyy lisätä tuohon vielä, että immuniteettia rakennetaan tietysti myöhemmin isommalla lapsella erityisesti siedätyksen kautta, on tärkeää että lapsi pääsee möyrimään maassa ja pistämään kaiken suuhunsa. Ylihygieenisyys on iso karhunpalvelus lapselle :)

    VastaaPoista
  7. Juu mä tarkoitinkin tuossa asiayhteydessä siis sitä, että kun vauva viedään johonkin (vaikkapa kauppakeskukseen) jossa voi altistua viruksille, vaikkapa RS-virukselle niin äidin sairastaess äidinmaidon kautta siirtyy niitä hyödyllisiä vasta-aineita. Mun oma vastustuskykyni on ainakin tosi heikko vaikka maitohappobakteereita yms. popsin ja jos vauvalla se on sama kuin mulla, niin riskit on aika suuret vauvakin sairastua (ja näin kävikin aika onnettomin seurauksin). Tää menee kyllä ihan off-topic:)

    VastaaPoista
  8. Voi harmi, se on kyllä ikävää jos vastustuskyky on heikentynyt, siitä usein tulee jopa sellainen kierre, jos antibiootteja joutuu ottamaan kun ne heikentävät sitä vastustuskykyä reippaasti lisää. Varsinkin jos olet(te) joutuneet ottamaan antibiootteja niin antaisin vauvallekin kuurin probiootteja.

    Probiooteissa se laatu on aika merkittävä tekijä, ettei mene rahat hukkaan jos syö sellaisia jotka eivät toimikaan.

    Mun suositukset aikuiselle probiootteihin on iHerbistä saatava Dr'Ohhiras (http://www.iherb.com/Dr-Ohhira-s-Essential-Formulas-Inc-Probiotics-Original-Formula-60-Capsules/3620)
    Jos et ole tilannut tuolta aikaisemmin niin saat mun koodilla PUY591 tuosta vielä 10 dollaria alennusta.

    Tai esim. Terveyskimpan (http://www.facebook.com/groups/terveyskimppa/) kautta halvimmilla Suomessa usein saatavilla oleva Enzymedican Pro-Bio. Sitäkin saa kyllä esim. iHerbistä: (http://www.iherb.com/Enzymedica-Pro-Bio-Guaranteed-Potency-Probiotic-30-Capsules/5529)

    Suomessa muista myytävillä olevista tiedän, että Probi-Frisk pitäisi olla toimiva :)

    NÄiden lisäksi äärimäisen tärkeä D-vitamiini tarpeeksi syötynä (esim. 100-125 ug/pv) ja sitten tietysti ruokavalion tsekkaus, esimerkiksi maitotuotteet tai (gluteeni)viljat varsinkin kannattaa kokeilla mitä kävisi jos ne jättäisi pois :)

    Tsemppiä! Toivottavasti saat puolustusasiat takaisin kuntoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Kyllä meillä sekä vauva(taapero nykyään), että äiti syövät probioottia ja d-vitamiinia molempia suosituksia reilumpia annoksia yms. Pointtini vaan oli, että olis meilläkin se kierre ehkä jäänyt alkamatta jos ei olisi sitä parin kuukauden ikäisenä sairastettua RS-virusta saatu aikanaan ja siitä korvatulehdusta...korvatulehdusta... Ymmärtääkseni siitä varoitetaan nimenomaan vastasyntyneitä, että on vaarallinen. Riippumatta siitä, imettääkö vai ei. Siksi mä olisin varovainen vastasyntyneen kanssa lähtemään paljoakaan kodin ulkopuolelle pakollisia lukuunottamatta.

      Nimimerkkini on muuttunut, sorry, mut Iiris täällä edelleen kirjoittelee:)

      Poista
  9. Heippa! Kommentoin ekaa kertaa blogiisi, mutta jo hetken olen lueskellut. Hyviä tekstejä!

    Tuohon pakkasasiaan kommentoisin, etten mä uskalla laittaa lastamme juurikaan -10 astetta kylmempään nukkumaan. (No, tänään oli -11 päikkäriaikaan, mutta laitoin harsoja ym. suojaksi.) En kuitenkaan sen takia, ettenkö osaisi pukea lasta tarpeeksi, vaan hengitysilman vuoksi - kovin kylmä pakkasilma voi ottaa pienen vauvan keuhkoihin. (Samoinhan esim. sydäninfarktin saaneiden vanhusten kehotetaan pysymään käsittääkseni kovilla pakkasilla sisällä, koska kova pakkanen ottaa helposti sydämeen; varsinkin jos liikkuu.)

    Pienille vaunulenkeille esim. kauppaan olen mennyt kyllä hieman kylmemmilläkin ilmoilla, mutta siis pitkäksi aikaa en nukkumaan jättäisi...

    Lapsen syntymän jälkeen olin kyllä mielelläni ekat päivät kotona, vaikkei mua vaivannut kuin pieni epparikipu (käytiin vain vaunulenkeillä, kun oli hienoja syyssäitä) ja vieraat täällä kävi. Meille ei kyl sairaalassa mitään kahdesta viikosta puhuttu, mutta juurikin siinä parin viikon iässä käytiin ekaa kertaa kyläilyllä & kaupoissa...

    VastaaPoista
  10. Miraana, kiitos kommentista, hyvä pointti! Tuo ei tullut minulle mieleen, koska emme nukuta vauvaa koskaan yksin. Hän nukkuu kyllä vaunuissa matkalla johonkin vaikka olisi pakkasta (tosin en nyt muista onko Helsingissä ollut tuota 10 enempää tänä talvena) mutta vaunujen kanssa usein matkat eivät ole pitkiä kun siirrymme kauppakeskukseen/bussiin/kaverille jne.
    Jos olemme käyneet pidemmillä lenkeillä koirien kanssa niin vauva kulkee kantorepussa kasvot minua kohti, ja yleensä vielä takkini sisällä, jolloin hengitysilma pysyy varmasti lämpimänä, vaikka pitää huolehtiaa, että jää kunnon ilmareitti sinne takin sisään.
    Vaunuissahan myös on tapana pitää harsoa siinä aukon edessä, jotta ilma siellä sisällä pysyisi vähän lämpimämpänä eikä tuuli menisi suoraan sinne :)

    VastaaPoista